Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2017

Liiterin jatke, vol2

Olipa kerran, kauan kauan sitten, jämäpalasista tehty jatko liiteriin. Nyt kolmisen vuotta myöhemmin tuo jatko on purettu ja tilalle tehty jotain isompaa ja kauniimpaa. Isompaa siksi, että joka kevät on ollut tilanne että polttopuut loppuvat ennen lumien sulamista. Ja kauniimpaa siksi, kun.. noh, katso itse.

Tästä siis lähdettiin liikkeelle. Kaunista, eikös juu. Ympäristössä on myllätty maata tasaisemmaksi samalla kun muutakin pihaa on myllätty, mutta se ei vaikuta isommin itse liiterin laajennokseen.
Ensin akkuporalla pellit pois katolta ja sen jälkeen sorkkaraudalla ja lekalla koko kauheus pinoon ja hävitykseen. Tuosta virityksestä ei paljon jäänyt jälkipolville kerrottavaa.

Tässäkohtaa elettiin siis toukokuun alkupuolta. Ajatus alkoi muotoutua että nykyisen liiterin perään tehdään lisää samantyyppistä rakennetta, josta johtuen peräseinälle piti saada kulkuaukko.

Sisälle ensin muutama tukevahko lauta ruuveilla kiinni ettei koko liiteri kaadu. Sen jälkeen kylmän rauhallisesti moottorisahalla seinästä läpi. Seinään ilmestyneeseen reikään sitten vielä pari lautaa lisää pitkillä ruuveilla kiinni varmistamaan ettei olemassaoleva rakenne kaadu oman painonsa alle.

Sitten pienen tauon jälkeen homma alkoikin taas vaihteeksi pohjatöillä. Edellisen hirvityksen alla oli muutama lecaharkko ja niiden seuraksi haettiin ihan kaupasta ja rahalla pilariharkkoja.

Lapio, muutama lankku, vatupassi ja mittanauha aseistuksena liiterin perään ilmaantui 18 kiveä lisää. Ovat vieläpä suunnilleen vaaterissa toisiinsa nähden.

Kivien päälle kolmemetriset pätkät kyllästettyä kakkosnelosta. Lankut ovat edellisesssä elämässään olleet terassin aluspuita. Tuttava naapurikylästä ilmoitti että nuo saa hakea kiittämällä pois, joten kiitokset sinne suuntaan. Samalla ristimitta kohdalleen ja pientä hienosäätöä kiville. Muutamaa lankkua piti hieman jatkaa, kun 3 metristä tavaraa ei ollut aivan tarpeeksi, mutta hankintahintaan nähden ei passaa valittaa.

Kun sain pohjarungon ristimittaan ja paikoilleen niin vuorossa olikin seinärunkojen pystytys. Muutama kakkosnelonen mittaan, runkonaulaimella ja pitkillä nauloilla pystyyn pohjarungon päälle ja siihen edelleen laudanpätkillä pari kakkosnelosta lisää seinän yläjuoksuksi. Suoraviivaista hommaa.

Kun seinärungot sai pystyyn niin vuorossa olikin sitten kattotuolit. 3 metrin matkalle noita ei kovin montaa tarvitse. Kattokulman mittasin olemassaolevasta, muistaakseni 45 astetta. Kattotuolit on hakattu runkonaulaimella kasaan pitkästä tavarasta ja katkottu moottorisahalla mittaan. Harjakolmiota varten ensin astemitalla ja kynällä merkki lankkuun, moottorisahalla poikki, pariin kohtaan lautaa runkonaulaimella kiinni ja ylimääräiset taas stihlillä mittaan. Tulee äkkiä ja mahdolliset pikkuvirheet jäävät kattopellin alle piiloon.

Kattotuolien jälkeen sitten harvalaudoitus katolle odottelemaan peltejä. Pitkää lautaa naulaimella kiinni ja ylimääräiset myöhemmin sahalla mittaan.

