Aihearkisto: Projektit

Sekalaiset projektit

Pikkunikkarointia

Vastaa

Lapset ovat aina aika-ajoin kyselleet että milloin voisivat rakentaa tallissa jotain. Puulaatikkoa suunnitellessa parempi puolisko ehdotteli että josko kuitenkin lintulauta, niin on tenavillekin paremmin tekemistä. Semmoinen sitten.

Pieni ideapengonta googlen kuvahausta ja suunnitelma muotoutui korvien väliin. Mitään piirrustuksiahan ei tuommoisen kanssa aleta miettimään, koulu-tv näyttää mallia. Tallin päädystä pengoin muutaman metrin pätkän vitosen lautaa ja siitä sopivalla silmämäärämitalla muutama pätkä irti.

Sahailuiden jälkeen sitten hahmottelin ikkunoiden paikat seiniin (tottaKAIT lintulaudassa pitää olla ikkunat). Makitalla alkureikä ja kuviosahalla loput. Ikkunoiden sahaamisen jälkeen koko komeus hakasnaulaimella nippuun ja maalia pintaan.

Maalia pistettiin pintaan parikin kerrosta ja maalin kuivumista odotellessa tuli tehtyä muut tilpehöörit kattoa myöten valmiiksi odottamaan.

Kun kaikki palaset lopultakin oli saatu maaliin ja kuivamaan niin leikkelin vielä pleksistä ikkunoihin lasituksen ja koko komeus lyötiin jälleen hakaspyssyllä nippuun.

Nikkaroija on tyytyväinen työnsä jälkeen

Katto on tehty samasta vitosen laudasta, kilikolimustaa pintaan ja hakasnaulaimella läjään. Toisesta laudasta silpaisin reunasta materiaalivahvuuden verran pois niin ei tarvinnut alkaa sen kummemmin jiiraamaan. Jalustan keskelle sahailin vielä erikseen laudasta pidikkeen ja katon alla on pätkä kakkoskakkosta, joten osat ovat nostettavissa irti toisistaan ihan ilman työkaluja. Ainakin toistaiseksi mökki on pysynyt kasassa ihan painovoimaisesti, pitää lisäillä muutama ruuvi strategisiin pisteisiin sikäli kun tarvetta tulee.

Nikkaroinnin ohessa vanhempi poika keksi ikiaikaisen totuuden

Jos kädessä on vasara, kaikki näyttää naulalta

Joutilaita nauloja, vasara ja pätkä mäntyä pitää kossin pitkään iloisena. Vielä ei ole kovin monesti lyöty sormeen ja naulaaminen on keskittynyt ihan nauloihin, sisaruksia tai muutakaan ylimääräistä ei ole (toistaiseksi) vasaralla paukutettu.

Mutta takaisin asiaan. Kun lintulauta saatiin valmiiksi niin pitäähän se saada pihalle. Ei muuten ollut ihan pikku homma löytää tontista kohtaa, jossa ei ole ensimmäisenä vastassa kivi tai puunjuuri. Viides reikä osui kuitenkin kivien väliin ja kakkoskakkonen upposi puolisen metriä isänmaahan. Aseistuksena kuvassakin näkyvät lankunpalaset. Pieksämisen ja kiroilun jälkeen lintulauta tolpan nokkaan ja asennuksen varmistus pitkällä ruuvilla. Alustan pohjassa on pari kakkoskakkosen pätkää haarukkana joiden välissä maahan piesty 2×2″ pysyy ihan nätisti.

Ensin haaveilin että olisin hakannut nurmikkoon ihan kakkosnelosen pystyyn, mutta nörtin haballa hommasta tuli luovuttua kohtuu äkkiä.

Jokatapauksessa pihaan saatiin lintulauta odottelemaan tulevaa talvea ja perilliset pääsivät opettelemaan työkalujen käyttöä. Seuraava nikkaroinnin aihe on varmaankin halkolaatikko leivinuunin viereen, mutta siitä lisää sitten joskus.

Inkrementaalia varmuuskopiota

Vastaa

Tapahtuipa niinä päivinä, että työpaikan mullistusten johdosta työasemabackupeilta tipahti pohja pois. IT-alalla tunnetaan edelleen yksi, ja vain yksi, totuus joka pätee 100% tarkkuudella: Kaikki rauta hajoaa. Kysymys ei siis ole hajoaako joku komponentti joskus, vaan milloin se hajoaa.

Data on tietty työkoneessa arvokasta ihan euroillakin mitattuna, mutta säilössä on paljon sellaisiakin bittejä joiden arvoa ei voi millään rahalla mitata. Liki kymmenen vuoden valokuvat ja videot ovat tietty ilmeisimmät, mutta datan seassa on muutakin arvokasta, kuten skannauksia vieläkin vanhemmista valokuvista ja tähdellisistä dokumenteista. Johonkin nämä pitää siis saada talteen ja mielellään siten, ettei datat joudu missään tilanteessa hukkaan.

Työasemalla on toki kolmen levyn RAID5-pakka (googlatkaa jos kiinnostaa mitä tuo käytännössä tarkoittaa), UPS ja muut peruskamppeet, mutta kaikki rauta tästä huolimatta hajoaa.

