Ja tulikin niin äkkiä, ettei ehtinyt kissaa sanoa. Ja siitä johtuen metsäpalstan raivauskin jäi tauolle. Toukokuun lopulla oli vielä täysi tohina päällä sen kanssa, kesäkuun ensimmäisinä päivinä sai todeta, että viimeiset risukasat poltetaan ja sen jälkeen odotellaankin syksyä. Sen verran äkkiä tiheä aluskasvillisuus otti vallan. Mutta tyytyväinen saa olla siihen mitä ehti tekemään. Syksylle ei enää ihan mahdottomasti risuja jäänyt siivottavaksi. Tänään tuo metsä näyttääkin sitten jo tältä. Ihan mukavan kokoinen läntti on jo pihakäytösä, mansikkamaata suunnitellaan sitten loppukesästä tuolle ”uudelle puolelle”. Pihalla on muutenkin jo ihan kesä! Kukkapenkit kukoistaa ja puskat kukkii. Viikonloppuna saatiin siskon toimesta luumupuukin joukon jatkeeksi. Yksi iso tuomikin pihalla on, kaunista katseltavaa täydessä kukassa. Ja se tuoksu toi kyllä lapsuuden mummolan mieleen, siellä oli aikoinaan suuret tuomet pellon laidalla.