Aihearkisto: Piha

Liiterin jatke, vol2

Olipa kerran, kauan kauan sitten, jämäpalasista tehty jatko liiteriin. Nyt kolmisen vuotta myöhemmin tuo jatko on purettu ja tilalle tehty jotain isompaa ja kauniimpaa. Isompaa siksi, että joka kevät on ollut tilanne että polttopuut loppuvat ennen lumien sulamista. Ja kauniimpaa siksi, kun.. noh, katso itse.

Tästä siis lähdettiin liikkeelle. Kaunista, eikös juu. Ympäristössä on myllätty maata tasaisemmaksi samalla kun muutakin pihaa on myllätty, mutta se ei vaikuta isommin itse liiterin laajennokseen.
Ensin akkuporalla pellit pois katolta ja sen jälkeen sorkkaraudalla ja lekalla koko kauheus pinoon ja hävitykseen. Tuosta virityksestä ei paljon jäänyt jälkipolville kerrottavaa.

Tässäkohtaa elettiin siis toukokuun alkupuolta. Ajatus alkoi muotoutua että nykyisen liiterin perään tehdään lisää samantyyppistä rakennetta, josta johtuen peräseinälle piti saada kulkuaukko.

Sisälle ensin muutama tukevahko lauta ruuveilla kiinni ettei koko liiteri kaadu. Sen jälkeen kylmän rauhallisesti moottorisahalla seinästä läpi. Seinään ilmestyneeseen reikään sitten vielä pari lautaa lisää pitkillä ruuveilla kiinni varmistamaan ettei olemassaoleva rakenne kaadu oman painonsa alle.

Sitten pienen tauon jälkeen homma alkoikin taas vaihteeksi pohjatöillä. Edellisen hirvityksen alla oli muutama lecaharkko ja niiden seuraksi haettiin ihan kaupasta ja rahalla pilariharkkoja.

Lapio, muutama lankku, vatupassi ja mittanauha aseistuksena liiterin perään ilmaantui 18 kiveä lisää. Ovat vieläpä suunnilleen vaaterissa toisiinsa nähden.

Kivien päälle kolmemetriset pätkät kyllästettyä kakkosnelosta. Lankut ovat edellisesssä elämässään olleet terassin aluspuita. Tuttava naapurikylästä ilmoitti että nuo saa hakea kiittämällä pois, joten kiitokset sinne suuntaan. Samalla ristimitta kohdalleen ja pientä hienosäätöä kiville. Muutamaa lankkua piti hieman jatkaa, kun 3 metristä tavaraa ei ollut aivan tarpeeksi, mutta hankintahintaan nähden ei passaa valittaa.

Kun sain pohjarungon ristimittaan ja paikoilleen niin vuorossa olikin seinärunkojen pystytys. Muutama kakkosnelonen mittaan, runkonaulaimella ja pitkillä nauloilla pystyyn pohjarungon päälle ja siihen edelleen laudanpätkillä pari kakkosnelosta lisää seinän yläjuoksuksi. Suoraviivaista hommaa.

Kun seinärungot sai pystyyn niin vuorossa olikin sitten kattotuolit. 3 metrin matkalle noita ei kovin montaa tarvitse. Kattokulman mittasin olemassaolevasta, muistaakseni 45 astetta. Kattotuolit on hakattu runkonaulaimella kasaan pitkästä tavarasta ja katkottu moottorisahalla mittaan. Harjakolmiota varten ensin astemitalla ja kynällä merkki lankkuun, moottorisahalla poikki, pariin kohtaan lautaa runkonaulaimella kiinni ja ylimääräiset taas stihlillä mittaan. Tulee äkkiä ja mahdolliset pikkuvirheet jäävät kattopellin alle piiloon.

Kattotuolien jälkeen sitten harvalaudoitus katolle odottelemaan peltejä. Pitkää lautaa naulaimella kiinni ja ylimääräiset myöhemmin sahalla mittaan.

Runkopuiden ja kattotuolien jälkeen päästäänkin sitten tekemään pintoja. Harvalaudoitusta tässä tapauksessa. Hakkasin kaiken pitkänä kiinni ja vetelin moottorisahalla ylimääräiset runkolankkuja vasten poikki. Lattiaan jäi karvalaudan verran rakoa lautojen väliin ja niskojen välissä on vajaa 60 senttiä, joten isompaakin klapia pitäisi kestää pinota tuohon päälle ihan huoletta.

Välissä piti käydä varast hakemassa lisää lautaa naapurista jonka jälkeen homma jatkui samanlaisena. Laudat pitkänä kiinni niiltä osin kuin seinäpystyt eivät haitanneet, runkonaulaimella kiinni ja moottorisahalla ylimääräiset pois.

Seinien kanssa sama homma. Laudat pitkänä kiinni naulaimen kanssa ja ylimääräiset poikki. Seinälautojen väliin jäi pari tuumaa rakoa kun sen levyistä naulausrimaa sattui pätkä olemaan. Edellinen lauta kiinni, rimanpätkä päälle ja toinen lauta riman niskaan. Jälkeä tulee taas kohtuu joutuin eikä mittanauhan kanssa tarvitse säätää ylimääräisiä.

Seinien laudoituksen jälkeen oli sitten vuorossa ovet. Kuten kuvassakin hatarasti näkyy niin pystylaudoituksen takana on Z-malliin hakattu laudat pitämään ovea kasassa.

Lopuksi sitten pellit katolle ja ovet saranoille. Kaupassa ei sattunut olemaan sinkattua peltiä, mutta ehkä tuo liiterissä ei niin haittaa vaikka katto ei olekaan yliasti samanvärinen. Maalataan koko komeus mustaksi jos alkaa kovin paljon haittaamaan silmää. Saranoiksi löytyi lähimarketista jotain halpis-pislaa, saa nähdä miten hyvin kestävät. Lisähuomiona voisi kysyä että mikä hemmetti siinä on että noihin kaupan saranoihin tulee niin onnettomat ruuvit mukana. Pussissa oli joku 4×30 luokan ruuvit, vetelin saranat 5×50 ja 5×120 ruuveilla kiinni oveen ja karmeihin, nyt jännittää ainoastaan että kestääkö saranat.

