Laavunteko on jatkunut tässä viikon verran vaihtelevalla menestyksellä, mutta tänään tuli tehtyä toinen revisio hirsivarasta. Hirsivara on varsin perinteikäs työkalu, mutta meikänörtti tekee tietty hommat omaan malliinsa ja ilman parempaa ymmärrystä.

Hirsivara aloitetaan luonnollisesti CAD-ohjelmistolla. Linuxistille työkaluja on vähän huonosti saatavilla, paras tarjollaoleva vehje on FreeCad, joka ei ole sinänsä erityisen huono 3D-cad, mutta ei missään nimessä tarjoa myöskään ammattilaislaatua. 3D-printterin hankinnan jälkeen tuon kanssa on tullut kuitenkin pyörittyä senverran ettei simppeleiden mallien tekeminen tuota erityisen suuria ongelmia.

Mallinnuksen jälkeen freecad-formaatista export STL-muotoon ja Roudaksi ristitty 3D-printteri töihin.

Octoprint tekee kaiken muun hienon ohella mukavia stop-motion -henkisiä animaatioita, joten muutkin pääsevät nauttimaan koneen toiminnasta tälläkertaa oikein videokuvan kera.

Itse printteristä pitää tehdä jossain kohtaa ihan oma blogipostaus, mutta kyseessä on Rostock-tyyppinen delta-tulostin. Tulostusalue on 240×370 millinen sylinteri, joka riittää hirsivaran tulostukseen ihan kohtuudella. Materiaalina on kivan oranssi PLA-muovi, kilon rulla (n. 400 metriä) maksoi ebaystä parikymppiä ja hirsivaran osiin meni muutama kymmenen metriä 1.75 millistä filamenttia, en jaksa edes laskea mitä tuosta lopulliseksi kustannukseksi kertyy.

Tarkkuushirsivaraan kuuluu olennaisena osana myös kaksi vesivaakaa.

Paikallisesta romuonnelasta karavaanariosastolta löytyi kuvan mukainen tuplavaaka noin vitosella, joten ihan totaalista konkurssia ei tälläkertaa tullut.

Muutaman tunnin tulostelun jälkeen printtipöydästä irtosi kuvan mukainen hirsivara. Ensimmäinen revisio tuli koekäytettyä ja suurin ongelma tuossa on paitsi liian pieni pidike vesivaa’alle niin kuvassakin näkyvät kynänpitimet ovat aivan hervottoman paljon liian suuret ja epävakaat. Toinen revisio on jo printteristä otettu ulos, mutta siitä ei tullut kuvaa napattua.

Tänäänkin on laavun parissa tullut touhuttua, mutta tehdään ihan omat juttunsa salvaamisesta ja muusta rakentamisesta. Hintapolitiikan osalta huomasin että jossain kohtaa on käynyt pieni laskuvirhe materiaalikustannuksissa ja edellisen postauksen hinnassa on viitisentoista paikallista valuuttaa liikaa. Karavaanarimallin vesivaa’an kanssa kokonaisbudjetissa liikutaan, korjausten kera, tällähetkellä 160 ekyyn nurkissa.

Seuraavassa numerossa sitten ihan laavun rakentamisen perusteita. Omaa kokemusta tai edes vierestä katsomista ei tällaisesta ole, joten jos joku poloinen erehtyy näitä allekirjoittaneen horinoita käyttämään minkääntasoisina ohjeina niin en oikein voi muuta kuin toivottaa onnea matkaan.

Edellisessä numerossa saatiin parkkaamiset loppuun. Tässä välillä on luettu koko intternetti läpi kaikesta hirrenveistoon liittyvästä. Youtubesta löytyy materiaalia ihan videon kera joka lähtöön, mutta ehken paras tietopankki löytyy Suomen Hirsitaito ry:n nettisivuilta ja ainakin osin ko. yhdistyksen ylläpitämästä Wikikko -tietopankista. Tällähetkellä perinteiset työkalut hirrenveistoon ovat pääasiassa moottorisaha ja kirves. Moottorisaha pysyy meikänörtilläkin jotenkuten lapasissa, mutta kirveellä veistäminen on jo ajatuksena senverran työlästä ja etenkin taitoa vaativaa että mennään siitä mistä aita on vähän matalampi.