Ensimmäinen vaihtoehto mitä mietin oli tietty käyttää trendikkäästi pilvipalveluita. Esim. Code42 tarjoaa Crashplan -palveluaan varsin kohtuulliseen 5USD/kuukausi hintaan ja ainakin minun tietääkseni eurooppalaisilla palvelimilla sekä clientpään kryptauksella. Näin tietoyhteiskunnassa eläessä tuo kuutisenkymppiä vuodessa ei olisi ollenkaan paha hinta siitä että muistot ja muut tiedot ovat varmuudella tallessa.

Ongelmaksi noiden pilvibackuppien kanssa tulee kuitenkin tarjollaoleva laadukas nettiyhteys. Täällä edelleen parasta mitä rahalla saa on ADSL, jossa upstreamia on huimat 0.7Mbps. Meikäläisen datamäärillä maltillisestikin laskien ensimmäinen backuppiajo ottaa teoriassakin 40 vuorokautta. Jotta tuohon päästäisiin pitäisi yhteyden olla siis 40 päivää yhtäsoittoa vakaasti auki ja linjalla ei saa olla yhtään mitään muuta liikennettä. Realimaalimassa siis puhutaan n. kolmen kuukauden projektista ympäri vuorokauden että ensimmäisen ajon datasta saa tehtyä. Noin verrokkina ”aavistuksen” nykyaikaisemmalla tekniikalla (10M upstream kuidusta) homma hoituisi kolmessa päivässä ja jos ihan keulimaan lähtee symmetrisen satamegaisen kanssa niin ensimmäinen ajo menisi läpi n. 7 tunnissa. Virallinen ”kunnon” nettiyhteys on liikenne- ja viestintäministeriön mukaan 1M, minä voin antaa virallisen ja takuulla painokelvottoman lausunnon tuon megan yhteyden riittävyydestä jos joku sellaisen haluaa.

Pilvipalvelut eivät siis ole käytännössä vaihtoehto, joten DIY-linjalla jatketaan. Nurkista löytyi joutilas dellin työasema jonkun vuoden takaa. Nakkasin sinne pari teran levyä sisään, käyttöjärjestelmäksi Debian ja softalla RAID1-pakka tuomaan edes jonkinlaista toimintavarmuutta.

Debianin kylkeen sitten monessa paikkaa hyväksi todettu BackupPC. BackupPC tekee aikalailla kaiken mitä pikkunörtti voi haaveilla. Inkrementaalit bakcupit, duplikaattitiedostojen poisto, datan pakkaus jne kuuluvat perusominaisuuksiin ja värkki vain Toimii(tm).

Ensimmäisen ajon vetäisin työhuoneessa suoraan gigaverkon yli, aikaa meni pari tuntia ja tuotakin kopiointia jarrutti raid-pakan rakennus ja työkoneen raskaahko kuorma muiden hommien alla. Tämän jälkeen palvelin wlanin päähän ja koko komeus autotalliin. Wifi kantaa talliin asti n. 60% kenttävoimakkuudella ja bingillä testaten kaistaa tallin nurkkaan asti sai ilman lisäantenneja n. 15Mbps, joka riittää kyllä helposti muuttuneen datan kopiointiin.

Tuolla saa nyt edes jonkinlaisen mielenrauhan kun valokuvat ovat kahdessa eri rakennuksessa, kahdessa eri koneessa ja viidellä eri kiintolevyllä tallessa. Tämäkään ei kuitenkaan riitä jos esim. salama iskee talon sähkönsyöttöön oikein kunnolla, joten jonkinlaista adidasverkolla kopiointia joutunee miettimään rinnalle.

Yksi vaihtoehto olisi rakentaa oma verkko lähinaapuriin ja backuppailla dataa ristiin. Ubiquiti myy AirGrid nimistä tuotetta, joka ainakin esitteen mukaan kykenee tekemään 150Mbps langattoman linkin 30 kilometrin päähän. Laitteet maksavat vähän reilun 50€ laaki, joten mistään aivan poskettomista summistakaan ei puhuta.

Paras ratkaisu tietty olisi jos tässäkin kunnassa päästäisiin nykyaikaan ja kuituliittymän tontille. Sitä odotellessa joutuu kuitenkin värkkäämään kaikenlaista muuta, onpahan nyt tallissa parisataa wattia lämmitystä valmiina talvikautta varten.

Työhuoneen lämpökuormaa pienemmälle

Vastaa

Jos en ole jo täälläkin aikaisemmin mainostanut, niin työhuoneessa on ollut aika-ajoin aivan ~~perk~~järkyttävän kuuma. Kesällä lämpötilat huitelivat pitkästi neljättäkymmentä ja talvellakin ilmanlaatu on ollut vähintäänkin kyseenalaista.

Kuva varastettu intternetistä, mutta suunnilleen tuommoinen se kabinetti on

Yksi iso tekijä ilmanlaatuun on tietty tietokoneet. Tuolla vt. työhuoneessa oli ihan viimeaikoihin asti kolme työpöytäkonetta. Kaksi palvelinta päällä ympäri vuorokauden ja oma työasema, joka on ollut nukkumassa työaikojen ulkopuolella.

