Onpa taas mennyt enemmän tehdessä kuin kertoessa tekemisestä, mutta nyt olisi luvassa laavuprojektin eteneminen kuvien kera. Koko homma alkaa tietty pohjustuksella, tälläkertaa rakennetaan pilariharkkojen päälle.
Ensiksi kivet suunnilleen sinnepäin. Teknisesti ottaen neljäkin harkkoa varmaan riittäisi, mutta arvelin että liian kanssa aina pärjää, eipä nuo mitään äärettömän kalliita ole.
Sitten lapio heilumaan ja harkot kutakuinkin samaan korkeuteen ja tarkemmin oikeille etäisyyksille toisistaan. Kuten kuvastakin näkyyniin epätasaisuuksia piti tasoitella hiekalla melko reippaasti, mutta ihan kohtuudella tuosta selvisi.
Sitten itse hirrentyöstö käyntiin. Intternetissä kertovat, että tuo tehdään oikeaoppisesti halkaisemalla alin hirsi. Minä tein vähän toisin. Toisaalta perinteisestihän tuo muutenkin perustettaisiin luonnonkiville eikä millekään höpöharkoille, mutta meikänörtillä ei riitä sinni alkaa tekemään kunnon luonnonkiviperustusta. Ne painaakin mokomat niin paljon.
Pohjaa vasten nakkasin ihan vaan kevytpressun ja huitaisin siihen lapiolla pari reikää strategisiin kohtiin. Suodatinkangas olisi ihan virallinen materiaali, mutta tuo pressu ajaa asiansa ihan hyvin ja on paljon halvempaa. Esteettisesti tuo pressu ei ehkä ole ihan niin kiva, mutta sitä varten voi vaikka pinota laavunvierustat kiviä täyteen tai keksiä jotain muuta kivaa jos silmä jää sairastamaan.
Aluspuiden jälkeen sitten päästäänkin tekemään ensimmäistä salvosta. Tukkikärry toimii yllättävänkin hyvin eikä puiden siirto paikasta toiseen tuota suurempia ongelmia.
Ei ehkä ihan mestariteoksia, ja ensimmäisissä salvoksissa meni järkyttävän pitkään, mutta valmista tuli. Tarkkasilmäisimmät huomaavat kuvassa jo tässäkohtaa ongelman, minä en tehdessä älynnyt pistää merkille.
Seuraavan kerroksen kanssa tuohon istumaorteen piti tehdä ns. koirankaula, eli madaltaa myös alempaa hirttä että toiseen kerrokseen jäi edes auttavasti tarpeeksi tavaraa. Ihan ei tee mieli alkaa samantien vaihtamaan hirttä siksi että se menee poikki.
Tästä eteenpäin homma onkin sitten senkun tekee. Seuraava kerros suunnilleen kohdalleen, varauksen piirto hirsivaralla, sahausta ja veistämistä ja sama uusiksi.
Nurkkasalvokset eivät ehkä ihan vielä talon tai edes saunan nurkiksi kelpaa, mutta laavussa välttävät ihan hyvin. Aikaisemmassa numerossa mainostettu veistolaikka rälläkkään on ainakin meikäläisen näpeissä paljon parempi työkalu kuin moottorisaha tai kirves. Työstäminen on kohtuullisen nopeaa ja ennenkaikkea melkoisen tarkkaa.
Haittapuolena on tietty meteli ja sotku. Laikasta lähtee monen kokoista silppua alkaen lähes hiontapölystä, isoimmat tikut ovat tulitikun kokoluokkaa. Pitkähihainen vaatetus, kunnon hanskat ja pleksimaski naaman eteen ovat ihan välttämättömyyksiä. Eipähän tule kylmä, etenkin kun tehdessä on välillä oltu komeasti hellelukemissa.
Viimeisessä kuvassa kirjoituspäivän tilanne. Takaseinä on korossa ja seuraavaksi on ohjelmassa miettiä kattokulmaa ja siihen liittyviä juttuja. Sikäli kun viikonloppuna ei sada niin ajatus olisi veistää muutama kerros lisää. Tällähetkellä etuseinän korkeus on vähän reilusti olkapäälle kun istuu orrella. Oletus on että seiniä saa tehdä vielä 5 tai 6 kerrosta. Olen vähän kahden vaiheilla pitäisikö seinät tapittaa vai pitäisikö kattoniskatkin salvata. Tapittaminen olisi paljon nopeampi vaihtoehto, salvaus vaatii enemmän työtä mutta on myös paljon lujempi.
Oma taiteenlajinsa tuo hirrenveisto on ja tehdessä on useampaankin kertaan käynyt mielessä ettei haittaisi tippaakaan vaikka joku kokeneempi olisi neuvomassa. Tekemällä kuitenkin oppii ja laavu on siitä kiitollinen aloitusprojekti ettei sen kanssa tule katastrofia vaikkei seinistä tulisikaan erityisen tiiviitä. Perustuskivet ovat tehdessä paikoin vähän kallistelleet, niitä joutunee jossain kohtaa oikomaan. Koko komeus kuitenkin nousee halli- tai pullotunkilla ihan helposti joten yksittäisen nurkan perustusten korjaus on ihan tehtävissä.