Rautakaupoista saa nykyään vähän vaihtelevasti puuntyöstöön sopivia laikkoja myös kulmahiomakoneeseen. Kuvan veistolaikka on myyntipuheiden mukaan parasta sitten viipaloidun leivän ja vieläpä saksalaista laatutyötä. Tingattu hinta paikallisessa romuonnelassa 43€. Vähäisen käyttökokemuksen perusteella joka lantin väärti vehje, mitä nyt tuon kanssa pitää muistaa puhallella rälläkkää puhtaaksi ihan paineilmalla aika aktiivisesti. Purua irtoaa ihan jäätäviä määriä ja se lähtee 11000 kierroksella minuutissa aika kiukkuisesti tangentin suuntaan. Pienen opettelun jälkeen työstäminen on kuitenkin tarkkaa ja vauhti on hieman toista kirveeseen verrattuna.

Seuraava ongelma onkin sitten että millä rungot siirretään muutama kymmenen metriä parkkauspaikalta laavun pohjalle. Millään järkevällä konevoimalla tuonne sijoituspaikkaan ei pääse, edessä kun on marjapensaita, trampoliini, pari mäntyä, kasvimaa ja vähän kaikkea muuta pientä. Hain rautakaupan tiskiltä riistohintaan (terveiset vaan naapurikunnan rakennustarvikeliikkeeseen) nelisen metriä kulmarautaa ja pätkän 19 millistä putkea. Taas tuli vietettyä tallissa yksi iltapäivä ja ilta yöhön asti.

Tuollaisesta lähdetään liikkeelle. Nurkissa pyörivä täytelanka-mig tekee hieman räkäistä jälkeä, mutta tuonkin taidon rippeet alkavat pikkuhiljaa palailla mieleen. 40x40x3 kulmaraudasta 50 senttinen pätkä ja siihen kylkeen 19 millin putkea kiinni akseliksi.

50x50x3 kulmaraudasta 50 ja 30 sentin pätkiä molempia palanen ja koesovittelua tekemään. Ensimmäinen sovittelu muutti vielä lopputulokseen hieman muotoaan, mitään piirrustuksiahan näistä ei ole ruukattu tehdä.

Kehikko nippuun kulmaraudan kulmat vastakkain, jolloin koko komeus on kutakuinkin tasapaksu ympäri asti. Hitsatessa on hyvä muistaa, että mustakin rauta voi olla kuumaa, terveisin nimimerkillä hitsaushanska meinasi sulaa kiinni peukaloon.

Akselin sovitus kehikkoon. Tuli mietittyä että pitäisikö akseli olla enemmän jommassa kummassa reunassa, mutta päädyin lopulta laittamaan renkaat keskelle. Käytäntö osoitti että tuo oli ihan oikea ratkaisu.

Akselin kiinnityksen jälkeen vehje renkailleen ja koeponnistus. Koko komeus ei läskin painon alla antanut myöten kuin vajaista renkaista, joten sen suurempia vinotukia tai muuta vahviketta en nähnyt tarpeelliseksi tehdä.

Yläpuolelle vielä pari 30 senttistä pätkää kulmarautaa ettei pöllit pääse lipsumaan sivusuunnassa kelkalta pois. Samalla rakenne tietty jäykistyi vielä entisestään. Renkaisiin 2 baaria painetta ja kiinnitys akseliin M10 kierretangolla, nylockmutterilla ja isolla rikalla. Akseleihin leikkelin vielä paksummasta putkesta puslantapaiset niin renkaat sai vähän paremmin rungosta irti.

Käyttö tapahtuu siten, että nostetaan hirsi noin suunnilleen painopisteen kohdalta kelkan päälle, kietaistaan kuormaliina toiseen päähän tukkia ja sen jälkeen isokin hirsi tulee varsin kohtuullisella voimankäytöllä perässä.

Budjetti otti tälläkertaa osumaa rälläkkälaikan 43€, kulmaraudat 40€ ja renkaat 10€. Kokonaisbudjetissa ollaan tällähetkellä 170 euron tuntumassa.

Pihassa ei meidän asumisen aikana ole ollut oikein kunnollista nuotiopaikkaa. Kevättalvella kaadettujen puiden kanssa tuli aika selväksi jo ennen kaatoa että kun kerran värkkiä on niin niistähän tehdään perinteinen hirsilaavu. Eipä nörtti tuolloin tiennyt minkälaiseen suohon taas hyppäsi.

