Kaikkihan lähti liikkeelle siitä, joskus syksyllä, että aloin tuskastumaan epämääräisiin yksinäisiin keriin. Ja niin useisiin pieniin palleroihin joita nurkissa pyöri. Aloinpa sitten työstämään villatakkia virkaten. Ohjetta ei ollut, mutta kuva kylläkin yhdestä kivannäköisestä takista. Aikani väsäsin ja pähkäilin, yhdistelin niitä erilaatuisia ja -näköisiä lankoja. Tämmöinen siitä sitten lopulta tuli. Ensin arvelutti, että noinkohan tätä nyt tulee pidettyä, aika kirjava. Toisaalta maltillisesti kirjava, ei hypi silmille. Ja ei ole jäänyt kaapin pohjalle, kesälle voisi tehdä ohuemmasta langasta samantyylisen takin, viileän illan pelastajaksi. Takin teon ohessa syntyivät nämä maailmalle lentäneet pikkusormien lämmittäjät. Kovin ovat olleet kuulema mieluisat.
Koukulta hyppäsivät äskettäin myös nämä symppikset, jotka jäivät päiväkodin lapsien touhuja ihmettelemään. Takki ei jäänyt ainoaksi, vaan tein myös toisen lämmittäjän…. Ja kaiken pahan alku ja juuri oli oikeastaan tämä syksyinen kuvaamatta jäänyt mohairlankojen tuhousprojekti. Tein itselleni, mutta tytärhän tämän vei. Siksipä piti tehdä itselle oma ja siitäpä se sitten lähti, lapasesta…  ..kirjavuuksia on edelleen työn alla, saapas nähdä mitä tästä syntyy..