Muuton jälkeen täällä on tullut tehtyä todella paljon kaikkea pientä korjailua. Rouva repi kasarimallin sisustuksia keittiön kaakeleista irti, minä olen rasvaillut saranoita ja lukkoja ja ylipäätään taloudessa on tullut tehtyä pikkufiksauksia vähän siellä ja täällä. Tuossa männäviikolla tuli tehtyä korjaus, jonka olisi kuvitellut tapahtuneen jo aikapäivää sitten.
Keittiössä on nimittäin tuommoinen saarekepöytä ja siinä päädyssä kaapisto lasiovilla. Ennen ja jälkeen kuvia ei taaskaan tullut otettua, mutta lopputulos näyttää tämmöiseltä:
Alkutilanne ovien suhteen ja tuon kaapiston toisella puolella näyttää edelleen samalta kuin ennen fiksausta.
Aikaisemmin siis molempien puolien ovet, ja niinkuin nyt kaapit ylipäätään yleensä, oli saranoitu siten, että kahvat ovat keskellä ja saranat ulkoreunoilla. Toimii tuossa ruokailutilan puolella edelleen aivan täysin, kun siellä ei ole pöytää edessä.
Toisella puolella pöydässä istuessa jos avasi kaapinoven niin päätyi tuijottamaan oveen, kun ovi auksei pöydän reunan kohdalle. Iltapuhteena tuli sitten vaihdettua ovet keskenään, jolloin ovi päätyy keskelle pöytää ja kaappiin pääsee käsiksi myös keittiön puolelta. Hommanahan tuo ei sinänsä ole kummoinen, senkun ruuvailee ovet ja saranat irti yhdeltä kyljeltä ja takaisin toiselle. Rungoissa oli tehtaan jäljiltä valmiina paikat saranoille kummankinkätiseen asennukseen joten sitäkään vähää ei tarvinnut sovittaa.
Se mikä ihmetyttää, on nuo kaikki kymmenet pienet hommat mitä on tullut tehtyä, joihin kukaan ei ole aikaisemmin puuttunut. Tuhonkaan kaappiin ei tosiaan päässyt pöydän puolelta käytännössä ollenkaan käsiksi ja tuo kaapisto on asennettu käsittääkseni joskus vuosituhannen alkupuolella. Muuttaessa alakerran vessan hana oli kytketty väärinpäin, eli jos halusi tulikuumaa vettä niin hana piti kääntää oikealle tappiin. Siirtoleukapihdit, jakoavain ja pari minuuttia korjasi letkut oikeinpäin heti ehkä 10 vuotta asennuksen jälkeen, eikä meidän tarvinnut totutella vääränkätiseen hanaan.
Missä kohtaa ihmiset vain turtuvat vallitsevaan tilanteeseen kun tuollaiset pikkuhommat jäävät tekemättä ihan täysin? Puhutaan kuitenkin kohtuullisen merkittävistä asumismukavuuteen vaikuttavista asioista, etenkin siihennähden että tilanteen korjaamiseen menee kymmenestä minuutista puoleen tuntiin eikä mistään kattolistoista jotka puuttuvat ensimmäiset 10 vuotta eivätkä vaikuta asumismukavuuteen juuri mitenkään. Vielä ei ainakaan jaksa ymmärtää, mutta ehkä sitä ei ihan kaikkea tarvitse. Joskus ehkä tulee dokumentoituakin noita pikkufiksauksia, tähänmennessä ne on tullut vain tehtyä ilman sen suurempaa kirjanpitoa.
PS. Joskus vielä otan kuvia muullakin kuin kännykällä kaiken kansan ihmeteltäväksi.
Tuohon pikkuhommien tekemättä jättämiseen haluaisin kommentoida.
Itseäkin ärsyttää tekemättömät pikkujutut ja fiksaukset.
Mutta olen ikäväkseni huomannut sen että kun omakotitalossa asustelee niin siinä on kokoajan niin paljon suurempia linjoja työn alla että kaikki pikkujutut jää tekemättä.
Onneksi erään kaverin kanssa homma toimii. Me teemme kumpikin vuoronpäältä niitä toisen pikkuhommia pois. Ne omatkun tuppaa venymään ja unohtumaan suurien juttujen alle, mutta toisen pikkujutut on todellakin vain pikkujuttuja ja tulee hoidettua hetimmiten pois alt.a
Pitäisi perustaa yhteisö jossa miehet vaihtaisivat vaikkapa kerran kuussa taloja päiväksi ja kävisivät tekemässä ne toisen pikkujutut pois.
Ei se mitään, että tuommosia pikkujuttuja on jätetty fiksaamatta, mutta se, että tuhoa on aiheutettu ihan tahallaan! Kohta kaksi vuotta asuttu nykyisessä huushollissa ja edelleenkin löytyy kuivunutta purkkaa mitä ihmeellisimmistä paikoista. Muuttosiivouksen yhteydessä niitä poisteltiin peilikaapin alta, lauteista, kaappien sisältä, vessanpöntön kyljestä… Tähän kun lisätään epämääräiset teippiviritelmät karmeissa ja ikkunoissa, puhumattakaan siitä, että listat, naulakot ja lähes kaikki mahdollinen ja mahdoton on liimattu rakennusliimalla seiniin kiinni. Graaaaaaaaah!