Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2014

Talvi tulee myös autotalliin

Kelien jähtyessä tuli jälleen ajankohtaiseksi miettiä autotallinkin käyttöä. Talliin on saatu nykyisellään jopa auto sisälle, joten jonkinmoista järjestelyä on saatu aikaiseksi. Työhuoneen lattia, seinät ja katto on edelleen pinossa tallin lattialla, joten ei sitä tilaa ihan määrättömiä ole.

Muuton jälkeenhän talliin pistettiin lämmöt päälle kevättalven puolella. Sähkölämmitys  on kuitenkin pirun kallista hupia, ja talliin on vieläpä tehty lattialämmitys sähköllä joskus silloin kun radiossa soi scooter, madonna ja pet shop boys. Näin kolmannen vuosituhannen alkupuolella tuo kohta 30 vuotias ratkaisu tahtoo sanoa 100€/kk että tallissa elohopea pysyy edes nippanappa plussan puolella. Hirvittää ajatellakin minkälaisia kilowattimääriä tuonne saisi tunkea että lämmöt saisi johonkin 15 asteen tuntumaan. Eristysten osalta surin ongelma on tallin nosto-ovi, joka on osapuilleen yhtä hyvä eriste kuin täkäläinen kuntalehti folioon käärittynä. Tuohon ongelmaan on suunnitelmat jo olemassa, mutta lämmitys sähköllä on silti tolkuttoman kallista hupia.

Pakkanen on tietty autotallin osalta ongelmallinen sen suhteen, että tallissa on muutaman sadan euron edestä maaleja, liimoja ja muuta tavaraa jotka eivät jäätymisestä tykkää. Tähän ongelmaan löytyi kuitenkin ratkaisu paikallisesta romuonnelasta 13 eurolla. Kävin keräämässä isäukon nurkista talteen vanhan arkkupakastimen. Pienen painepesurituokion jälkeen arkku ei enää haise ihan niin kuolemalle ja enimmät homeet ja muu kasvusto on häädetty toisaalle. Arkun sisäpuolelle sitten peltikattoruuveilla pakkasvahti, johto kannen välistä ja maalit arkkuun. Vanha pakastin on siitä kätevä kampe, että siinä on eristeet, saranat ja sunmuut osat valmiina. Tuommoisen parinsadan litran astian rakentaminen vanerista ja uretaanista olisi kustantanut äkkiä jotain liki satasen luokkaa, vanhoja pakastimia saa kiittämällä.

Kun pakkasherkät aineet on saatu suojaan voikin sitten keskittyä tekijöiden lämmittämiseen. Tallissa kun ei ole kovin kiva nikkaroida yhtään mitään jos pakkasta on vähän enemmän kuin ulkona. Talliin ilmaantui 15kW hallilämmitin. Dieseliä tankkiin, töpseli seinään ja lämmintä tulee. Haittapuolena on tietty pieni käry ja laiteen käyntiääni. Tämänhetkinen tilanpuute haittaa myös jonkinverran laitteen käyttöä, mutta muutaman illan käyttökokemukset on jo saatu.

Talvirenkaiden vaihtoa varten lämmittelin tallin, mukavampi niitä töppösiä on kuitenkin ruuvata katon alla kunnon valaistuksella kuin katoksessa tuulen riepoteltavana. Edellisten lämmittelyjen ja leudon päivän jäljiltä lämpömittarissa seisoi 3 astetta kun pistin koneen päälle. Vartissa mittari oli kivunnut 15 asteeseen. Tuon keksinnön tekniset tiedot sanovat, että dieseliä palaa 1,45l/h, joten tuon lämmityksen hinnaksi tuli viitisenkymmentä senttiä. Ilman jatkuvaa lämpötilanseurantaa on paha sanoa miten kauan lämpö tallissa pysyy, mutta arvaus on että pakkasyöstä huolimatta aamulla mittarissa seisoo vielä viitisen astetta.

Pottufarmarin arkea

Kuten jotkut ovat ehkä kuulleetkin, niin keväällä laiteltiin vähän isompi perunapelto yhdessä tuttavapariskunnan kanssa. Kokonaisuutena pellon kooksi tuli jotakuinkin 2 aaria ja intternetin ihmemaata pläräämällä toiveissa oli että pellosta olisi saatu jotain 300kg luokkaa satoakin, hyvänä kesänä jopa 600 kiloa.