Runkopuiden ja kattotuolien jälkeen päästäänkin sitten tekemään pintoja. Harvalaudoitusta tässä tapauksessa. Hakkasin kaiken pitkänä kiinni ja vetelin moottorisahalla ylimääräiset runkolankkuja vasten poikki. Lattiaan jäi karvalaudan verran rakoa lautojen väliin ja niskojen välissä on vajaa 60 senttiä, joten isompaakin klapia pitäisi kestää pinota tuohon päälle ihan huoletta.

Välissä piti käydä varast hakemassa lisää lautaa naapurista jonka jälkeen homma jatkui samanlaisena. Laudat pitkänä kiinni niiltä osin kuin seinäpystyt eivät haitanneet, runkonaulaimella kiinni ja moottorisahalla ylimääräiset pois.

Seinien kanssa sama homma. Laudat pitkänä kiinni naulaimen kanssa ja ylimääräiset poikki. Seinälautojen väliin jäi pari tuumaa rakoa kun sen levyistä naulausrimaa sattui pätkä olemaan. Edellinen lauta kiinni, rimanpätkä päälle ja toinen lauta riman niskaan. Jälkeä tulee taas kohtuu joutuin eikä mittanauhan kanssa tarvitse säätää ylimääräisiä.

Seinien laudoituksen jälkeen oli sitten vuorossa ovet. Kuten kuvassakin hatarasti näkyy niin pystylaudoituksen takana on Z-malliin hakattu laudat pitämään ovea kasassa.

Lopuksi sitten pellit katolle ja ovet saranoille. Kaupassa ei sattunut olemaan sinkattua peltiä, mutta ehkä tuo liiterissä ei niin haittaa vaikka katto ei olekaan yliasti samanvärinen. Maalataan koko komeus mustaksi jos alkaa kovin paljon haittaamaan silmää. Saranoiksi löytyi lähimarketista jotain halpis-pislaa, saa nähdä miten hyvin kestävät. Lisähuomiona voisi kysyä että mikä hemmetti siinä on että noihin kaupan saranoihin tulee niin onnettomat ruuvit mukana. Pussissa oli joku 4×30 luokan ruuvit, vetelin saranat 5×50 ja 5×120 ruuveilla kiinni oveen ja karmeihin, nyt jännittää ainoastaan että kestääkö saranat.

Lopuksi tein vielä salvan parioveen kun tallissa sattui olemaan sopivaa tavaraa ja piti päästä koeajamaan uusi puikkoinvertteri. Salpa tosin on vielä odottamassa asennusta ja liiteristäkin puuttuu vielä räystäs- ja nurkkalaudat. Lopputulemana on kuitenkin että ~viikon iltojen aikana saatiin n. 18m³ lisää säilytystilaa polttopuille, teoriassa jos tuon kokonaisuuden nyt pinoaa kattoa myöten täyteen niin niillä puilla pitäisi mennä kaksi talvea.

Kassalan kesä

Edellisestä raapustelusta on taas pari kuukautta kulunut. Edellisessä numerossa ajettiin rapaa pitkin pihoja, sittemmin on tapahtunut kaikenlaista mutta aloitetaan nyt ensialkuun yleisillä kesän kuulumisilla.

Ensialkuun korjataan taas vaihteeksi pihan hämähäkkikiikkua. Kahden männyn välissä oleva lankku on melkoisten voimien väänneltävänä.

Tämmöistä pientä pulttia napsuu poikki kun tuuli heiluttaa puita eri tahtiin. Samaten parin metrin naruilla ripustettu kiikku itsessään aiheuttaa melkoisia voimia ripustuksiin. Puiden välissä oleva lankku tuli vedettyä kiinni hyllyntapaiseen, kakkosnelonen pystyyn männyn kylkeen ja sen päälle toinen puolen metrin pätkä, jolloin puunrungon ja lankkujen väliin jäi rako mihin pudottaa 2×6 tuumainen lankku pystyyn. Kuvia ei tullut otettua tehdessä.

