Avainsana-arkisto: kuvia

Tuulilevyjumppa viimeinkin valmiina, huoneen mataluus alkaa hahmottua

Lauantai ja sunnuntai tuli taas vietettyä nikkaroinnin merkeissä. Kiitokset jälleen apukäsille, porukassa tekeminen on paitsi huomattavasti mukavampaa niin myös ihan hemmetin paljon nopeampaa.

Halteksin kanssa pölystely on nyt lopultakin ohi ja tuulensuojalevyt ovat nyt paikoillaan.

20140301_002

Seinä ovesta vasemmalle

Viimeinen palanen levystä tuli napattua ikkunan yläpuolelle paraatipaikalle

20140302_004Puuttuneiden seinäpalojen lisäksi kattoon piti laittaa siivut lisää levyä että tuuliohjaimena toimivan levyn reuna nousee riittävän korkealle tulevan villan yläpuolelle jolloin ilma saadaan vaihtumaan ja kosteus poistumaan.

20140302_002Kovin paljoa tuonne harjan ja tuuliohjureiden väliin ei jää hengitystilaa, mutta jotain nyt kuitenkin. Villan pinta tullee kutakuinkin oikealla näkyvän lankun puoliväliin ja tuulilevyjen yläreunasta on parikymmentä senttiä harjaan. Ahtaalle menee, mutta saa luvan riittää.

Ahtaan puoleiseksi menee nuo sivuille tulevat komerotkin, mitat alkavat hahmottua ihan konkreettisesti kun kattoon alkoi napsimaan ilmasulkupaperia (Ekovillan X5, suosittelen). Eristevahvuuttahan tuonne kattoon tulee 300 milliä. Suositus olisi 400, mutta kun ei mahdu niin ei mahdu, minkäs teet.

Sillävälin kun hipistelin viimeiset tuulilevyt paikoilleen niin kaveri käväisi tallin puolella leikkomassa laudasta tasan 300 millisiä pätkiä ja siihen vielä lisäksi vähän leveämmät siivut ilmansulkupaperista. Sitten paperit nitojalla kiinni kattoniskoihin.

20140302_005

Paperin kylkeen sitten määrämittaiset palikat. Ilmansulkupaperin tarkoituksena on tehdä maltillisen kokoiset ontelot kattoon, jolloin villan puhallus onnistuu varmasti. Jos noita onteloita ei tekisi niin puhallusvilla ei täytä joka koloa tasaisesti ja eristyksestä ei tule niin hyvä kuin olisi suotavaa.

20140302_007Tuon jälkeen alkoikin viikonloppu olla lusittuna ja mitään ihmeempää ei enää sunnuntaihin mennessä saanut aikaiseksi. Vielä toinen kuva samasta kohteesta vähän eri vinkkelistä:

20140302_008Tänään sitten mittailin, tuumailin, tarkistelin ja kummastelin että mahtaako katto olla edes auttavasti suorassa. Ihme kyllä heittoa ei ole pääsääntöisesti kuin muutamia millejä, niiden korjaaminen varsinkin tuolla komeron puolella menee jo vähän turhan paljon hipistelyksi, ei ne muutkaan pinnat tässä talossa ihan laserisuorassa enää ole (jos ovat koskaan ollutkaan, en tiedä).

Sitten kun mittailut oli suoritettu niin huitaisin tuonne vasemman puolen varastotilaan kakkoskakkoset kiinni lautoihin. Tuohon 2x2een tulee sitten poikittain vielä naulausrimat ja niiden päälle sittten lopulta paneli (paitsi ehkä tuonne komeroon kyprokkia). Sitä ennen pitäisi kuitenkin tehdä pystyt kyprokkia varten, vetää sähköputket, pistää eristettä ja tehdä vähän jotain muuta pientä.

