Avainsana-arkisto: työhuone

Nörtti rakensi intter nettiä

3285537025
Nythän on niin, että täällä lakeuksilla ei pahemmin laajakaistayhteyksiä tunneta. Jotain kuppaista adslää saa, kun jaksaa odottaa tarpeeksi (tätä kirjoitettaessa arvioituun asenukseen on 4 päivää). Noh, nörttihän ei kolmea viikkoa pärjää ilman yhteyksiä, etenkin kun töitäkin pitäisi saada tehtyä, joten homma hoidetaan mokkulalla. Aika-ajoin tuosta saa noin suunnilleen kelvollisiakin lukemia irti, kuten speedtest näyttää. Toisinaan bittien liikuttelu on sitten totaalista tervanjuontia. Latenssi noissa vehkeissä kuitenkin on edelleen se pahin pullonkaula, sen lisäksi että nopeudet vaihtelevat etanakaistan ja siedettävien lukemien välillä ja pienikin muutos mokkulan sijainnissa suuntaan tai toiseen vaikuttaa sekä viiveisiin että siirtonopeuksiin varsin dramaattisesti.

Tällähetkellä surffaillaan jollain dna:n kotireititinmikälie-purkilla. Kyljessä lukee huawei ja se syö suoraan ethernet-töpseleitä ja simmikortin ja maksaa törkeästi. Onneksi puhelinmyynnissä on 14pv palautusoikeus. Vaihdoin tuon oman usb-mokkula+reititinkone -setin huawein purkkiin toiveissa että se saisi enemmän vauhtia irti. Perinteisen nokialaisen tolppia vastaavat ledit palavat kyllä tapissa, mutta juuri yli 10Mbps tuolla ei pääse mihinkään kellonaikaan. Meininki on hieman toista kuin vuokraluukun kuituliittymässä. Ja kuituahan tänne ei myydä, koska joku suuri visikaali elisalla on saanut kutakuinkin raamatullisen vision että teknisistä edellytyksistä huolimatta halukkaille asiakkaille myydään eioota.

No, jokatapauksessa, että tuosta mokkulasta saa edes tuon poloisen kymppimegan irti niin sen sijoituspaikka on elämän ja kuoleman kysymys. Alakerrassa ruokapöydässä vauhtia saa melkein kymmenesosamegabittiä per sekunti, yläkerran toisen kamarin nurkassa pääsee vähän mukavampiin lukemiin. Tästä tuli tietty kevyt ongelma, kun työhuoneeksi improvisoitu tuleva lastenhuone on toisessa päässä taloa.

Mitoin ensin että narua pitäisi olla noin suunnilleen 20 metriä ja pengoin sen jälkeen sekalaiset verkkokaapelit -laatikkoa. Käteen tarttui 2kpl 10metrisiä, pidemmät on tullut näköjään hukattua johonkin. Ei se mitään, 25,4 millimetristä toimeen, ensiksi ihan huomaamaton kuljetus oven ylälistasta porrastasanteelle.

DSCN0584Tämän jälkeen edelleen samaa liki näkymätöntä asennustapaa noudattaen kaapeli porraskuilun yli. Kuten sanottua, matkaa on 20 metriä ja käytössä 2 eri kaapelia. Toisen oven karmit oli uuninhormista johtuen tehty vähän tiukemmalla mitoituksella, joten sieltä ei kaapeli liittimineen mennyt läpi. Johdosta liitin poikki, laatikosta pinta-asennettava seinärasia, johto karmista läpi ja tökkärillä kiinni rasiaan. Itse rasiahan ei ole missään kiinni ja tuo pyykkinaruviritys todellakin roikkuu yhden RJ-45 -liittimen varassa, mutta hyvin on toistaiseksi toiminut.

DSCN0583

Työhuoneprojektin aloitus

Jo torppaa ostaessa oli tiedossa että kylmään ullakkotilaan lähdetään rakentamaan lisähuone nörtin työnurkkaukseksi. Lattiapintaa tuohon komeroon tulee jotain vajaa 15m² ja siihen lisäksi pienet komerot kummallekin seinustalle.

