Aihearkisto: Sisustus

Pientä pintaremonttia kuraeteisessä

Tuossa suunnilleen vuosi sitten Kassalan eteinen vaihtoi värimaailman ihan perus maalarinvalkoiseksi. Nyt heti perään vuorossa oli eteisen vieressä sijaitseva kuraeteinen.

Kuten kuvastakin näkyy niin lähtökohta ei ole kovin korkealla. Likaisen kermanväriset seinät, orpo teräksinen lavuaari hanoineen seinällä ja kahdella seinällä ihan perus laudasta värkätyt kenkätelineentapaiset. Tila on ollut hyvin vähällä käytöllä ja kunnon säilytysratkaisuiden puute on pitänyt huolen, että koko eteinen on ollut täyteenahdetun naulakon ja vaatekasan välimuoto.

Parempi puolisko otti homman alulle ja tempaisi naulakot ja muun tauhkan irti seiniltä. Reikien tasoittelu jollain perus kotikitillä, kevyt hionta ja sitärataa. Sen jälkeen siroplast-ämpäristä telalla väriä pintaan. Toisin kuin varsinaisen tuulikaapin puolella, tuo kermanvärinen seinä valkaistui ihan nätisti kahdella kerroksella. Allekirjoittanut ei tälläkertaa koskenut pensseliin ollenkaan, mutta ihan joutilaana ei toki päässyt makoilemaan.

Jo parikin tovia sitten talliin tuli leikattua pala havuvaneria odottelemaan kuraeteisprojektia. Paksuutta vanerilla n. 2 senttiä, pituus on seinästä seinään ja syvyyttä senverran että lavuaarin saa mukavasti upotettua pöytälevyyn.

Kuviosahalla reikä ja allas paikoilleen. Helpoin tapa oli käyttää allasta itseään sapluunana, muutoin ihan suoraviivainen temppu. Viiva vaneriin, akkuporalla aloitusreikä ja saha laulamaan.

Pöytälevyn kiinnitys seinään tapahtui kolmella kakkoskakkosen pätkällä. Kiinnityskohdassa seinällä kun on kyprokin päälle vedetty laatta, joten edessä oli laatoituksen läpi poraaminen. Iskevä porakone kyllä löytyy, mutta lopputulemana olisi ollut aika todennäköisesti hajonnut laatta ja tuurilla vielä itse seinä laatan takaa olisi mennyt silpuksi. Tässäkohtaa oli kuitenkin ajatus jättää laatoitus ehjäksi. Hieman suunnittelua ja konsultaatiota pitkin kylää ja homma onnistui loppupelissä yllättävänkin nätisti. Kiviterä akkuporaan ja eikun menoksi. Poratessa dippailin terää muutaman kerran vesiastiassa ettei terä pala kelvottomaksi, mutta loppupelissä homma onnistui paljon helpommalla kuin kuvittelin.

Kun pöytälevy oli saatu kiinni seinään niin vaneri sai pintaansa vähän miellyttävämmän ulkoasun. Rouva otti ikkunankuivauslastan ja rullan dekotarraa, lopputulos on vähintäänkin asiallinen. Ylimääräiset mattopuukolla irti ja allas paikoilleen niin tilanne näyttää vielä paremmalta.

Vaneri itsessään on kuitenkin aika joustavaa tavaraa joten kävin vielä tallin puolella nikkaroimassa jäykisteen pöydän reunaan ihan normaalista karvalaudasta. Pukkasin laudan läpi muutaman reiän pylväsporalla ja sen jälkeen jäykisterima pöytälevyn pohjaan puuruuveilla. Jäykisteen lisäksi liimasin altaan kiinni pöytään saniteettisilikonilla. Samalla tavaralla pyyhkäisin sauman myös seinän ja pöydän väliin. Silikoni oli avattu reilu vuosi sitten, jonka johdosta kuivuminen lähti kunnolla käyntiin vasta kun tilaan pukkasi rakennuslämmittimellä kolmisenkymmentä astetta lämmintä ja reilusti ilmanvaihtoa. Kannattaisi varmaan joskus katsoa kemikaalien parasta-ennen päiväyksiä.

