Kirjataan aikakirjoihin, että lauantaina tapahtui käännekohta MF:n remontissa tallin puolella. Kampiakseli on nostettu takaisin paikoilleen uusien laakereiden kanssa.
Remonttihan alkoi joskus joulukuun toisella viikolla ja nyt on lopultakin päästy pisteeseen jossa osia saa alkaa viemään omille paikoilleen purkamisen sijasta. Enää ei olekaan sitten kovin paljon jäljellä, mitä nyt männät, vauhtipyörä, kytkin, kansi ja jotain vähän muuta pientä pitää ruuvailla takaisin kiinni.
Kaikenlaista on taas tullut touhuttua sitten viimekerran. Edellisistä jorinoista onkin jo näköjään liki kuukausi, mutta parempi varmaan myöhään kuin ei silloinkaan. Aika on mennyt taas enemmän tehdessä kuin kertoessa tekemisistä. Kuukauteen on kuitenkin mahtunut kaikenlaista.
Vintin lattia sai lopultakin viimeiset verkot, seuraava steppi talon sisäprojekteissa olisi sitten vedellä lämmityskaapeli paikoilleen. Tämä tosin tarvitsee vähän normaalia tarkempaa suunnittelua, puolentoistasadan narua ei viitsi ylimääräisiä veivata.
Pihalla sitten on tapahtunut senkin edestä. Nurmikonleikkuun makuun on päästy täälläkin ja sammalmatto poistuu tontilta hyvää kyytiä. Nurmikkoa on saanut paikkailla enemmän ja vähemmän, mutta pääsääntöisesti nurmimatto on ihan hyvällä mallilla. Paikallisesta marketista ei oikein mitään lompakkoystävällistä lannoitetta löytynyt, mutta visiitti lankomiehelle ratkaisi sen ongelman. Siellä kun oli sopivasti päässyt säkillinen salpietaria kastumaan, niin sehän ei enää kylvökoneisiin kelpaa. Nurmikkolannoitteeksi se sensijaan kelpaa oikeinkin mainiosti. Muutama kilo tavaraa pitkin pihaa ja voimaton nurmikko näyttää paikoin jo todella hyvältä.
Metsän raivausurakka alkaa tältä kesältä olla nipussa. Oksia ja muuta on tullut varovaisen arvion mukaan polteltua nuotiossa viikon päivät. Tuhkaa on hyödynnetty pihaistutusten, marjapensaiden ja nurmikon paikkausten kanssa. Aluskasvillisuus alkaa kuitenkin olla senverran tukevaa ettei loppuja roskia nyt enää saa millään järkevällä työmäärällä nostettua. Risuja polttaessa on tosin käynyt mielessä, että jos omistaisi vähän järeämmän oksasilppurin niin nuo moskat voisi päästää pienemmäksi silpuksi ja hyödyntää metsäpalan tasoittamiseen. Ihan kaupasta normaalikuolevaisen budjetilla ostettavat silppurit eivät tuollaista määrää kuitenkaan todennäköisesti kestä, niin jotain DIY-ratkaisua joutunee tuohonkin miettimään.
Parempi puolisko on istutellut pensaita pitkin pihoja ja nyt edellisenä viikonloppuna valikoima lisääntyi vielä luumupuulla. Kertokoot rouva itse tekemisistään tarkemmin, minä en ole enää edes ihan kartalla että mitä risuja missäkin kohtaa pihoja nousee. Senverran tuli tonttia kierreltyä että marjapensaat ovat vallanneet alaa vähän sieltä ja täältä ja takapihan puolella on varsin kattava valikoima mm. pihlajaa siirreltäväksi paremmille kasvupaikoille.
Kasvimaalla nousee rikkaruohojen lisäksi perunaa ja sipulia oikeinkin iloisesti. Porkkanat ja mitkälie muut kylvökset odotuttavat vielä tuloksia, mutta ihan selkeästi sieltä elämää löytyy. Viikonlopun pikaprojektina tuli sitten rääpäistyä pystyyn kasvihuone. Pientä säätöä tuo huone vielä tarvitsee, naputtelen rakennelmasta ihan erikseen postauksen kunhan saan kameran tyhjättyä ja rakennelman valmiiksi asti. Yksi ikkuna vielä puuttuu ja ovi kaipaa pientä sovittelua.
Yksi isompi siivousprojekti tuli tehtyä nippanappa ennen esikoisen synttäreitä. Otin ja pesin rännit suunnilleen tyhjäksi. Rännien asennus on tällähetkellä kutakuinkin päin persettä, ne kun on asennettu joskus aikanaan huopakaton tasalle. Nykyisellään huopakaton päällä on rimat ja rimojen päällä peltiä, joten rännit ovat sitten 2 senttiä liian lähellä seinää ja 3 senttiä liian alhaalla. Lisäksi kaato on vielä vähän sinnepäin, joten jokainen kouru oli liki puolillaan lehtiä, neulasia ja muuta sontaa. Parhaimmillaan sai ihmetellä ettei kompostoituneessa moskassa näkynyt kastematoja. Vesiletku, painepesuri, tikkaat ja muut tykötarpeet aseistuksena homma oli illassa tehty. Lisäksi kattoa tuli kuurattua samalla kun painepesuri oli käsillä, peltiin on tarttunut paikoin jäkälää ihan kohtuullisia määriä. Ihan kaikkea ei päässyt pesemään, katossa kun on kallistusta senverran ettei ilman nostokoria tai valjaita tohdi kovin pitkälle harjalta laskeutua.