Nyt kuitenkin joku tovi sitten työkeikalta jäi käsiin Toten-merkkinen 22U lattiakaappi. Mikään varsinainen sisustuselementtihän tuo ei ole, mutta kunnon sijoitustilan myötä pari konetta saivat häädön parvekkeen puolelle. Työhuoneen lämpökuorma väheni n. 600W edestä ja sekä lämpötila että varsinkin ilmanlaatu parani huomattavan paljon. Edelleen iltapäivästä ikkunaa saa raottaa, mutta tilanne on huomattavasti aikaisempaa parempi.

Parvekkeella ei ole eristeitä, joten koneiden lämpö menee nyt ihan kirjaimellisesti harakoille, mikä on sinänsä vähän typerää. Vintissä päästetään sähköllä tehtyä lämpöä ikkunasta ulos ja pesutilojen puolella sitä tehdään lisää. Käytännössä mahdollisuudet tuon lämmön hyötykäyttöön ovat kuitenkin valitettavan vähissä, lämmin ilma kun tulee vähän huonosti alaspäin eikä joutolämpöä ihan pikku investoinneilla saa kerättyä käyttöveteenkään. Vesikiertoiseen lämmitykseen hukkalämmön sekä tekniikasta että leivinuunista saisi ainakin teoriassa talteen VILPillä kohtuu hyvällä hyötysuhteella, mutta tuota ennen pitäisi kasvattaa varaajan koko kymmenkertaiseksi ja vaihtaa sähköpatterit vesikiertoisiin malleihin. Tuommoinen pikkuremontti kysyy jokusen kymmenen tuhatta rahaa, joten ainakin muutama tovi joudutaan tyytymään siihen että ylimääräinen lämpö menee pikkulinnuille.

Mutta ilmanvaihto on kuitenkin edelleen tärkeä juttu, matalalla huonekorkeudella ilmanvaihdon toimivuus korostuu entisestään. Ehkäpä muiden remonttien yhteydessä tuohon vt työhuoneeseenkin voisi haaroittaa imuputken huippuimurista. Jää nähtäväksi.

Kasvihuone valmiiksi uuteen kauteen

Vastaa

Kasvimaan lisäksi kasvihuoneeseen tehtiin valmisteluita uutta kasvukautta varten. Jo viimekesänä tuli todettua että tehdyt kasvatusaltaat jäivät vähän turhan pieniksi, etenkin syvyyssuunnassa.

Kaivelin keväämmällä sahatusta taapelista lautoja, vaikkeivat nuo vielä ihan kunnon rakennusvärkistä menekään niin kasvilaatikoiksi nuo kelpaavat. Kaikkineen lautaa meni jotain viitisenkymmentä metriä, 2 kerrosta nousua ja laatikot molemmin puolin käytävää ovat n. 0.5*3.5 metriä, plus päädyt. Ensin tallinnurkalla katkomiset määrämittaan, sitten puutavara kasvihuoneelle ja hakasnalulain laulamaan. Kiinnityspisteet jäivät senverran hentoisiksi etten viitsinyt runkonaulaimella ampua, ja toisekseen ihan nauloilla laatikkoon olisi jäänyt sisäpuolelle kohtuu monta kärkeä joihin repiä kätensä. 40mm hakasista ei jäänyt kärkiä näkösälle ja komeuden pitäisi pysyä pystyssä kun kuvissakin näkyvät tukipuut jäävät mullan alle kiinni.

Pikkunätti projekti, toivonmukaan kasvatukset tuottavat tulosta.

Samalla tuli visioitua seuraavaa revisiota kasvihuoneesta. Oleellisimmat parannukset ovat leveys, käytävälle kun pitää mahtua kottikärryilläkin. Toisekseen nyt seinästä jää neljännes kasvatuslaatikon alle, eli muovia menee ihan täysin hukkaan. Piirrustukset paremmasta alkavat hiljalleen muotoutua korvienvälissä, toteutetaan sitten joskus vuoden tai kahden päästä.

Lisää pihapuuta pötkölleen

Vastaa

Onpa taas ehtinyt vettä virrata Väärä- ja muissa joissa sittemmin edellisen postauksen. Burnoutin partaalla hiluva nörttinne on kuitenkin keskittynyt taas vaihteeksi tekemään eikä suunnittelemaan tekemistä.

Yksi isompi projekti on ollut jälleen kerran puunkaato. Tuossa Riesala-nimisellä metsäpalstalla on kasvanut pitkiä ja ohuita mäntyjä. Talven ja kevään myrskyissä kaatui 3 ja jokaisella vähänkin kovemmalla tuulella hirvitti että milloin kaatuu lisää tavaraa ja etenkin että milloin kaatumissuunta on johonkin muualle kuin joutomaalle. Kuten kuvastakin näkyy niin rungot antoivat tuulessa myöten kohtuu komeasti.

