Aihearkisto: Käsityöt

Leikkimökin riemukkaat verhot

Nyt ne ovat valmiit ja ne ovat ihanaakin ihanammat! Eihän sitä voi olla hymyilemättä ja iloinen, kun näitä katselee. Ja kyllä, nyt jo syyhyttää aloittaa seuraava, isommassa koossa. Tytär nimittäin haluaa ehdottomasti lastenhuoneeseen samanlaisen. Siihen ei enää jämävarasto riitä, mutta nettikaupasta on jo sillä silmällä vilkuiltu lankakasaa.. Kuvat kertovat taas enemmän, joten tässäpä niitä. Voin kyllä sanoa, etteivät värit aivan pääse oikeuksiinsa, mutta ei vesisade houkuttele kuvaamaan ulkona….image image

Kunhan kelit tästä hiukan paranee, alkaa leikkimökin sisustus, matothan sinne jo valmiina kaapissa odottelevat, viime kesästä asti ovat valmiina olleet.

Ei rahalla vaan tunteella

Jos joku ei vielä ole huomannut, niin lähtökohtaisestihan kaikki projektit meillä alkaa nollabudjetilla. Kotiäidin ja nörtin tilit eivät aivan riitä kattamaan kaikkia haaveita ja turhia toiveita. Joten ensin katsellaan, mihin asti päästään ilman investointeja ja sen jälkeen hankitaan, yleensä vain se välttämätön paha. Kaikki tehdään siis hyvinkin pitkälti tunteella.

Tänään on äitienpäivää vietetty pihalla. Isäntä teki kasvihuoneelle uudistusta (kertonee siitä itse enemmän) ja minä laittelin mansikkamaata sekä kasvimaata kuntoon. Mansikkamaa on hyvä esimerkki näistä, tehdään sillä mitä on -projekteista. Mutta jälki nyt on vallan välttävä tähän hätään, ajaa asiansa. Teemme sitten sen isomman paremmin. Kasvimaa muotoutui jo melkein valmiiksi, hieman saa myyrä möyriä laajennusta lisää, jotta mahtuu pari riviä perunaa vielä täydentämään ryytimaata. Sipulit ja siemenet odottavat pöydän nurkalla maahan laittoa, se tapahtunee lähipäivinä.image

Ja sitten sitä tilannekatsausta näihin muihin tekeleisiin. Vapun tienoilla tein lasten kanssa visiittiä siskon tiluksille ja pitihän sinne tuliaisia viedä mennessä. Emännälle patalappu, kummitytölle hiuspanta ruusulla ja pikku isännälle traktoripipo.imageimagePientä muistamista omalle äidille ja anopille. image

image imageJa leikkimökin verhojen värimaailma alkaa hahmottua, valmistakin on jo tullut, yksi on enää aloittamatta. Hyvin kuluu kaikki pienet jämät tai muuten yksinäiset pienet kerät näihin. Tavoitteena olisi, että ensi viikonlopun aikana pääsisi aloittamaan mökin sisustamisen.

image image

Ongelmana naamiaisasu

Vappu tulee ja niin myös kerhojen ja eskarin naamiaiset.. Arvelin pääseväni helpolla, neidin kaapissa lojuu useampi prinsessapuku. Mutta eipä äiti tiennyt, että prinsessat alkaa olla out. Tytär ilmoitti ponnekkaasti olevansa winx -keiju naamiaisissa. Aha, mikäs on sitten winx? Google kertoo ja hikipisarat alkavat kohoilemaan otsalle.

Noh, pienen pohdinnan jälkeen päädyimme ottamaan kaapissa lojuvan Tuhkimo -asun (himpun kärsineen sellaisen) työn alle..

Tästä lähdettiin..

Tästä lähdettiin..

Fiskarsit kouraan ja hameesta lähti puolet pois. Sen jälkeen hörselöt kuikkaan. Parvekkeelta löytyi pala solumuovia, siitä ja hörselö- sekä hamekankaasta askartelemaan siipiä. Jotkut kuulemma käyttää ompelukonetta, minä luotin jälleen kerran neulaan ja lankaan. Toki siinä illan hiljaisina hetkinä tuli mietittyä kerran jos toisenki, että olisi ollut jo valmista, jos…. Kaapista löytyi onneksi pala liimautuvaa hieman kiiltäväpintaista valkeaa kangasta, jolla sain huolieltua reunat siistimmäksi.