Aikaisemmat saparokoukut, joista on ollut täälläkin mainintaa antautuivat kun 3×30 millinen lattarauta nitkui poikki. Saparot itsessään ovat ehjät, mutta toinen niistä ei enää pysy lankun päällä ilman lisätoimenpiteitä. Tein sitten suosiolla uudet kiinnitysraksit, jotka ovat edelleen vähän vaiheessa. Materiaalina tälläkertaa 10×30 latta ja 8 millinen pultti. Teoriassa tuolla raudanpalalla pitäisi kestää nostaa nelisen tonnia ennenkuin pultit antavat periksi, ehkä se nyt riittää.

Riesalassakin on taas tapahtunut. Maanajon jälkeen kentälle on kylvetty heinää joka on juurtunut ilmeisen hyvin, joten ainakin odotusarvo on että talven jälkeen ajettu rapa on edelleen paikoillaan eikä kevättulvien mukana naapurissa. Ja kun vauhtiin päästiin, niin kiviaita on saanut jatkoa.

Marjapensaiden vieressä on ollut koko meidän asumisen ajan kivikasa. Ilmeisesti tuossa paikalla on joskus ollut kaivo, joka on sittemmin täytetty ja päälle on vielä varmuudeksi kasattu reilunkokoinen keko nyrkistä päätä isompiin murikoihin. Parempi 3varttia kelkkoi muutaman lastin jo ihan kottikärryllä, mutta isompaa tavaraa varten piti hakea vähän kottikärryä isompaa kalustoakin. Sitä en tiedä, mikä tuon työkoneen virallinen nimi on, laatikosta täälläpäin on aina puhuttu. Oli mikä oli, puolenkymmentä reissua riitti siirtämään kivet muualle.
Isoimmat murikat oli tietty jätetty pohjalle, verkussa on onneksi rajattomasti voimaa niin loputkin kivistä saatiin siirrettyä.

Vuorenkilven jämät siirtyivät kiviaidan viereen ja jäljelle jäänyt rapakko sai niskaansa heinänsiementä. Tuoreempaa kuvaa ei ole, mutta pienen tasomisen jälkeen marjapensaiden viereen saadaan nätti nurmikaistale ja marjanpoimintakin helpottuu.

Mutta takaisin kiviaitaan. Kalusto vaihtui välissä, liiterin takana oli muutama isompi kivi haittaamassa harrastuksia, joten nehän piti samoilla tulilla siirtää aidanjatkeeksi.

Vanha luottopeli siirteli arviolta 150 kiloisia kiviä isommin kitisemättä. Ulottuvuus tuossa vanhassa patussa ei ole aivan paras mahdollinen, mutta niillä vehkeillä on pärjättävä mitä on tarjolla.

Kiviaita alkaa hiljalleen näyttää ihan aidalta yksittäisten kivien sijaan. Aloitushan tälle kiviaidalle tehtiin jo siinäkohtaa kun kaivinkone repi kannot irti ja tasoitteli kentän. Pihasta tuntuu kiviä nousevan joka kevät pari kottikärryllistä, joten aitakin oletettavasti hiljalleen nousee heinikosta ylös.

Lomareissullakin käytiin, mutta siitä ei jäänyt paljon blogiin asti kerrottavaa. Yksi projekti tuli reissulla pistettyä alulle, mutta tehdään siitä ihan oma raapustelu kunhan ehditään. Matkalla pamahti toinen rengas tälle kesälle, sitä ei tarina kerro onko kyseessä vain paska tuuri vai myikö kauppias paskoja renkaita.

Ja lopuksi vielä tämän kesän suurin mullistus Kassalan arjessa. Talouteen nimittäin saapui kaivinkone.

Tai siis spanieli-labbis-sekoitus.
Kotimatkalla ilme oli vielä hieman epäilevä tuleviin tilanteisiin, mutta sittemmin karvakorva on kyllä kotiutunut oikein hyvin.

Nyt näihin kuviin ja tunnelmiin, seuraavaa postausta ei toivottavasti tarvitse odotella kahta kuukautta.