Remontin yhteydessä tuli oviaukosta purettua irti vanha haitariovi, joka on ollut lähinnä tiellä. Noin periaatteessa haitariovi tuollaisessa ahtaassa tilassa on tietty toimiva ratkaisu, mutta käytännössä avoin oviaukko on ainakin meidän käytössä toimivampi. Haitarioven jäljiltä oviaukkoon jäi tietty seinien runkorakenteet näkösälle, ne tuli peitettyä muutamalla pystyynasennetulla panelinpätkällä.

Lopuksi viemäriputket takaisin kiinni, verho seinälle ja muuta pientä hierontaa ja sisäänkäynnin ulkoasu on taas pykälän tai pari mukavampi.

Koko projektissa meni siivouksineen kaikkineen viitisen iltaa, mutta illat eivät olleet erityisen pitkiä. Jälkikasvun nukkuessa ei paljon kiviterällä porailla ja muutenkin illat olivat kohtuullisen täynnä muuta ohjelmaa.

Kuten todettua, talon sisäänkäynti on kuitenkin nyt viihtyisämpi ja kunhan tuohon kuraeteisen puolelle saadaan vielä vähän lisää säilytysratkaisuita pöydän alle ja päälle niin yleisilme siistiytyy yhä edelleen. Samalla saadaan mm. kausivaatteille paremmat säilytystilat, mutta niistä sitten joskus lisää.

Hintaa remontille ei taas kovin montaa lanttia kertynyt. Vanerinpalasella oli hintaa parikymppiä ja siitä suurin osa on vielä odottamassa käyttökohdetta, maalipurkki on edelleen sama kuin aikaisemmassakin eteisen maalauksessa, dekotarra maksoi kympin ja muut tarvikkeet ovat muutaman lantin.

Säilytysarkku

Jokin tovi sitten tuli eteen tarve saada jonkinlainen laatikko sisustukseen ja romun säilytykseen. Jo pidempään on pyörinyt mielessä että olisi mukava tehdä käsillä jonkinlainen käyttöesine ja nyt oli hyvä tekosyy saada niinsanotusti pää auki. Lisäbonusta hommaan toi mahdollisuus yhdistää puu- ja metallitöitä.

Antaa kuvien kuitenkin kertoa omaa tarinaansa. Edellisessä jutussa mainitsinkin, että rautavarastolta tarttui mukaan kulmarautaa. 40x40x3 kulmarautaa noin tarkemmin. Aikani kun pähkäilin tarvittavia mittoja niin päädyin lopputulokseen että sisämitat pitäisi olla 40x30x30 senttiä. Jonkinlainen orastava ajatus lopputuloksesta ja todella karkea mittapiirros taskussa projekti siirtyi taas tallin puolelle.

20161117_181751Kulmaraudasta pätkät irti, katkaisu tuli tehtyä ihan kulmahiomakoneella kun muutakaan ei oikein ole. Tästä johtuen kulmat ovat jotain etäisesti 45 astetta muistuttavaa ja lopullinen mittakin katkaisun jälkeen heitti muutaman millin. Magneettikulma kiinni, irtopalaset suunnilleen omille paikoilleen ja migin kahva kouraan.

20161117_190431Täytelangan jälki ei edelleenkään ole mitään erityisen kaunista ja sauma ei ainakaan muuttunut paremmaksi kun sinnepäin leikattuja nurkkia joutui täyttämään. Metalli on onneksi siitä kiitollinen materiaali että ainetta voi lisätä ja poistaa kutakuinkin rajattomasti, joten en tässäkohtaa ollut erityisen huolissaan ulkonäöstä.

20161117_195556Nurkkapystyjen leikkely olikin sitten paljon helpompaa, kun leikkelyn sai tehdä suoraan. 3 millinen tavara tahtoo kuitenkin hitsatessa vähän vedellä mutkalle, joten ihan täydellisen suoria kulmia ei tässäkään työvaiheessa nähty.

20161118_231644

Varsinaisen arkun rungon ylempi kierto syntyi 3×40 lattaraudasta. Nurkkia joutui hieman puupuristimilla vetämään kasaan ennen hitsausta, josta johtuen koko runko jäi aavistuksen kieroon, mutta projekti tuli vietyä läpi pienellä kiireellä. Käyttöä tuo pieni virhe ei kuitenkaan haittaa niin totesin että olkoot.

20161118_235409Kehikon valmistuttua oikaisin nurkat parhaani mukaan käytännössä seisomalla koko komeuden päällä. Laudanpätkiä strategisesti nurkkien alle ja elopainon voimalla oikaisemaan. Aivan täydelliseen lopputulokseen tuollakaan ei päässyt, mutta kuten jo todettua, ei vaikuta toimintaan.