Lopuksi tein vielä salvan parioveen kun tallissa sattui olemaan sopivaa tavaraa ja piti päästä koeajamaan uusi puikkoinvertteri. Salpa tosin on vielä odottamassa asennusta ja liiteristäkin puuttuu vielä räystäs- ja nurkkalaudat. Lopputulemana on kuitenkin että ~viikon iltojen aikana saatiin n. 18m³ lisää säilytystilaa polttopuille, teoriassa jos tuon kokonaisuuden nyt pinoaa kattoa myöten täyteen niin niillä puilla pitäisi mennä kaksi talvea.

Kassalan kesä

Edellisestä raapustelusta on taas pari kuukautta kulunut. Edellisessä numerossa ajettiin rapaa pitkin pihoja, sittemmin on tapahtunut kaikenlaista mutta aloitetaan nyt ensialkuun yleisillä kesän kuulumisilla.

Ensialkuun korjataan taas vaihteeksi pihan hämähäkkikiikkua. Kahden männyn välissä oleva lankku on melkoisten voimien väänneltävänä.

Tämmöistä pientä pulttia napsuu poikki kun tuuli heiluttaa puita eri tahtiin. Samaten parin metrin naruilla ripustettu kiikku itsessään aiheuttaa melkoisia voimia ripustuksiin. Puiden välissä oleva lankku tuli vedettyä kiinni hyllyntapaiseen, kakkosnelonen pystyyn männyn kylkeen ja sen päälle toinen puolen metrin pätkä, jolloin puunrungon ja lankkujen väliin jäi rako mihin pudottaa 2×6 tuumainen lankku pystyyn. Kuvia ei tullut otettua tehdessä.

Aikaisemmat saparokoukut, joista on ollut täälläkin mainintaa antautuivat kun 3×30 millinen lattarauta nitkui poikki. Saparot itsessään ovat ehjät, mutta toinen niistä ei enää pysy lankun päällä ilman lisätoimenpiteitä. Tein sitten suosiolla uudet kiinnitysraksit, jotka ovat edelleen vähän vaiheessa. Materiaalina tälläkertaa 10×30 latta ja 8 millinen pultti. Teoriassa tuolla raudanpalalla pitäisi kestää nostaa nelisen tonnia ennenkuin pultit antavat periksi, ehkä se nyt riittää.

Riesalassakin on taas tapahtunut. Maanajon jälkeen kentälle on kylvetty heinää joka on juurtunut ilmeisen hyvin, joten ainakin odotusarvo on että talven jälkeen ajettu rapa on edelleen paikoillaan eikä kevättulvien mukana naapurissa. Ja kun vauhtiin päästiin, niin kiviaita on saanut jatkoa.

Marjapensaiden vieressä on ollut koko meidän asumisen ajan kivikasa. Ilmeisesti tuossa paikalla on joskus ollut kaivo, joka on sittemmin täytetty ja päälle on vielä varmuudeksi kasattu reilunkokoinen keko nyrkistä päätä isompiin murikoihin. Parempi 3varttia kelkkoi muutaman lastin jo ihan kottikärryllä, mutta isompaa tavaraa varten piti hakea vähän kottikärryä isompaa kalustoakin. Sitä en tiedä, mikä tuon työkoneen virallinen nimi on, laatikosta täälläpäin on aina puhuttu. Oli mikä oli, puolenkymmentä reissua riitti siirtämään kivet muualle.
Isoimmat murikat oli tietty jätetty pohjalle, verkussa on onneksi rajattomasti voimaa niin loputkin kivistä saatiin siirrettyä.

Vuorenkilven jämät siirtyivät kiviaidan viereen ja jäljelle jäänyt rapakko sai niskaansa heinänsiementä. Tuoreempaa kuvaa ei ole, mutta pienen tasomisen jälkeen marjapensaiden viereen saadaan nätti nurmikaistale ja marjanpoimintakin helpottuu.

Mutta takaisin kiviaitaan. Kalusto vaihtui välissä, liiterin takana oli muutama isompi kivi haittaamassa harrastuksia, joten nehän piti samoilla tulilla siirtää aidanjatkeeksi.

Vanha luottopeli siirteli arviolta 150 kiloisia kiviä isommin kitisemättä. Ulottuvuus tuossa vanhassa patussa ei ole aivan paras mahdollinen, mutta niillä vehkeillä on pärjättävä mitä on tarjolla.

Kiviaita alkaa hiljalleen näyttää ihan aidalta yksittäisten kivien sijaan. Aloitushan tälle kiviaidalle tehtiin jo siinäkohtaa kun kaivinkone repi kannot irti ja tasoitteli kentän. Pihasta tuntuu kiviä nousevan joka kevät pari kottikärryllistä, joten aitakin oletettavasti hiljalleen nousee heinikosta ylös.

Lomareissullakin käytiin, mutta siitä ei jäänyt paljon blogiin asti kerrottavaa. Yksi projekti tuli reissulla pistettyä alulle, mutta tehdään siitä ihan oma raapustelu kunhan ehditään. Matkalla pamahti toinen rengas tälle kesälle, sitä ei tarina kerro onko kyseessä vain paska tuuri vai myikö kauppias paskoja renkaita.

Ja lopuksi vielä tämän kesän suurin mullistus Kassalan arjessa. Talouteen nimittäin saapui kaivinkone.

Tai siis spanieli-labbis-sekoitus.
Kotimatkalla ilme oli vielä hieman epäilevä tuleviin tilanteisiin, mutta sittemmin karvakorva on kyllä kotiutunut oikein hyvin.

Nyt näihin kuviin ja tunnelmiin, seuraavaa postausta ei toivottavasti tarvitse odotella kahta kuukautta.

Saparokoukku ja pihakiikku

Jo edellinen omistaja oli ripustanut lankun parin pihamännyn väliin ja lankkuun pihakiikun. Tästä on jo tuo parempi puolisko joskus toissakeväänä lyhyesti tarinoinutkin. Lankku on jo vaihdettu kertaalleen, samaten saparokoukut joissa kiikku roikkuu. Nyt taas männäviikolla napsahti koukku poikki.

