No niin, mainostauko pidetty. Kuten tuli jo mainittua, niin jotkut kuulemma suunnittelevat remonttejaan. Yliarvostettua, sanoi nörtti kun liian hätäisesti seinän levytti. Tuossa kun tuleva maisemakonttori alkaa vastata lämpöön niin ajatus livahti siihen, että entäs sitten kun on kesä ja läski on siellä tekemässä töitä muutaman tietokoneen humistessa lisää lämpöä torppaan. Ilmanvaihtoa pitäisi siis saada tehtyä muuallakin kuin elimistössä flatulenssin muodossa.
Hetken pähkäilyn jälkeen tulin lopputulokseen, että seinään pitää saada ilmahormi kutakuinkin niille nurkille missä raskain kalusto on lämpöä puskemassa. Ei muutakuin jo kertaalleen paukutellut tuulilevyt irti ja mittomaan. Ajatus oli pistää 110 viemäriputki seinästä läpi räystäslaudoituksen alle sähköputkien tapaan, mutta mittanauha pysähtyi hirsirungon ja katon välissä lukemaan 8cm, joten se suunnitelma meni uusiksi. Lähdin lompsimaan talliin ja siellä näkymä toi valaistuksen ongelmaan kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Ensin tehdään pari ylemmän kuvan mukaista palikkaa ja läjätään niistä sitten tämmöinen:
Minkä puusepän maailma minussa menettääkään. Ensivaikutelmasta ja viimeistelyn tasosta huolimatta en tehnyt pöytämallin biljardipöytää vaan tuuletushormin.
Ulkomitat ovat 75×200 miliä. Puurunko ruuveilla läjään ja siihen tuulilevyn palaset kiinni viimeistelynaulaimella. Nopeahko ja ensivaikutelman perusteella ihan toimiva ratkaisu, ilma tuntuu vaihtuvan jo nyt tuonkin röörin kautta. Tuohon pitää tietty vielä tehdä jonkinmoinen venttiili säätöä varten ja mahdollisesti pahimpien helteiden varalle miettiä ihan koneellista ilman liikuttelua, nähtäväksi jää onko se tarpeen.
Ensin paukuttelin aikaisemmassa sähköputkikuvassa näkyneen ulkovuoripanelin palasina irti ja sen jälkeen hormintekele kulmaraudoilla kiinni rakenteisiin. Tuulilevyt takaisin paikoilleen ja hyvä tuli.
Hormin ulkopinta pitäisi nyt ainakin teorian tasolla jäädä kyprokin verran seinän sisään, jolloin kyprokkiin voi kiinnittää venttiilin ja mahdolliset ropelit. Kuten todettua, niin jo nyt tuosta tuntuu ilma huilaavan läpi ainakin auttavasti. Isompi tuuletusröörin pinta-ala ei olisi varsinaisesti haitannut, mutta kovin paljon suurempaa rööriä ei tilan puolesta oikein saanut aikaiseksi. Sillä se on mentävä mitä on käytettävissä.
Sitten kun seinät olivat taas suunnilleen takaisin nipussa, niin ongelmanratkaisusta huolehtiva harmaa massa siirtyi pohtimaan seuraavaa askelta. Ilmanvaihto kun ei yhtä reikää pitkin toimi kovin tehokkaasti niin toinen rööri pitäisi saada johonkin päin huonetta, mielellään kattoon. Jälleen lamppu syttyi pään päällä, muistaako joku tämän?
Vanha viemärin ilmahormin paikka oli vielä tuoreena mielessä. Muutama tökkäisy naulalla kattoon paljasti tarkat koordinaatit ja pieni mattopuukkojumppa paljasti tuon jo niin moneen kertaan kirotun putken jälleen kerran. Siinähän se on valmis hormi, putkea vain lisää senverran että venttiili yltää sisäkattoon. Paitsi että sekään ei tietty mene niinkuin strömsössä, kattoon on liimattu joskus kiinni 110 mutkapala läpivienniksi ja mutkasta on vielä pätkä jäljellä, kuten kuvastakin näkyy. Tuohon ei siis suoraan saa 110 putkea, jota olisi valmiina varastossa metritolkulla. Pienen penkomisen jälkeen löysin pätkän salaojaputkea, joka mahtuu timmisti tuon 110 viemäriputken sisälle. Vaikkei salaojaputki ehkä juuri tuohon tarkoitukseen olekaan tehty, niin tässäkohtaa se sopii kuin nyrkki pe…silmään.
Kevyttä survontaa ja siellä istuu. Putkea oli senverran reilu pätkä, että yläpää on jos ei kiinni niin ainakin hyvin lähellä katolla olevaa tulppaa. Kattoniskojen väliin puunpalanen, että putken saa johonkin kiinni ja lopulliset viimeistelyt. Salaojaputki kun ei tietty ihan varsinaisesti ole ilmanvaihtoon tarkoitettu niin päätin kääräistä koko komeuden vielä ilmansulkupaperiin.
Nyt ei salaojaputken rei’itys vahingossakaan pääse johtamaan kosteaa ilmaa eristeisiin vaan se menee ulos niinkuin pitääkin. Niinkuin kuvastakin näkyy kiinnitin paperin ihan vaan nitojalla suoraan putken kylkeen, hyvin tuntuu pysyvän. Viimeisenä sitten kiinnitin putken suoraan ruuvaamalla poikkipuuhun. Katolle pitää vielä vaihtaa umpitulpan tilalle joku sateenvarjo, ilmanvaihtohormista kun ei tarvitsisi sataa sisälle, mutta sitä ehtii miettimään myöhemminkin.
Ilmanvaihdon osalta on vielä mietinnässä, että pitäisikö tulevaan laitekomeroon olla vielä erillinen poistoputki, mutta tilankäytöllisesti sitä on hankala saada upotettua mihinkään muualle kuin ihan pinta-asennuksena. Ellei tähänkin ongelmaan ilmaannu yliluonnollista ahaa -elämystä niin ilmanvaihdon osalta nuo kaksi hormia saavat luvan riittää. Tehostetaan ilman liikettä sitten koneellisesti jos muu ei auta.
Tarinan opetus noin kaiken kaikkiaan lienee, että kannattaisi ehkä olla jonkinlainen loppuun asti viety suunnitelma ennenkuin alkaa tekemään. Nyt tuota huonetta kun on rakennettu enemmän ja vähemmän tunteella vain suuret linjat mietittynä niin kevyitä aivopieruja sattuu. Mitään peruuttamatonta ei ole toki vielä tapahtunut mutta ainahan se ylimääräinen työ ja varsinkin jo kerran tehdyn tekeminen uudelleen ottaa aivoon.
Nyt kuitenkin täältä tähän.