Aihearkisto: Lelut

Saparokoukku ja pihakiikku

Jo edellinen omistaja oli ripustanut lankun parin pihamännyn väliin ja lankkuun pihakiikun. Tästä on jo tuo parempi puolisko joskus toissakeväänä lyhyesti tarinoinutkin. Lankku on jo vaihdettu kertaalleen, samaten saparokoukut joissa kiikku roikkuu. Nyt taas männäviikolla napsahti koukku poikki.

20160811_213242Ihan marketista haettu joku perus saparokoukku, koko luokkaa 8×120 tai jotain. Ostopaikkaa tai merkkiä en muista, mutta saman oloisia värkkejä löytyy jokaisesta rautakaupasta. Tohtisin väittää että melkoisen haurasta tavaraa. Tämäkään ei antanut minkäänlaisia ennakkovaroituksia vaan katkesi kesken kiikkumisen.

20160811_213319Toinen koukku ei ollut kaukana katkeamisesta sekään. Molempien murtumakohdat hieman lankun sisällä. Onneksi tälläkin kertaa selvittiin säikähdyksellä mutta ainahan kiikusta tippuminen (saati sitten kiikun kanssa tippuminen) saa aikaan vähintäänkin itkua ja huutoa.

Kun kaupasta ei kerran saa kestävää niin sitten on pakko tehdä itse. Tallista löytyi pätkä 10mm harjaterästä ja 3×30 lattarautaa. Heitin ne auton perään ja suunnistin Koivuniemen Verstaalle parin kilometrin päähän.

20160811_200223Harjateräs vääntyi pienen lämmittelyn ja vasaroinnin seurauksena saparolle ja lattaraudasta syntyi pari  J-koukkua lankun yli heitettäväksi. Jäin jälleen kerran kaveripalveluksen pystyyn ja suunnistelin takaisin omalle tallille.

20160811_201009Harjateräs puolivälistä poikki, saparo lattaraudan kylkeen migilangalla ja lattaan vielä pari reikää ruuvia varten.

20160811_205153Näiden luulisi kestävän, tai ainakin antavan ennakkovaroituksen ennen katkeamista.

20160811_213039Koukut lankun yli, varmistus lankkuun parilla ruuvilla per koukku ja kiikku takaisin roikkumaan. Seuraavana päivänä tuli vielä vähän lisäremonttia, kun saparokoukun katkeamisen myötä kiikkujien paino oli repäissyt poikkilankun ruuvit (5×120) poikki. Ruuvit tuli korvattua 8×110 täkkipulteilla ja reilun kokoisilla rikoilla.

Josko tuossa taas kiikkuisi muutaman tovin ilman kaluston hajoamista. Suurin ihmetyksen aihe on nuo katkeilevat saparokoukut. Kuten todettua noita on mennyt meidän muksuilla jo 2 kappaletta poikki ja molemmilla kerroilla koukku on ollut päälisin puolin ihan hyvän näköinen. Varmistelkaapa koukkunne, joku kerta tuosta ei enää selvitä mustelmilla kun kiikun ripustukset päättävät katketa kesken vauhtien.

Uima-altaan lämmitin

Uima-allaskausi alkaa pikkuhiljaa koputella ovella, vaikka vielä kuluvalle viikolle yöpakkasia lupailtiinkin. Tuo nyt nurkissa pyörivä viiden kuution allas ei kuitenkaan tahdo yhden kesän auringonpaisteilla lämmetä, joten jo viimekesän puolella tuli visioitua kaikenlaista altaan lämmittämiseksi.

20160507_185447Parin illan projektina tuli tekaistua aurinkokeräin. Lähtökohtana vanha, yksilehtinen lämpöpatteri. Pyhkäisin ensin enimmät vanhat maalit pois lamellilaikalla ja pistin maalarinvalkoisen tilalle mustaa väriä kilikolipullosta.
20160507_194559Kakkosnelosesta pikainen kehikko, yhdelle sivulle päästin (hatarasti kuvassakin näkyvän) railon sirkkelillä johon patterin reuna sopii nätisti eikä lähde karkuun. Kehikon taustalle sitten palanen vaneria hakasnaulaimella kiinni

20160507_200057Ja laatikkoonkin väriä pintaan.

20160507_200928Koesovituksen jälkeen tuli vielä pyhkäistyä reunoihin yläjyrsimellä kolo, johon saa lasin istumaan nätisti.