Tuolla vinttikomerossa alkaa kuitenkin tapahtua muutakin kuin näkyvää muutosta. Viikonloppuna tuli bongattua muutama kärpänen ja tänään tehdessä tuli ihan rehellisesti hiki. Tuulensuojalevyt toimivat jonkinasteisena eristeenä ja kilowatti halogeenejä lämmittää huoneen kohtuu ripeästi johonkin perstuntumalta arveltuna 10 asteen nurkille.

Nyt kuitenkin täältä tähän ja jatkuu seuraavassa numerossa.

Katolla keikkumista

Tuli tuon viemäriputken kanssa könyttyä ihan katolla asti, ensimmäistä kertaa. Kameraakin tuli kiikutettua mukana, oli vain senverran utuinen keli että mitään ihan huippuotosta ei saanut aikaiseksi. Ihan kohtuulliset maisemat tuolta jokunen metri ylempää kuitenkin näkyy.

Mutta siitä katolla kiikkumisesta itsestään, tässä torpassahan on siis peltikatto ja sieltä kyllä lähtee niinkuin talonmies sieltä jäiseltä peltikatolta. Omat nelimetriset jatkotikkaat yltävät juuri ja juuri räystäälle, mutta siitä ei tarvinne edes kesäkelillä yrittää ylemmäksi, saati sitten nyt kun pellin päällä on lunta ja jäätä. Ihan harjalle asti pääsee takapihan puolelta, siellä menee tikkaat räystäälle ja kattoa pitkin toiset rappuset ylös.

Kevyen visioinnin jälkeen toverilta toiset jatkotikkaat lainaan ja viritys katolle. Eli otetaan 6-metriset jatkotikkaat, pistetään ne aakkosmalliin ja yläpäästä tikkaat toisiinsa kiinni kuormaliinalla. Sitten hilpaisu katolle, vedetään kuormaliinan avulla rappuset harjalle siten, että kummalakin puolen harjaa on pätkä tikasta ja harjapellin päällä on kuormaliinan avulla improvisoitu sarana. Sitten kuormaliina, jolla tikkaat vedettiin katolle sidotaan tukevasti puuhun ja voi’la, katolla on tukevat tikkaat joita pitkin kulkea esim. liimaamassa viemäriputki kiinni peltiin.

Samalla kun katolla tuli kuljettua niin nakkelin kohtuullisen paljon sontaa alas. Rännit on puolillaan lehtiä ja neulasia ja kattojen taitekohdassa oli etenkin tuolla takapihan puolella kattava kokoelma männäsyksyn havuja ja muuta moskaa. Kunhan kevät tästä koittaa niin nuo rännit pitää käydä pesemässä ihan kunnolla.

Mutta summasummarum, katolla on kiva keikkua, kunhan on tukeva alusta jonka päällä häärätä, jos edellytykset tuohon puuttuu niin suosittelen lämpimästi jättämään väliin, neljästäkin metristä tippuminen käy kipeää.

Paskanhaju kartanolle, lopultakin

Nyt lopultakin eilen osui aikataulutukset ja sunmuut kohdalleen että tuon viemäriputken ongelman sai ratkaistua. Nyt menee taas viemärin sulotuoksut torpasta ulos asti sulostuttamaan muutakin naapurustoa. Pientä hipistelyä jäi vielä tehtäväksi, mutta tänään sain osan paikattua vaikka remontteeraus noin muuten menikin vähän nenänkaivuulinjalle.

Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, niin asennus ei ole vielä ihan lopullisessa muodossaan. Katolle tulee vielä n. 80 senttiä lisää putkea ja siihen ympärille koristeeksi peltikuoret. Tuo harmaa putkentumppi kun ei ole esteettisesti niin nätti. Tuohon on kuitenkin hyvä jatkaa, kuvissakin näkyvästä lumisateesta huolimatta.