20161119_143651Arkun kansi muotoutui samalla tavalla kuin pohja, 4 pätkää kulmarautaa kiinni toisiinsa. Nurkkien yli hitsasin vielä muutaman sentin pätkät kulmaa jolloin kansi on ainakin kiinniollessaan kohdallaan muuhun rakenteeseen nähden. Lisäksi kuvassa näkyy lavalukon vastakappale, marketissa oli tarjolla joko sinkattua tai ruostumatonta lukkoa. Rosteria on ikävä hitsata kiinni normaaliin rautaan, joten valinta ei ollut järin vaikea. Lukko on 3 millin ainevahvuudella, eli sointuu kivasti muihin rautaosiin.

20161119_185534Hitsailuiden jälkeen olikin sitten aika sovitella laatikon puuosia. Sovittelin sekä 4 että 5 tuumaista lautaa ihan estetiikan kannalta, lopputulemana kanteen tuli 4 tuumaista ja muuhun arkkuun 5 tuumaista.

Tässäkohtaa projektia alkoi kuitenkin aikataulut painaa päälle, joten kuvaaminen jäi vähemmälle, eli hypätään suoraan lopputulokseen. Pyyhkäisin lautojen sisäpinnat suunnilleen sileäksi käsihöylällä, ulkopinnat tuli jätettyä kenttäsirkkelin pinnalle. Ulkopuolet tosin tuli käsiteltyä kaasuliekillä, eli jonkinlaista väriäkin saatiin pintaan.

20161119_194053
Laudat kiinnittyvät rautarunkoon M8 lukkopulteilla. Puuosien kanssa tuli eteen vähän kaikenlaista ylimääräistä askartelua. Joskus pitäisi vissiin ihan oikeasti miettiä ensin ja tehdä vasta sitten. Päälimmäinen ongelma tuossa ruuvikiinnityksessä on, että kun nurkan molemmilla puolilla on pultti niin niiden päät luonnollisesti kohtaavat sisäpuolella. Tämän kanssa sitten lyhennettiin pultteja ja tehtiin M8 pultista M4 mutteri. Pylväsporakone haukkui jälleen kerran hintaansa, mutta kaiken säätämisen jälkeen sisäpuoli puuosista jäi senverran rujoon kuntoon että siitä en kuvaa jälkipolville ottanut.

Ulkopuoli kuitenkin näyttää maalin jälkeen ihan kivalta.

20161120_154936

Yllä kuvassa näkyy myös hitsattavat saranat, naapurikylän romuonnelan valikoimasta löytyi IKH:n brändillä nätin kokoisia hitsaussaranoita. Alkuperäinen ajatus oli etsiä tyyliinsopivat peltiset saranat mutta noiden osuessa kohdalle suunnitelma muuttui välittömästi.

Sisustan karmeus tuli paikattua halvimmalla eteentulleella retkipatjalla. Mattopuukko, mittanauha ja pullo ihan perinteistä erikeeperiä piilotti ajatusvirheet riittävän hyvin. Henkinen päätös on kuitenkin tehty että jos tuo pehmuste pitää joskus repiä irti niin samalla pitää tehdä uudet puuosat.

Lopputulos ei kuitenkaan ihan hirveästi satu silmään ainakaan jos katsoo tarpeeksi kaukaa.

20161120_222155

20161120_222204

Painoahan tuolle tuli melkoisesti, pääasiassa noista puuosista. Rautakehikko painaa toki jonkun kilon sekin, mutta puuosien lisääminen nosti painon ihan uusiin lukemiin. Ihan käsivoimin tuon nyt kuitenkin saa liikkumaan.

Rautaosien pinnassa on mattamustaa kilikolia ilman mitään sen suurempia pohjatöitä. Raudat hioin puhtaaksi lamellilaikalla mutta sen kummempia pohjia ei tullut tehtyä. Puuosat on käsitelty pelkästään kaasuliekillä, eli poltettu mustaksi. Nokeaminen ei ole erityisen iso ongelma, vaikka toki tuoreeltaan sormiin tahtoo vähän väriä jäädäkin.

Aikaa tekemiseen meni pari iltaa ja kohtuullinen siivu lauantaista, mutta nyt kun tätäkin lajia on tullut maistettua niin kynnys seuraavalle projektille on taas pienempi.

 

Pääsiäistä kohti

Tällä viikolla on aurinko hellinyt välillä niin paljon, että ulkona oli suorastaan lämmin. Sehän tarkoitti sitä, että pihalla lumen alta alkoi sora paistamaan ja lapset viihtyivät pimeän tuloon asti ulkona mutaleikeissä. Loppuviikosta yöpakkaset ja kylmä viima viilensivät kelin ja jäädyttivät hanget, joten nyt viikonloppuna päästiinkin keväthangille kirmailemaan ja pajunoksia keräilemään.imageimageViikon aikana on iltaisin tullut väkerrettyä pieniä ja nopeita käsitöitä. Jämäkuteista on syntynyt jokunen virkattu kori. Aina nämä tekeleet johonkin vaan katoavat, nytkin yksi pieni kori lähtee täytettynä pääsiäiskokolle arpajaispalkinnoksi, kuten myös yhdet sukkaparit.
image Soma pieni paketti siitä tulikin.imageValkoisesta trikookuteesta tuli väännettyä pienellä koukulla melkoisen jämäkkä kori. Sormet olivat kyllä tiukalla tässä touhussa, mutta lopputulos oli sen verran hyvä, että kannatti tuskailla.
imageIhanan iloinen ja värikäs pääsiäisasetelma syntyi keltaisista tulppaaneista sekä pajunoksista joille ripustettiin koristeita.
imageVirkkailujen lomassa tuli työstettyä myös tällainen kahden käden lapanen. Eipä ole ennen tämmöistä tullut tehtyä, mutta nopea neulottava oli.image

Sisustusta pikkurahalla

Jälleen on viikonloppuna vältelty arjen toimintoja ja muita tympeitä juttuja. Sen sijaan aikaa on kulutettu sisustusunelmien parissa ja pieniä piristyksiä tuunaillen.

Pikkurahallakin voi tehdä ihmeitä ja eilen tuli sekin taas useaan otteeseen huomattua. Sisustustarrathan ovat kaiken järjen mukaan ihan jo menneen talven lumia, ainakin jos on sisustustrendeihin uskominen. No senpä en anna häiritä, vaan nyt usean vuoden vakaan harkinnan jälkeen päätin lastenhuonetta tarroilla ruveta piristämään. Romuonnelasta löytyi pari vallan silmää miellyttävää pakettia, olisikohan kokonaiskustannuksiltaan siinä kymmenen euron tienoilla. Ne napattiin matkaan ja illan kähmässä sitten tuumasta toimeen.
image Paikaksi valikoitui pitkä tyhjä seinä, jota tällä hetkellä koristaa lasten hieno muovailuvahasta toteutettu, ja kohtuullisen tiukassa istuva, tikku-ukkopiirros.

Kaikenkaikkiaan kymmenen minuutin homma ja lopputulos vallan mainio. Jälleen nitkahti viihtyvyys huoneessa palan matkaa eteenpäin. Puun päälle voisi kenties sijoittaa sellaisen pienen tauluhyllyn…
image imageAlakerran makuuhuoneen lamppu on aiheuttanut pitkään päänvaivaa. Tila on varsin iso joten vaatii ihan hyvänkokoisen lampunkin. Mikään ei ole oikein iskenyt. Niinpä sitten lopultakin päätin toteuttaa toisen hyvin kauan ja hartaasti mietityn projektin, joka on kaikille jo varmaan varsin tuttu. Nimittäin suodatinpusseilla tuunattu varjostin. Usean vuoden ajan olen tätäkin miettinyt ja makuuhuoneeseen ajatellut. Investointi tähänkin on taas vallan päätä huimaava, alta kymmenen euron tarvikkeet.

image Muutamaa palorakkulaa myöhemmin…image ..kannatti se tämäkin vaiva nähdä!image

Viikonlopun tuunaus- ja sisustusvimma

Jälleen on viikonloppua vietetty inspiraation vallassa. Lopputulokset voivat toisinaan olla kyseenalaisia, mutta ehkä tuli taas himpun verran parannettua viihtyvyyttä.

