..ei sammaloidu, tai tässä tapauksessa touhukkaat kädet. Koulun penkille on palattu ja sen taas huomaa. Luennoilla istuessa puikot suhisee ja valmista tulee ihan huomaamatta. Ihme kyllä nurkat ei valmiista töistä ole pullollaan, kun sitä mukaa katoavat, kun niitä valmiiksi saa. Ilmaantuu kummasti arpajaisia, synttäreitä ja muita kissan ristiäisiä mihin sitten onkin vieminen valmiina.

Nämä pitkävartiset Anelmaisten innoittamat sukat ovat nyt vieneet ihan mennessään, mielessä kummittelee jos jonkinlaisia väriyhdistelmiä, joita on ihan pakko päästä kokeilemaan.
Välillä tulee tosin muutakin tehtyä kuin sukkia. Tyttö ihastui viime kesänä tehtyyn laukkuun ja toivoi itselleen laukkua myös. Ja koska olen kovin kiintynyt omaani, niin mielelläni toiveen toteutinkin.  Viimeiset kuuteetkin sain tuhottua ennen pääsiäistä tähän koriin.  Ja koska kevät, niin sehän tietää myös sitä, että pihalle alkaa mieli vetää. Liiteri on kummasti tyhjentynyt, joten kuluneella viikolla Fiskars onkin tarjonnut terapeuttista vastapainoa opiskelulle sekä sukkapuikoille. Isäntäväki ystävällisesti sahaili mukavan pikku läjän pilkottavaa ja emäntähän tykkää.

Valoa on pihaan tullut kummasti puun kaadon myötä. Väitän myös, että nopeammin on lumi kadonnut tänä keväänä, ehkä kohta siis pääsen haravan varteenkin….