Sisäpuolella viemäröinti vedettiin 110 putken sijaan 50 putkella. Pikaisesti vilkaistuna tilaan ei tullutkaan 50mm putkea, vaan hormi oli 75 millistä, joten siihen jouduttiin tekemään kevyt sovite. Sovite löytyi keskuspölynimurin putkistosta ja nuo liitokset pitääkin vielä varulta liimailla umpeen niin ei vahingossakaan pääse vuotamaan. Putkessa nyt jokatapauksessa menee kuitenkin pelkkää ilmaa ja putkeen osuvaa sadevettä, joten mistään erikoisen korkeista vaatimuksista ei putken suhteen puhuta.

Keskuspölärin putkista sovellettu supiste 75->50

Keskuspölärin putkista sovellettu supiste 75->50

Sisäpuolella noin muuten putkenveto oli hyvin suoraviivaista, muhviin liukasteeksi saippuaa ja putkea toisen perään. Katosta läpimeno hoidettiin erillisellä 50mm putkella ja riittävällä määrällä sikaa. Kulmien kanssa laskeskellessa tuli tietty aivopieru, ja kaupasta olisi pitänyt ostaa yksi 30 asteen kulma lisää. Pölärin putkistosta kannibalisoitu osa kuitenkin korvasi puutteen ja putkisto istui kohtuullisen nätisti paikoillaan pelkkien liitosten varassa.

DSCN0629

Paikallaanpysyminen kuitenkin varmistettiin ihan putkikiinnikkeillä ja pieni heitto asennuspaikassa paikattiin kevyellä putkein väännätyksellä. Loppupelissä linja katosta läpi ja liimaamaan.

DSCN0631

Hyvä tuli, vaikka itse sanonkin. Talkooväelle taas suuret kiitokset, saunotaan ja nautitaan ehkä olut tai kaksi kyytipojaksi viimeistään tuon huoneen harjakaisissa. Liimat jätettiin kahden 500W työmaahalogeenin hellään hyväilyyn lämmittelemään, vaikka enemmän asiasta tietävä taho kertoikin että tuo liima ei sinänsä pakkasesta tiedä mitään ja keli on pysytellyt ihan ronskisti plussalla.

Tänään sitten kävin tulppaamassa vanhan läpiviennin katolta päin. Kävi vähän niinkuin leevien laulussa, sitä ei meinaan usko neekerikään mikä helvetin haloo siitä syntyä voi kun ostaa vääränkokoisen tulpan putken päähän.

DSCN0624

Tuo kuvassa hupun päässä näkyvä valkoinen klöntti ei siis ole lumisadetta vaan alkujaan punainen, muka 110 putkeen ostettu tulppa. Joko putki on jotain muuta kuin 110ä (todennäköisempää) tai sitten tulppa oli tehty jollekin aivan muulle koolle kuin olisi pitänyt. Minä tietty reippaana poikana sen kummemmin varmistelematta lääräsin sikaa tulpan kylkeen ja aloin asettelemaan tulppaa paikoilleen. Eihän se sinne mennyt, ei vaikka miten itki ja potki. Loppupelissä tyydyin veistämään palikasta muutaman siivun mattopuukolla irti ja tunkemaan sen niin syvälle kuin se paljain käsin suostui menemään. Lisää sikaa ympärille ja melkein hyvä tuli. Sinänsähän tuo ei tuolta mihinkään näy, ja tuo hormi häipyy (toivottavasti) ensikesänä muutenkin romulaariin ja tilalle tulee ihan ehjää kattopeltiä.

Kuvat on mitä on, katolla häärätessä kun alkoi hämärtää eikä tuo meidän digijärkkäri oikein mahdu maastopuvun taskuun, mutta noihin on nyt lukijakunnalla tyytyminen.