Jo muutaman vuoden verran on mukanamme kulkenut yöpöytä, jota on ollut tarkoitus sitten joskus jotenkin ehostaa. Se päivä koitti nyt. Toinen puolisko kipaisi autotallista törpön maalia ja minä valloitin kylpyhuoneen hetkeksi. Tästä lähdettiin. Kerros ohennettua valkoista maalia pintaan ja…
image …tämmöinen siitä sitten tuli. Kaukaa katseltuna kestää päivänvalon, läheltä katsottuna ei ehkä niinkään. Mutta paremmin sointuu ympäristöönsä nyt. Ihan olen tyytyväinen tähän pikatuunailuun.image Lastenhuone on jo pidemmän aikaa ollut mielenpäällä yhtenä murheenkryyninä. Sen sisustus etenee hyvin hitain ja pienen askelin. Kyseinen tila on pitkä ja kapeahko, lisäksi melko matala. Nyt tässäkin asiassa otettiin jälleen pieni askel eteenpäin. Nuorimmainen on jo pidemmän aikaa ilmaissut halunsa muuttaa myös nukkumaan yläkertaan. Tänä viikonloppuna päätimme sitten kokeilla. Ja sen päätöksen myötä sitten teimme pieniä muutoksia huoneessa muutenkin.

Huoneen nurkassa on kaapisto, ruma ja epäkäytännöllinen. Koska lastenhuone toimii myös vieraiden majoituspaikkana siellä on säilytetty vuodevaatteita. Hetken kun tätä kaapista taas tuijotteli niin iski se kauan odotettu ahaa-elämys. Miksi en tätäkään aiemmin hoksannut? Ovet irti ja meillä on hyllykkö. Koska ei innostuksissaan ehtinyt näpätä ennen kuvia, niin näppäsin kuvan parvekkeella sijaitsevista kaapeista, jotka samaan sarjaan kuuluvat.

imageJa tässä mennään nyt. Vielä on tarkoitus ehostaa lisää ja hankkia lelujen säilytykseen esteettisempiä koreja, mutta askel parempaan jälleen.
image Ja huoneessa ollut Lundian hyllystö purettiin taas kerran, siirrettiin ja muodostettiin siitä tällä kertaa tämmöinen kombinaatio.imagePitkin syksyä on tullut keräiltyä kaikkea kivaa metsästä. Ajatuksena on ollut värkätä niistä ikkunan väliin jokin kiva asetelma. Koska menneellä viikolla innostuin myös näistä ylisöpöistä tontuista, oli pakko sitten ikkunasomistus toteuttaa nyt ja istuttaa pienin tonttu mättähälle.
image image Isompi virkattu tonttu löysi paikkansa makuuhuoneen hyllyltä. Pieni epäilys on, että näitä tonttuja pomppii koukulta vielä useita. Mutta onhan kohta joulu ja luulenpa, että monikaan tonttu ei jää näihin nurkkiin istumaan…image

Eteisen uudet vaatteet

Tapahtuipa niinä päivinä, että parempi puolisko otti lapset mukaansa ja häipyi anoppilaan pariksi päivää. Oma leipätyö piti nörtin paikkakunnalla, mutta kun lapset olivat poissa nurkista niin iltapuhteena oli hyvä ottaa pieni maalausurakka sisällä ilman pelkoa pienistä kämmenenjäljistä tuoreella maalipinnalla.

Rouvalla kun oli järkkäri mukana reissussa niin kuvamateriaali on peräisin taas vaihteeksi kännykästä, mutta näillä mennään. Tästä siis lähdettiin liikkeelle:20151021_00120151021_002 (1)Vallitseva väri oli aavistuksen harmahtava. Projekti alkoi visiitillä romuonnelaan, vaikka tallista maalia löytyikin valmiina niin rulla halvinta maalarinteippiä ja maalaustela tarttui mukaan, kustannus 5€.

Sitten itse asiaan, ensitöiksi listat ja muu tauhka irti seiniltä

20151021_006Ajatus oli nykäistä listat irti helposti, eli morapuukko listan väliin, pieni kopautus terän selkään ja vääntö. Teoriassa helppo temppu, käytännössä edellinen maalari oli hieman hankaloittanut hommaa kun siniharmaa maali oli vedetty pintaan listoja irroittamatta.

20151021_007Vahingoiksi jäi kuitenkin yksi katkennut lista. Ei se nyt oikeasti ole niin iso homma ottaa niitä listoja irti, joten säästäkää ainakin seuraavan maalarin mielenrauhaa ja käyttäkää ne irti. Itse maalauskin on paljon mukavampaa kun ei tarvitse varoa listoja tai rasioiden kansia.