Nyt kuitenkin näihin kuviin ja tunnelmiin.
Paikallisesta romuonnelasta karavaanariosastolta löytyi kuvan mukainen tuplavaaka noin vitosella, joten ihan totaalista konkurssia ei tälläkertaa tullut.
Muutaman tunnin tulostelun jälkeen printtipöydästä irtosi kuvan mukainen hirsivara. Ensimmäinen revisio tuli koekäytettyä ja suurin ongelma tuossa on paitsi liian pieni pidike vesivaa’alle niin kuvassakin näkyvät kynänpitimet ovat aivan hervottoman paljon liian suuret ja epävakaat. Toinen revisio on jo printteristä otettu ulos, mutta siitä ei tullut kuvaa napattua.
Rautakaupoista saa nykyään vähän vaihtelevasti puuntyöstöön sopivia laikkoja myös kulmahiomakoneeseen. Kuvan veistolaikka on myyntipuheiden mukaan parasta sitten viipaloidun leivän ja vieläpä saksalaista laatutyötä. Tingattu hinta paikallisessa romuonnelassa 43€. Vähäisen käyttökokemuksen perusteella joka lantin väärti vehje, mitä nyt tuon kanssa pitää muistaa puhallella rälläkkää puhtaaksi ihan paineilmalla aika aktiivisesti. Purua irtoaa ihan jäätäviä määriä ja se lähtee 11000 kierroksella minuutissa aika kiukkuisesti tangentin suuntaan. Pienen opettelun jälkeen työstäminen on kuitenkin tarkkaa ja vauhti on hieman toista kirveeseen verrattuna.
Tuollaisesta lähdetään liikkeelle. Nurkissa pyörivä täytelanka-mig tekee hieman räkäistä jälkeä, mutta tuonkin taidon rippeet alkavat pikkuhiljaa palailla mieleen. 40x40x3 kulmaraudasta 50 senttinen pätkä ja siihen kylkeen 19 millin putkea kiinni akseliksi.
50x50x3 kulmaraudasta 50 ja 30 sentin pätkiä molempia palanen ja koesovittelua tekemään. Ensimmäinen sovittelu muutti vielä lopputulokseen hieman muotoaan, mitään piirrustuksiahan näistä ei ole ruukattu tehdä.
Kehikko nippuun kulmaraudan kulmat vastakkain, jolloin koko komeus on kutakuinkin tasapaksu ympäri asti. Hitsatessa on hyvä muistaa, että mustakin rauta voi olla kuumaa, terveisin nimimerkillä hitsaushanska meinasi sulaa kiinni peukaloon.
Akselin sovitus kehikkoon. Tuli mietittyä että pitäisikö akseli olla enemmän jommassa kummassa reunassa, mutta päädyin lopulta laittamaan renkaat keskelle. Käytäntö osoitti että tuo oli ihan oikea ratkaisu.
Akselin kiinnityksen jälkeen vehje renkailleen ja koeponnistus. Koko komeus ei läskin painon alla antanut myöten kuin vajaista renkaista, joten sen suurempia vinotukia tai muuta vahviketta en nähnyt tarpeelliseksi tehdä.
Yläpuolelle vielä pari 30 senttistä pätkää kulmarautaa ettei pöllit pääse lipsumaan sivusuunnassa kelkalta pois. Samalla rakenne tietty jäykistyi vielä entisestään. Renkaisiin 2 baaria painetta ja kiinnitys akseliin M10 kierretangolla, nylockmutterilla ja isolla rikalla. Akseleihin leikkelin vielä paksummasta putkesta puslantapaiset niin renkaat sai vähän paremmin rungosta irti.
Käyttö tapahtuu siten, että nostetaan hirsi noin suunnilleen painopisteen kohdalta kelkan päälle, kietaistaan kuormaliina toiseen päähän tukkia ja sen jälkeen isokin hirsi tulee varsin kohtuullisella voimankäytöllä perässä.
Nurkista löytyi sopivasti n. nelituumaista parrua. Pätkät on jotain vähän toista metriä, ovat edellisessä elämässään olleet jonkinmoisen trukkilavan aluspuita. Mitta tuntui aika sopivalta, joten lähdin veistämään suoraan tuohon. Sirkkelillä pari rantua parin sentin syvyyteen, taltta ja vasara kouraan ja loveamaan.
Uretaaniliimaa väliin ja miljoonalaatikosta suunnilleen sopivan kokoisia puuruuveja kylkeen. Kuten kuvastakin näkyy niin kulma on ihan tylysti 90 astetta (tai ainakin melkein). Yläpuolelle jäävä V on viitisentoista senttiä kanttiinsa.
Samalla metodilla kolmas keppi kiinni. Lovi kylkeen, liimaa väliin ja ruuveja päälle.
Rakennelma tuntui hieman heppoiselta pelkkien lovien varassa, joten romulaarista pari pätkää lautaa vielä vinotueksi. Pari tällaista syntyi yhden illan askartelulla tallin puolella. Sitten itse asiaan.
