Työhuoneen osalta projekti on taas vaihteeksi edennyt ihan kohtuudella eteenpäin. Päätyseinän pystyt on lopultakin taottuna paikoilleen. Hommana sinänsä ihan nätti, senkun käy tekemässä määrämittaiset puut tallin puolella ja takoo naulaimella kiinni. Ajanpuute vain meinaa hieman nakertaa sekä projektin etenemistä että omaa korvienväliä.
Siellä jokatapauksessa ovat. Näkymä vielä toiselle puolelle päätyseinää:
Seinän sijoituksen kanssa joutui tekemään hieman kompromisseja, kun tulevan sisäseinän joutuu sovittamaan päädyn osalta vanhan hirsirungon kanssa. Nuo reunoille jäävät komerot tulevat päätyseinästä nyt muutaman sentin sisemmälle kuin muu huone. Teknisesti ottaen sille ei olisi ollut isommin esteitä etteikö seinän olisi voinut tehdä samaankin tasoon, mutta käytännössä se olisi vaatinut kohtuu luovaa koolausrimojen sahailua. Ainakaan toistaiseksi persaukisen taloudessa ei kuitenkaan ole pöytäsirkkeliä ja käsisirkkelillä koolinkien pienintä ei oikein sytyttänyt, joten nyt komeron ja varsinaisen huoneen seinät eivät tule ihan 1:1 linjaan.
Lämpötilat huoneessa jokatapauksessa alkavat hiljalleen nousta ja kärpäset ovat heränneet. Parikymmentä pörrääjää on pitänyt remppamiehelle seuraa, mistä lie ovat heränneet.
Eipä sillä, tällähetkellä hyönteiskanta ei pahemmin häiritse ja kunhan seinät ja katon saa loppuun asti valmiiksi niin hyönteispopulaatiokin sisätiloissa vähenee.
Pystyseinien jälkeen napuloin sähköputket huoneen sähköistyksen osalta paikoilleen. Putkituksista puuttuu kuitenkin vielä jokunen pätkä, aiottuun toiseen yläkerran huoneeseen kun tulee ainakin lämmityksen syöttö tuolta työhuoneen ryhmäkeskukselta, joten syöttö pitää järjestää. Samaten ajatus on vedellä kaapeleita verkotukseen nyt kun se on vielä kohtuullisella vaivalla mahdollista. Sisäkattoon on joskus aikanaan puhallettu ekovillaa ja tänään sain varmistuksen sille, että villan päällä voi käydä kohtuu huoletta ryömimässä, kunhan varoo ettei tipu sisäkatosta läpi. Villa itsessään ei tuosta tykkää huonoa, riittää kunhan poisryömiessä pöyhii villat takaisin paikoilleen.
Eli kunhan huominen vähän miehisempi pihanrappaus on suoritettu niin seuraavaksi ohjelmassa on ryömiä muutamat putket villoihin. Korkeutta tilassa on jotain puolen metrin luokkaa, eli ainakaan liikaa lääniä riehumiselle ei ole. Kuitenkin nyt kun välikatolle vielä pääsee työhuoneen puoleltakin niin homma on helpompaa kuin jossain hamassa tulevaisuudessa.
Työkaluvalikoimassakin tapahtui vähän uudistuksia. Onnistuin nimittäin rikkomaan vasaran. Äkkiseltään tuntuisi että tuohon tarvitsisi ihan oikeastikin voimaa, mutta finnbulletin putkivartisen vasaran varsi katkesi nörtinkin spagettihauiksilla ilman suurempaa yritystä. Kävin sitten hakemassa geeteen valurunkoisen vasaran tilalle ja nappasin hyllystä mukaan saman lafkan 75 senttisen sorkkaraudan. Nyt kelpaa repiä ylimääräisiä klapeja irti seinistä ja takoa uutta tilalle.
Sähköputkista ja sunmuusta kuvasaastetta tulee myöhemmin, jos vaikka vaihteeksi yrittäisi ottaa niitä ihan kameralla kännykän sijaan.