Muuten homma on mennyt pihan siivoilussa ja polttopuiden tehossa töiden ohella. Kuvamateriaali on vielä kamerassa, suolletaan sitä sitten ensikerralla.
Pikainen kuvagalleria työhuoneen etenemisestä, pidemmät tarinoinnit saa tältäerää jäädä toiseen kertaan.
Jo torppaa ostaessa oli tiedossa että kylmään ullakkotilaan lähdetään rakentamaan lisähuone nörtin työnurkkaukseksi. Lattiapintaa tuohon komeroon tulee jotain vajaa 15m² ja siihen lisäksi pienet komerot kummallekin seinustalle.
Alunperin oli myös kaunis ajatus lisätä sähköputkea vesikaton alle kun oven päällä näkyi lupaava tila ryömintää silmälläpitäen:
Loppupelissä kun tuonne ryömintätilaan pääsi kurkistamaan niin haaveilut kaapeliputkien vedosta katosivat aika nopeasti, seuraava optio on sitten vedellä kaapelit (lähiverkko, kotiautomaatio yms) mahdollisimman nätisti seinien läpi ja piilotella niiitä seiniin sitämukaa kun huoneita muutoin kunnostetaan.
Näkymä ryömintätilaan
Tietty leuto talvi vaihtui -20 keliin siinäkohtaa kun pääsin aloittamaan homman, ensimmäiset tuulensuojalevyt (ei vielä kuvissa) tuli naputeltua arktisessa -21 kelissä. Sittemmin sää on onneksi lauhtunut muutamaan pakkasasteeseen.
Pakkaskelit tekivät paitsi työskentelystä vähän haastavaa niin lisäbonuksena ylemmässä kuvassa katkaistu putki otti ja jäätyi. Kyseessä on viemärin huohotusputki, jonka kaato on kuten kuvastakin näkyy päin takapuolta, eli kohti katolla olevaa hormia, eikä sieltä poispäin. Tuo hengityslinja on oletettavasti haaroitettu jostain kohtaa, mutta jäässä se oli yhtäkaikki ja keittiön viemärit lopettivat yhteistyön. Illan ratoksi sitten purin keittiön lavuaarin alta putkiston ensin itse ja sen jälkeen naapurin yleismiehen avustuksella kun vikaa etsittiin luonnollisesti ensin hajulukosta ja sitten itse viemäristä. Loppupelissä kun diagnoosi oli varmistettu tuohon huohotinputkeen niin sulattelu oli sinänsä kohtuullisen suoraviivaista. Tästä olisi pitänyt ihan kuvakin ottaa, mutta se jäi iltahämärissä kevyen v*tutuksen kourissa tekemättä. Homma hoidettiin lopulta siten, että viemäriputki hajulukon jälkeen seuraavasta liitoksesta auki, suppilo väliin että viemäri saa hengittää mukavasti keittiön puolelle ja hana liruttamaan kuumaa vettä tunteroiseksi. Kun tuo kudelma oli saatu valmiiksi niin otin pöytään lasin ja aloin sulattelemaan omia sisuskalujani venäläisellä hyvin kuivalla valkoviinillä viemärin sulamista odotellessa. Muutama lasinpohja myöhemmin läjäsin viemärin takaisin nippuun ja jopa on taas toiminut.
Lopullisena diagnoosina tuohon osuu nyt useamman eri osatekijän osuminen kohdalleen. Ensinnäkin talo ehti olla asumatta (ei kuitenkaan kylmillään) muutaman viikon ennen kuin punasävytteinen muuttoauto kurvasi pihaan, toisekseen lunta ei ole edelleenkään kuin muutama hassu sentti ja kolmanneksi muuton yhteydessä ei tullut pahemmin lutrattua veden kanssa. Eristävä lumi kun puuttuu ja viemäröinti oli ehtinyt jäähtyä ihan kunnolla läpi asti niin kunnon pakkaset ja pieni vedenkulutus yhdessä nappasivat putken jäihin.
Tuo huohotinputken kaato pitää kääntää oikeaan suuntaan jokatapauksessa joten sinänsä kovin suurta vahinkoa ei käynyt vaikka putken joutuikin katkaisemaan vähän aikaisemmin ja eri syystä kuin alunperin oli ajatus.
Muutama kuva vielä lähtötilanteesta noiden sivukomeroidenkin osalta
Näkymä ovelta vasemmalle
Näkymä ovelta oikealle
Lisää kuvia edistymisestä ja eteentulleista vastoinkäymisistä myöhemmin. Nyt kuitenkin jo tässä vaiheessa voi todeta, että vanhan talon ostaja saa olla aivan varma siitä, että kahta täysin samansuuntaista tai -mittaista puuta ei löydy. Kaikki tähänmennessä paikoilleen laitellut puut on joutunut tekemään paikalla sopivan kokoiseksi.