20151021_009

Lamppua irroittaessa löytyi ylläoleva pikku yllätys. Vuosien lämpötilavaihtelut oli tehneet tehtävänsä ja sähköjohtojen eristeet löytyivät silppuna valaisimen pohjalta. Oletettavasti viimeinen niitti eristeille oli lampun irrotus, kuvan mukaisessa kunnossa sulakkeet olisivat kyllä napsuneet välittömästi.

Koristeiden irrottelun jälkeen suojasin lattian pahvilla ja teippailin sulaketaulun reunat, ovenpielet ja sunmuun. Lattialle pahvia suojaksi pahimpia roiskeita vastaan ja sitten maalipurkki auki.

20151021_01520151022_002Pientä tilaa ei reilun kokoisella telalla kovin kauaa maalaile. Pohjan tumma väri ei kuitenkaan peittynyt kunnolla ennenkuin neljännellä kerralla, joten suurin osa ajasta meni lähinnä seuraillessa maalin kuivumista.

20151022_006Kattoon tuli sovellettua samaa maalausta kuin joskus vuosi sitten tallin puolella tuleviin kattopaneeleihin. Laimennetaan siroplastia fifti-siksti suhteella veteen ja sutaistaan ohut kerros pintaan. Ihan täydellisen tasainen väri tuolla tavalla ei synny, mutta eroavaisuuksia pitää jäädä ihan katsomalla katsomaan ennenkuin pistävät silmään. Läpikuultava puu antaa kuitenkin vähän ilmettä muutoin valkoiseen tilaan.

20151022_00720151022_01220151023_00120151023_0024 maalikerrosta myöhemmin tila näyttikin sitten jo ihan hyvältä. Ne paikat mihin ei telalla mahdu tuli sudittua pensselillä. Telan jälki miellyttää ainakin omaa silmää enemmän kuin siveltimen rannut, mutta minkäpä teet. Ja tuo erilainen maalausjälki ei muutenkaan näy ellei seinää katso ihan oikeasti läheltä.

Seinien jälkeen olikin sitten vuorossa listojen maalaus. Periaatteessa helppo ja nopea temppu, listapino talliin, naulat irti, pikainen hipaisu hiomakoneella, maalit pintaan ja takaisin.

Käytännössä se harmaa maali oli aika ”¤”%!¤/%&!! lujassa ja kuudennen listan kohdalla hiomakone sanoi työsopimuksen irti. Pienen pohdinnan jälkeen (ajatuskulku meni aluksi suunnilleen näin: EI VITTU EI OLE TODELLISTA EI SAATANA) päädyin kohtuullisen luovaan ratkaisuun:

20151023_004

Seinältä rälläkän lamellilaikka pulttiin noin suunnilleen keskelle, pultti kiinni akkuporaan ja akkupora ruuvipenkkiin. Tarranauhalla akkuporasta nappi pohjaan ja listat siitä läpi.

20151024_001

Kirosanojen, muutaman oluen ja hionnan jälkeen sitten samaa laimennettua maalia pintaan kuin mitä kattoonkin tuli läträttyä. Maalin kuivumisen jälkeen sitten listat takaisin paikoilleen. Asentaessa tuli huomattua, että kaikki on ryssänjiiriin tehty, suurin osa listoituksesta on liian kapeita käyttökohteeseen ja osa on muuten vaan nähnyt paljonkin parempia päiviä. Eli joskus hamassa tulevaisuudessa pitää uusia kaikki listoitukset tuohon(kin) tilaan.

Lopputuloksesta tuli kuitenkin ihan siedettävä, seiniä ei tullut pohjustettua sen kummemmin. Pahimmat pölyt ja hämähäkinseitit pyhkäisin rätillä ennen maalausta, mutta ylimääräisiä ruuveja en irrotellut tai minkäänlaisia tasoitteluita en tehnyt.

20151024_004Kuten kuvassakin näkyy, niin se säleiksi mennyt lista ei löytänyt tällä aikataululla korvaajaa. Laitetaan sekin sitten joskus syssymmällä, tallissa on hataran muistikuvan perusteella samanlaista listaa pätkä.