Velipojan kanssa ensin aloiteltiin hommaa ihan perinteisesti moottorisahalla ja kaatovängällä. Ensimmäisessä erässä kaatui 7 runkoa, mutta puuskittainen tuuli teki hommasta vähän turhan jännää. Viimeisenä paljain kourin kaadetussa rungossa meinasi jo käydä vahinko, kun juuri puun lähtiessä kaatumaan tuli pieni tuulenhenkäys ja hyvin lähtenyt kaatumissuunta vaihtui aika tasan 180 astetta vastapuolelle. Ihmeen kaupalla mitään merkittävää ei jäänyt alle ja tuhoiksi jäi muutama kuoppa pihatiessä.

Tuollaisten pitkien, oksattomien runkojen kaato on muutenkin vähän jännää hommaa. Tuuli on opettanut rungot hyvin joustaviksi painopisteen arviointi on maasta käsin pirun hankalaa kun alimmatkin oksat heiluvat jossain 8-10 metrissä. Rungot siivottiin ihan käsipelissä metrin- parin pätkinä pinoon ja tuolla ne odottelevat tällähetkellä pääsyä liiteriin.

Riukuja jäi kuitenkin pystyyn ja suurempien vahinkojen välttämiseksi pihaan hommattiin vähän sorkkarautaa isompi kaatovänkä.

Kuvassa jo pihatien varresta yksi laho koivu nurin (kyljessä oli parikiloinen pakurikääpä, jos joku haluaa tulla keittämään siitä teetä niin tervetuloa). Voima puhuu ja puu kaatuu. Naapuri veljensä kanssa kävi pukkaamassa puuta nurin ja kun tuota hommaa ovat tehneet enemmänkin niin koko operaatiossa kesti vähän enemmän kuin talkookahvien keitossa meni.

Allekirjoittaneen ohjelmaksi jäi lähinnä ihmetellä miten nopeasti homma tapahtuu.

Kaatosuunnat osuvat aika pilkulleen kun käytettävissä on kunnon kalustoa. Samalla kertaa kaadettiin liiterin vierestä vielä yksi paljon isompi mänty kuin mitä nuo puhelinpylväät. Ko. mänty oli jo kovasti kallellaan liiteriä kohti ja muutenkin vähän polttopuiden kanssa pyöriessä edessä niin samalla kertaa tuli lisää tilaa sinnekin.

Aikaisempi metsän omistaja on jättänyt puut kasvamaan oman onnensa nojaan joskus vuosikausia sitten ja metsä on kasvanut todella tiheäksi. Kassalan edellinen omistaja on puolestaan sitten harventanut metsää ja jättänyt osan puista pystyyn, mutta tiheässä kasvaneet puut eivät oikein pärjää kun tuulensuoja harvenee ympäriltä. Eikäpä tuommoiset 15-18 metriset, oksattomat männyt muutenkaan oikein omaa esteettistä silmää hivele.

Tuolle pläntille tullaan sitten jatkossa tekemään pottupeltoa, kasvihuonetta ja mitä nyt keksitäänkään. Tässäkohtaa voi kuitenkin olla tyytyväinen että puut ovat nurin, vahinkoja ei käynyt ja päivä mahtuu paistamaan pihaan taas vähän paremmin.

Vielä polttopuut liiteriin niin hvyä tulee. Osa rungoista menee kaverille hyötykäyttöön, kertokoot itse omista projekteistaan omassa plokissaan, loput nakellaan liiteriin. Kaikenkaikkiaan pihasta pitäisi olla taas parin talven puut nurin ja lisäksi edellisessä numerossa mainittu taapeli rakennustarvikkeita, joista alkaa nikkaroimaan.

Pihapuuta nurin

Vastaa

Kuten tuo toinen puolisko jo ehti mainitsemaan niin pihasta lähti jokunen puu, tarkemmin sanoen 5 isoa mäntyä. Puut kasvoivat suht lähellä sähkölinjaa, joten soitin Korpelan Voimalle että voisiko sähkölaitos nykäistä männyt pötkölleen ettei tarvitse itse vetää sähkölankoja poikki. Sähkölaitoksen edustaja veikkaili että yleensä näissä toimeksiannoissa on mennyt pari-kolme viikkoa, etenkin kun mitään välitöntä kiirettä ei ole.

Viikkoa myöhemmin puhelin kuitenkin soi ja kaatoporukka ilmoitti olevansa 20 minuutin päästä pihassa. Eihän siinä sitten, minä näytin mitkä puut pistetään nurin, miehet pohtivat hetken kaatosuuntia ja poistuivat pihasta varttia myöhemmin. Tekijämiehiä sano, siinä ei meinaan paljon jääty nenää kaivamaan, toinen kaatajista pisti tunkin puuta vasten sillävälin kun toinen repäisi stihlin käyntiin ja puuta nurin.

Palveluun ei sentään kuulunut katkonta eikä karsinta, se jäi asujien varaan.

Kuten kuvasta melkein näkyy, niin maisemaan ilmaantui muutama risukasa. Kaatajat ilmaantuivat pihaan senverran vauhdilla, ettei paljon ehtinyt ennen/jälkeen kuvia taaskaan edes miettimään. Pitää penkoa gallerioita kunhan pääsee takaisin omaan lähiverkkoon ja kuva-arkistojen äärelle.

