Laavunteko on jatkunut tässä viikon verran vaihtelevalla menestyksellä, mutta tänään tuli tehtyä toinen revisio hirsivarasta. Hirsivara on varsin perinteikäs työkalu, mutta meikänörtti tekee tietty hommat omaan malliinsa ja ilman parempaa ymmärrystä.

Hirsivara aloitetaan luonnollisesti CAD-ohjelmistolla. Linuxistille työkaluja on vähän huonosti saatavilla, paras tarjollaoleva vehje on FreeCad, joka ei ole sinänsä erityisen huono 3D-cad, mutta ei missään nimessä tarjoa myöskään ammattilaislaatua. 3D-printterin hankinnan jälkeen tuon kanssa on tullut kuitenkin pyörittyä senverran ettei simppeleiden mallien tekeminen tuota erityisen suuria ongelmia.

Mallinnuksen jälkeen freecad-formaatista export STL-muotoon ja Roudaksi ristitty 3D-printteri töihin.

Octoprint tekee kaiken muun hienon ohella mukavia stop-motion -henkisiä animaatioita, joten muutkin pääsevät nauttimaan koneen toiminnasta tälläkertaa oikein videokuvan kera.

Itse printteristä pitää tehdä jossain kohtaa ihan oma blogipostaus, mutta kyseessä on Rostock-tyyppinen delta-tulostin. Tulostusalue on 240×370 millinen sylinteri, joka riittää hirsivaran tulostukseen ihan kohtuudella. Materiaalina on kivan oranssi PLA-muovi, kilon rulla (n. 400 metriä) maksoi ebaystä parikymppiä ja hirsivaran osiin meni muutama kymmenen metriä 1.75 millistä filamenttia, en jaksa edes laskea mitä tuosta lopulliseksi kustannukseksi kertyy.

Tarkkuushirsivaraan kuuluu olennaisena osana myös kaksi vesivaakaa.

Paikallisesta romuonnelasta karavaanariosastolta löytyi kuvan mukainen tuplavaaka noin vitosella, joten ihan totaalista konkurssia ei tälläkertaa tullut.

Muutaman tunnin tulostelun jälkeen printtipöydästä irtosi kuvan mukainen hirsivara. Ensimmäinen revisio tuli koekäytettyä ja suurin ongelma tuossa on paitsi liian pieni pidike vesivaa’alle niin kuvassakin näkyvät kynänpitimet ovat aivan hervottoman paljon liian suuret ja epävakaat. Toinen revisio on jo printteristä otettu ulos, mutta siitä ei tullut kuvaa napattua.

Tänäänkin on laavun parissa tullut touhuttua, mutta tehdään ihan omat juttunsa salvaamisesta ja muusta rakentamisesta. Hintapolitiikan osalta huomasin että jossain kohtaa on käynyt pieni laskuvirhe materiaalikustannuksissa ja edellisen postauksen hinnassa on viitisentoista paikallista valuuttaa liikaa. Karavaanarimallin vesivaa’an kanssa kokonaisbudjetissa liikutaan, korjausten kera, tällähetkellä 160 ekyyn nurkissa.

Seuraavassa numerossa sitten ihan laavun rakentamisen perusteita. Omaa kokemusta tai edes vierestä katsomista ei tällaisesta ole, joten jos joku poloinen erehtyy näitä allekirjoittaneen horinoita käyttämään minkääntasoisina ohjeina niin en oikein voi muuta kuin toivottaa onnea matkaan.