Avainsana-arkisto: kodinkone

Kodinkonekorjaajan arkea

Sattuipa tuossa muutama viikko sitten että lähipiirissä ukkonen rikkoi kalustoa. Tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, sattuuhan näitä täällä maalla asuessa. Omasta arsenaalista oli loman aikana pimenyt ADSL-modeemi ilmeisesti ukkosen jäljiltä ja kaverilta on mennyt modeemeita jo parikin kappaletta. Kakkaa sattuu ja sitä rataa.

20140810_002Tälläkertaa kipeää oli kuitenkin saanut Mielen tiskikone. Kamppeella on ikää kuutisen vuotta, että ihan uudesta laitteesta ei ollut kyse. Proseduurihan noiden isompien kodinkoneiden kanssa menee kutakuinkin siten, että huoltomies paikalle tekemään korjausarvio, sitten soitto vakuutusyhtiöön ja kaupan kautta asentamaan uutta konetta. Näin tehtiinkin, mutta samalla otin sitten tuon ukkosenpolttaman koneen itselle tutkittavaksi.

Kuten kuvastakin näkyy, niin sähkö on mennyt vähän vääriä reittejä ja tehnyt tuhoa mennessään. Korjausmiehen diagnoosi oli että ohjelmakortti on pimeänä ja korjausarvio 610€. Tuolla hintaahan ei tietty vanhaa konetta kannata korjata, oli se miten hyvä tahansa, kun uusia hyviä koneita saa halvemmalla. Tuommoisen koneen sisuksissa on kuitenkin ihan käyttökelpoista tavaraa kaikenmaailman projekteja silmälläpitäen (vesipumppuja, solenoideja, vastuksia yms) ja kaikki tuskin ovat palaneet, joten ajatus oli katsoa ensin saako konetta kuntoon ja ellei niin sitten kerätään komponentit talteen odottamaan sopivaa käyttökohdetta.

Samalla kun kävin avuksi asentamassa uuden tiskarin niin kiikutin ukkosenpolttaman mielen talliin ja pari iltaa myöhemmin kaverin kanssa ihmeteltiin että mitähän tuolle on lie käynyt. Ruuvimeisseli kouraan ja kuoret auki. Senverran pitänee tässäkohtaa varoittaa, että sähkö on edelleen sinistä ja käy kipeää. Vaikka henki ei virittäessä lähtisikään niin vakuutusyhtiö ei välttämättä katso hyvällä jos omilla virityksillä onnistuu tekemään tulipalon tai vesivahingon.

Projektia lähdettiin viemään eteenpäin sillä, että koneen sisältä irroteltiin eri komponentit (pumput, vastukset yms) ja irroitusten välissä kone kytkettiin vikavirtasuojalliseen pistorasiaan. Tällätavoin haarukoimalla olisi noin periaatteen tasolla saanut selville että mikä komponentti koneen sisällä on viallinen. Kantava ajatus siis että siinä kohtaa kun viallinen komponentti on irti niin VVSK ei enää laukea. Kaikki johdot ja komponentit koneen sisällä näyttivät kuitenkin täysin terveiltä, mikään ei ollut palanut eikä taikasavun karkaamisesta ollut merkkejä missään. Johtoja tuli mitottua myös yleismittarilla, mutta pelkkä vastusmittaus ei tuommoisessa älylaitteessa kovin paljon kerro.

Pala kerrallaan homma kuitenkin eteni siihen pisteeseen, että vikavirtasuoja laukesi pelkällä liitäntäjohdolla. Eli ihan se pelkkä reilu metrin pätkä sähköjohtoa riitti laukaisemaan suojat (tai sen puutteessa polttamaan sulakkeen). Tässäkohtaa johdon päästä napattiin sivuleikkureilla 20cm pätkä johdosta irti ja yleismittarin avulla varmistuttiin että oikosulku katosi. Uusi pistotulppa johdon päähän (tallista löytyi IP66 luokiteltu tulppa) ja johdot takaisin kiinni. Kone heräsi henkiin ja tiskaa jälleen täysin moitteetta. Ennen sisälle asennusta pyörittelin tallissa pari ohjelmaa läpi varmuuden vuoksi, sulakkeet eivät palaneet, käry ei nouse ja värkki toimii ihan täysin.

Eli ihan valtuutetun huoltomiehen arvio viallisesta ohjelmakortista oli aivan päin per…hosia. 610€ korjauslasku muuttui joutilaan pistotulpan hinnaksi. Tuokin löytyi valmiina, joten remontinkoruuseen meni muutama tunti aikaa, kunnon ammattilaisella olisi tuskin mennyt sitäkään. Ja vaikka tuon pistotulpan olisi ihan kaupastakin hakenut niin hintaa olisi tullut kalliissakin kaupassa asioimalla ehkä vitonen.