Kaveri tuli talkooavuksi karsimaan ja katkomaan kaadetut puut, ajatus oli tehdä nelisen metriä pitkää pätkää ja sahauttaa ne. Lähes rajattomalla itseluottamuksella ja tukkisaksilla varustautuneena sitten pöllistä kiinni. Tästähän se lähtee tuohon metsänreunaan niin että heilahtaa. Ihan kirjaimellisesti, kahteen mieheen kun veti tukkia niin että otsasuoni oli vähällä katketa niin tukkia sai heilautettua.

Pienen soittelutuokion jälkeen metsäkärryn keulalle löytyi takavetoinen international jostain 70-luvun nurkista. Tallissa oleva MF kun ei ihan vieläkään ole ajokunnossa, saati että sillä saisi metsäkärryä vedettyä.

Sekä traktori että kärry olivat vähän pieniä puihin nähden, mutta pihaan aikalailla sopivankokoista kalustoa. Pienen kikkailun kanssa puut sai hilattua pihatien varteen josta ne siirrettiin pykälää isommalla kalustolla kenttäsirkkelille. Viidestä pihamännystä tuli jonkinmoisen latvarankapinon lisäksi vajaa 400 metriä lautaa ja vajaa 100 metriä lankkua. Oksia ei edes aloitettu perkkaamaan sen tarkemmin, naapuri kävi hakemassa valmiit kasat haketukseen, joten niistäkin päästiin varsin kivuttomasti eroon.

Oma hommansahan tuossa on, mutta pihaan tulevan valon määrä lisääntyi huomattavasti. Kuten todettua suunnitelmissa on vielä kaataa ainakin 5 mäntyä talon läheltä ja tiellepäin olevalta metsäpalalta kaatuu sitten enemmän tavaraa. Näistä kuitenkin joskus myöhemmin erikseen.

Nyt näihin kuviin ja tunnelmiin.

Valaistumista kasveille

Vastaa

Kuten viimenumerossa tuli kerrottua niin kasvien valonsaannin kanssa ilmeni pieniä ongelmia. Luonnonvaloa ei vaan vielä tule riittävästi ikkunoista vaikka kuinka niin toivoisi. Lisävalon järjestäminen alkoi pöytätilalla. Pienen etsintätuokion jälkeen löytyi n. 100x50cm levynpalanen, toinen reuna kulmaraudoilla kiinni seinään, toiselle reunaa pari pöydänjalkaa. Akkupora, jokunen ruuvi ja hetki askartelua niin projektissa pääsi suunnittelemaan valaisinta.

Kaikenmaailman kasvivaloista (ja muuhun sisäkasvatukseen liittyvästä) löytyy netistä tietoa parhaiten lähinnä kahden alan harrastajilta, eli joko chilin tai hampun kasvattajilta. Parasta mahdollista valaistusta saa kuulemma rikkiplasmalampuilla, jotkut käyttävät suurpainenatriumlamppuja, erilaisia sinipunaledejä saa maailmalta kaikissa mahdollisissa muodoissa ja lisävalon tarjoaminen ylipäätään tuntuu olevan melkoinen taiteenlaji.

Nyt kuitenkaan nurkissa ei sattunut pyörimään parin tonnin rikkiplasmalamppuja, eikä parin satasen natriumituikkuja niin patentti- ja viritysosasto alkoi visioimaan lisävaloa siitä mitä sattuu olemaan saatavilla. Lopputulos näkyy alla, kauheus on toki katsojan silmässä, mutta voisi kai tuo rumemmankin näköinen olla.

Ensimmäinen ajatus oli tehdä pöydälle seisova teline johon valot olisi ripustanut, mutta tuota miettiessä parempi puolisko onneksi vinkkasi että entä jos koko kom..kauheuden ripustaisi katosta roikkumaan.

Ajatus muotoutui läjään ja karkeat mitat taskussa lähdin kohti tallia askartelemaan hommaa eteenpäin. Pätkä karkeahöylättyä lautaa, lipputankoon hommattua narua muutama metri ja talosta irroteltuja spottivalaisimia romuhyllystä. Laudanpätkä sai ensin hiekkapaperia ja sen jälkeen mastonin valkoista kilikolia kevyesti pintaan. Ihan kunnolla valkoiseksi en alkanut lautaa maalaamaan kun projektista piti saada joskus valmistakin ilman suurempia odotteluita maalin kuivumisen kanssa.

Spotit pyyhin ensin puhtaaksi pölystä ja muusta roipeesta jota tallin hyllyssä oli valaisimiin kertynyt. Sen jälkeen heijastinkuvun virkaa toimittaneet valkoiset kuupat saivat lähteä irti. Pienen puhdistusoperaation jälkeen laudanpätkän maali oli kuivunut senverran ettei sormiin jäänyt valkoista. Lautaan reikä johdon läpivientiä varten ja lamput tasavälein kiinni lautaan ja johdotuksiin. Tämän jälkeen sitten yläpuolelle lautaa narunpätkät kiinni. Kuten kuvastakin näkyy niin kiinnitys tapahtui suunnilleen helpoimmalla mahdollisella tavalla. Ruuvi narusta läpi ja rikan kanssa kiristys lautaa vasten, hyvin pysyy.

