Aina kun muilta kiireiltä on ehditty niin tallissakin on tullut vietettyä aikaa traktorin parissa. Nyt kuitenkin alkaa kevään peltotyöt olla ovella ja työjuhtaa tarvitaan, lähinnä tältäerää lietepumpun äärelle.

Toissaviikon puolella koneesta otettiin jo ensimmäiset käyntisavut. Polttoainelinjan ilmaus on edelleen vähän paskamaista hommaa ja hieman karsitun kokoonpanon kanssa virransaannissa meinasi olla kevyttä haastetta. Jonkinaikaa räpsittiin starttikaapeleilla konetta käyntiin, mutta punahehkuiset starttikaapelit ja ilmaruuveista tihkuva diesel ei ole oikein hyvä yhtälö. Pienen sähkömiesleikin jälkeen homma alkoi kuitenkin luonnistumaan.

Kun moottori oli todettu toimivaksi projektiksi otettiin vesipumppu ja muut koristeet joita moottorin kyljestä vielä puuttui. Samalla teetettiin muutamia uusia hydrauliikkaletkuja rispaantuneiden tilalle. Kun moottori sai laturia myöten koristeet niskaan tulikin aika miettiä hallintalaitteita.

Koppi makaa edelleen siinä mihin se joulukuussa laskettiin ja ruostepaikkojen kimppuun ei ole vielä päästy lainkaan. Risan kopin nostaminen kunnostetun koneen päälle tuntuu kuitenkin vähän hölmöltä hommalta niin patentti & viritysosasto kehitteli verkuun lautalattian.

Äitienpäivän kunniaksi käytiin ajelulla. Koeajajat olivat sitä mieltä että hyvä tuli. Minimalistiset hallintalaitteet kattavat polkimet, päävirtakytkimen, käsikaasun ja käynnistysnapin. Koeajolla tuli havaittua että koneessa on voima jälleen kotona ja moottori toimii kutakuinkin moitteetta. Käynnistelyiden jälkeen kiristettiin vielä muutamia letkuja ja koejaon jälkeen huomattiin että suuttimien paluulinjasta tihkuu hieman polttoainetta, joten sinne vaihdellaan vielä muutamat uudet rikat.

Laitos jokatapauksessa kulkee omin voimin. Seuraavaksi ohjelmassa on sitten siirtyä ohjaamon ruosteiden pariin ja miettiä koko sähköpuoli uusiksi. Rungossa itsessäänkin on vielä maalailtavaa, kuten kuvasta näkyy niin rungon väri on paikoitellen muuttunut ruskeanharmaasta hopeanharmaaksi.

Maalaukset jatkuvat kunhan kone on käynyt välillä palkkatöissä. Samalla näkee mahdolliset vuotopaikat ja nekin saa tilkittyä samalla kuntoon.
Paikallisesta romuonnelasta tarttui vielä mukaan kolmen ruiskun setti niin ainakin kylkipeltejä ja muita suurempia pintoja saa maalattua vähän pensseliä mukavammin. Alehinta koko setille oli 89€, en oikein osaa pitää pahana ja kun ei paremmasta tiedä niin ruiskut ovat vähintään käyttökelpoisia kapineita. Oma taiteenlajinsa tuo ruiskumaalaus toki on, mutta tekemällä oppii.