Paidan rinnuksissa olevan Tuhkimon kuvan piilotin hörselökukkasen alle. Hame oli helpoin pala, sen kun käänsi ja ompeli reunan. Käsineet hamekankaan palasista, yhdellä saumalla kiinni ja reunat huolittelin jälleen liimautuvalla kankaalla. Virkkasin myös renkulan, jonka voi pujottaa sormeen, jotta pysyvät paremmin paikallaan

Ja vielä tiara, samalla metodilla mitä aiemmin tekemäni ruusuhiuspanta. Kuminauhan ympärille keltaista lankaa ja sitten virkkasin pylväillä pienen tiaran. Tyttö tykkää ja äiti myös, mikäli puku kestää kahdet kekkerit.

...ja tällainen siitä tuli.

…ja tällainen siitä tuli.

Varsin tyytyväinen keiju

Varsin tyytyväinen keiju

Ensi viikolla olisi keskimmäisellä vielä kerhon naamiaiset. Poika ilmoitti olevansa työmies. Tämän toteutus taitaa onneksi tapahtua helpommin…

Perhosia sulle, perhosia mulle

Haa, minun ja tyttösen lapaset lopultakin valmiit, juuri sopivasti näin lämpöisten kelien kolkutellessa nurkan takana. Noh, onneksi näille on varmasti käyttöä, vaikka vähän on venynyt valmistuminen. Kyseessä siis ohuesta langasta neulotut kirjoneulelapaset, juuri omiaan näille viileille keleille ja syksyn pikku pakkasille.

imageKerrankin osui myös värien kohdistus aika nappiin vaikka en niitä tälläkään kertaa sen kummemmin ajatellut kohdistella.

Omiin lapasiin tein kämmenen puolen erilaisella kirjoneuleella, ihan vaan kokeilun vuoksi. Kivat ovat molemmat.image

imageJa muistinpa kiireessä tällätä vähän sovituskuvaa siitä ruusupannasta mistä aiemmin jo kirjoittelin…image

 

Välipalana matto

Se tunne, kun iskee idea ja on vaan ihan pakko heti toteuttaa. Saamassani lankaläjässä oli kiehtova jättimäinen kerä pehmeää mysteerilankaa. Samontein, kun kerän näin, kolahti ajatus pehmoisesta matosta. Pari päivää maltoin ajatuksen itää, mutta sitten oli pakko tarttua tuumasta toimeen. Ensin kerin langan kaksinkertaiseksi ja sittenpä vääntämään. Maton tein ”Aura-maton” ohjetta soveltaen ja jälleen työ eteni varsin vauhdikkaasti.

imageLopputulos oli juuri mielikuvan mukainen, kevyt ja pehmoinen pieni matto. Tälläkään kertaa ei valmista paikkaa työlle ole, mutta tuskinpa jää nurkkiin tyhjänpanttina pyörimään.image

Luomisen tuskaa

Kevät vetää pihalle ja sisällä touhuaminen jää taas toiseksi. Siihen kun lisätään ne monet ideat jotka päässä vilisee, niin yhtälö on toivoton. Sen sata ja yksi työtä kesken, kun pakko on aloittaa työstö inspiraation iskiessä. Lisäksi työn alla on ollut yksi neulos, joka on kyllä tuottanut pään vaivaa ja turhautumista. Siitä projektista lisää, kunhan joskus valmistuu…

Jotain valmistakin kuitenkin on hyllyyn kertynyt. Jämälangoista nämä pitkävartiset sukat…
image…ja pääkallohuivi.imageKummityttösen synttärikakkua varten väkertelin myös läjän ruusuja.
image
Mutta kuten kuvasta näkyy, kaaosta pukkaa. Taitaa äkkiä laskettuna olla kuusi eri lapasprojektia kesken ja siihen kaikki muu päälle..ä. Lisäksi jonoa pääsee syntymään, kun eräässäkin projektissa päässyt langat loppumaan kesken..  Leikkimökin verhoillekin on kohta tarvetta, kun sisustus pääsee käyntiin, niin pitäisi siihenkin lisää lankoja hankkia. Ja lasten villasukat on aina hukassa… Ehkäpä nämä tästä jollakin aikataululla valmiiksi muuttuvat, kovasti ainakin koko ajan joku etenee.image