Yläpäähän narua tein vaijerisakkelilla lenkit. Lenkkiin vaikuttavat voimat jäävät senverran pieniksi, että sakkeli pitää narulenkin paikoillaan ihan paljain sormin kiristämällä. Kantava ajatus on, että valojen korkeutta voi säätää sitämukaa kun kasvit kasvavat. Tässäkin kohtaa katosta ripustaminen on paljon parempi vaihtoehto pöydällä seisovaan telineeseen nähden.

Parin askartelutovin jälkeen komeus oli valmiina ja seuraavana päivänä projekti jatkui ruuvaamalla pari nurkista löytynyttä ruuvikoukkua kattoon. Valaisin roikkumaan, 15W energiansäästölamput paikoilleen ja kellokytkin jatkoroikan juureen. Energiansäästölamput lämpenevät niin vähän, että valon voi pitää lähes kiinni kasveissa.

Nyt rehut saavat valoa n. 12h vuorokaudessa ja näin parin päivän kokemusten perusteella sanoisin että taimet ovat piristyneet ihan selkeästi. Idätyslautalla etenkin kesäkurpitsa on alkanut puskemaan alkuja ja tomaateissakin alkaa olla selvästi idut havaittavissa.

Nyt toivotaan että lisävalaistus riittää ja etenkin että talouden pienet puutarhurit antavat sekä valojen että kasvien olla rauhassa. Visioita seuraavalle idätyskaudelle kehitellään samalla nykyisten istutusten kanssa, mutta kertoillaan niistä sitten erikseen.

Traktoriremontti etenee

1 vastaus

Kuten viimenumerossa tuli mainittua niin talliin on levitetty yksi traktori. Viimeviikonloppuna projekti taas eteni ihan ruuvaamisenkin osalta, uudet männät löysivät paikkansa lohkosta.Muutoin homma on edennyt hiljalleen osia puhdistaessa ja maalatessa. Ensiviikolla olisi toiveissa saada hommaa eteenpäin sitten ihan kunnolla.

Mäntien paikoilleenlaitto on sinänsä ihan suoraviivainen temppu. Uudet renkaat mäntiin, männät kiinni kiertokankiin ja mäntävyön kanssa palikat paikoilleen. Samalla kirsteltiin kiertokangen laakereita, mutta momenttiavaimesta loppui asteikko 224Nm:iin. Service manual sanoo että momentti on 244Nm, joten tulevana viikonloppuna kiristellään laakerinkauloja vielä vähän lisää. Muutos on jokatapauksessa varsin selkeä, vanhoja mäntiä ja renkaita pyöritti ihan pois tiehensä kiertokangen päästä ilman vauhtipyörää, uusien osien kanssa joutuu käyttämään työkaluja. Pienien hämmennysten myötä projekti jäi viikonloppuna pelkkiin mäntiin.

Ehostuspuolella on sitten tapahtunut paljon kaikenlaista pientä. Hammerpurkeista on tullut sudittua uutta väriä ruosteen tilalle. Ensiksi pohjat fiiberilaikalla ja teräsharjalla puhtaaksi, sen jälkeen maalia pintaan. Pensselillä ja hieman rajoitetuilla tiloilla jälki ei ihan tehdasluokkaa ole, mutta nyt tehdään kuitenkin työkonetta jossa ruostesuojaus on kuitenkin estetiikkaa tärkeämpää.

Tänään tyhjeni kuumaspraypullo pakosarjan kylkeen ja polkimet saivat vielä yhden kerroksen väriä pintaan. Muutakin hipistelyä tuli maalien kanssa tehtyä jo aikaisemmin maalattuihin osiin ja lopuksi vielä tuli pestyä sekä dieselpumppu että suuttimet puhtaaksi polttoöljyllä ja pensselillä. Suuttimia kun ei aivan viitsi tiskikoneessa pestä.

Seuraavan postauksen aikoihin kuvassaolevan öljypohjan pitäisi löytää paikkansa moottorin pohjasta ja toivonmukaan viikonpäästä on jo purkamisen jälkeen ensimmäiset savut otettu koneesta. Ennen koekäyttöä ohjelmassa on kuitenkin moottorin kasaamisen lisäksi vauhtipyörän ja kytkimen asennus ja stefan vaihto vaihdelaatikkoon.

Nyt kuitenkin muiden projektien pariin.

Tallin lämmitykseen älyä

Vastaa

Kuten tuossa jo aikaisemmin on tullut mainittua, niin tallin lämitysmuodoksi vaihtui pakkaskauden alkaessa sähkön sijaan diesel. Lämmintä tulee kunhan muistaa kaataa ainetta tankkiin ja nyt kun tallissa on yksi traktori levällään niin lämpöjä on tullut pidettyä päällä jatkuvasti ettei vesiputket jäädy ja ruosteenestomaali kuivuu.

