Avainsana-arkisto: ulkona

Katolla keikkumista

Tuli tuon viemäriputken kanssa könyttyä ihan katolla asti, ensimmäistä kertaa. Kameraakin tuli kiikutettua mukana, oli vain senverran utuinen keli että mitään ihan huippuotosta ei saanut aikaiseksi. Ihan kohtuulliset maisemat tuolta jokunen metri ylempää kuitenkin näkyy.

Mutta siitä katolla kiikkumisesta itsestään, tässä torpassahan on siis peltikatto ja sieltä kyllä lähtee niinkuin talonmies sieltä jäiseltä peltikatolta. Omat nelimetriset jatkotikkaat yltävät juuri ja juuri räystäälle, mutta siitä ei tarvinne edes kesäkelillä yrittää ylemmäksi, saati sitten nyt kun pellin päällä on lunta ja jäätä. Ihan harjalle asti pääsee takapihan puolelta, siellä menee tikkaat räystäälle ja kattoa pitkin toiset rappuset ylös.

Kevyen visioinnin jälkeen toverilta toiset jatkotikkaat lainaan ja viritys katolle. Eli otetaan 6-metriset jatkotikkaat, pistetään ne aakkosmalliin ja yläpäästä tikkaat toisiinsa kiinni kuormaliinalla. Sitten hilpaisu katolle, vedetään kuormaliinan avulla rappuset harjalle siten, että kummalakin puolen harjaa on pätkä tikasta ja harjapellin päällä on kuormaliinan avulla improvisoitu sarana. Sitten kuormaliina, jolla tikkaat vedettiin katolle sidotaan tukevasti puuhun ja voi’la, katolla on tukevat tikkaat joita pitkin kulkea esim. liimaamassa viemäriputki kiinni peltiin.

Samalla kun katolla tuli kuljettua niin nakkelin kohtuullisen paljon sontaa alas. Rännit on puolillaan lehtiä ja neulasia ja kattojen taitekohdassa oli etenkin tuolla takapihan puolella kattava kokoelma männäsyksyn havuja ja muuta moskaa. Kunhan kevät tästä koittaa niin nuo rännit pitää käydä pesemässä ihan kunnolla.

Mutta summasummarum, katolla on kiva keikkua, kunhan on tukeva alusta jonka päällä häärätä, jos edellytykset tuohon puuttuu niin suosittelen lämpimästi jättämään väliin, neljästäkin metristä tippuminen käy kipeää.

Banaanilaatikkovuoren nousu ja tuho

Niinkuin aikaisemmin tuli uhkailtua niin ajatus oli hävittää tuo laatikkokaaos terassin päädystä. SWMBO kiikutti laatikot nuotiopaikalle jo viikolla ja nyt viikonloppuna otimme jälkikasvun kanssa operaatioksi antaa viimeisen niitin laatikkoläjälle. Joten eikun menoksi.
DSCN0598Tallista kourallinen remonttiprojektin jäljiltä ilmaantuneita puutikkuja ja kyytiin ja pieni pyromaani sisälläni hymyillen kohti ”nuotio”paikkaa. Laatikothan ovat, kuten kuvastakin näkyy, lievästi sanoen märkiä, ja noin ylipäätään jos joku joskus on luullut että pahvi palaa, niin voin sanoa että se ei muuten pala, oli se märkää eli ei.

DSCN0599Noh, halkovajan takaa löytyi läjä jotain koivurisukkoa, joten niitä ja märkää pahvia sekaisin niin homma lähti kuitenkin etenemään. Juniori-osasto auttoi metsäalueen siivoamisella, nuotioon kertyi kohtuullinen keko pieniä ja isompia tikkuja rumentamasta metsämaisemaa.

DSCN0601Parin tunnin jälkeen jäljellä oli enää muutama laatikko. Hanskoja ei vielä tässäkohtaa lyöty tiskiin, mutta kuvaaminen on talvirukkaset kourassa hieman hankalaa. Loput laatikot tuli nakottua enemmän tai vähemmän kokonaisena hiillokselle kun vellikello kutsui ruokapöytään.

Syönnin jälkeen taistelukentällä oli savuava, vaaleanharmaa keko. Samalla paikalla on edellisetkin asujat polttaneet joutilasta roinaa, ilmeisen innolla, kun polttopaikan ympäriltä löytyi mm. lasi- ja aerosolipulloja sekä epämääräistä metalliroinaa. Tuo alue pitää siis siivota ihan lapion kanssa jossain kohtaa, kesän tullessa kun tuosta tallustellaan ihan takuulla avojaloin, tai vähintäänkin släpäreillä. 5 vuotta vanha naula pienen ihmisen jalassa ei kuulosta ajatuksenkaan tasolla oikein hyvältä.

Noin muutoin tuommoisen pahviläjän poltto kannattaa tehdä silloin kun rouva (tai naapurinkaan rouva) ei kuivaa pyykkejä tms. Tuhkaa, savua jne tulee ihan uskomattomat määrät ja se kaikki ei suinkaan jää siihen polttopaikalle tai sen välittömään läheisyyteen.

Työhuonettakin tuli väsättyä, mutta siitä on kuvat vielä räpsimättä, joten tältäosin näihin kuviin ja tunnelmiin.

Maisemia yläkerrasta

Kun tuli kameraa muutoinkin heiluteltua niin nappasin yläkerran ikkunoista näkyvää maisemaa teille kaikille molemmille lukijoillekin ihmeteltäväksi.

DSCN0586

Liiteri, melkein tyhjä sellainen

DSCN0587

Pihassa kasvaa ainakin koivuja

DSCN0588

Autotallikin löytyy, joka tosin toimii tällähetkellä puuverstaana

Oma tupa, oma lupa

No niin, aloitetaanpa bloginpitoa taas vaihteeksi. Tälläkertaa jopa ihan aiheesta, eli blogin aiheena olisi talon remontit, kunnostukset ja muu eläminen maalla. Kantavana ajatuksena on siis että nörtti otti ja pakeni maalle. Reilun 10 vuoden vuokraluukkuasuminen vaihtui asuntolainavankeuteen tammikuussa 2014 ja jonkinmoista kerrontaa asumisesta, projekteista, kunnostuksista ja elämästä ylipäätään täällä kasvukeskusten ulkopuolella olisi ajatus jakaa suuremmankin yleisön saataville.

Itse tekninen muutto tuli suoritettua tarkalleen 24. päivä tammikuuta, mutta koko projekti kaikkineen kesti liki puoli vuotta kun matkassa oli useampiakin mutkia. Näin ensialkuun ajatus on koota jokunen posti siitä miten tähän on tultu ja mitä on tullut matkanvarrella havaittua tai ehkä jopa opittua. Kronologisesti nämä alkupään horinat eivät varmasti osu ihan kohdalleen, mutta tuskinpa tuolla on niin suuresti edes väliä.

Nyt kuitenkin ensialkuun jokunen kuva hankinnasta, kuvat otettu joulukuun 2013 lopulla, vaikka maisema ei välttämättä ihan talviselta näytäkään.