Runko pukkien päälle, laadukas 9,90€ parkkausrauta kouraan ja kuorimaan. Kun tuon halpisraudan sai edes kohtuulliseen terään niin tuota teki ihan mielikseen. Runkojen mitta on tässäkohtaa neljästä kahdeksaan metriin, pisimmät mitä nörtti jaksoi nostaa pukille kokonaisena oli jotain kuuden metrin luokkaa. Ihan noin hulppeaa laavua ei ole ajatus tehdä, mutta runkojen siirtelyyn meni vähintään yhtä paljon aikaa kuin varsinaiseen parkkaamiseen niin ihan tietoisesti pidin runkojen lukumäärän niin pienenä kuin mahdollista.
Viikonloppu ja muutama ilta viikolta lisää ja koko pino pääsi eroon kuoristaan. Pukit kestivät hyvin, toisen pukin yksi jalka otti vähän kipeää kun pinon päältä pääsi runko pyörähtämään vähän turhan kovaa vauhtia alas. Pienen lastoituksen kanssa noilla pukeilla parkkaa kuitenkin vielä pitkään ja kustannus oli aika lähelle nollaa, puumateriaali on ilmaiseksi saatua, purriliiman jämät sai sopivasti hävitettyä tuohon ja muutama ruuvi miljoonaämpäristä ei sekään kovin kummoista lovea lompakkoon tehnyt.
Parin illan projektina tuli tekaistua aurinkokeräin. Lähtökohtana vanha, yksilehtinen lämpöpatteri. Pyhkäisin ensin enimmät vanhat maalit pois lamellilaikalla ja pistin maalarinvalkoisen tilalle mustaa väriä kilikolipullosta.
Kakkosnelosesta pikainen kehikko, yhdelle sivulle päästin (hatarasti kuvassakin näkyvän) railon sirkkelillä johon patterin reuna sopii nätisti eikä lähde karkuun. Kehikon taustalle sitten palanen vaneria hakasnaulaimella kiinni
Ja laatikkoonkin väriä pintaan.
Koesovituksen jälkeen tuli vielä pyhkäistyä reunoihin yläjyrsimellä kolo, johon saa lasin istumaan nätisti.
Lasinleikkely ei vieläkään ole ihan parasta hommaa ikinä, mutta jonkinmoinen hatara tuntuma tuohonkin on muotoutumassa. Lopuksi vielä pientä lvi-osien kanssa nikkarointia ja pikaisesti improvisoitu tuki pitämään koko komeutta pystyssä ja homma on tältäerää valmis
Kiertovesipumppu pitää vielä jostain sorvata, porakonepumpulla tuli vähän alustavasti kokeiltua ja ainakin teoria tuli todistettua toimivaksi. Aika näyttää että saavuttaako tuolla mitään järkevää lämmitystehoa. Kaikki palikat löytyivät nurkista pyörimästä, joten ihan valtavan suuria virheinvestointeja ei syntynyt.
Pihatouhut ovat päässeet kunnolla käyntiin kun lämpömittari näyttää 20 asteen lukemia. Pidempi kevään projekti on ollut talon takana sijaitsevan metsäpalan siivous käyttökuntoon. Lähtökohta tuon risukon kanssa on ollut enemmän tai vähemmän epätoivoinen. Risukko on ollut oman onnensa nojassa ties kuinka pitkään ja maaläntille on kasvanut kutakuinkin läpitunkematon risukko koivua, pajua ja pihlajaa.
Isompia runkoja kaatelin ihan moottorisahalla ja pienempää risukkoa on tullut parin kommelluksen säestämänä siivottua raivaussahalla. Kuvamateriaali on ensimmäisen harvennuksen jäljiltä, toisen isomman sahailun jäljiltä risut ovat vielä nurin metsikön puolella. Kuvassakin näkyvä iso kuusi pääsee nyt vähän paremmin oikeuksiinsa kun ympäriltä lähti ylimääräistä risua melkoinen keko pois.
Metsässä on vielä vähintään samankokoinen keko tikkuja. Ihan polttopuukokoistakin tavaraa meni nurin, nuo pari pinoa pitää perkata läpi kunhan ehtii.
Kanto on tervaantunut ihan kohtuullisesti, joten sytyttäminen on kohtuu nätti temppu. Nyt kuvissa olevaa kantoa on poltettu kahteen otteeseen, toisella kertaa hilasin kompressorin nurmikolle ja palamista tuli autettua 0.5bar paineella. Jätkänkynttilän malliin sahattu kanto palaa kohtuullisesti yksinäänkin, mutta sekaan on tullut nakeltua kaikenlaista risua tehostamaan palamista.
Ensimmäisen polton jälkeen jäätiin ylläolevan näköiseen tilanteeseen, tuohon tuli sahattua vielä syvemmät urat moottorisahalla ja toisen polton kanssa keskusta painui lähestulkoon ympäröivän nurmikon tasolle. Ainakin kolmas nuotiopiiri pitää tuon kanssa vielä järjestää, mutta ihan toimiva, vaikkei välttämättä kaikkein nopein tai siistein, tapa tuo polttaminen on. Ainakin toinen kanto on vielä ajatus hävittää samalla mallilla.