Lämmitystä pitää tietty jollain ohjatakin, ja tuossa hallilämmittimessä itsessään ei termostaattia ole. Kaupasta saa rahalla mekaanisia termostaatteja nimenomaan tuohon käyttöön, mutta ne ovat sekä kalliita että tyhmiä värkkejä. Mekaanisen termarin hystereesi ei ole kovin suuri ja toisekseen se ei ota huomioon esim. sitä, että tuommoinen dieselpoltin on hyvä käyttää aina kunnolla lämpimäksi sekä antaa sen jäähtyä kunnolla ennen uutta polttoa.

Ensialkuun ohjaus tuli toteutettua ihan kellokytkimellä, mutta ongelmaksi tulee ulkolämpötilojen vaihtelu. 15min polttoa / 2 tuntia on sopiva tahti -20 keleillä, mutta pikkupakkasilla riittää 15min/5h. Nyt keväällä sää on kuitenkin vaihdellut senverran paljon, että tuo kellokytkimen pyörittely on ollut enemmän tai vähemmän arpajaishomaa ja lämmitys on ollut päällä huomattavasti tiheämpään kuin olisi ollut tarve.
Nörttihän tietty ratkaisee ongelman omalla tavallaan. Otetaan arduino, relekortti, lämpötila-anturi ja muuta maustetta ja tehdään muutama sata riviä koodia. Ylläoleva projekti on siis termostaatti. Ominaisuuslistalla on vapaasti säädettävät käynnistys- ja sammutuslämpötilat sekä ajastus sekä minimipolton pituudelle että jäähdytysajalle.

Eilen laite sitten pääsi testiin asti. Infrapunamittarilla mitottuna masterin lämmöt nousevat kutakuinkin maksimiin 15 minuutissa ja jäähtyminen takaisin ympäristön lämpöön kestää 30 minuuttia. Asetukset purkkiin ja värkki ohjaamaan lämmitystä. Ensimmäisen yön tulokset sanovat että 12h käynnissäolon aikana lämmitys on ollut yhteensä päällä tasan tunnin. Verrokkina kellokytkin, joka olisi näillä -15 keleillä ollut päällä 12h aikana 3 tuntia.

Selvää säästöä tuli siis heti ensimmäisen 12h jakson aikana kolmisen euroa, kun polttoaineen kulutus pienenee. Lisäksi käyttömukavuus on ihan toista luokkaa, kun kellokytkintä ei tarvitse olla pyörittelemässä jatkuvasti sääennusteen muuttuessa.

Ihan täydelliseksi maailma ei tuonkaan myötä vielä muuttunut. Lämpötilan mittaukseen käytin varsin yleistä DS18B20 -1wireanturia. Joku tuossa asetelmassa kuitenkin mättää, kun muihin lämpömittareihin verrattuna termostaatti antaa 2-3 astetta korkeampia lukemia. Ohjelmistopuolella vika tuskin enää on, tällähetkellä epäilyttää että ns. parasite-power -kytkennässä on liian pieni vastus tai sitten arduinon 5V regulaattori on liian lujilla ja käyttöjännite ei ole ihan sitä mitä pitäisi. Tai sitten tuo kiinalainen lämpöanturi ei vaan ole aivan niin tarkka kuin voisi toivoa. Tuo kuitenkin nyt ajaa asiansa, pitää perehtyä noiden antureiden saloihin tarkemmin ihan erillisen testipenkin kanssa.

Toinenkin lämpötilojen ja muun mittailuun soveltuva arduinoprojekti on työstössä, mutta siitä lisää joskus toiste. Jos tuo termostaatti kiinnostaa, niin lähdekoodi on saatavilla GitHubista. Kytkentäkaaviot vielä puuttuvat ja koodillisesti tuo ei ole mikään erityisen kaunis, mutta parannellaan toimintaa kunhan muilta kiireiltä ehditään.

Tallissa tapahtuu

Vastaa

Joessa on taas vettä virrannyt melko määrät allekirjoittaneen edellisen postauksen jälkeen, mutta kertoillaan nyt jotain. Edellisessä horinassa lämmiteltiin tallia dieselin avulla ja sitä on tehty sittemmin vielä melko paljon enemmän. Kuvasaastetta ei ihan hirveitä ole mihinkään mediaan kertynyt, mutta jotain kumminkin tuli räpsittyä.

Lämmittelyjen puolesta tuo dieselpoltin on ajanut edelleen asiansa oikein hyvin, mutta termostaatin puute vaivaa vähän käytännöllisyyttä. Tällähetkellä mittari näyttää jotain -20 luokkaa ja lämmityksen ohjaus tapahtuu kellokytkimellä. 15min polttoa / 2 tuntia riittää pitämään lämmöt tallissa 15 asteen tuntumassa. Nollakeleillä riittää 15min/4h. Termostaatti on kyllä tekeillä, mutta se on toistaiseksi vielä työpöydällä komponentteina, siitä lisää myöhemmin.

Tallissa on kuitenkin ollut ohjelmaa nyt parin kuukauden ajan senverran että muut projektit on jääneet vähän taka-alalle.