20160811_213242Ihan marketista haettu joku perus saparokoukku, koko luokkaa 8×120 tai jotain. Ostopaikkaa tai merkkiä en muista, mutta saman oloisia värkkejä löytyy jokaisesta rautakaupasta. Tohtisin väittää että melkoisen haurasta tavaraa. Tämäkään ei antanut minkäänlaisia ennakkovaroituksia vaan katkesi kesken kiikkumisen.

20160811_213319Toinen koukku ei ollut kaukana katkeamisesta sekään. Molempien murtumakohdat hieman lankun sisällä. Onneksi tälläkin kertaa selvittiin säikähdyksellä mutta ainahan kiikusta tippuminen (saati sitten kiikun kanssa tippuminen) saa aikaan vähintäänkin itkua ja huutoa.

Kun kaupasta ei kerran saa kestävää niin sitten on pakko tehdä itse. Tallista löytyi pätkä 10mm harjaterästä ja 3×30 lattarautaa. Heitin ne auton perään ja suunnistin Koivuniemen Verstaalle parin kilometrin päähän.

20160811_200223Harjateräs vääntyi pienen lämmittelyn ja vasaroinnin seurauksena saparolle ja lattaraudasta syntyi pari  J-koukkua lankun yli heitettäväksi. Jäin jälleen kerran kaveripalveluksen pystyyn ja suunnistelin takaisin omalle tallille.

20160811_201009Harjateräs puolivälistä poikki, saparo lattaraudan kylkeen migilangalla ja lattaan vielä pari reikää ruuvia varten.

20160811_205153Näiden luulisi kestävän, tai ainakin antavan ennakkovaroituksen ennen katkeamista.

20160811_213039Koukut lankun yli, varmistus lankkuun parilla ruuvilla per koukku ja kiikku takaisin roikkumaan. Seuraavana päivänä tuli vielä vähän lisäremonttia, kun saparokoukun katkeamisen myötä kiikkujien paino oli repäissyt poikkilankun ruuvit (5×120) poikki. Ruuvit tuli korvattua 8×110 täkkipulteilla ja reilun kokoisilla rikoilla.

Josko tuossa taas kiikkuisi muutaman tovin ilman kaluston hajoamista. Suurin ihmetyksen aihe on nuo katkeilevat saparokoukut. Kuten todettua noita on mennyt meidän muksuilla jo 2 kappaletta poikki ja molemmilla kerroilla koukku on ollut päälisin puolin ihan hyvän näköinen. Varmistelkaapa koukkunne, joku kerta tuosta ei enää selvitä mustelmilla kun kiikun ripustukset päättävät katketa kesken vauhtien.

Laavu, 6. osa – Tulisija ja huopaa katolle

Laavu on edellisen raapustelun jälkeen päässyt ihan tositoimiin. Paluu arkeen lomien jälkeen on kuitenkin pitänyt senverran kiireisenä ettei blogin naputtelulle ole pahemmin jäänyt aikaa. Edellisessä numerossa jäätiin kuitenkin suunnittelemaan tulisijaa.

20160727_214049Ensimmäinen revisio tulisijasta tuli vain tekaistua paikoilleen varsinaisen lopullisen ajatuksen kypsymistä odotellessa. Kaivoin maata, juuria ja turvetta n. metrin halkaisijaltaan olevasta kuopasta pistolapion terän verran. Vanhan metsäpohjan juuristo yhdistettynä hieman turpeiseen maahan ei ole oikein paras mahdollinen seuralainen tulisijalle. Kuopan pohjalle kippasin pari kottikärryllistä kiviä ja päälle varastin hiekkalaatikolta kottikärryllisen hiekkaa.

20160728_220005Pedin päälle sitten isompia kiviä kehäksi ja lisää hiekkaa kivien väliin. Ajaa ihan hyvin asiansa, mutta jo nyt parin käyttökerran jälkeen seuraava revisio alkaa kypsymään korvienvälissä, siitä kuitenkin joskus myöhemmin lisää.

Nuotiopaikka tuli sutaistua parissa illassa nippuun, katon kanssa meni ilta enemmän.

20160729_204326Mutka rakennustarvikeliikkeeseen ja 5 pakkaa palahuopaa ja kilo 20 millistä naulaa peräkontista kottikärryyn ja pelipaikalle. Jälkeenpäin huopaa piti vielä hakea paketti lisää, samaten naulat loppuivat räystäiden osalta kesken. Tässäkohtaa tuli hakattua vielä yksi kakkosnelonen räystään alle pitkittäin ihan varmuuden vuoksi tasaamaan räystään kuormaa koko laudoitukselle yksittäisten lautojen sijaan.

20160729_223021Sen jälkeen homma onkin sitten kohtuu simppeliä. Huovan pohjasta suojapaperi irti, liimapinta edelliseen kerrokseen kiinni ja nauloja perään. Kuten kuvastakin näkyy niin räystään reunalle tuli hakattua nauloja vähän tiheämpään kuin olisi välttämättä tarvinnut, Taka-ajatus on että kunhan tuohon räystään alle saa puuvaraston tehtyä niin tuo alareuna räystäästä kestää vähän enemmän lääppimistä.

Huovan asennusohjeessa höpistiin jotain aluskermistä, räystäsnauhasta ja kaikenlaisesta muusta höpötyksestä. Ne tuli jätettyä kokonaan väliin.

20160731_134651Huovan laittoon meni pari iltaa. Harjakaiset tuli sovittua jo etukäteen, joten loput huovasta naputeltiin kiinni ihan talkoilla. Samalla tuli katon kestävyyttä koeteltua kun kolme atleettista huovankiinnittäjää oli yhtäaikaa hommissa. Kiitokset vielä täälläkin talkooväelle.

20160731_012126Huovan kiinnityksen jälkeen tulikin sitten vastaan harjakaisten vietto, loimulohi maistui mallasjuoman kanssa ja makkaraakin saatiin tikun nokassa poltettua. Tällaisia iltoja on toivonmukaan odotettavissa jatkossa lisääkin.