20160508_114330Lasinleikkely ei vieläkään ole ihan parasta hommaa ikinä, mutta jonkinmoinen hatara tuntuma tuohonkin on muotoutumassa. Lopuksi vielä pientä lvi-osien kanssa nikkarointia ja pikaisesti improvisoitu tuki pitämään koko komeutta pystyssä ja homma on tältäerää valmis

20160508_184010Kiertovesipumppu pitää vielä jostain sorvata, porakonepumpulla tuli vähän alustavasti kokeiltua ja ainakin teoria tuli todistettua toimivaksi. Aika näyttää että saavuttaako tuolla mitään järkevää lämmitystehoa. Kaikki palikat löytyivät nurkista pyörimästä, joten ihan valtavan suuria virheinvestointeja ei syntynyt.

Seuraavaksi sitten pitäisi tasoitella paikka altaalle, nakella pari levyä styroxia altaan alle ja odotella muutama tunti altaan täyttymistä. Siitä, ja lämmittimen toiminnasta sitten joskus myöhemmin.

Sunnuntain helppo herkku

Varsin tehokkaan viikonlopun kunniaksi arvelin tehdä jotakin hieman erilaista sapuskaa. Törmäsin sitten seuraavanlaiseen yhdistelmään, jonka arvelin maistuvan koko poppoolle. Eli Wallenbergin pihvit  sekä pekoni-perunamuussi. Reseptejä on näihinkin valita asti, itse menin tämmöisellä setillä:

WALLENBERGIN PIHVIT:
2 dl kermaa
500 g naudan jauhelihaa
1 keltuainen
ripaus valkopippuria
1/4 tl mustapippuria
1/4 tl neilikkaa1/4 tl muskottia
1 tl suolaa
korppujauhoja
leivittämiseen vehnäjauhoja
Sekoita jauhelihataikinan ainekset keskenään hyvin. Muotoile isoja, paksuja pihvejä, jotka leivität vehnäjauhoissa. Paista voissa molemmin puolin kauniin ruskeiksi, 2-3 min/puoli
PEKONI-PERUNAMUUSI:
1,5 kg perunoita
5 valkosipulin kynttä
1 pkt pekonia
1 sipulikerma/maitoa
suolaa
Keitä kuoritut lohkotut perunat ja valkosipulinkynnet vedessä kypsiksi. Kuullota silputtu pekoni ja hienonnettu sipuli. Muussaa perunat ja valkosipulit. Lisää pekoni/sipuliseos joukkoon ja kerma/maitoa, niin, että saat sopivan paksuisen muusin. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Kaveriksi vielä salaattia ja kylläpä maistui kaikille!image

Viikonloppu meni aika tehokkaasti pihalla. Ja paljon siellä taas saatiin tehtyäkin. Pihan puhdistus alkaa olla hyvällä mallilla, leikkimökin kalustus starttasi, että pääsee jälkikasvu aloittamaan leikit sielläkin. Kirves heilahti taas jonkun kerran, välillä vaan pitäisi muistaa pinotakin.. Ja saipa vielä sunnuntain päätteeksi hiekkalaatikko hiekkatäydennyksen.image imageimage

imageimageKyllä kelpaa taas touhuta!

Kyklooppi

DSCN0627Tilasinpa ebaystä otsalampun. Häppäsvärkki saapui tuossa muutama päivä sitten ja nyt on jo jonkinlaista kokemuspohjaakin tuollaisen kapistuksen kanssa elämisestä.

Noita otsalamppujahan on nykyään maailma täynnä, alkaen pienistä lenkkeilylampuista aina suunnistajien valonheittimiin. Hintahaarukka on ihan tavan marketissakin melko mellevä, internetin ihmemaassa päästään vielä ihan uusiin sfääreihin. Hakusalla oli jokatapauksessa ladattava lamppu persauk…tiedostavalle kuluttajalle soveltuvaan hintaan. Suomessa kunnollisten ladattavien otsatuikkujen hinta heiluu jossain 70€ ja ylöspäin, joka oli tälläkertaa aika paljon suolaisempi kuin ajateltu budjetti. Epäilemättä hyviä laitteita, mutta tälläkertaa turhan hintavia.