Vaikkei tuo talli mikään valtava kokonsa puolesta olekaan niin kyllä sinne silti mahtuu yksi traktori työhuoneen rakennustarvikkeiden seuraksi. Kototalolla työjuhta päätti että voimaa ei ole, joten tutkimaanhan sitä piti alkaa. Kyseessä on tarkemmin Massey-Ferguson 365, jostain 90-luvun alkupolelta. Remonttikuvia ei ole ihan hirveästi räpsitty, koska tuo kampe oli (kuten nyt työkoneelta saattaa odottaakin) kohtuullisen paskakerroksen peitossa. Pihassa otettiin ensin kabinetti irti että saatiin vehje mahtumaan katon alle ja sen jälkeen tutkimaan mikä mättää.

Parin illan purkamisen jälkeen perkinsonin diesel oli luopunut kannesta, öljypohjasta ja männistä. Ennen purkua stetoskoopilla diagnosoitiin että polttoainepumpun laakeri pitää käynnissäollessa aika mielenkiintoista ääntä ja mäntien lyöntiäänetkin vaihtelivat kohtuullisen paljon toisiinsa verrattuna.

Pumpun laakeri ei kuulostanut loppumoottorista irtaallaan sen paremmalta kun testin vuoksi pumppua pyöritettiin porakoneella. Vanhat männänrenkaat pystyi vääntämään paljain sormin kiinni ja venttiilit olivat kohtuu karstoittuneet. Kansi kävi tutulla asentajalla kunnostuksessa ja loppuja on jatkettu aina kun muilta töiltä on ehtinyt.

Vikadiagnooseja varten tehdyn purkamisen jälkeen alkoikin sitten useamman illan mittainen projekti pesun kanssa. Kaikki osat kun oli kuorrutettu sekä ihan kirjaimellisesti paskalla että öljynsekaisella muulla moskalla. Fairy tehoaa mainoslauseensa mukaan rasvaan hämmästyttävän hyvin. Ämpäri, tiskiharja ja reilu loraus pesuainetta riitti puhdistamaan koko kapineen niin hyvin, että pestyt pinnat voisi vaikka maalata.

Irto-osia sitten kuurattiin konevoimalla.

Jostain ihmeen syystä electroluxin ohjekirjassa ei kerrota pitäisikö männät pestä ylä- vai alakorissa tai että mitä pesuohjelmaa pitäisi käyttää traktorin konsolin osiin. Puhdasta kuitenkin tulee, pari pesuainenappia koneelliseen osia ja pisin/kuumin pataohjelma käyntiin. Tuo kone hieroo ohjelmaa pari tuntia, mutta eipä sitä tarvitse kokoajan vahtia.

Tiskikoneen ja muun vedellä läträämisen kanssa tuli kuitenkin eteen ongelma, että ikkunat ja etenkin ovi alkoivat hikoilla vähän turhankin reippaasti. Edellisten kovempien pakkasten aikaan kulkuovi meinasi jäätyä kiinni ihan kokonaan. Paikallisista marketeista ei saanut järkevään hintaan poistoilmapuhallinta, joten viritys & patenttiosasto kaivoi pari käytettyä 120mm tietokoneen kotelotuuletinta. Ropelit peräkkäin kuumaliimalla ja parilla ruuvilla katonrajan ilmanvaihtoputkeen. Muutamassa päivässä kosteus siirtyi sisältä ulos ja oven hikoilu loppui lähes kokonaan.

Mutta takaisin asiaan.

Öljypohjan irrotuksen myötä oli tietty luontevaa miettiä kampiakselin ja muiden alakerran laakereiden vaihtoa. Ajatuksena mahdottoman kiva, mutta yo. kuvassa keskellä näkyvä rinkula päätti hajota ruuvatessa. Moottorilohkossa on erillinen n. 15 senttinen kalikka, joka on kiinni sekä lohkossa että kampuran stefan laipassa. Noita stefan pultteja ei nähnyt alhaaltapäin, eikä niitä tietty olisi auki saanutkaan kun edessä oli vauhtipyörä ja sen perässä vaihdelaatikko ja muuta pientä.

Remontti siis vähän laajeni, alunperin kun ei ollut ajatus katkaista koko vehjettä. Toisaalta ihan hyvä että tuli katkaistua.

Kytkinlevy kun on nähnyt parempiakin päiviä. Paineasetelman tassut olivat kutakuinkin samassa kunnossa. Remontille tuli tietty jonkinverran lisähintaa, mutta eipä koneremontin jälkeen olisi kovin paljoa naurattanut jos kytkinkopasta tulee puolikas kytkin pihalle.

Tällähetkellä eletään kuitenkin tilanteessa, että purkamisen sijaan päästään lopultakin kasaamisen puolelle ja pitkin tallia ja tonttia levitellyt osat löytävät toivonmukaan oman paikkansa ensikuun aikana.

Muutoin projektien kanssa on pitänyt melko hiljaista elämää. Suihkutiloista napattiin irtonainen suihkuseinä pois jaloista joulun alla ja jotain pienempää sipistelyä on tehty, mutta suuremmat linjat ovat jääneet vähän taka-alalle.

Tänään oli ajatuksena aloittaa kasvihuonekausi taimien istutuksella, mutta puutarhamulta olikin puutarhajäätä, eli katsotaanpa kasvatuksia tarkemmin sitten kun multa on sulanut.

Näihin kuviin ja tunnelmiin.