20160807_183030Harjakaisista huolimatta homma ei kuitenkaan ollut vielä valmis. Huopa tuli vielä taitettua räystään yli naulojen kanssa, otsalaudat heitin samaten paikoilleen. Ylimääräistä huopaa yritin ensin hieman heikolla menestyksellä veistellä ihan morapuukolla. Puukon terä on aivan liian leveä huovan leikkuuseen ja jäljestä tuli nätistikin sanoen hieman epätasainen. Kuvassa näkyvät reunat tuli sitten leikeltyä katkoteräveitsellä, jolla homma onnistuikin jo ihan kohtuu hyvin. Aivan viivasuoraa räystästä tuollakaan konstilla ei tullut, mutta syypää löytyy tylsemmästä päästä puukkoa.

20160807_183106Tässäkohtaa projektin kanssa oli kuitenkin edessä pienet tuulettelut, sillä itse laavun voi nyt todeta olevan valmis. Perinteiden mukaan tekijän pitää kuulemma signeerata teoksensa, joten vielä viimeinen silaus hirren kylkeen.

20160807_184218Kalustusta tulee varmasti vielä hienosäädettyä, makkaratikuille ja tulitikuille kun olisi ihan kiva olla oma paikkansa pelkän nurkassa seisomisen sijaan. Samaten tuota tulisijaa pitää vielä jonkinverran muokata.

Lopullinen kustannus laavulle työkaluineen ja tarvikkeineen on aika tarkkaan 360€.

Kaikenkaikkiaan projekti on kyllä ollut ihan opettavainen. Jos vielä joskus tarvitsee hirsitöitä tehdä niin sitten kyllä pitää kaivaa lompakkoa senverran syvältä että saa ihan oikean hirsivaran työkalupakkiin. Työstössä muutenkin pitäisi viitsiä olla aika paljon tarkempi, nyt etenkin varaukset tuli tehtyä aikalailla tunteella taidon tai tiedon sijaan. Työmäärällisestihän laavuun on palanut ties kuinka monta tuntia, mutta ahkera tekee tuollaisen kesälomaprojektina. Lopputulemana pihassa on nyt kuitenkin kunnollinen nuotiopaikka ympärivuotiseen käyttöön, suosittelen.

Laavu, 5. osa – Katto pään päälle

Viime numerossa jäätiin pohtimaan kattokulmaa ja sitähän tuli mietittyä yhä uudelleen ja uudelleen. Takaseinän korko pysyi kohdallaan, joten sivuseinien tukena on vain oviaukon viereiset hirrenpätkät. 2 kerrosta tuli tapitettua kiinni.

20160719_165034

Hirsiseinän tapitus on teoriassa helppoa. Porataan parista hirrestä reikä läpi ja lyödään siihen tappi.

20160702_195904Käytännössä tuo alta kympin alelaarista bongattu lusikkateräsarja ei ollut ihan niin mahtava. Setissä on useampaa kokoa lusikoita ja jatkovarsi joka teorian tasolla pysyy kiinni terässä ihan vaan parilla M4-kokoisella lukitusmutterilla puristaen. Käytännössä kuvan ottamisen jälkeen varsinainen terä jäi kahden hirren väliin ja irtosi jatkosta. Muutaman kirosanan jälkeen terä oli jälleen pöydällä ja ensimmäinen korjaus tuli tehtyä vähän jykevämmällä ruuvilla ja pienellä upotuksella terän kylkeen. Kuten nokkelimmat jo arvaavat, tuokaan ratkaisu ei toiminut.

20160702_205416Läpipulttaamalla terä lopulta suostui pysymään paikoillaan ja makita sai jauhettua kahdelle tapille 22 milliset reiät. Itse tapit tulee olla samaa puuta kuin tapitettava tavara, tai ainakin samaa lajiketta ja samaan aikaan kaadettuna. Puu kun kuivuessaan elää ja jos tappi ei elä samaan tahtiin hirren kanssa niin paskimmassa tapauksessa koko hirsi halkeaa. Onneksi työmaan ympäristö on peitossa soveltuvaa materiaalia, joten sopiva tikku kouraan ja veistämään kanttinen palikka pyöreään reikään. Pyöreä palikka on paljon työläämpi veistää ja toisekseen kanttinen toimii paremmin kun tapilla on hieman elintilaa kolossaan. Tappi reikään kirveen hamarapuolella, ylimääräiset poikki ja hyvä tuli.

20160719_183346Kahden tapitetun seinäkerroksen jälkeen alkoi kuitenkin tuntua siltä, että omat salvaustaidot huomioiden ei ole aivan täysin mahdoton ajatus että korkeampi rakenne pettäisi sivusuunnassa kuorman alla. Materiaalia kun on tarjolla niin ratkaisu on ilmeinen, yksi poikkituki väliin. Veistin myös seinähirteen loven, jotta tartuntapintaa tuli mahdollisimman paljon. Samalla katto sai näppärästi yhden lisätuen, joskin ilmankin olisi varmaan pärjännyt.

20160723_182253Muutama hirsi lisää kehikkoon ja sitten ollaankin jo lakikorkeudessa. Oviaukkoon mahtuu keskimittainen nörtti mukavasti istumaan vaikka koko kehikko vähän painuisi kasaankin ajan myötä. Tässäkohtaa projektia oli pienen tuulettelun paikka, hirsien kanssa temppuilu on tämän projektin osalta ohi.

20160724_144520Hirrenveistokalut vaihtuivat sitten vähän modernimpaan kalustoon kun hilasin paikalle kompressorin, runkonaulaimen ja pari sähkötyökalua. Kattoniskoiksi valikoitui perus kakkosnelonen. Niskojen väliksi tuli mukava 54 senttiä, jonka pitäisi kestää vähän paksumpikin lumikuorma.

Takaseinän päälle joutui heittämään viiden tuuman lankun pystyyn ja keskiriman päälle askartelin pienet korokepalat. Otsahirsi kun kohosi vähän suunniteltua kattokulmaa ylemmäs niin aikaisempi mitoitus ei ollut aivan kohdallaan.

20160725_160529Kattoniskojen jälkeen sitten oman pihan puista sahattua lautaa kehiin. Runkonaulain ja käsisirkkeli lauloivat hetken kun n. 140 metriä lautaa löysi itsensä katolta. Pätkin laudat sen kummemmin mittomatta kiinni niskoihin, mitä nyt alimmainen lauta tuli katsottua kohtuu tarkkaan suorakulmaan seinien suhteen. Lopuksi lautaa ja silmämääräistä mittailua hyväksi käyttäen viiva kattoon ja sirkkelillä viivaa pitkin ylimääräiset pois. Huopa katolta vielä puuttuu, mutta siitä sitten seuraavassa numerossa.