Alunperin oli myös kaunis ajatus lisätä sähköputkea vesikaton alle kun oven päällä näkyi lupaava tila ryömintää silmälläpitäen:

DSC_0304Loppupelissä kun tuonne ryömintätilaan pääsi kurkistamaan niin haaveilut kaapeliputkien vedosta katosivat aika nopeasti, seuraava optio on sitten vedellä kaapelit (lähiverkko, kotiautomaatio yms) mahdollisimman nätisti seinien läpi ja piilotella niiitä seiniin sitämukaa kun huoneita muutoin kunnostetaan.

DSC_0309

Näkymä ryömintätilaan

Tietty leuto talvi vaihtui -20 keliin siinäkohtaa kun pääsin aloittamaan homman, ensimmäiset tuulensuojalevyt (ei vielä kuvissa) tuli naputeltua arktisessa -21 kelissä. Sittemmin sää on onneksi lauhtunut muutamaan pakkasasteeseen.

Pakkaskelit tekivät paitsi työskentelystä vähän haastavaa niin lisäbonuksena ylemmässä kuvassa katkaistu putki otti ja jäätyi. Kyseessä on viemärin huohotusputki, jonka kaato on kuten kuvastakin näkyy päin takapuolta, eli kohti katolla olevaa hormia, eikä sieltä poispäin. Tuo hengityslinja on oletettavasti haaroitettu jostain kohtaa, mutta jäässä se oli yhtäkaikki ja keittiön viemärit lopettivat yhteistyön. Illan ratoksi sitten purin keittiön lavuaarin alta putkiston ensin itse ja sen jälkeen naapurin yleismiehen avustuksella kun vikaa etsittiin luonnollisesti ensin hajulukosta ja sitten itse viemäristä. Loppupelissä kun diagnoosi oli varmistettu tuohon huohotinputkeen niin sulattelu oli sinänsä kohtuullisen suoraviivaista. Tästä olisi pitänyt ihan kuvakin ottaa, mutta se jäi iltahämärissä kevyen v*tutuksen kourissa tekemättä. Homma hoidettiin lopulta siten, että viemäriputki hajulukon jälkeen seuraavasta liitoksesta auki, suppilo väliin että viemäri saa hengittää mukavasti keittiön puolelle ja hana liruttamaan kuumaa vettä tunteroiseksi. Kun tuo kudelma oli saatu valmiiksi niin otin pöytään lasin ja aloin sulattelemaan omia sisuskalujani venäläisellä hyvin kuivalla valkoviinillä viemärin sulamista odotellessa. Muutama lasinpohja myöhemmin läjäsin viemärin takaisin nippuun ja jopa on taas toiminut.

Lopullisena diagnoosina tuohon osuu nyt useamman eri osatekijän osuminen kohdalleen. Ensinnäkin talo ehti olla asumatta (ei kuitenkaan kylmillään) muutaman viikon ennen kuin punasävytteinen muuttoauto kurvasi pihaan, toisekseen lunta ei ole edelleenkään kuin muutama hassu sentti ja kolmanneksi muuton yhteydessä ei tullut pahemmin lutrattua veden kanssa. Eristävä lumi kun puuttuu ja viemäröinti oli ehtinyt jäähtyä ihan kunnolla läpi asti niin kunnon pakkaset ja pieni vedenkulutus yhdessä nappasivat putken jäihin.

Tuo huohotinputken kaato pitää kääntää oikeaan suuntaan jokatapauksessa joten sinänsä kovin suurta vahinkoa ei käynyt vaikka putken joutuikin katkaisemaan vähän aikaisemmin ja eri syystä kuin alunperin oli ajatus.

Muutama kuva vielä lähtötilanteesta noiden sivukomeroidenkin osalta

DSC_0301

Näkymä ovelta vasemmalle

DSC_0303

Näkymä ovelta oikealle

Lisää kuvia edistymisestä ja eteentulleista vastoinkäymisistä myöhemmin. Nyt kuitenkin jo tässä vaiheessa voi todeta, että vanhan talon ostaja saa olla aivan varma siitä, että kahta täysin samansuuntaista tai -mittaista puuta ei löydy. Kaikki tähänmennessä paikoilleen laitellut puut on joutunut tekemään paikalla sopivan kokoiseksi.