Lapset ovat aina aika-ajoin kyselleet että milloin voisivat rakentaa tallissa jotain. Puulaatikkoa suunnitellessa parempi puolisko ehdotteli että josko kuitenkin lintulauta, niin on tenavillekin paremmin tekemistä. Semmoinen sitten.
Pieni ideapengonta googlen kuvahausta ja suunnitelma muotoutui korvien väliin. Mitään piirrustuksiahan ei tuommoisen kanssa aleta miettimään, koulu-tv näyttää mallia. Tallin päädystä pengoin muutaman metrin pätkän vitosen lautaa ja siitä sopivalla silmämäärämitalla muutama pätkä irti.
Sahailuiden jälkeen sitten hahmottelin ikkunoiden paikat seiniin (tottaKAIT lintulaudassa pitää olla ikkunat). Makitalla alkureikä ja kuviosahalla loput. Ikkunoiden sahaamisen jälkeen koko komeus hakasnaulaimella nippuun ja maalia pintaan.
Maalia pistettiin pintaan parikin kerrosta ja maalin kuivumista odotellessa tuli tehtyä muut tilpehöörit kattoa myöten valmiiksi odottamaan.
Kun kaikki palaset lopultakin oli saatu maaliin ja kuivamaan niin leikkelin vielä pleksistä ikkunoihin lasituksen ja koko komeus lyötiin jälleen hakaspyssyllä nippuun.
Nikkaroija on tyytyväinen työnsä jälkeen
Katto on tehty samasta vitosen laudasta, kilikolimustaa pintaan ja hakasnaulaimella läjään. Toisesta laudasta silpaisin reunasta materiaalivahvuuden verran pois niin ei tarvinnut alkaa sen kummemmin jiiraamaan. Jalustan keskelle sahailin vielä erikseen laudasta pidikkeen ja katon alla on pätkä kakkoskakkosta, joten osat ovat nostettavissa irti toisistaan ihan ilman työkaluja. Ainakin toistaiseksi mökki on pysynyt kasassa ihan painovoimaisesti, pitää lisäillä muutama ruuvi strategisiin pisteisiin sikäli kun tarvetta tulee.
Nikkaroinnin ohessa vanhempi poika keksi ikiaikaisen totuuden
Jos kädessä on vasara, kaikki näyttää naulalta
Joutilaita nauloja, vasara ja pätkä mäntyä pitää kossin pitkään iloisena. Vielä ei ole kovin monesti lyöty sormeen ja naulaaminen on keskittynyt ihan nauloihin, sisaruksia tai muutakaan ylimääräistä ei ole (toistaiseksi) vasaralla paukutettu.
Mutta takaisin asiaan. Kun lintulauta saatiin valmiiksi niin pitäähän se saada pihalle. Ei muuten ollut ihan pikku homma löytää tontista kohtaa, jossa ei ole ensimmäisenä vastassa kivi tai puunjuuri. Viides reikä osui kuitenkin kivien väliin ja kakkoskakkonen upposi puolisen metriä isänmaahan. Aseistuksena kuvassakin näkyvät lankunpalaset. Pieksämisen ja kiroilun jälkeen lintulauta tolpan nokkaan ja asennuksen varmistus pitkällä ruuvilla. Alustan pohjassa on pari kakkoskakkosen pätkää haarukkana joiden välissä maahan piesty 2×2″ pysyy ihan nätisti.
Ensin haaveilin että olisin hakannut nurmikkoon ihan kakkosnelosen pystyyn, mutta nörtin haballa hommasta tuli luovuttua kohtuu äkkiä.
Jokatapauksessa pihaan saatiin lintulauta odottelemaan tulevaa talvea ja perilliset pääsivät opettelemaan työkalujen käyttöä. Seuraava nikkaroinnin aihe on varmaankin halkolaatikko leivinuunin viereen, mutta siitä lisää sitten joskus.