Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2015

Eteisen uudet vaatteet

Tapahtuipa niinä päivinä, että parempi puolisko otti lapset mukaansa ja häipyi anoppilaan pariksi päivää. Oma leipätyö piti nörtin paikkakunnalla, mutta kun lapset olivat poissa nurkista niin iltapuhteena oli hyvä ottaa pieni maalausurakka sisällä ilman pelkoa pienistä kämmenenjäljistä tuoreella maalipinnalla.

Rouvalla kun oli järkkäri mukana reissussa niin kuvamateriaali on peräisin taas vaihteeksi kännykästä, mutta näillä mennään. Tästä siis lähdettiin liikkeelle:20151021_00120151021_002 (1)Vallitseva väri oli aavistuksen harmahtava. Projekti alkoi visiitillä romuonnelaan, vaikka tallista maalia löytyikin valmiina niin rulla halvinta maalarinteippiä ja maalaustela tarttui mukaan, kustannus 5€.

Sitten itse asiaan, ensitöiksi listat ja muu tauhka irti seiniltä

20151021_006Ajatus oli nykäistä listat irti helposti, eli morapuukko listan väliin, pieni kopautus terän selkään ja vääntö. Teoriassa helppo temppu, käytännössä edellinen maalari oli hieman hankaloittanut hommaa kun siniharmaa maali oli vedetty pintaan listoja irroittamatta.

20151021_007Vahingoiksi jäi kuitenkin yksi katkennut lista. Ei se nyt oikeasti ole niin iso homma ottaa niitä listoja irti, joten säästäkää ainakin seuraavan maalarin mielenrauhaa ja käyttäkää ne irti. Itse maalauskin on paljon mukavampaa kun ei tarvitse varoa listoja tai rasioiden kansia.

20151021_009

Lamppua irroittaessa löytyi ylläoleva pikku yllätys. Vuosien lämpötilavaihtelut oli tehneet tehtävänsä ja sähköjohtojen eristeet löytyivät silppuna valaisimen pohjalta. Oletettavasti viimeinen niitti eristeille oli lampun irrotus, kuvan mukaisessa kunnossa sulakkeet olisivat kyllä napsuneet välittömästi.

Koristeiden irrottelun jälkeen suojasin lattian pahvilla ja teippailin sulaketaulun reunat, ovenpielet ja sunmuun. Lattialle pahvia suojaksi pahimpia roiskeita vastaan ja sitten maalipurkki auki.

20151021_01520151022_002Pientä tilaa ei reilun kokoisella telalla kovin kauaa maalaile. Pohjan tumma väri ei kuitenkaan peittynyt kunnolla ennenkuin neljännellä kerralla, joten suurin osa ajasta meni lähinnä seuraillessa maalin kuivumista.

20151022_006Kattoon tuli sovellettua samaa maalausta kuin joskus vuosi sitten tallin puolella tuleviin kattopaneeleihin. Laimennetaan siroplastia fifti-siksti suhteella veteen ja sutaistaan ohut kerros pintaan. Ihan täydellisen tasainen väri tuolla tavalla ei synny, mutta eroavaisuuksia pitää jäädä ihan katsomalla katsomaan ennenkuin pistävät silmään. Läpikuultava puu antaa kuitenkin vähän ilmettä muutoin valkoiseen tilaan.

20151022_00720151022_01220151023_00120151023_0024 maalikerrosta myöhemmin tila näyttikin sitten jo ihan hyvältä. Ne paikat mihin ei telalla mahdu tuli sudittua pensselillä. Telan jälki miellyttää ainakin omaa silmää enemmän kuin siveltimen rannut, mutta minkäpä teet. Ja tuo erilainen maalausjälki ei muutenkaan näy ellei seinää katso ihan oikeasti läheltä.

Seinien jälkeen olikin sitten vuorossa listojen maalaus. Periaatteessa helppo ja nopea temppu, listapino talliin, naulat irti, pikainen hipaisu hiomakoneella, maalit pintaan ja takaisin.

Käytännössä se harmaa maali oli aika ”¤”%!¤/%&!! lujassa ja kuudennen listan kohdalla hiomakone sanoi työsopimuksen irti. Pienen pohdinnan jälkeen (ajatuskulku meni aluksi suunnilleen näin: EI VITTU EI OLE TODELLISTA EI SAATANA) päädyin kohtuullisen luovaan ratkaisuun:

20151023_004

Seinältä rälläkän lamellilaikka pulttiin noin suunnilleen keskelle, pultti kiinni akkuporaan ja akkupora ruuvipenkkiin. Tarranauhalla akkuporasta nappi pohjaan ja listat siitä läpi.

20151024_001

Kirosanojen, muutaman oluen ja hionnan jälkeen sitten samaa laimennettua maalia pintaan kuin mitä kattoonkin tuli läträttyä. Maalin kuivumisen jälkeen sitten listat takaisin paikoilleen. Asentaessa tuli huomattua, että kaikki on ryssänjiiriin tehty, suurin osa listoituksesta on liian kapeita käyttökohteeseen ja osa on muuten vaan nähnyt paljonkin parempia päiviä. Eli joskus hamassa tulevaisuudessa pitää uusia kaikki listoitukset tuohon(kin) tilaan.

Lopputuloksesta tuli kuitenkin ihan siedettävä, seiniä ei tullut pohjustettua sen kummemmin. Pahimmat pölyt ja hämähäkinseitit pyhkäisin rätillä ennen maalausta, mutta ylimääräisiä ruuveja en irrotellut tai minkäänlaisia tasoitteluita en tehnyt.