Projektille tuli hintaa jo mainitun vitosen lisäksi n. kolmasosa siroplast-maaliämpäristä, koko hommasta selvittiin kuitenkin n. 30€ budjetilla ja kahden illan sutimisilla. Kolmannen päivän aamuna tuli vielä napattua listat takaisin kiinni.

Eteinen tuntuu nyt todella paljon suuremmalta, valoa on tullut lisää aivan järkyttävän paljon ja yleisilme koko kämpässä on nyt siistimpi ja yhtenäisempi. Suosittelen, ei ole paha rasti.

Työhuoneen lämpökuormaa pienemmälle

Jos en ole jo täälläkin aikaisemmin mainostanut, niin työhuoneessa on ollut aika-ajoin aivan perkjärkyttävän kuuma. Kesällä lämpötilat huitelivat pitkästi neljättäkymmentä ja talvellakin ilmanlaatu on ollut vähintäänkin kyseenalaista.

850956_1_original

Kuva varastettu intternetistä, mutta suunnilleen tuommoinen se kabinetti on

Yksi iso tekijä ilmanlaatuun on tietty tietokoneet. Tuolla vt. työhuoneessa oli ihan viimeaikoihin asti kolme työpöytäkonetta. Kaksi palvelinta päällä ympäri vuorokauden ja oma työasema, joka on ollut nukkumassa työaikojen ulkopuolella.

Nyt kuitenkin joku tovi sitten työkeikalta jäi käsiin Toten-merkkinen 22U lattiakaappi. Mikään varsinainen sisustuselementtihän tuo ei ole, mutta kunnon sijoitustilan myötä pari konetta saivat häädön parvekkeen puolelle. Työhuoneen lämpökuorma väheni n. 600W edestä ja sekä lämpötila että varsinkin ilmanlaatu parani huomattavan paljon. Edelleen iltapäivästä ikkunaa saa raottaa, mutta tilanne on huomattavasti aikaisempaa parempi.

Parvekkeella ei ole eristeitä, joten koneiden lämpö menee nyt ihan kirjaimellisesti harakoille, mikä on sinänsä vähän typerää. Vintissä päästetään sähköllä tehtyä lämpöä ikkunasta ulos ja pesutilojen puolella sitä tehdään lisää. Käytännössä mahdollisuudet tuon lämmön hyötykäyttöön ovat kuitenkin valitettavan vähissä, lämmin ilma kun tulee vähän huonosti alaspäin eikä joutolämpöä ihan pikku investoinneilla saa kerättyä käyttöveteenkään. Vesikiertoiseen lämmitykseen hukkalämmön sekä tekniikasta että leivinuunista saisi ainakin teoriassa talteen VILPillä kohtuu hyvällä hyötysuhteella, mutta tuota ennen pitäisi kasvattaa varaajan koko kymmenkertaiseksi ja vaihtaa sähköpatterit vesikiertoisiin malleihin. Tuommoinen pikkuremontti kysyy jokusen kymmenen tuhatta rahaa, joten ainakin muutama tovi joudutaan tyytymään siihen että ylimääräinen lämpö menee pikkulinnuille.

Mutta ilmanvaihto on kuitenkin edelleen tärkeä juttu, matalalla huonekorkeudella ilmanvaihdon toimivuus korostuu entisestään. Ehkäpä muiden remonttien yhteydessä tuohon vt työhuoneeseenkin voisi haaroittaa imuputken huippuimurista. Jää nähtäväksi.

 

