Ongelmana naamiaisasu

Vappu tulee ja niin myös kerhojen ja eskarin naamiaiset.. Arvelin pääseväni helpolla, neidin kaapissa lojuu useampi prinsessapuku. Mutta eipä äiti tiennyt, että prinsessat alkaa olla out. Tytär ilmoitti ponnekkaasti olevansa winx -keiju naamiaisissa. Aha, mikäs on sitten winx? Google kertoo ja hikipisarat alkavat kohoilemaan otsalle.

Noh, pienen pohdinnan jälkeen päädyimme ottamaan kaapissa lojuvan Tuhkimo -asun (himpun kärsineen sellaisen) työn alle..

Tästä lähdettiin..

Tästä lähdettiin..

Fiskarsit kouraan ja hameesta lähti puolet pois. Sen jälkeen hörselöt kuikkaan. Parvekkeelta löytyi pala solumuovia, siitä ja hörselö- sekä hamekankaasta askartelemaan siipiä. Jotkut kuulemma käyttää ompelukonetta, minä luotin jälleen kerran neulaan ja lankaan. Toki siinä illan hiljaisina hetkinä tuli mietittyä kerran jos toisenki, että olisi ollut jo valmista, jos…. Kaapista löytyi onneksi pala liimautuvaa hieman kiiltäväpintaista valkeaa kangasta, jolla sain huolieltua reunat siistimmäksi.

Paidan rinnuksissa olevan Tuhkimon kuvan piilotin hörselökukkasen alle. Hame oli helpoin pala, sen kun käänsi ja ompeli reunan. Käsineet hamekankaan palasista, yhdellä saumalla kiinni ja reunat huolittelin jälleen liimautuvalla kankaalla. Virkkasin myös renkulan, jonka voi pujottaa sormeen, jotta pysyvät paremmin paikallaan

Ja vielä tiara, samalla metodilla mitä aiemmin tekemäni ruusuhiuspanta. Kuminauhan ympärille keltaista lankaa ja sitten virkkasin pylväillä pienen tiaran. Tyttö tykkää ja äiti myös, mikäli puku kestää kahdet kekkerit.

...ja tällainen siitä tuli.

…ja tällainen siitä tuli.

Varsin tyytyväinen keiju

Varsin tyytyväinen keiju

Ensi viikolla olisi keskimmäisellä vielä kerhon naamiaiset. Poika ilmoitti olevansa työmies. Tämän toteutus taitaa onneksi tapahtua helpommin…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *