Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2016

Aina viime tingassa

Se on kumma miten ne hommat tahtoo aina jäädä viime tinkaan. Nämä sukat ovat menossa kummitytön lahjapakettiin. Hyvissä ajoin aloitettu, mutta sitten pääsi käymään vanhanaikaisesti ja lanka loppui pari senttiä ennen valmistumista. No mutta, eihän sillä nyt kiire, eihän? Eilen sain lopultakin hommattua sen puuttuvan kerän ja sukan valmiiksi tämän päivän juhliin. Ihan ajoissa, eikö? Monta tuntia jäi tällekin päivää aika…imagePuiden nurin menosta on ollut kummasti riemua pikkuväellekin. On taas rakennusmateriaalia jos jonkinlaiseen majaan. Tässä yksi versio, lumikasaan/lumilinnaan värkätty pikku pesä.
image Toisestakin kaadosta löytyi pari kuvaa, vaikka itse en paikanpäällä silloin ollutkaan. imageEsikoinen oli ehtinyt nappaamaan kuvan yläkerrastakin käsin, ennenkin puut oli karsittu ja lumi pääsi ne peittämään.
imageKummasti se piha vielä tästäkin kaadosta avartui, vaikka puut niin kaukana olivatkin. Kesä näyttää, saadaanko sitä valoa pihaan paremmin.

Iloiset lapaset

Tytön uudet lapaset kiilasivat jono kärkeen, kun jälleen kerran alkuviikosta niitä paikkasin. Ihanan iloiset ja värikkäät niistä tulikin.image Kevään poistomyynnit lankahyllyillä ovat paha rasti.. Mutta jos heti tietää mitä niistä syntyy, niin eihän se silloin ole ollenkaan turha ostos? Alemman kuvan langat ovat jo muuksi muotoutumassa ja ylemmän kasan tuhoaminen alkaa viikonloppuna. Joten eivät kauaa tilaa kaapissa vie..image image

Helppo ja nopea kauluri

Se tuo toinen puolisko valitteli, että kaulurille olisi käyttöä noissa pihahommissa. Pikavilkaisu laatikolle ja siellähän oli yksinäinen kerä odottelemassa inspiraatiota. Värikin passeli sinisenharmaa, miellytti isännänkin silmää, joten ei muuta kun lanka puikoille. Aika ja käyttö näyttää pitäääkö pituutta hieman lisätä vielä, mutta ensivaikutelma miellyttää molempia.image imageJa jotta lista ei pääse loppumaan… Tyttö valitteli, että alkavat vuoden takaiset huovutetut lapaset kulua puhki. Ovatkin olleet kyllä todella mieluisat ja ahkerassa käytössä, moneen kertaan niitä on jo paikkailtukin.

Kevään merkkejä ja sukkasatoa

Se on selvästi kevät. Puuta on jälleen kaatunut, kuten toinen puolisko jo ehti kertomaan. Ystävänpäivän kunniaksi vietimme parisuhteen laatuaikaa, toinen sahaili mäntyjä pätkiksi ja minä sitten vaihtelevalla tyylillä kuljetin ne liiterin nurkille. Vielä on oksien raivaus kesken, kun haittaa tämä meneillään oleva harjoittelupätkä ikäihmisten parissa harrastamista. Ja jotta hommat eivät kesken jäisi, kun vauhtiin pääsee, niin eilen kaatui 15 puuta lisää tien varrelta. image Hyvin mahtuivat pojat suurimman kannon päälle seisomaan ja tilaakin vielä jäi.imageOpiskelun ja kotielämän tasapainoilun lomassa on jonkin verran kuitenkin ehtinyt lankojakin muuttamaan muuhun muotoon. Kovin on verkkainen tahti siihen nähden mihin on tottunut, saattaa olla yksi sukka useita päiviä puikoilla. Mutta onpahan noita ehtinyt tässäkin välissä jokusen parin tekemään.  Yksi virkattu korikin valmistui ystävän syntymäpäivälahjan osaksi.imageimageimage image image image

Allekirjoittaneelle uusien mallien testailua ja iki-ihanat selbusukathan ne jälleen ovat olleet työstössä. Ja lisää pukkaa, kun vaan tunnit päivässä riittäisivät.

Kevät tuli Kassalaan, eli puuta nurin

Taas on pari kuukautta ehtinyt vierähtämään edellisten kirjoittelujen jälkeen. Kuten parempi puolisko on jossain välissä kertonutkin niin elämä on taas ravistellut suuntaan jos toiseenkin.

Talvi on kumminkin näin helmikuun puolenvälin kunniaksi loppumassa ja jokakeväinen perinne puidenkaadosta on saatu taas käyntiin. Sähkölaitoksen miehet kävivät päivällä tempaisemassa 3 isoa mäntyä nurin talon ja sähkölinjan välistä.

20160210_124651

Kännykkäräpsy yläkerran ikkunasta

Korpelan voimalle jälleen kiitokset ripeästä toiminnasta. Eilen soittelin että josko sieltä joku ehtisi jossain välissä katsomaan mikä on tilanne ja että alkaako sähkölaitos kaatoa tekemään. Tänään puolen yhdentoista maissa oli mies pihassa ja puoliska tuntia myöhemmin 2 miestä lisää moottorisahan kanssa. Sanoisin että erittäin asiallista toimintaa.

Suurin mänty (etualalla) oli senverran iso että kahteenkin mieheen joutuisi kurkottelemaan että kädet yltävät ympäri, pari muuta vähän pienempiä. Tänään kävin jo aloittelemassa karsintaa ja siivousta, mutta päivännäkö loppuu työpäivän jälkeen valitettavan lyhyeen.

Rouva oletettavasti heiluu kameran kanssa enemmän, joten eiköhän tuoltakin työmaalta jollain aikajänteellä ilmaannu lisää materiaalia ihmeteltäväksi.