Keväinen verho ja muita pikku juttuja

Taas on ehtinyt ahkeroimaan käsitöiden kanssa, kun lievää takatalvea on kehitellyt ja lapsetkin ovat olleet puolikuntoisia. Leikkimökin verhojen työstö eteni koekappaleeseen asti. Siitä tulikin aivan passeli verho alakerran vessaan. verhotPoikien reissussa aloitetut lapaset sain myös valmiiksi. Tyttösen lapaset ovat parhaillaan työstössä.imagePääsimme poikien kanssa viikolla vihdoinkin kyläilemään opiskeluaikaisen ystävän luo ja koska kyseessä oli ensimmäinen visiitti siellä, halusin jotain pientä tuliasta sinne viedä. Vieminen osottautui nappivedoksi, värien puolesta olinkin jo aika varma.
imageMuitakin valmistuneita töitä on, mutta esitellään ne jahka ovat saajilleen ensin ennättäneet.

Lahjoja, lahjoja….

Pihatouhut ja kevätkeleistä nautiskelu on hieman hidastanut käsitöiden tehtailua, mutta koko ajan on jotain työn alla. Ja kiitos merkkipäivien sekä muiden ilmaantuvien tarpeiden, niitä myös saan valmiiksi asti.

Tupaantuliaslahjaksi pannulappuja…
image..isälle sukat syntymäpäivälahjaksi..image..velipoika sai puolestaan huovutetut lapaset.imageLista on loputon. Lapset tarvitsevat uusia lapasia, leikkimökin verhoihin on ihanan pirteä idea jo kytemässä, lisää synttärilahjojakin on suunnitteilla sekä työn alla.. Sopivasti tässä sään puolesta näyttää olevan vähän tympeämpää keliä pari päivää ja sairastupaakin vaihteeksi viritellään pystyyn, joten eiköhän tässä taas valmistu pari työtä käyttöön asti.

Väriterapian tarpeessa

Melkoista tunteiden vuoristorataa tämä elämä välillä. Joten koska toinen puolisko vietti viikonloppuna iltoja tallilla oman projektin kimpussa, niin itse upottauduin väriterapian pariin. Ajatustoiminta ei kovin monimutkaisiin töihin taipunut, niinpä ohjelmassa oli lapasia sekä huonoja leffoja.

Kertokoon seuraavat kuvat syyn siihen, miksi olen näihin nyt ihan koukussa.

Tässä vaiheessa ei aina hahmota sitä, että miten se värimaailma loppujenlopuksi elää työn edetessä.

Tässä vaiheessa ei aina hahmota sitä, että miten se värimaailma loppujenlopuksi elää työn edetessä.

image

Ennen huovutusta…

...ja jälkeen.

…ja jälkeen.

On ne vaan niin nättejä.

Eipä pöllömpi pöllö

Kun ystäväni tuleva perheenlisäys tuli syksyllä tietoon, tiesin heti mitä aion pienelle tehdä. Halusin lahjaksi antaa jotakin sellaista, mikä kulkisi matkassa pidempään. Jotakin ajattomampaa ja kenties semmoista, mikä jäisi muistoksi. Kaapissa oli lankojakin valmiina, niin sitten vaan odottelin, että minkäs väristä pöllöä rupean työstämään. Pieni etiäinen oli pojasta, niin sinisävyisenä aloin suunnittelemaan ja niinhän siinä sitten kävikin.

Joten saanko esitellä, unipöllö pienelle pojalle:

image

Malli löytyy ravelryn ihmemaasta. Maggie the Owl Pillow.

image image

Kuten aiemmin esitelty hippo, tämäkin on niin symppis kaveri, että sydän sulaa. Meidän neiti ilmoitti heti haluavansa samanlaisen ja onpa mielessä muitakin, joille tämmöinen voisi olla mieleen..