Siemenperunaa laitettiin peltoon 40-50 kiloa ja jäätiin odottelemaan että päästään syömään oman maan perunoita seuraava vuosi. Käytännössä kuitenkin haaveet vähän kaatuivat, useammastakin syystä.

Ensinnäkin käytetty peltoläntti on ollut viljelemättä kohtuullisen pitkään, joten juolavehnä ja muut heinät ovat ottaneet maan haltuunsa oikein hyvin. Toisekseen, muokkaamaton savinen maa kovettui kuivan kesän myötä lähinnä asfaltiksi, jolloin perunoille ei juuri jäänyt tilaa kasvaa, ja vaikka tilaa olisikin ollut niin kivikovassa savikossa kasvaa huonosti oikein mikään.

Lopputuloksena pellosta saatiin nostettua satakunta kiloa pienehköä pottua. Mutta aikaa kului ja kivaa oli. Seuraavan kesän operaatio onkin sitten kyntää pelto paljon edellistä perusteellisemmin. Huolella ja oikeaan aikaan tehty kyntö kun sekä parantaa maan laatua että vähentää heinänkasvua oleellisesti.

Samaten itse pellon hoito kasvamisen aikana pitää hoitaa huomattavan paljon paremmin. Tämänkesäinen projekti jäi vähän unohduksiin kylvön jälkeen. Osaltaan tuo vähän jopa valtavankokoinen pelto tietty lannisti kitkemisintoa, mutta muuten kesän kiireet pitivät huolta ettei kovin kummoisia pellolle ehtinyt tekemään.

Ensikesänä paremmalla onnella ja tiedolla uusiksi.

Leikkimisen talo, vol 2

Taas on tovi jos toinenkin aikaa vierähtänyt edellisestä raapustelusta, mutta varsinaisesti jouten tässä ei ole ehtinyt olemaan. Onneksi sentään syksy alkaa tulla niin pihatouhut jäävät hetkeksi tauolle. Mutta asiaan, naputellaan toisessa postissa enemmän muita tapahtumia.

Edellisen raapustelun kanssahan jäätiin tilanteeseen että mökki oli peltikattoon asti tehty. Sen jälkeen lähdettiinkin kesälomille ja nyt pakkasten tultua onkin hyvä katsoa taaksepäin ja todeta että jotain on työkiireiden ohessa saatu aikaankin.

Kesälomareissulta jäi peräkonttiin appiukon terassiprojektin jämiä senverran että niistä saatiin leikkimökkiinkin terassilaudat.

dsc_0193 DSC_0195.NEF_TWLEOX

Ensitöiksi muutama poikkipuu pitämään terassilaudat paikoillaan. Kuten kuvassakin näkyy niin terassin alle nakkasin palasen kasvihuoneprojektista jäänyttä AIV-muovia. Ei pääse ruoho kasvamaan terassista läpi. Palanen on senverran pieni, ettei veden läpäisyn tms kanssa tullut sen kummemmin murehdittua. Kaato on suunnilleen järkevä, aika näyttää miten hyvin tuo mitään pitää, mutta onpahan nyt tyhjää parempi.

DSC_0196.NEF_KIK6NX DSC_0198.NEF_JEZUNX

Jämäpaloista kun tekee, niin homman joutui tietty tekemään paloista. Kahdesta palasta tarkalleenottaen. Kuvassakin näkyy jo appiukon projektissa hyväksi todettu rakotulkki. Eli laudanpätkään parilla naulalla kiinni muutama vanerilappu, tulee tasaisia 6 millin välejä.

DSC_0202.NEF_64EUNX

Akkupora, ruuveja, rakotulkki ja hyvä tuli. Nurkkapystyt vielä koteloidaan jollain tavalla jossain vaiheessa (tätä kirjoittaessa vielä auki) ja seinän ja pystyn väliin tehdään jonkinlainen koristeaita. Terassia on ajatus jatkaa patioksi ensikesän puolella, mutta siitä lisää sitten kun se on ajankohtaista.DSC_0218.NEF_VR50NXMökkiprojekti jatkui oven rungolla. Kakkoskakkoselle vähän käsihöylää ja jiirisirkkeliä, makita ja pitkiä ruuveja kouraan ja raamit nippuun. Kun ristimitta oli saatu kohdalleen niin lisäsin vielä nurkkiin kuvissakin näkyvät vinotuet.