20160725_181004Katon jälkeen ohjelmassa on sitten luonnollisesti lattia. Juniori-osasto sai hommaksi siivota loputkin moskat pohjan pressun päältä harjaamisen ja muun siivoamisen jälkeen. Paineilmapilli oli niin paljon jännä työkalu että samalla tuli puhalleltua aikalailla jokainen hirrenrakokin puhtaaksi puruista ja muusta moskasta.

Lattianiskat löin hirsiin kiinni runkonaulaimella ja ”ilmaan” roikkumaan jääneet niskat ovat kiinni kulmaraudoilla. Varsinkaan nuo kulmaraudat eivät taida olla ihan virallista perinnetyöhön liittyvää kalustoa, mutta eipä tuo haittaa.

20160725_191914Oikeaoppisesti lattia pitäisi kuulemma tehdä pontatusta lankusta. Minä käytin karvalautaa. Enimmät karvat lautojen pinnasta tuli pyyhkäistyä pois käsikäyttöisellä sähköhöylällä, sitä oikotasohöylää kun ei tallin kalustuksesta vieläkään löydy. Pinta on paikoin hieman karkea, mutta tyyliin sopiva. Jos tikut persposkissa kuitenkin alkavat olla ongelma niin pitää lainata hiomakonetta ja siloitella lattia paremmin. Mittaan sahauksen ja pienen sovittelun jälkeen vetelin lattialaudat kiinni kyprokkiruuveilla kun ei oikein muuta sopivaa ollut käsillä ja toisaalta kyprokkiruuvi toimii tuossa käytössä vähintäänkin loistavasti.

Katolta puuttuu vielä huopa ja laavun edestä tulisija, mutta ne tehdään sitten seuraavassa numerossa. Nuotiopaikan perusteet tuli jo tänään illasta kaiveltua, mutta ukkoskuuro tuli häiritsemään tekemistä.

Viimenumerossa unohtui laskeskella kustannuksia, viimeisin vahvistettu lukema on 160 rahaa ja siitä puuttuu perustusharkot, kevytpressu ja laudoitukset. Pilariharkot olivat jotain kolmisen euroa laaki ja pressu kympin nurkissa. Lauta ja lankkutavara on omasta pihasta sahautettua, sahuri laskutti vajaan satasen ja laavuun meni n. kolmasosa sahatusta tavarasta. Näistä näppärästi laskukoneella päästään 230€ nurkille. Nauloja ja ruuveja meni jokunen kourallinen, mutta niiden ostohintoja en enää edes muista. Runkonaulat on vissiin jossain kolmen-neljän kympin nurkissa per 5000 kappaleen laatikko ja ruuvit karkeasti samassa hintaluokassa, joten ei tuohon kovin monen euron edestä kiinnitystarpeita saa menemään.

Nyt kuitenkin näihin kuviin ja tunnelmiin, ensinumerossa tehdään ainakin tulisija ja mahdollisesti jopa naulataan huopaa katolle.

PS. Vähän lämminkin olut maistuu muuten hyvälle kun sen nauttii itsetehdyssä laavussa istuen juuri sen jälkeen kun viimeinenkin lattialauta on ruuvattu kiinni.

Laavu, 4. osa – Perustukset & seinät

Onpa taas mennyt enemmän tehdessä kuin kertoessa tekemisestä, mutta nyt olisi luvassa laavuprojektin eteneminen kuvien kera. Koko homma alkaa tietty pohjustuksella, tälläkertaa rakennetaan pilariharkkojen päälle.

20160521_133338Ensiksi kivet suunnilleen sinnepäin. Teknisesti ottaen neljäkin harkkoa varmaan riittäisi, mutta arvelin että liian kanssa aina pärjää, eipä nuo mitään äärettömän kalliita ole.

20160521_145546Sitten lapio heilumaan ja harkot kutakuinkin samaan korkeuteen ja tarkemmin oikeille etäisyyksille toisistaan. Kuten kuvastakin näkyyniin epätasaisuuksia piti tasoitella hiekalla melko reippaasti, mutta ihan kohtuudella tuosta selvisi.

20160521_171009Sitten itse hirrentyöstö käyntiin. Intternetissä kertovat, että tuo tehdään oikeaoppisesti halkaisemalla alin hirsi. Minä tein vähän toisin. Toisaalta perinteisestihän tuo muutenkin perustettaisiin luonnonkiville eikä millekään höpöharkoille, mutta meikänörtillä ei riitä sinni alkaa tekemään kunnon luonnonkiviperustusta. Ne painaakin mokomat niin paljon.

Pohjaa vasten nakkasin ihan vaan kevytpressun ja huitaisin siihen lapiolla pari reikää strategisiin kohtiin. Suodatinkangas olisi ihan virallinen materiaali, mutta tuo pressu ajaa asiansa ihan hyvin ja on paljon halvempaa. Esteettisesti tuo pressu ei ehkä ole ihan niin kiva, mutta sitä varten voi vaikka pinota laavunvierustat kiviä täyteen tai keksiä jotain muuta kivaa jos silmä jää sairastamaan.

20160521_192529Aluspuiden jälkeen sitten päästäänkin tekemään ensimmäistä salvosta. Tukkikärry toimii yllättävänkin hyvin eikä puiden siirto paikasta toiseen tuota suurempia ongelmia.

20160527_205354Ei ehkä ihan mestariteoksia, ja ensimmäisissä salvoksissa meni järkyttävän pitkään, mutta valmista tuli. Tarkkasilmäisimmät huomaavat kuvassa jo tässäkohtaa ongelman, minä en tehdessä älynnyt pistää merkille.

20160529_181038Seuraavan kerroksen kanssa tuohon istumaorteen piti tehdä ns. koirankaula, eli madaltaa myös alempaa hirttä että toiseen kerrokseen jäi edes auttavasti tarpeeksi tavaraa. Ihan ei tee mieli alkaa samantien vaihtamaan hirttä siksi että se menee poikki.