Banaanilaatikkovuoren nousu ja tuho

Niinkuin aikaisemmin tuli uhkailtua niin ajatus oli hävittää tuo laatikkokaaos terassin päädystä. SWMBO kiikutti laatikot nuotiopaikalle jo viikolla ja nyt viikonloppuna otimme jälkikasvun kanssa operaatioksi antaa viimeisen niitin laatikkoläjälle. Joten eikun menoksi.
DSCN0598Tallista kourallinen remonttiprojektin jäljiltä ilmaantuneita puutikkuja ja kyytiin ja pieni pyromaani sisälläni hymyillen kohti ”nuotio”paikkaa. Laatikothan ovat, kuten kuvastakin näkyy, lievästi sanoen märkiä, ja noin ylipäätään jos joku joskus on luullut että pahvi palaa, niin voin sanoa että se ei muuten pala, oli se märkää eli ei.

DSCN0599Noh, halkovajan takaa löytyi läjä jotain koivurisukkoa, joten niitä ja märkää pahvia sekaisin niin homma lähti kuitenkin etenemään. Juniori-osasto auttoi metsäalueen siivoamisella, nuotioon kertyi kohtuullinen keko pieniä ja isompia tikkuja rumentamasta metsämaisemaa.

DSCN0601Parin tunnin jälkeen jäljellä oli enää muutama laatikko. Hanskoja ei vielä tässäkohtaa lyöty tiskiin, mutta kuvaaminen on talvirukkaset kourassa hieman hankalaa. Loput laatikot tuli nakottua enemmän tai vähemmän kokonaisena hiillokselle kun vellikello kutsui ruokapöytään.

Syönnin jälkeen taistelukentällä oli savuava, vaaleanharmaa keko. Samalla paikalla on edellisetkin asujat polttaneet joutilasta roinaa, ilmeisen innolla, kun polttopaikan ympäriltä löytyi mm. lasi- ja aerosolipulloja sekä epämääräistä metalliroinaa. Tuo alue pitää siis siivota ihan lapion kanssa jossain kohtaa, kesän tullessa kun tuosta tallustellaan ihan takuulla avojaloin, tai vähintäänkin släpäreillä. 5 vuotta vanha naula pienen ihmisen jalassa ei kuulosta ajatuksenkaan tasolla oikein hyvältä.

Noin muutoin tuommoisen pahviläjän poltto kannattaa tehdä silloin kun rouva (tai naapurinkaan rouva) ei kuivaa pyykkejä tms. Tuhkaa, savua jne tulee ihan uskomattomat määrät ja se kaikki ei suinkaan jää siihen polttopaikalle tai sen välittömään läheisyyteen.

Työhuonettakin tuli väsättyä, mutta siitä on kuvat vielä räpsimättä, joten tältäosin näihin kuviin ja tunnelmiin.

Maisemia yläkerrasta

Kun tuli kameraa muutoinkin heiluteltua niin nappasin yläkerran ikkunoista näkyvää maisemaa teille kaikille molemmille lukijoillekin ihmeteltäväksi.

DSCN0586

Liiteri, melkein tyhjä sellainen

DSCN0587

Pihassa kasvaa ainakin koivuja

DSCN0588

Autotallikin löytyy, joka tosin toimii tällähetkellä puuverstaana

Elämää muuton jälkeen

Kovin kummoisia ei ole vielä ehtinyt muutoin tapahtumaan, mutta koska kuvat on aina kivoja, niin vielä muutama fotostaatti (tälläkertaa taattua kännykkäkameralaatua) muuton jälkeisestä tilanteesta.

Perjantai-illan pahimpien laatikkovuorien jälkeen ehdittiin lämmittelemään jo leivinuunin loimussa

WP_000224

Lauantaina iltapäivästä olohuone näytti jo varsin kelvolliselta. Sen jälkeen ko. tila ei yhtä siisti ole ollutkaan vaan sisustuslehtikuva on korvattu elämisen jäljillä, eli hyllyissä siististi leikkijöitä odottavat lelut on raahattu enemmän tai vähemmän tasaiseksi peitteeksi lattialle.

?

Banaanilaatikoita tosiaan oli (ja on edelleen) jokunen, sittemmin nuo laatikot on nakeltu parvekkeelta askel pidemmälle ja siinä ne odottavat lopullista tuomiotaan lumipeitteen alla.