20151024_004Kuten kuvassakin näkyy, niin se säleiksi mennyt lista ei löytänyt tällä aikataululla korvaajaa. Laitetaan sekin sitten joskus syssymmällä, tallissa on hataran muistikuvan perusteella samanlaista listaa pätkä.

Projektille tuli hintaa jo mainitun vitosen lisäksi n. kolmasosa siroplast-maaliämpäristä, koko hommasta selvittiin kuitenkin n. 30€ budjetilla ja kahden illan sutimisilla. Kolmannen päivän aamuna tuli vielä napattua listat takaisin kiinni.

Eteinen tuntuu nyt todella paljon suuremmalta, valoa on tullut lisää aivan järkyttävän paljon ja yleisilme koko kämpässä on nyt siistimpi ja yhtenäisempi. Suosittelen, ei ole paha rasti.

Kirjoneuleiden lumoissa

Ei taaskaan ole muka ollut aikaa blogia kirjoitella, siispä tiedossa (jälleen) melkoinen kuvakavalkadi viimeisen kuukauden aikana valmistuneista tekeleistä.. Ja onhan niitä kertynyt. Kuvia ei taaskaan ole (muka) ehtinyt ottaa aurinkoisilla keleillä, joten nyt sitten luvassa pimellä säällä otettuja räpsyjä.

Kirjoneuleet ovat jälleen kiehtoneet, niissä on vaan se paha puoli, että ideoita pukkaa tiheään ja ne pitää (tietenkin) heti päästä toteuttamaan, joten sittenpä niitä keskeneräisiä ja parittomia sukkia sekä lapasia on nurkat täynnä.

Kummityttö oli hukannut pöllöinsä, joten uudet piti tietysti tehdä.
image

Ja yhden erilaisen pöllöparinkin kokeilin, kun mallin bongasin, nämä ovat ihan aikuisen käteen sopivat. Ehkä kokeilen eri väreillä vielä toisetkin, mutta ainakin toistaiseksi tykkään enemmän tuosta aiemmasta pöllömallista.imagePoika toivoi paloautosukkia, no äitihän suunnitteli sellaiset. Ja toiselle hämissukat, koska piti vaan päästä kokeilemaan sellaisia! Ehkä pitää vielä tehdä pojille ihan sellaiset perussukatkin.. Ja tyttö haluaa polveen asti ulottuvat..
image image Nämä ihanuudet tuli aloitettua jo kauan sitten. Ensimmäinen valmistui äkkiä ja sitten jäi toviksi jos toiseksi odottamaan paria, kun ensin loppui lanka ja sitten on vaan ollut paljon muuta. Nyt ne sitten jokin aika sitten valmistuivatkin. Olivat himpun verran työlään oloiset sukat, jotenkin hitaasti valmistuivat. Ja mieluummin olisin tehnyt mustan kantapään, mutta kerrankin koetin seurata ohjetta tarkasti. imageKirjoneule tökkii välillä, joten pitäähän niitä välitöitäkin olla. Kuten vaikka tällainen musta pitsimyssy, joka läksi jo maailmalle..image..taikka näitä nopeita lapasia, joita täytyykin pyynnöstä tehtailla lisää!imagePitkästä aikaa meillä on tapahtunut muutoksia myös talon sisällä, mutta siitäpä saa kertoilla remonttireiska itse. Pientä pintaremppaa on puuhasteltu ja sehän tunnetusti tuppaa laajenemaan, kun kerran on aloitettu…

Jos metsään haluat mennä nyt…

Viikonlopun suunnitelmat menivät loppuviikosta uusiksi, kun aikataulut pissii niin ne tottakai ne tekevät sen viimetingassa. Pidemmän aikaa meillä on ollut suunnitelmissa makkaranpaisto/metsäretkeilyreissu jonnekin ja nyt siihen sitten avautuikin mahdollisuus. Lauantain valjetessa edellisillan myrsky oli enää muisto vain, joten auringonpaisteinen syysaamu veti ensin reilun tunnin hölkälle ja sen jälkeen makkaroita reppuun ja kohti Törmäjärveä.

Törmäjärven ympäri kiertävä reitti on tietojen mukaan 4km, meidän talsima matka taisi loppupelissä sijoittua sinne neljän ja viiden kilometrin välimaastoon. Maasto on varsin vaihtelevaa, näin tasaisten seutujen keskellä se on suorastaan mukavan vaihteleva ja ehkä jopa epätodellinen. On sammaleista ja naavaisten puiden täyttämää röllimetsää, pirunpeltoa, ylä- ja alamäkeä. Polku on paikoitellen melko kapea ja kivikkoinen, välillä taas leveä ja tasainen.imageimage image

Pieniä siltoja riitti, mikä oli lapsista erityisen jännää, samoin innostusta herättivät kivikkoiset nousut ja laskut. Näin pitkää kävelyretkeä ei koko porukalla olekaan aiemmin tehty, joten jännitysmomenttina oli miten pienin jaksaa. Hyvinhän se veti. Jo hyvissä ajoin varasuunnitelma hylättiin (eli mennään ensimmäiselle laavulle ja takaisin) ja käveltiinkin järvi ympäri ennen nuotion virittelyä.imageimage

Onnistunut ja mukava reissu. Pienin pääsi yllättämään täysin jaksamisen kanssa ja ei ole valittamista isojenkaan reippaudessa. Näitä retkiä lisää jatkossa, kyllä siellä metsässä on vaan mukavaa!image image