Rungoista tuli karsimisen jälkeen katkottua n. 15-20 senttiä halkaisijaltaan olevat osat erilleen ja niistä olisi tarkoitus ihan perinteitä kunnioittaen veistellä jonkinmoinen laavuntapainen aikaisemmassakin numerossa hehkutetun ison pihakuusen nurkille.

Parkkaaminen ihan maata vasten on semmoinen homma että siinä menee paitsi tolkuttomasti aikaa niin sitä ei ainakaan meikänörtin selkä kestä varttia pidempään, joten koko touhu aloitettiin työkalujen tekemisellä.

Nurkista löytyi sopivasti n. nelituumaista parrua. Pätkät on jotain vähän toista metriä, ovat edellisessä elämässään olleet jonkinmoisen trukkilavan aluspuita. Mitta tuntui aika sopivalta, joten lähdin veistämään suoraan tuohon. Sirkkelillä pari rantua parin sentin syvyyteen, taltta ja vasara kouraan ja loveamaan.

Vähän turhan raakalla kädellä tuli loveaminen tehtyä, mutta liian kanssahan aina pärjää.

Uretaaniliimaa väliin ja miljoonalaatikosta suunnilleen sopivan kokoisia puuruuveja kylkeen. Kuten kuvastakin näkyy niin kulma on ihan tylysti 90 astetta (tai ainakin melkein). Yläpuolelle jäävä V on viitisentoista senttiä kanttiinsa.

Samalla metodilla kolmas keppi kiinni. Lovi kylkeen, liimaa väliin ja ruuveja päälle.
Rakennelma tuntui hieman heppoiselta pelkkien lovien varassa, joten romulaarista pari pätkää lautaa vielä vinotueksi. Pari tällaista syntyi yhden illan askartelulla tallin puolella. Sitten itse asiaan.
Runko pukkien päälle, laadukas 9,90€ parkkausrauta kouraan ja kuorimaan. Kun tuon halpisraudan sai edes kohtuulliseen terään niin tuota teki ihan mielikseen. Runkojen mitta on tässäkohtaa neljästä kahdeksaan metriin, pisimmät mitä nörtti jaksoi nostaa pukille kokonaisena oli jotain kuuden metrin luokkaa. Ihan noin hulppeaa laavua ei ole ajatus tehdä, mutta runkojen siirtelyyn meni vähintään yhtä paljon aikaa kuin varsinaiseen parkkaamiseen niin ihan tietoisesti pidin runkojen lukumäärän niin pienenä kuin mahdollista.

Viikonloppu ja muutama ilta viikolta lisää ja koko pino pääsi eroon kuoristaan. Pukit kestivät hyvin, toisen pukin yksi jalka otti vähän kipeää kun pinon päältä pääsi runko pyörähtämään vähän turhan kovaa vauhtia alas. Pienen lastoituksen kanssa noilla pukeilla parkkaa kuitenkin vielä pitkään ja kustannus oli aika lähelle nollaa, puumateriaali on ilmaiseksi saatua, purriliiman jämät sai sopivasti hävitettyä tuohon ja muutama ruuvi miljoonaämpäristä ei sekään kovin kummoista lovea lompakkoon tehnyt.

Tuo kympin parkkuurauta yllätti ihan iloisesti, vaikka se kaupasta tullessaan muistuttikin enemmän lattarautaa. Tahkon ääressä sai viettää toisenkin tovin että teräkulman sai kohdalleen ja kapineen muutenkin käyttökelpoiseen kuntoon. Vaihtoehto paikallisessa marketissa oli kuitenkin ihan kunnollinen (?), taottu rauta ja hintaa 80€.

Parkkuupukit on tuossa hommassa aivan ehdottomat, tukkisakset samaten. Pukit tuli tehtyä ja sakset löytyivät tallin seinältä valmiiksi, joten tässäkohtaa koko projektin kustannuksia on puiden kaato ja tuo parkkausrauta. Kaato maksoi n. kympin / runko ja laavuun päätyy ehkä kolmannes joka rungosta, joten budjetin puolesta liikutaan jossain 70-80€ nurkilla. Tuota kaadon hintaakaan ei ihan suoraan voi edes laavun kustannuksiin laskea, nurin nuo männyt olisivat kuitenkin menneet.

Jatketaan tarinaa kuitenkin seuraavassa numerossa.