Keskeneräistä ja valmista

Eipä tämä kesä tästä tunnu oikein lämpenevän, joten sama tehtailla villasukkia ja lapasia. Ei ole kelit ainakaan liian kuumat niiden tekoon. Jämälangoista aloin työstämään villasukkia ja jokunen pari tässä sitten  onkin työn alla.image Lisäksi lastenhuoneen verho on aloitettu, se vaan odottelee varikolla lankatäydennystä. Ihana väripläjäys kertakaikkiaan! imageTytölle tein pöllötyynyn lisäksi myös hameen lahjaksi. Malli oli kuitenkin jotenkin (omasta mielestäni) hirmuisen kapea, joten tässä nyt pohdin ja pyörittelen meneekö hame kuitenkin purkuun ja työstän vähän erilaisen. imageOlen aina välillä kaipaillut laukkua, jossa kuljetella lompakkoa ja puhelinta mukana, jos ei satu olemaan taskuja saapusalla. Noh, rahalla saa ja hevosella pääsee, vaan jotenkin ei vaan ole osunut mieleistä laukkua kohdalle. Eikä sitten kumminkaan ole raskinut ostaa, vaikka olisikin kiva löytynyt. Omatekoiset laukut ovat tuntuneet jotenkin sitten liian tätimäisiltä, mutta aikansa kun ajatus päässä muhii, niin johan alkaa tapahtumaan. Eräänä yönä valvoessa se idea iski ja siitä se ajatus sitten lähti. Aivan kelpo laukku tuli, tosin jälkikäteen tuli muitakin ideoita, joten toinen laukku on jo ajatustasolla tekeillä. imageKeväällä osallistuin siihen Sievin kotiseutulapanen kilpailuun. Noh, onni ei ollut myötä tällä kertaa ja finaalipaikka jäi välistä. Mutta tulipahan harjoitusta ohjeen kirjoittamisen kanssa. Ja muutama lapasmalli siinä sivussa. Muutamia erilaisia vaihtoehtoja tuli tehtyä valmiiksi asti..
image Tämä malli sitten lopulta valikoitui vaihtoehdoista kisaan mukaan. Ideat lapasen kuviointiin on haettu Sievin vaakunasta.image image Yksi muista malleista sai keväällä parin ja lähti maailmalle ystävän käsiä lämmittämään.image

Leikkimökin uudet vaatteet

Kiirettä pukkaa. Monta rautaa taas tulessa. Mutta leikkimökin sisutukseen kaavailemani artikkelit ovat nyt valmiina, seuraavaksi mökin puhdistus (jostain kumman syystä sinne on kantautunut hiekkalaatikolta kiloittain hiekkaa) ja sisutus käyntiin. Hieman lisäpainetta tähän urakkaan antoi loppuviikolle kaavailemani tyttären kaverisynttärit, johon yhteyteen haaveilen saavani mökin laitettua valmiiksi.

Varaston uumenissa lojui vanha hoitopöytä, jonka visioin leikkimökin sohvaksi/lepotuoliksi. Vähän vahvistusta ja pesua se vaatii, mutta vallan mainio tarkoitukseensa. Siihen sitten pehmusteeksi vanha ohut patja. Patjan taitoin kaksinkerroin ja tungin vauvapeitto lakanan sisään. Vähän virkkailuja ja pehmuste sai koristeellisen päällisen. Ja tottakai sohva tarvitsee tyynyt. Jämät käyttöön ja riemunkirjava teema jatkuu :). Täytteet tyynyihin sai sopivasti vanhoista kuluneista tyynyistä.

image

Pesua ja tekstiilejä vailla oleva ”sohva”

image

Sohvatyynyt

image

Sohvan tekstiilit, hyvin toimii yhdistelmä

Leikkimökin sisäkatoksi isäntä keksi pikaratkaisun peiteharsosta, vähän se tuo valoa ja hieman siistii ilmettä. Toimii tähän hätään mainiosti.imageTyttösen syntymäpäivät siis työn alla. Viikonloppuna sain jo valmistelut leipomusten osalta käyntiin. Kinderpiirakka valmistui pakkaseen ja kakunkoristeetkin ovat työn alla. Koetan ehtiä myös työstämään lahjapakettiin tytön toivoman pöllötyynyn, aloitettu se jo on. Tyttösen eskariopettajalle on myös pieni muistaminen tekeillä. image

 

Leikkimökin riemukkaat verhot

Nyt ne ovat valmiit ja ne ovat ihanaakin ihanammat! Eihän sitä voi olla hymyilemättä ja iloinen, kun näitä katselee. Ja kyllä, nyt jo syyhyttää aloittaa seuraava, isommassa koossa. Tytär nimittäin haluaa ehdottomasti lastenhuoneeseen samanlaisen. Siihen ei enää jämävarasto riitä, mutta nettikaupasta on jo sillä silmällä vilkuiltu lankakasaa.. Kuvat kertovat taas enemmän, joten tässäpä niitä. Voin kyllä sanoa, etteivät värit aivan pääse oikeuksiinsa, mutta ei vesisade houkuttele kuvaamaan ulkona….image image

Kunhan kelit tästä hiukan paranee, alkaa leikkimökin sisustus, matothan sinne jo valmiina kaapissa odottelevat, viime kesästä asti ovat valmiina olleet.