20160602_001632Tästä eteenpäin homma onkin sitten senkun tekee. Seuraava kerros suunnilleen kohdalleen, varauksen piirto hirsivaralla, sahausta ja veistämistä ja sama uusiksi.

20160603_21550620160602_001649Nurkkasalvokset eivät ehkä ihan vielä talon tai edes saunan nurkiksi kelpaa, mutta laavussa välttävät ihan hyvin. Aikaisemmassa numerossa mainostettu veistolaikka rälläkkään on ainakin meikäläisen näpeissä paljon parempi työkalu kuin moottorisaha tai kirves. Työstäminen on kohtuullisen nopeaa ja ennenkaikkea melkoisen tarkkaa.

20160603_215420Haittapuolena on tietty meteli ja sotku. Laikasta lähtee monen kokoista silppua alkaen lähes hiontapölystä, isoimmat tikut ovat tulitikun kokoluokkaa. Pitkähihainen vaatetus, kunnon hanskat ja pleksimaski naaman eteen ovat ihan välttämättömyyksiä. Eipähän tule kylmä, etenkin kun tehdessä on välillä oltu komeasti hellelukemissa.

20160615_205235

20160630_205359Viimeisessä kuvassa kirjoituspäivän tilanne. Takaseinä on korossa ja seuraavaksi on ohjelmassa miettiä kattokulmaa ja siihen liittyviä juttuja. Sikäli kun viikonloppuna ei sada niin ajatus olisi veistää muutama kerros lisää. Tällähetkellä etuseinän korkeus on vähän reilusti olkapäälle kun istuu orrella. Oletus on että seiniä saa tehdä vielä 5 tai 6 kerrosta. Olen vähän kahden vaiheilla pitäisikö seinät tapittaa vai pitäisikö kattoniskatkin salvata. Tapittaminen olisi paljon nopeampi vaihtoehto, salvaus vaatii enemmän työtä mutta on myös paljon lujempi.

Oma taiteenlajinsa tuo hirrenveisto on ja tehdessä on useampaankin kertaan käynyt mielessä ettei haittaisi tippaakaan vaikka joku kokeneempi olisi neuvomassa. Tekemällä kuitenkin oppii ja laavu on siitä kiitollinen aloitusprojekti ettei sen kanssa tule katastrofia vaikkei seinistä tulisikaan erityisen tiiviitä. Perustuskivet ovat tehdessä paikoin vähän kallistelleet, niitä joutunee jossain kohtaa oikomaan. Koko komeus kuitenkin nousee halli- tai pullotunkilla ihan helposti joten yksittäisen nurkan perustusten korjaus on ihan tehtävissä.

Nyt kuitenkin näihin kuviin ja tunnelmiin.

Laavu, 3. osa – Vielä lisää työkaluja

Laavunteko on jatkunut tässä viikon verran vaihtelevalla menestyksellä, mutta tänään tuli tehtyä toinen revisio hirsivarasta. Hirsivara on varsin perinteikäs työkalu, mutta meikänörtti tekee tietty hommat omaan malliinsa ja ilman parempaa ymmärrystä.

Screenshot - 05282016 - 05:24:57 PM

Hirsivara aloitetaan luonnollisesti CAD-ohjelmistolla. Linuxistille työkaluja on vähän huonosti saatavilla, paras tarjollaoleva vehje on FreeCad, joka ei ole sinänsä erityisen huono 3D-cad, mutta ei missään nimessä tarjoa myöskään ammattilaislaatua. 3D-printterin hankinnan jälkeen tuon kanssa on tullut kuitenkin pyörittyä senverran ettei simppeleiden mallien tekeminen tuota erityisen suuria ongelmia.

Mallinnuksen jälkeen freecad-formaatista export STL-muotoon ja Roudaksi ristitty 3D-printteri töihin.

Octoprint tekee kaiken muun hienon ohella mukavia stop-motion -henkisiä animaatioita, joten muutkin pääsevät nauttimaan koneen toiminnasta tälläkertaa oikein videokuvan kera.

20160528_103029

Itse printteristä pitää tehdä jossain kohtaa ihan oma blogipostaus, mutta kyseessä on Rostock-tyyppinen delta-tulostin. Tulostusalue on 240×370 millinen sylinteri, joka riittää hirsivaran tulostukseen ihan kohtuudella. Materiaalina on kivan oranssi PLA-muovi, kilon rulla (n. 400 metriä) maksoi ebaystä parikymppiä ja hirsivaran osiin meni muutama kymmenen metriä 1.75 millistä filamenttia, en jaksa edes laskea mitä tuosta lopulliseksi kustannukseksi kertyy.

Tarkkuushirsivaraan kuuluu olennaisena osana myös kaksi vesivaakaa.

20160523_223851Paikallisesta romuonnelasta karavaanariosastolta löytyi kuvan mukainen tuplavaaka noin vitosella, joten ihan totaalista konkurssia ei tälläkertaa tullut.

20160522_185756Muutaman tunnin tulostelun jälkeen printtipöydästä irtosi kuvan mukainen hirsivara. Ensimmäinen revisio tuli koekäytettyä ja suurin ongelma tuossa on paitsi liian pieni pidike vesivaa’alle niin kuvassakin näkyvät kynänpitimet ovat aivan hervottoman paljon liian suuret ja epävakaat. Toinen revisio on jo printteristä otettu ulos, mutta siitä ei tullut kuvaa napattua.

Tänäänkin on laavun parissa tullut touhuttua, mutta tehdään ihan omat juttunsa salvaamisesta ja muusta rakentamisesta. Hintapolitiikan osalta huomasin että jossain kohtaa on käynyt pieni laskuvirhe materiaalikustannuksissa ja edellisen postauksen hinnassa on viitisentoista paikallista valuuttaa liikaa. Karavaanarimallin vesivaa’an kanssa kokonaisbudjetissa liikutaan, korjausten kera, tällähetkellä 160 ekyyn nurkissa.

Seuraavassa numerossa sitten ihan laavun rakentamisen perusteita. Omaa kokemusta tai edes vierestä katsomista ei tällaisesta ole, joten jos joku poloinen erehtyy näitä allekirjoittaneen horinoita käyttämään minkääntasoisina ohjeina niin en oikein voi muuta kuin toivottaa onnea matkaan.