DSC_0220.NEF_2B9COXSeuraava kohta rakentelussa oli sitten karmit. Itse ovi kun ei tässäkohtaa painanut vielä paljon mitään niin karmien tekeminen ja sovittelu ei vaatinut kovin suuria hikoiluita. Karmit näppäsin läjään ihan tavan karvalaudasta. Siloittelin pinnat käsihöylällä ja kavensin 12 senttistä lautaa sopivampaan kokoon ihan kuviosahalla. Jossain kohtaa projektia alkoi tuntumaan siltä että tallin varustuksesta puuttuu kipeästi sekä oiko/tasohöylä että pöytäsirkkeli, mutta tämän projektin kanssa ei ns. perse kestänyt moisia hankintoja. Kohtuullisen kelvollista jälkeä noillakin kaluilla sai, ei siinä.

20140812_001Karmien valmistumisen jälkeen sitten oveen muutamia tukia lisää ja kaverilta omaa vähän isompi ja pienempitoleranssinen jiirisirkkeli lainaan. Olen jopa ihan tyytyväinen oven ulkonäköön. Panelointi oli sinänsä ihan suoraviivainen temppu, sirkkeli 45 asteen kulmaan ja panelia pätkiksi. Tein sahaamisen ja kiinnittämisen yhtäaikaa, jolloin pätkiä sai mitottua samaa tahtia kun nurkkaa lähestyessä mitta lyheni. Panelit on napsittu oven runkoon kiinni viimeistelynaulaimella.

Mitä tuohon itse runkoon tulee niin kyprokkiruuvit lunastivat jälleen paikkaansa. Eli ne perinteiset mustat kohtuu harvakierteiset ruuvit. Pitävät puussa oikein hyvin ja ovat halpoja. Niitä pitää olla aina tallin varustuksena. Työhuoneprojektiin hankittuja ruuveja on tullut käytettyä vähän joka projektin kanssa, mutta onneksi noita myydään 1000 kappaleen laatikoissa.

20140815_002

Paneloinnin jälkeen ovi sai maalit pintaan. Oviprojektin kanssa samaan aikaan tuli puhkottua ikkunoille reiät paneliseinään. Ikkunat tulivat suoraan seinäpystyjen väliin, joten ainoastaan korkeusmitta piti olla suunnilleen sinne päin. 13 millin terä akkukoneeseen, seinään reikä ja kuviosaha laulamaan. Kun tarvittavat reiät oli puhkottu, niin koko mökki sai pari kerrosta maalia pintaan.

20140815_003Maaliksi valikoitui lähinnä hintalapun perusteella kuvan mukainen ämpäri. Tuosta ehkä puolet meni leikkimökkiin, mutta sävy valittiin samaksi talon sävyn kanssa, jolloin mökki istuu istuu nätisti muuhun pihaan ja toisaalta maalinjämät voi sitten käyttää talon paikkamaalailuihin.

DSC_0241.NEF_27ZEOXMaalaaminen itsessään ei ole mitään kovin suurta rakettitiedettä, mutta se ainakin tuli huomattua että jos meinaa maalata jotain leikkimökkiä isompaa niin kunnon pensseleihin kannattaa sijoittaa. Samaten maalin annostelu pienempiin ämpäreihin kannattaa tehdä ihan kunnon työkaluilla. Mitään oikein kunnollista kapinetta ei ollut käsillä, joten improvisoin kauhan tyhjästä limsapullosta, mutta parin euron sijoitus vaikkapa äyskäriin ei olisi haitannut. Varsinaisena maalausämpärinä toimi erittäin hyvin partaäijä-ämpäri (se jugurtti). Nuo ämpärit ovat muutenkin hyvä vähän kaikkeen mahdolliseen, parempi puolisko on mättänyt semmoisiin marjoja ja mitälie, minä olen käyttänyt niitä tallissa paljon tärkeämpiin hommiin, kuten sekalaisten ruvien säilytykseen.