WP_000225Laatikoille löytyi hyvin nopeasti myös muuttolaatikoita parempaa käyttöä. Lumenpuute ei ole mikään este linnan rakentamiselle.

WP_000226Toivonmukaan nyt tulevan viikonlopun aikana saisi aikaiseksi kelkkoa nuo laatikot takapihan nuotiopaikalle loppusijoitettavaksi. Aika näyttää miten hyvin vettynyt pahvi muuttuu tuhkaksi, mutta raportoidaan siitäkin sitten täällä.

 

 

Mä lähdin banaanilaivalla..tai ainakin laatikoissa

Sitten se itse muutto. Kokonaisuudessaanhan tuo projekti otti pari viikkoa, mutta itse tekninen muutto otti käytännössä 3 päivää. Torstaina ajelin jälkikasvun mummolaan huolehdittavaksi, tullessa nappasin yhden talkoolaisen kyytiin ja palatessa haettiin alle vähän farmariväyrystä isompaa kalustoa. Perjantaina sitten aamusta laatikkovuoret autoon, loppusiivoukset (joista iso kiitos ja kumarrus tuonne paremman puolikkaan suuntaan) ja paikallisen pikaruokaravintolan kautta tienpäälle. Perille päästyä sitten auto tyhjäksi ja talo täyteen laatikkopinoja. Perjantain mittaan ja lauantaina sitten mökki sellaiseen kuntoon että voi alkaa asua ja sunnuntaina aamupäivästä perilliset mummolasta uuteen kotiin.

Jokainen joka on joskus muuttanut tietää noin suunnilleen miltä se hupi näyttää, mutta kuvat on tietty aina kivoja:DSC_0160 DSC_0159

Perjantai-aamuna sitten tilanne näytti artikkelin pääkuvan mukaiselta laatikko- ja tavaravuorelta meidän 88 neliön vuokraluukussa. Aamukahvien jälkeen muuttoauto ovenpieleen.DSC_0255

Muuttoauton kanssa kävi itseasiassa ”hauska” episodi. Kuten allekirjoittaneella tapana on, niin asioita tulee järjesteltyä jossain määrin hyvin etukäteen. Muuttoauton vuokraus oli siis sovittu hyvissä ajoin ja ajatus oli noutaa auto alle torstaina samalla reissulla kun pienet ihmiset viedään pois laatikkorumban jaloista. Noh, hommahan levisi käsiin komeasti keskiviikkona kun soitin auton vuokraajalle sopiakseni tarkemmat detailit noudosta, autovuokran maksusta ja sunmuusta asiaankuuluvasta. Selvisi, että se *sensuroitu* kärry on niin jäässä ettei se liiku ennenkuin juhannuksena, jos silloinkaan. Tässäkohtaa tilanne on siis se, että eletään keskiviikko-iltapäivää, kämppä on sullottu enemmän tai vähemmän hienosti laatikoihin ja perjantaina pitäisi luovuttaa vuokraluukun avaimet seuraavalle asujalle. Pienen puhaltelun ja jokusen kirosanan jälkeen sitten pikasuunnitelmana nettikone.com auki, hakukriteereiksi umpikoppiset kuorma-autot pohjois-pohjanmaalta ja käymään listaa läpi että löytyisikö joku halukas joka vuokraisi myynnissä olevaa autoaan. Tämä vaihtoehto veti jopa yllättävän hyvin, ensimmäisellä yrittämällä tärppäsi tyylikkäillä teippauksilla varustettu kiesi, joka oli vieläpä suurempi kuin ensimmäisenä sovittu tapaus. Lisäbonuksena auton myyjä vieläpä kävi ajamassa kuorman varsin kohtuullista korvausta vastaan ovelle asti. SI-järejstelmän mukainen iso kiitos auton omistajalle aikansa uhraamisesta muuttojumaluuksien alttarille!