Laavu, 2. osa – Lisää työkaluja

Edellisessä numerossa saatiin parkkaamiset loppuun. Tässä välillä on luettu koko intternetti läpi kaikesta hirrenveistoon liittyvästä. Youtubesta löytyy materiaalia ihan videon kera joka lähtöön, mutta ehken paras tietopankki löytyy Suomen Hirsitaito ry:n nettisivuilta ja ainakin osin ko. yhdistyksen ylläpitämästä Wikikko -tietopankista. Tällähetkellä perinteiset työkalut hirrenveistoon ovat pääasiassa moottorisaha ja kirves. Moottorisaha pysyy meikänörtilläkin jotenkuten lapasissa, mutta kirveellä veistäminen on jo ajatuksena senverran työlästä ja etenkin taitoa vaativaa että mennään siitä mistä aita on vähän matalampi.

20160514_195148Rautakaupoista saa nykyään vähän vaihtelevasti puuntyöstöön sopivia laikkoja myös kulmahiomakoneeseen. Kuvan veistolaikka on myyntipuheiden mukaan parasta sitten viipaloidun leivän ja vieläpä saksalaista laatutyötä. Tingattu hinta paikallisessa romuonnelassa 43€. Vähäisen käyttökokemuksen perusteella joka lantin väärti vehje, mitä nyt tuon kanssa pitää muistaa puhallella rälläkkää puhtaaksi ihan paineilmalla aika aktiivisesti. Purua irtoaa ihan jäätäviä määriä ja se lähtee 11000 kierroksella minuutissa aika kiukkuisesti tangentin suuntaan. Pienen opettelun jälkeen työstäminen on kuitenkin tarkkaa ja vauhti on hieman toista kirveeseen verrattuna.

Seuraava ongelma onkin sitten että millä rungot siirretään muutama kymmenen metriä parkkauspaikalta laavun pohjalle. Millään järkevällä konevoimalla tuonne sijoituspaikkaan ei pääse, edessä kun on marjapensaita, trampoliini, pari mäntyä, kasvimaa ja vähän kaikkea muuta pientä. Hain rautakaupan tiskiltä riistohintaan (terveiset vaan naapurikunnan rakennustarvikeliikkeeseen) nelisen metriä kulmarautaa ja pätkän 19 millistä putkea. Taas tuli vietettyä tallissa yksi iltapäivä ja ilta yöhön asti.

20160520_202058Tuollaisesta lähdetään liikkeelle. Nurkissa pyörivä täytelanka-mig tekee hieman räkäistä jälkeä, mutta tuonkin taidon rippeet alkavat pikkuhiljaa palailla mieleen. 40x40x3 kulmaraudasta 50 senttinen pätkä ja siihen kylkeen 19 millin putkea kiinni akseliksi.

20160520_20421350x50x3 kulmaraudasta 50 ja 30 sentin pätkiä molempia palanen ja koesovittelua tekemään. Ensimmäinen sovittelu muutti vielä lopputulokseen hieman muotoaan, mitään piirrustuksiahan näistä ei ole ruukattu tehdä.

20160520_214843Kehikko nippuun kulmaraudan kulmat vastakkain, jolloin koko komeus on kutakuinkin tasapaksu ympäri asti. Hitsatessa on hyvä muistaa, että mustakin rauta voi olla kuumaa, terveisin nimimerkillä hitsaushanska meinasi sulaa kiinni peukaloon.

20160520_215548Akselin sovitus kehikkoon. Tuli mietittyä että pitäisikö akseli olla enemmän jommassa kummassa reunassa, mutta päädyin lopulta laittamaan renkaat keskelle. Käytäntö osoitti että tuo oli ihan oikea ratkaisu.

20160520_224051Akselin kiinnityksen jälkeen vehje renkailleen ja koeponnistus. Koko komeus ei läskin painon alla antanut myöten kuin vajaista renkaista, joten sen suurempia vinotukia tai muuta vahviketta en nähnyt tarpeelliseksi tehdä.

20160521_011634Yläpuolelle vielä pari 30 senttistä pätkää kulmarautaa ettei pöllit pääse lipsumaan sivusuunnassa kelkalta pois. Samalla rakenne tietty jäykistyi vielä entisestään. Renkaisiin 2 baaria painetta ja kiinnitys akseliin M10 kierretangolla, nylockmutterilla ja isolla rikalla. Akseleihin leikkelin vielä paksummasta putkesta puslantapaiset niin renkaat sai vähän paremmin rungosta irti.

20160521_160752Käyttö tapahtuu siten, että nostetaan hirsi noin suunnilleen painopisteen kohdalta kelkan päälle, kietaistaan kuormaliina toiseen päähän tukkia ja sen jälkeen isokin hirsi tulee varsin kohtuullisella voimankäytöllä perässä.

Budjetti otti tälläkertaa osumaa rälläkkälaikan 43€, kulmaraudat 40€ ja renkaat 10€. Kokonaisbudjetissa ollaan tällähetkellä 170 euron tuntumassa.

Laavu, 1. osa

Pihassa ei meidän asumisen aikana ole ollut oikein kunnollista nuotiopaikkaa. Kevättalvella kaadettujen puiden kanssa tuli aika selväksi jo ennen kaatoa että kun kerran värkkiä on niin niistähän tehdään perinteinen hirsilaavu. Eipä nörtti tuolloin tiennyt minkälaiseen suohon taas hyppäsi.

Rungoista tuli karsimisen jälkeen katkottua n. 15-20 senttiä halkaisijaltaan olevat osat erilleen ja niistä olisi tarkoitus ihan perinteitä kunnioittaen veistellä jonkinmoinen laavuntapainen aikaisemmassakin numerossa hehkutetun ison pihakuusen nurkille.

Parkkaaminen ihan maata vasten on semmoinen homma että siinä menee paitsi tolkuttomasti aikaa niin sitä ei ainakaan meikänörtin selkä kestä varttia pidempään, joten koko touhu aloitettiin työkalujen tekemisellä.