Joten ei muutakuin ebay auki ja etsimään, loppupelissä Hong Kongista löytyi Creen T6-ledillä varustettu tuikku ja 2x3000mAh 18650 Li-Ion akusto siihen perään varsin maltilliseen 15USD hintaan ilmaisella toimituksella. Eurot matkaan ja tuikku matkaamaan valtamerten yli. Toimituksessa kesti ihme kyllä vain 12 päivää. Paketti oli hieman piestyn näköinen noudettaessa ja mukana ei luonnollisesti tullut isommin käyttöohjeita tai muitakaan hienouksia. Värkki on tosin varsin yksinkertainen käyttää, akut sisään ja napista päälle.

Laite tuntuu olevan ihan jämäkkää tekoa, akusto vaikuttaa olevan ihan oikeasti ultrafireä eikä mitään ihan halvinta kloonimoskaa ja laturistakin löytyi sekä CE että suojaerotusmerkinnät. Ensivaikutelmaltaan siis ihan käypä ostos. Akuissa tuntui olevan paukkua aika kohtuudella ja tuota tuli ilta käyteltyä ihan uuden lelun ilosta, puidenhaku ja muu ulkona häärääminen onnistui oikein mukavasti ja laite toimi yhtä ärsytystä lukuunottamatta varsin moitteetta. Ärsytyspuolella on tuo noihin kiinalamppuihin jostain syystä tungettu ’tactical light’ -moodi ja toimintamoodi vaihtuu nappia painamalla off-high-low-tactical -järjestyksessä, johon ei voi vaikuttaa.

Jos joku ei tiedä, niin tuo ’tactical’ -moodi tahtoo sanoa että otsalampusta tulee strobo. Valo vilkuttaa silmämääräisesti jotain luokkaa 5-10Hz ja aiheuttaa välittömän päänsäryn ja epilepsiakohtauksen ihan terveellekin (ainakin fyysisesti) nörtille. Tuohon tottunee ja edelleen puhutaan vähän reilun kympin värkistä, joten ei nyt ihan kaikkea voi saada.

Muita ärsytyksenaiheita on nuo 18650 -akut. Näyttävät perus AA-patterilta, mutta ovat n. 1,5 kertaa suurempia. Tuollainen pahka takaraivossa ei jää huomaamatta, joskin ei tuo tuikku muutenkaan ole mikään maailman siroin yksilö. Ja kolmanneksi, tuon laitteen remmit pään ympäri ovat sinänsä ihan laadukkaat, mutta mitoitus on tehty jonnekin itämaille. Suomalainen läski kun vetää tuon päähänsä niin säätö saa olla tapissa ja silti pipon saumat painuvat otsaan. Nuo remmit saa toki jatkettua, armaalle vaimolle on tästä jo kevyt pyyntö välitetty mutta tuon tactical-moodin poisto saattaa jäädä tekemättömäksi tempuksi.

Akkujen kestoakin tuli kokeiltua. Illan käytön jälkeen yleismittari antoi lukemiksi vajaata neljää volttia, eli kumpainenkin kenno on ainakin mittarin mukaan sitä mitä pitääkin. High-moodissa ja paketista otetuilla akuilla täyttä valotehoa riitti kolmisen tuntia, sen jälkeen alkoi lataus selvästi tippumaan, mutta edelleen pilkkopimeässä olisi voinut ihan ongelmitta hakea vakallisen klapeja tms, eli arvelisin että järkevällä käytöllä hi-lo -moodien välillä ja normaalissa kulutuksessa kertalataus riittää helposti liki viikoksi.

Sitten tuo laturi. Vaikka värkissä suojaerotus ja CE-merkintä onkin, niin silti tuo on laadullisesti kaukana esim. karkeasti samannäköisestä perinteisestä Nokian laturista. Käytin värkin kuoria senverran auki, että suojaerotus näyttäisi olevan muutenkin kuin pelkkänä leimana kuoressa, mutta muutoin työnjälki oli taattua kiinalaatua, ilmeisesti käsin juotettuja komponentteja kourallinen piirilevyllä. Ajatus on oletettavasti, että akuston oma suojapiiri vetää latauksen seis kun virtaa on tarpeeksi. Ihan varauksetta en tuohon laturiin tai akustojen suojapiireihin luota, mutta nyt tätä kirjoittaessa akut on olleet latauksessa viitisen tuntia eikä savu vielä nouse.

Kaikenkaikkiaan kuitenkin ihan kelpo hankinta. Otsalamppu on laitteena ihan näppärä, jättää kädet vapaaksi vaikka valoa onkin ja sitä rataa, suosittelen lämpimästi. Tuo 15 taalan itämaanihme noin muuten on ihan positiivinen yllätys pienin varauksin.