Kun mökki oli saatu maalattua niin ovi soviteltiin kaverin kanssa paikoilleen. Karmit eivät enää asennuksen jälkeen olleet ihan täydellisesti paikoillaan, mutta kohtuullisen askartelun jälkeen ovi istui kuitenkin paikoilleen. Sen kummempaa lukitusmekanismia ovessa ei ainakaan toistaiseksi ole. Ensihätään estin tuulta rikkomasta ovea tai saranoita ihan magneetilla. Nurkkin on kertynyt vanhoja kiintolevyjä ns. tarpeeksi paljon, niistä löytyy mm. kohtuu voimakkaita magneetteja kaikenlaiseen. Magneetti ruuveilla karmeihin ja oveen reilunkokoinen rikka ruuvilla kiinni, riittää toistaiseksi.

Ovi pitää tietty jostain saada aukikin. Kyselin esikoiselta että minkälainen kahva olisi kiva ja hetken aikaa tutkittuaan kaikkia kahvoja ja vetimiä mitä sisältä löytyy päätös oli että keittiön laatikoiden vetimet on kivan mallisia. Eikai siinä sitten, sellainen pitää saada.

20140911_001

Ensiksi kahvan karkea hahmotelma kakkosnelosen kylkeen timpurin kynällä, karkea muotoonleikkaus kuviosahalla ja palanen irti. Tämän jälkeen sitten kikkakuutosia, joita ei äiti hyväksy, eli kuviosaha katolleen ruuvipenkkiin ja työstämään lisää (vannesahakin olisi kiva olla tallissa). Sitten kun sahaus oli saatu kutakuinkin kohdalleen niin tein vielä muodon viimeistelyä jyrsinpöydässä (semmoinen tallista sentään löytyy). Lopuksi hiekkapaperia ja pari pätkää vanhasta haravan varresta. Tapit on ruuvattu kiinni läpi ja ruuvinkannat on paikattu ihan perus yleistasoitteella.

Tämän jälkeen kamera on sitten jäänyt keräämään pölyä tekemisen tieltä. Ikkunan pokat tein kaverilta käsiinjääneestä materiaalista. Värkki oli ihan höylättyä kakkoskakkosta, josta oli ajettu reilu neljännes sirkkelillä pois, jolloin puusta oli jäänyt L-mallinen profiili. Profiilista sitten kaappasirkkelillä sopivia pätkiä ja nurkat kiinni toisiinsa purriliimalla ja viimeistelynaulaimella. Toivonmukaan kestää.

Ikkunalasit kävin dyykkaamassa siskon kaverin remonttityömaalta. Lasileikkurina arvelin käyttää prismasta halvalla saatua n. 3€ leikkuria. Kokemuksen ja kirosanojen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että tuommoisella hinnat-alkaen leikkurilla ei tee hevon hel**iä. Parin epäonnistumisen kanssa sain yhden lasin leikottua, joka sekin halkesi leikkurin jäljiltä jääneisiin pieniin murtumiin asentaessa, eli mökissä on nyt yksi valmiiksi rikkinäinen ikkuna. En viitsinyt alkaa vaihtamaan lasia läjäämisen jälkeen, tyydyin vain kiroilemaan hartaasti.

Ikkunaprojektin tiimellyksessä tuli toinen projekti päälle kotopuolessa. Sinne piti asentaa vessaan uusi ikkuna kun edellinen oli ikkunan hikoilun myötä lahonnut senverran pahasti ettei ns. valtaistuimella asiointi syksyn viilenevissä keleissä ollut oikein miellyttävää. Arvelin, etten edes yritä alkaa ihan ”oikeaan” projektiin tuon pilipalileikkurin kanssa ja lompsin paikalliseen työkalu, maatalous- ja rakennustarvikeliikkeeseen ja ostin kylän kalleimman (ainoan) lasiveitsen. 13€ sijoitus jokran veitseen oli joka sentin väärti, vaikkei tuokaan ihan täysin ongelmitta pure lahoituksena saatuihin kasari-ikkunoihin (ilmeisesti jotain senaikaista lämpölasia tms koska lasi on kohtuu paksua) niin jälki on kuitenkin ihan toista kuin parin euron rimpulalla. Työkaluihin kannattaa sijoittaa.