Ja tähän väliin, ennnenkuin kukkahatun hikinauha puristaa liikaa, on syytä lukea Tukesin ”Kodin sähkölaitteiden kunnossapito” -opasta, sivu 17:

5. Mitkä toimenpiteet ovat
maallikoille sallittuja?
Joitakin pieniä sähkölaitteisiin liittyviä toimenpi-
teitä saavat tehdä myös muut kuin alan ammatti-
laiset. Töiden tekijän on tällöinkin oltava riittävän
perehtynyt tai opastettu näihin tehtäviin ja turval-
lisuusvaatimuksiin. Näitä ”maallikoille” sallittuja
toimenpiteitä ovat:
• yksivaiheisen jatkojohdon korjaus ja teko
• sähkölaitteen rikkoontuneen yksivaiheisen
liitäntäjohdon ja pistotulpan vaihto

Nyt tuon koneen kanssa tehty toimenpide on juurikin tuo ”sähkölaitteen rikkoontuneen yksivaiheisen liitäntäjohdon ja pistotulpan vaihto”. Eli ihan täysin maallikollekin sallittu temppu, vaikka vianhakua tulikin tehtyä vähän pidemmän kaavan kautta.

Toinen tarina useamman vuoden takaa liittyy sekin Mielen kodinkoneeseen. Alkuperäistä vian epäiltyä syytä en enää muista, mutta ukkosesta ei silloin ollut kyse. Diagnoosi oli silloinkin että laitteen ohjelmakortti on viallinen ja korjausarvio oli jotain luokkaa 700€. Askeleet menivät koneen alkuperäisellä omistajalla jälleen huoltomies -> korjausarvio -> vakuutusyhtiö -> uusi kone. Noh, silloin kun opiskelijana oli ns. PA ja pyykkikoneelle tuli muuton yhteydessä tarve, niin jotain edullista ratkaisua piti keksiä. Tuo (jumalattoman painava) miele tuli kelkottua vuokrarivariin ja aloitin tutkimaan että saisiko laitteesta vielä toimivaa.

Töpseli seinään ja pesuohjelma päälle. Kone aloitti hommansa, mutta lopetti sen melkein samantien ja alkoi vilkuttelemaan häiriövaloa aukiolevasta kannesta (päältätäytettävä malli). Jälleen ruuvari, yleismittari ja muuta rekvisiittaa paikalle ja tutkimaan. Pienen setvimisen jälkeen sain kaivettua kannen lukituksen anturin (ihan simppeli mikrokytkin) esille. Miele on tehnyt rakenteen siten, että tuon kytkimen johto kulkee ohjelmakortilta pesurummun kehikkoa pitkin koneen runkoon lukon juureen. Useamman vuoden käyttö oli tehnyt tehtävänsä ja rummun tärinä oli ajan saatossa nitkutellut toisen johdon käytännössä kokonaan irti liittimestä. Vähän lisää askartelua niin koko anturin sai liittimineen irti koneesta tutkittavaksi. Tämän jälkeen pätkä uutta johtoa, juotoskolvi ja kutistesukkaa ja uudella johdolla varustettu anturi takaisin paikoilleen. Kone heräsi henkiin ja sillä pestään 4 muuttoa ja 3 perillistä myöhemmin edelleen pyykkiä. Kone on nykyään vissiin 10 vuotias ja äänistä päätellen rummun vetohihna tai joku rummun laakereista alkaa olla hiljalleen tiensä päässä.

Pidemmänpuoleisen jorinan lopputulemana siis meillä on nyt oikeinkin laadukkaat (ainakin merkin puolesta) tiskari ja pyykkikone. Molemmat olisi valtuutetun huoltoliikkeen toimesta kiikutettu kaatopaikalle romutettavaksi kuormittamaan jätehuoltoa. Vakuutusyhtiöt ovat köyhtyneet noista jotain tonnin luokkaa ja paikalliset kodinkonekauppiaat ovat kartuttaneet myyntiään kutakuinkin samalla summalla. Molemmissa tapauksissa korjauksiin on mennyt lähinnä aikaa ja vaivaa.

Ymmärrän toki, ettei ihan valtuutettu huoltaja voi alkaa vastuukysymyksienkään puolesta kolvailemaan virityksiä asiakkaidensa koneisiin, mutta ei nuo liitäntäjohdot tai anturit kovin montaa kymppiä voi maksaa vaikka kuinka tilaisi varaosat tehtaalta suoraan.

Koko homman pointtina lienee se, että vaikka se osaavanoloinen huoltomies sanoisi mitä tahansa niin omaakin harkintaa kannattaa vähän käyttää. En toki sano että kaikki huoltomiehet olisivat aina väärässä, mutta kovin heppoisin perustein täällä ollaan korjattavissaolevia koneita lyömässä kaatopaikalle. Ei mene allekirjoittaneen järkeen, etenkään nykyisellä puunhalaamisen aikakaudella, että kalliita ja täysin toimintakuntoisia vehkeitä ollaan nakkomassa surutta paaliin hyvin pintapuolisella tutkinnalla.

Toivonmukaan muualla maassa huoltomiehet vielä tekevät hommansa ammattiylpeydellä, täällä näin ei tunnu olevan.

PS. Jos meidän vakuutusyhtiön edustaja sattuu lukemaan niin kerro toki vaikka kommenttikentässä sikäli kun tällaiset rahan ja luonnon säästämistoimet ilman minkäänlaista riskiä eivät kelpaa vakuutusehtoihin. Etsitään vaikka yhdessä sellainen yhtiö jossa on jonkinlaista pyörtänöjärkeä.