20160513_183228Nurkista löytyi sopivasti n. nelituumaista parrua. Pätkät on jotain vähän toista metriä, ovat edellisessä elämässään olleet jonkinmoisen trukkilavan aluspuita. Mitta tuntui aika sopivalta, joten lähdin veistämään suoraan tuohon. Sirkkelillä pari rantua parin sentin syvyyteen, taltta ja vasara kouraan ja loveamaan.

Vähän turhan raakalla kädellä tuli loveaminen tehtyä, mutta liian kanssahan aina pärjää.

20160513_184402Uretaaniliimaa väliin ja miljoonalaatikosta suunnilleen sopivan kokoisia puuruuveja kylkeen. Kuten kuvastakin näkyy niin kulma on ihan tylysti 90 astetta (tai ainakin melkein). Yläpuolelle jäävä V on viitisentoista senttiä kanttiinsa.

20160513_192909Samalla metodilla kolmas keppi kiinni. Lovi kylkeen, liimaa väliin ja ruuveja päälle.
20160513_203223Rakennelma tuntui hieman heppoiselta pelkkien lovien varassa, joten romulaarista pari pätkää lautaa vielä vinotueksi. Pari tällaista syntyi yhden illan askartelulla tallin puolella. Sitten itse asiaan.
20160514_114128Runko pukkien päälle, laadukas 9,90€ parkkausrauta kouraan ja kuorimaan. Kun tuon halpisraudan sai edes kohtuulliseen terään niin tuota teki ihan mielikseen. Runkojen mitta on tässäkohtaa neljästä kahdeksaan metriin, pisimmät mitä nörtti jaksoi nostaa pukille kokonaisena oli jotain kuuden metrin luokkaa. Ihan noin hulppeaa laavua ei ole ajatus tehdä, mutta runkojen siirtelyyn meni vähintään yhtä paljon aikaa kuin varsinaiseen parkkaamiseen niin ihan tietoisesti pidin runkojen lukumäärän niin pienenä kuin mahdollista.

20160517_181706Viikonloppu ja muutama ilta viikolta lisää ja koko pino pääsi eroon kuoristaan. Pukit kestivät hyvin, toisen pukin yksi jalka otti vähän kipeää kun pinon päältä pääsi runko pyörähtämään vähän turhan kovaa vauhtia alas. Pienen lastoituksen kanssa noilla pukeilla parkkaa kuitenkin vielä pitkään ja kustannus oli aika lähelle nollaa, puumateriaali on ilmaiseksi saatua, purriliiman jämät sai sopivasti hävitettyä tuohon ja muutama ruuvi miljoonaämpäristä ei sekään kovin kummoista lovea lompakkoon tehnyt.

Tuo kympin parkkuurauta yllätti ihan iloisesti, vaikka se kaupasta tullessaan muistuttikin enemmän lattarautaa. Tahkon ääressä sai viettää toisenkin tovin että teräkulman sai kohdalleen ja kapineen muutenkin käyttökelpoiseen kuntoon. Vaihtoehto paikallisessa marketissa oli kuitenkin ihan kunnollinen (?), taottu rauta ja hintaa 80€.

Parkkuupukit on tuossa hommassa aivan ehdottomat, tukkisakset samaten. Pukit tuli tehtyä ja sakset löytyivät tallin seinältä valmiiksi, joten tässäkohtaa koko projektin kustannuksia on puiden kaato ja tuo parkkausrauta. Kaato maksoi n. kympin / runko ja laavuun päätyy ehkä kolmannes joka rungosta, joten budjetin puolesta liikutaan jossain 70-80€ nurkilla. Tuota kaadon hintaakaan ei ihan suoraan voi edes laavun kustannuksiin laskea, nurin nuo männyt olisivat kuitenkin menneet.

Jatketaan tarinaa kuitenkin seuraavassa numerossa.

Ne pienet jutut ja yksityiskohdat..

Pihalla on taas viilattu ja höylätty yksityiskohtia, siivottu ja raivattu nurkkia. Kasvimaahan näytti talven jäljiltä yllättäen kovin lohduttomalta..image..mutta kummasti se puhdistus ja möyhennys tilannetta muuttaa. Mansikkamaa kasvatti kokoa yhden leveän penkin verran, rönsyt omasta takaa ja muut värkit jälleen kaiveltu pitkin pihaa ja nurkkia.
imagePerunat, sipulit, porkkanat sekä punajuuri ovat jo mullan alla pötköttelemässä ja eilinen harson alle kurkistus tiesi kertoa, että ainakin punajuuren siemenet itäneet mukavasti.imagePerennapenkki sai loppusilauksen liiterin nurkan parkkauspisteeltä..
image ..ja kyllä penkki näyttää edelleen paljon paremmalta ja eipä ole kukkapuskat ottaneet isommin osumaa mylläyksestä, parissa viikossa ovat kummasti jo kasvaneet.image Kasvihuoneen julkisivukin tuli raivattua ja siivottua. Ihmeesti kohentaa ilmettä, kun repii kiveyksen välistä tunkevat ruohot ja nokkoset muualle. imageEtupihan pohjoispuolen päätyseinä on tuottanut pidemmän aikaa pään vaivaa. Sisäänkäynti etuovelle on jotenki niin karu ja kolkko. Ensitöikseni siivosin ja kokosin seinustan vierellä olevan ruohottuneen kiveyksen uusiksi. Siitä tuli parempi, mutta edelleen kaipasi jotakin. Aikansa kun tyhjää seinää tuijotteli, niin inspiraatio iski. Isketään kiveykseen parit ruukut ja havuja.
imageNo nuukapihihän ei taas raskinut isoja ruukkuja kaupasta ostaa. Mutta onneksi se peukalo ei keskellä kämmentä ole. Siispä saha kouraan ja lautapinoja tutkimaan. imageHyvä tuli suurinpiirtein mitoista huolimatta. imageVähän maalia pintaan..image..ja lootat paikoilleen. Koska tuli yö nukuttua laatikoiden välissä, niin tottakai muistin mitan väärin ja toisesta tuli himpun verran pienempi. Päätin olla asiasta välittämättä, mulle kelpaavat, mutta jos se jotakuta kovasti haittaa, niin saa tulla tekemään uusiksi.imageIsäntä haki kauppareissulla parit timanttituijat ja nehän piti heti samaa kyytiä saada paikalleen. imageIhan ite tein ja kyllä tykkään!
image