Noh, takaisin asiaan, aamulla joskus n. klo 9 aloitettiin pieni laatikkorumba, joka jatkui Oulussa noin 13 nurkille siivouksineen. Valmiiksi pakattujen tavaroiden lisäksi irtonaista romua oli edelleen ihan uskomattoman paljon, vaikka sitä kuinka yritti pakata etukäteen mahdollisimman paljon. Samaten ”kaikkia loppuja” sipistelyjä tehdessä meni aikaa arvaamattoman paljon. Lamppujen irroittelut, pyörien kaivaminen varastosta, siivoilut ja sunmuut söivät aikataulusta vähintään tunnin, todennäköisesti enemmän, vaikka lamppujakin jätettiin kattoon ainoastaan välttämättömät.DSC_0259

Talon päässä sitten tilanne näytti pian aikalailla samalta kuin lähtöpäässäkin. Yläkerran kamarin nurkkaan kertyi jopa siistihkö pino tavaraa, alakerran valtasi hyvin nopeasti aika hallitsemattomalta näyttänyt kaaos KAIKEN tavaran kanssa. 

DSC_0265

Auton purku onnistui reilussa puolessa tunnissa, kiitos runsaahkon talkooväen ja isomman asunnon johon laatikkovuoret sai kannettua kohtuullisen vaivattomasti. Kun auto saatiin tyhjättyä niin kuormurikuskille kiitokset ja kädenheilutukset, yksi talkoolainen hakemaan paikalliselta karvakädeltä pitsaa ja marketista talkoojuomaa janoisille tavaroidenkantajille.

Illan mittaan naisväki keskittyi lähinnä keittiön astioiden yms purkuun armaan vaimoni johdolla, miesporukka nosteli sänkyjä yms suurempia huonekaluja noin suunnilleen omille paikoilleen, ripusti valaisimia ja keskittyi lähinnä kaaoksen haltuunsaantiin. Illan mittaan leivinuuniin laitettiin jo tulet ja saunakin ehdittiin lämmittämään. DSC_0278DSC_0283

Sunnuntai-iltaan mennessä makuuhuone (väliaikainen sellainen, tästä lisää myöhemmin) ja ruokailutila näyttivät jo aivan asumiskelpoisilta.

Yhteenvetona voisin antaa muutolle arvosanaksi 8,5/10. Puuttuvat pisteet oikeiden muuttolaatikkojen puutteesta (banaanilaatikko ei ole sama asia kuin kunnon muovinen loota) ja Oulun pään aikataulutuksen venymisestä hieman yli ajatellun.

 

Oma tupa, oma lupa

No niin, aloitetaanpa bloginpitoa taas vaihteeksi. Tälläkertaa jopa ihan aiheesta, eli blogin aiheena olisi talon remontit, kunnostukset ja muu eläminen maalla. Kantavana ajatuksena on siis että nörtti otti ja pakeni maalle. Reilun 10 vuoden vuokraluukkuasuminen vaihtui asuntolainavankeuteen tammikuussa 2014 ja jonkinmoista kerrontaa asumisesta, projekteista, kunnostuksista ja elämästä ylipäätään täällä kasvukeskusten ulkopuolella olisi ajatus jakaa suuremmankin yleisön saataville.

Itse tekninen muutto tuli suoritettua tarkalleen 24. päivä tammikuuta, mutta koko projekti kaikkineen kesti liki puoli vuotta kun matkassa oli useampiakin mutkia. Näin ensialkuun ajatus on koota jokunen posti siitä miten tähän on tultu ja mitä on tullut matkanvarrella havaittua tai ehkä jopa opittua. Kronologisesti nämä alkupään horinat eivät varmasti osu ihan kohdalleen, mutta tuskinpa tuolla on niin suuresti edes väliä.

Nyt kuitenkin ensialkuun jokunen kuva hankinnasta, kuvat otettu joulukuun 2013 lopulla, vaikka maisema ei välttämättä ihan talviselta näytäkään.