Kunnon lasiveitsellä varustautuneena loputkin leikkimökin ikkunoista sai kohtuullisella kiroilulla läjään ja pokat valmistuivat parissa illassa kunhan liimat ja maalit sai kuivumaan. Pokia läjätessä tuli (jälleen) kiroiltua purriliiman parasta ominaisuutta, eli turpoamista. Se värkki nimittäin tulee saumasta kuin saumasta ulos vaikka mitä tekisi ja valumien irrottaminen on hemmetin työlästä hommaa, ainakin jos sitä yrittää tehdä mattopuukolla, taltalla ja hiomapaperilla. Homma helpottuu merkittävästi kun tempaisee rälläkkään lamellilaikan ja hioo ylimääräiset moskat pois sillä. Tarkkana tuon kanssa saa tosin olla.

Lopulta kun ikkunat sai läjättyä niin tälläsin seinäpystyjen väliin pätkät kakkoskakkosta vaakaan ja kavensin asennusreikiä sopivaksi sahatulla ja höylätyllä laudalla, jolloin karmeista sai kohtuullisen hyvin istuvat, ainakin suurimmalta osin. Avattavat ikkunat jäivät vielä tulevan kesän projektiksi, vetelin pokat suoraan kiinni karmeihin kyprokkiruuveilla. Hienostellaan sitten toisella kertaa.

Jossain kohtaa maalailuiden ja ikkunakiroamisten välissä nappasin mökkiin reunalaudatkin paikoilleen sekä nurkkiin että oven ympärille. Karvalaudasta sopivat palaset valmiiksi sirkkelillä, valkoista maalia pintaan ja kourallinen lankanauloja taskuun.

Tätä kirjoittaessa mökistä puuttuu vielä ikkunoiden reunalaudat, päätykolmion koristelu, terassitolppien kotelointi ja siihen liittyvät koristelaudat ja mikä tärkeintä, sisustus. Aika on kuitenkin palanut kohtuu tehokkaasti kaikkeen mahdolliseen muuhun kuin työhuoneeseen tai leikkimökkiin. Muista projekteista kuitenkin erikseen seuraavissa horinoissa.

Jossain kohtaa pitää päivittää kuvamateriaaliakin leikkimökin nykytilasta, mutta nyt näihin kuviin ja tunnelmiin.

 

Kätten töitä tippuu tasaiseen tahtiin

Monenmoista on puikoilta tipahdellut viime aikoina ja lisää koko ajan tekeillä. Joulua kohden tahti ei ainakaan hiljene. Keväällä iskee sitten tuttuun tapaan hiljainen kausi, mutta nyt ei innolle loppua näy. Onneksi on tonttutöiden lisäksi monia lahjottavia kohteita, joten kaikenlaisia ideoita pääsee toteuttamaan jos siltä tuntuu. Onpa tuolla yhtä jos toista valmistunutta, joille ei juuri nyt ole tiedossa käyttäjää, mutta aina ne johonkin katoavat. Joten ihan saa rauhassa itseään toteuttaa, eivät nuo yleensä haitolle jää pyörimään. Ja eihän niitä villasukkia ole koskaan liikaa, eihän?

Välillä sitten heitellään muualtakin ideoita ja haasteita kokeiltavaksi. Ja niitä on mukava sitten toteuttaa. Kuten tämä pienen pojan ninjago -pipo. Tai toisen kuvan virkatut tähtitossut.

Lisäksi pöllöjä jemmaan… Pienille varpaille ja sormille lämmikkeitä.. Ja siskonpojan synttäripaketin pehmeä osuuskin on paketointia vaille valmiina.

Ja tuskinpa ketään yllättää tieto siitä, että työn alla on jo paljon muutakin..
image

imageimage image image

Mistä on meidän syksy tehty…

imageKeittiössä leivotaan ja säilötään herkkuja talteen. Omenoista on leivottu eräskin piirakka ja kokeilin uutena tuttavuutena uuniomenahilloa. Tuli herkkua!imageimageimageLeivinuuni lämpeää taas säännöllisesti, joten omatekoinen ruisleipä ja pitkään haudutetut lihapadat ovat jälleen listalla. Syksyllä maistuvat myös maukkaat keitot ja pulla!imageimageimageimageimageEsikoisen ollessa eskarissa ollaan poikien kans monesti käyty vaunulenkillä, varsinkin jos on neiti saateltu kouluun, niin siitä on sitten mukava jatkaa vielä reissua. Pihaa puuhastellaan hiljalleen talvikuntoon, liiteri täytettiin puilla ja tottakai lapset osaa ottaa riemun irti kaikesta!

Sitä meidän syksyyn kuuluu, kotoilua.imageimageimage