Kassalan kesä

Edellisestä raapustelusta on taas pari kuukautta kulunut. Edellisessä numerossa ajettiin rapaa pitkin pihoja, sittemmin on tapahtunut kaikenlaista mutta aloitetaan nyt ensialkuun yleisillä kesän kuulumisilla.

Ensialkuun korjataan taas vaihteeksi pihan hämähäkkikiikkua. Kahden männyn välissä oleva lankku on melkoisten voimien väänneltävänä.

Tämmöistä pientä pulttia napsuu poikki kun tuuli heiluttaa puita eri tahtiin. Samaten parin metrin naruilla ripustettu kiikku itsessään aiheuttaa melkoisia voimia ripustuksiin. Puiden välissä oleva lankku tuli vedettyä kiinni hyllyntapaiseen, kakkosnelonen pystyyn männyn kylkeen ja sen päälle toinen puolen metrin pätkä, jolloin puunrungon ja lankkujen väliin jäi rako mihin pudottaa 2×6 tuumainen lankku pystyyn. Kuvia ei tullut otettua tehdessä.

Aikaisemmat saparokoukut, joista on ollut täälläkin mainintaa antautuivat kun 3×30 millinen lattarauta nitkui poikki. Saparot itsessään ovat ehjät, mutta toinen niistä ei enää pysy lankun päällä ilman lisätoimenpiteitä. Tein sitten suosiolla uudet kiinnitysraksit, jotka ovat edelleen vähän vaiheessa. Materiaalina tälläkertaa 10×30 latta ja 8 millinen pultti. Teoriassa tuolla raudanpalalla pitäisi kestää nostaa nelisen tonnia ennenkuin pultit antavat periksi, ehkä se nyt riittää.

Riesalassakin on taas tapahtunut. Maanajon jälkeen kentälle on kylvetty heinää joka on juurtunut ilmeisen hyvin, joten ainakin odotusarvo on että talven jälkeen ajettu rapa on edelleen paikoillaan eikä kevättulvien mukana naapurissa. Ja kun vauhtiin päästiin, niin kiviaita on saanut jatkoa.

Marjapensaiden vieressä on ollut koko meidän asumisen ajan kivikasa. Ilmeisesti tuossa paikalla on joskus ollut kaivo, joka on sittemmin täytetty ja päälle on vielä varmuudeksi kasattu reilunkokoinen keko nyrkistä päätä isompiin murikoihin. Parempi 3varttia kelkkoi muutaman lastin jo ihan kottikärryllä, mutta isompaa tavaraa varten piti hakea vähän kottikärryä isompaa kalustoakin. Sitä en tiedä, mikä tuon työkoneen virallinen nimi on, laatikosta täälläpäin on aina puhuttu. Oli mikä oli, puolenkymmentä reissua riitti siirtämään kivet muualle.
Isoimmat murikat oli tietty jätetty pohjalle, verkussa on onneksi rajattomasti voimaa niin loputkin kivistä saatiin siirrettyä.

Vuorenkilven jämät siirtyivät kiviaidan viereen ja jäljelle jäänyt rapakko sai niskaansa heinänsiementä. Tuoreempaa kuvaa ei ole, mutta pienen tasomisen jälkeen marjapensaiden viereen saadaan nätti nurmikaistale ja marjanpoimintakin helpottuu.

Mutta takaisin kiviaitaan. Kalusto vaihtui välissä, liiterin takana oli muutama isompi kivi haittaamassa harrastuksia, joten nehän piti samoilla tulilla siirtää aidanjatkeeksi.

Vanha luottopeli siirteli arviolta 150 kiloisia kiviä isommin kitisemättä. Ulottuvuus tuossa vanhassa patussa ei ole aivan paras mahdollinen, mutta niillä vehkeillä on pärjättävä mitä on tarjolla.

Kiviaita alkaa hiljalleen näyttää ihan aidalta yksittäisten kivien sijaan. Aloitushan tälle kiviaidalle tehtiin jo siinäkohtaa kun kaivinkone repi kannot irti ja tasoitteli kentän. Pihasta tuntuu kiviä nousevan joka kevät pari kottikärryllistä, joten aitakin oletettavasti hiljalleen nousee heinikosta ylös.

Lomareissullakin käytiin, mutta siitä ei jäänyt paljon blogiin asti kerrottavaa. Yksi projekti tuli reissulla pistettyä alulle, mutta tehdään siitä ihan oma raapustelu kunhan ehditään. Matkalla pamahti toinen rengas tälle kesälle, sitä ei tarina kerro onko kyseessä vain paska tuuri vai myikö kauppias paskoja renkaita.

Ja lopuksi vielä tämän kesän suurin mullistus Kassalan arjessa. Talouteen nimittäin saapui kaivinkone.

Tai siis spanieli-labbis-sekoitus.
Kotimatkalla ilme oli vielä hieman epäilevä tuleviin tilanteisiin, mutta sittemmin karvakorva on kyllä kotiutunut oikein hyvin.

Nyt näihin kuviin ja tunnelmiin, seuraavaa postausta ei toivottavasti tarvitse odotella kahta kuukautta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *