Kirjoittajan arkistot: Take

Traktoriremontti etenee

Kuten viimenumerossa tuli mainittua niin talliin on levitetty yksi traktori. Viimeviikonloppuna projekti taas eteni ihan ruuvaamisenkin osalta, uudet männät löysivät paikkansa lohkosta.20150223_005Muutoin homma on edennyt hiljalleen osia puhdistaessa ja maalatessa. Ensiviikolla olisi toiveissa saada hommaa eteenpäin sitten ihan kunnolla.

20150223_006Mäntien paikoilleenlaitto on sinänsä ihan suoraviivainen temppu. Uudet renkaat mäntiin, männät kiinni kiertokankiin ja mäntävyön kanssa palikat paikoilleen. Samalla kirsteltiin kiertokangen laakereita, mutta momenttiavaimesta loppui asteikko 224Nm:iin. Service manual sanoo että momentti on 244Nm, joten tulevana viikonloppuna kiristellään laakerinkauloja vielä vähän lisää. Muutos on jokatapauksessa varsin selkeä, vanhoja mäntiä ja renkaita pyöritti ihan pois tiehensä kiertokangen päästä ilman vauhtipyörää, uusien osien kanssa joutuu käyttämään työkaluja. Pienien hämmennysten myötä projekti jäi viikonloppuna pelkkiin mäntiin.

20150223_007Ehostuspuolella on sitten tapahtunut paljon kaikenlaista pientä. Hammerpurkeista on tullut sudittua uutta väriä ruosteen tilalle. Ensiksi pohjat fiiberilaikalla ja teräsharjalla puhtaaksi, sen jälkeen maalia pintaan. Pensselillä ja hieman rajoitetuilla tiloilla jälki ei ihan tehdasluokkaa ole, mutta nyt tehdään kuitenkin työkonetta jossa ruostesuojaus on kuitenkin estetiikkaa tärkeämpää.

Tänään tyhjeni kuumaspraypullo pakosarjan kylkeen ja polkimet saivat vielä yhden kerroksen väriä pintaan. Muutakin hipistelyä tuli maalien kanssa tehtyä jo aikaisemmin maalattuihin osiin ja lopuksi vielä tuli pestyä sekä dieselpumppu että suuttimet puhtaaksi polttoöljyllä ja pensselillä. Suuttimia kun ei aivan viitsi tiskikoneessa pestä.

20150223_008Seuraavan postauksen aikoihin kuvassaolevan öljypohjan pitäisi löytää paikkansa moottorin pohjasta ja toivonmukaan viikonpäästä on jo purkamisen jälkeen ensimmäiset savut otettu koneesta. Ennen koekäyttöä ohjelmassa on kuitenkin moottorin kasaamisen lisäksi vauhtipyörän ja kytkimen asennus ja stefan vaihto vaihdelaatikkoon.

Nyt kuitenkin muiden projektien pariin.

 

 

 

 

Tallin lämmitykseen älyä

Kuten tuossa jo aikaisemmin on tullut mainittua, niin tallin lämitysmuodoksi vaihtui pakkaskauden alkaessa sähkön sijaan diesel. Lämmintä tulee kunhan muistaa kaataa ainetta tankkiin ja nyt kun tallissa on yksi traktori levällään niin lämpöjä on tullut pidettyä päällä jatkuvasti ettei vesiputket jäädy ja ruosteenestomaali kuivuu.

Lämmitystä pitää tietty jollain ohjatakin, ja tuossa hallilämmittimessä itsessään ei termostaattia ole. Kaupasta saa rahalla mekaanisia termostaatteja nimenomaan tuohon käyttöön, mutta ne ovat sekä kalliita että tyhmiä värkkejä. Mekaanisen termarin hystereesi ei ole kovin suuri ja toisekseen se ei ota huomioon esim. sitä, että tuommoinen dieselpoltin on hyvä käyttää aina kunnolla lämpimäksi sekä antaa sen jäähtyä kunnolla ennen uutta polttoa.

Ensialkuun ohjaus tuli toteutettua ihan kellokytkimellä, mutta ongelmaksi tulee ulkolämpötilojen vaihtelu. 15min polttoa / 2 tuntia on sopiva tahti -20 keleillä, mutta pikkupakkasilla riittää 15min/5h. Nyt keväällä sää on kuitenkin vaihdellut senverran paljon, että tuo kellokytkimen pyörittely on ollut enemmän tai vähemmän arpajaishomaa ja lämmitys on ollut päällä huomattavasti tiheämpään kuin olisi ollut tarve.
Nörttihän tietty ratkaisee ongelman omalla tavallaan. Otetaan arduino, relekortti, lämpötila-anturi ja muuta maustetta ja tehdään muutama sata riviä koodia. Ylläoleva projekti on siis termostaatti. Ominaisuuslistalla on vapaasti säädettävät käynnistys- ja sammutuslämpötilat sekä ajastus sekä minimipolton pituudelle että jäähdytysajalle.

Eilen laite sitten pääsi testiin asti. Infrapunamittarilla mitottuna masterin lämmöt nousevat kutakuinkin maksimiin 15 minuutissa ja jäähtyminen takaisin ympäristön lämpöön kestää 30 minuuttia. Asetukset purkkiin ja värkki ohjaamaan lämmitystä. Ensimmäisen yön tulokset sanovat että 12h käynnissäolon aikana lämmitys on ollut yhteensä päällä tasan tunnin. Verrokkina kellokytkin, joka olisi näillä -15 keleillä ollut päällä 12h aikana 3 tuntia.

Selvää säästöä tuli siis heti ensimmäisen 12h jakson aikana kolmisen euroa, kun polttoaineen kulutus pienenee. Lisäksi käyttömukavuus on ihan toista luokkaa, kun kellokytkintä ei tarvitse olla pyörittelemässä jatkuvasti sääennusteen muuttuessa.

Ihan täydelliseksi maailma ei tuonkaan myötä vielä muuttunut. Lämpötilan mittaukseen käytin varsin yleistä DS18B20 -1wireanturia. Joku tuossa asetelmassa kuitenkin mättää, kun muihin lämpömittareihin verrattuna termostaatti antaa 2-3 astetta korkeampia lukemia. Ohjelmistopuolella vika tuskin enää on, tällähetkellä epäilyttää että ns. parasite-power -kytkennässä on liian pieni vastus tai sitten arduinon 5V regulaattori on liian lujilla ja käyttöjännite ei ole ihan sitä mitä pitäisi. Tai sitten tuo kiinalainen lämpöanturi ei vaan ole aivan niin tarkka kuin voisi toivoa. Tuo kuitenkin nyt ajaa asiansa, pitää perehtyä noiden antureiden saloihin tarkemmin ihan erillisen testipenkin kanssa.

Toinenkin lämpötilojen ja muun mittailuun soveltuva arduinoprojekti on työstössä, mutta siitä lisää joskus toiste. Jos tuo termostaatti kiinnostaa, niin lähdekoodi on saatavilla GitHubista. Kytkentäkaaviot vielä puuttuvat ja koodillisesti tuo ei ole mikään erityisen kaunis, mutta parannellaan toimintaa kunhan muilta kiireiltä ehditään.

Käännekohta verkuremontissa

Kirjataan aikakirjoihin, että lauantaina tapahtui käännekohta MF:n remontissa tallin puolella. Kampiakseli on nostettu takaisin paikoilleen uusien laakereiden kanssa.

Remonttihan alkoi joskus joulukuun toisella viikolla ja nyt on lopultakin päästy pisteeseen jossa osia saa alkaa viemään omille paikoilleen purkamisen sijasta. Enää ei olekaan sitten kovin paljon jäljellä, mitä nyt männät, vauhtipyörä, kytkin, kansi ja jotain vähän muuta pientä pitää ruuvailla takaisin kiinni.

Tallissa tapahtuu

20150121_005

Joessa on taas vettä virrannyt melko määrät allekirjoittaneen edellisen postauksen jälkeen, mutta kertoillaan nyt jotain. Edellisessä horinassa lämmiteltiin tallia dieselin avulla ja sitä on tehty sittemmin vielä melko paljon enemmän. Kuvasaastetta ei ihan hirveitä ole mihinkään mediaan kertynyt, mutta jotain kumminkin tuli räpsittyä.

Lämmittelyjen puolesta tuo dieselpoltin on ajanut edelleen asiansa oikein hyvin, mutta termostaatin puute vaivaa vähän käytännöllisyyttä. Tällähetkellä mittari näyttää jotain -20 luokkaa ja lämmityksen ohjaus tapahtuu kellokytkimellä. 15min polttoa / 2 tuntia riittää pitämään lämmöt tallissa 15 asteen tuntumassa. Nollakeleillä riittää 15min/4h. Termostaatti on kyllä tekeillä, mutta se on toistaiseksi vielä työpöydällä komponentteina, siitä lisää myöhemmin.

Tallissa on kuitenkin ollut ohjelmaa nyt parin kuukauden ajan senverran että muut projektit on jääneet vähän taka-alalle.

20150121_002

Vaikkei tuo talli mikään valtava kokonsa puolesta olekaan niin kyllä sinne silti mahtuu yksi traktori työhuoneen rakennustarvikkeiden seuraksi. Kototalolla työjuhta päätti että voimaa ei ole, joten tutkimaanhan sitä piti alkaa. Kyseessä on tarkemmin Massey-Ferguson 365, jostain 90-luvun alkupolelta. Remonttikuvia ei ole ihan hirveästi räpsitty, koska tuo kampe oli (kuten nyt työkoneelta saattaa odottaakin) kohtuullisen paskakerroksen peitossa. Pihassa otettiin ensin kabinetti irti että saatiin vehje mahtumaan katon alle ja sen jälkeen tutkimaan mikä mättää.

20150121_003

Parin illan purkamisen jälkeen perkinsonin diesel oli luopunut kannesta, öljypohjasta ja männistä. Ennen purkua stetoskoopilla diagnosoitiin että polttoainepumpun laakeri pitää käynnissäollessa aika mielenkiintoista ääntä ja mäntien lyöntiäänetkin vaihtelivat kohtuullisen paljon toisiinsa verrattuna.

Pumpun laakeri ei kuulostanut loppumoottorista irtaallaan sen paremmalta kun testin vuoksi pumppua pyöritettiin porakoneella. Vanhat männänrenkaat pystyi vääntämään paljain sormin kiinni ja venttiilit olivat kohtuu karstoittuneet. Kansi kävi tutulla asentajalla kunnostuksessa ja loppuja on jatkettu aina kun muilta töiltä on ehtinyt.

20150121_013

Vikadiagnooseja varten tehdyn purkamisen jälkeen alkoikin sitten useamman illan mittainen projekti pesun kanssa. Kaikki osat kun oli kuorrutettu sekä ihan kirjaimellisesti paskalla että öljynsekaisella muulla moskalla. Fairy tehoaa mainoslauseensa mukaan rasvaan hämmästyttävän hyvin. Ämpäri, tiskiharja ja reilu loraus pesuainetta riitti puhdistamaan koko kapineen niin hyvin, että pestyt pinnat voisi vaikka maalata.

Irto-osia sitten kuurattiin konevoimalla.

20150121_010Jostain ihmeen syystä electroluxin ohjekirjassa ei kerrota pitäisikö männät pestä ylä- vai alakorissa tai että mitä pesuohjelmaa pitäisi käyttää traktorin konsolin osiin. Puhdasta kuitenkin tulee, pari pesuainenappia koneelliseen osia ja pisin/kuumin pataohjelma käyntiin. Tuo kone hieroo ohjelmaa pari tuntia, mutta eipä sitä tarvitse kokoajan vahtia.

20150121_014

Tiskikoneen ja muun vedellä läträämisen kanssa tuli kuitenkin eteen ongelma, että ikkunat ja etenkin ovi alkoivat hikoilla vähän turhankin reippaasti. Edellisten kovempien pakkasten aikaan kulkuovi meinasi jäätyä kiinni ihan kokonaan. Paikallisista marketeista ei saanut järkevään hintaan poistoilmapuhallinta, joten viritys & patenttiosasto kaivoi pari käytettyä 120mm tietokoneen kotelotuuletinta. Ropelit peräkkäin kuumaliimalla ja parilla ruuvilla katonrajan ilmanvaihtoputkeen. Muutamassa päivässä kosteus siirtyi sisältä ulos ja oven hikoilu loppui lähes kokonaan.

Mutta takaisin asiaan.

20150121_001

Öljypohjan irrotuksen myötä oli tietty luontevaa miettiä kampiakselin ja muiden alakerran laakereiden vaihtoa. Ajatuksena mahdottoman kiva, mutta yo. kuvassa keskellä näkyvä rinkula päätti hajota ruuvatessa. Moottorilohkossa on erillinen n. 15 senttinen kalikka, joka on kiinni sekä lohkossa että kampuran stefan laipassa. Noita stefan pultteja ei nähnyt alhaaltapäin, eikä niitä tietty olisi auki saanutkaan kun edessä oli vauhtipyörä ja sen perässä vaihdelaatikko ja muuta pientä.

Remontti siis vähän laajeni, alunperin kun ei ollut ajatus katkaista koko vehjettä. Toisaalta ihan hyvä että tuli katkaistua.

20150121_004Kytkinlevy kun on nähnyt parempiakin päiviä. Paineasetelman tassut olivat kutakuinkin samassa kunnossa. Remontille tuli tietty jonkinverran lisähintaa, mutta eipä koneremontin jälkeen olisi kovin paljoa naurattanut jos kytkinkopasta tulee puolikas kytkin pihalle.

Tällähetkellä eletään kuitenkin tilanteessa, että purkamisen sijaan päästään lopultakin kasaamisen puolelle ja pitkin tallia ja tonttia levitellyt osat löytävät toivonmukaan oman paikkansa ensikuun aikana.

20150121_007 20150121_006

Muutoin projektien kanssa on pitänyt melko hiljaista elämää. Suihkutiloista napattiin irtonainen suihkuseinä pois jaloista joulun alla ja jotain pienempää sipistelyä on tehty, mutta suuremmat linjat ovat jääneet vähän taka-alalle.

Tänään oli ajatuksena aloittaa kasvihuonekausi taimien istutuksella, mutta puutarhamulta olikin puutarhajäätä, eli katsotaanpa kasvatuksia tarkemmin sitten kun multa on sulanut.

Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Talvi tulee myös autotalliin

Kelien jähtyessä tuli jälleen ajankohtaiseksi miettiä autotallinkin käyttöä. Talliin on saatu nykyisellään jopa auto sisälle, joten jonkinmoista järjestelyä on saatu aikaiseksi. Työhuoneen lattia, seinät ja katto on edelleen pinossa tallin lattialla, joten ei sitä tilaa ihan määrättömiä ole.

Muuton jälkeenhän talliin pistettiin lämmöt päälle kevättalven puolella. Sähkölämmitys  on kuitenkin pirun kallista hupia, ja talliin on vieläpä tehty lattialämmitys sähköllä joskus silloin kun radiossa soi scooter, madonna ja pet shop boys. Näin kolmannen vuosituhannen alkupuolella tuo kohta 30 vuotias ratkaisu tahtoo sanoa 100€/kk että tallissa elohopea pysyy edes nippanappa plussan puolella. Hirvittää ajatellakin minkälaisia kilowattimääriä tuonne saisi tunkea että lämmöt saisi johonkin 15 asteen tuntumaan. Eristysten osalta surin ongelma on tallin nosto-ovi, joka on osapuilleen yhtä hyvä eriste kuin täkäläinen kuntalehti folioon käärittynä. Tuohon ongelmaan on suunnitelmat jo olemassa, mutta lämmitys sähköllä on silti tolkuttoman kallista hupia.

Pakkanen on tietty autotallin osalta ongelmallinen sen suhteen, että tallissa on muutaman sadan euron edestä maaleja, liimoja ja muuta tavaraa jotka eivät jäätymisestä tykkää. Tähän ongelmaan löytyi kuitenkin ratkaisu paikallisesta romuonnelasta 13 eurolla. Kävin keräämässä isäukon nurkista talteen vanhan arkkupakastimen. Pienen painepesurituokion jälkeen arkku ei enää haise ihan niin kuolemalle ja enimmät homeet ja muu kasvusto on häädetty toisaalle. Arkun sisäpuolelle sitten peltikattoruuveilla pakkasvahti, johto kannen välistä ja maalit arkkuun. Vanha pakastin on siitä kätevä kampe, että siinä on eristeet, saranat ja sunmuut osat valmiina. Tuommoisen parinsadan litran astian rakentaminen vanerista ja uretaanista olisi kustantanut äkkiä jotain liki satasen luokkaa, vanhoja pakastimia saa kiittämällä.

Kun pakkasherkät aineet on saatu suojaan voikin sitten keskittyä tekijöiden lämmittämiseen. Tallissa kun ei ole kovin kiva nikkaroida yhtään mitään jos pakkasta on vähän enemmän kuin ulkona. Talliin ilmaantui 15kW hallilämmitin. Dieseliä tankkiin, töpseli seinään ja lämmintä tulee. Haittapuolena on tietty pieni käry ja laiteen käyntiääni. Tämänhetkinen tilanpuute haittaa myös jonkinverran laitteen käyttöä, mutta muutaman illan käyttökokemukset on jo saatu.

Talvirenkaiden vaihtoa varten lämmittelin tallin, mukavampi niitä töppösiä on kuitenkin ruuvata katon alla kunnon valaistuksella kuin katoksessa tuulen riepoteltavana. Edellisten lämmittelyjen ja leudon päivän jäljiltä lämpömittarissa seisoi 3 astetta kun pistin koneen päälle. Vartissa mittari oli kivunnut 15 asteeseen. Tuon keksinnön tekniset tiedot sanovat, että dieseliä palaa 1,45l/h, joten tuon lämmityksen hinnaksi tuli viitisenkymmentä senttiä. Ilman jatkuvaa lämpötilanseurantaa on paha sanoa miten kauan lämpö tallissa pysyy, mutta arvaus on että pakkasyöstä huolimatta aamulla mittarissa seisoo vielä viitisen astetta.

Pottufarmarin arkea

Kuten jotkut ovat ehkä kuulleetkin, niin keväällä laiteltiin vähän isompi perunapelto yhdessä tuttavapariskunnan kanssa. Kokonaisuutena pellon kooksi tuli jotakuinkin 2 aaria ja intternetin ihmemaata pläräämällä toiveissa oli että pellosta olisi saatu jotain 300kg luokkaa satoakin, hyvänä kesänä jopa 600 kiloa.

Siemenperunaa laitettiin peltoon 40-50 kiloa ja jäätiin odottelemaan että päästään syömään oman maan perunoita seuraava vuosi. Käytännössä kuitenkin haaveet vähän kaatuivat, useammastakin syystä.

Ensinnäkin käytetty peltoläntti on ollut viljelemättä kohtuullisen pitkään, joten juolavehnä ja muut heinät ovat ottaneet maan haltuunsa oikein hyvin. Toisekseen, muokkaamaton savinen maa kovettui kuivan kesän myötä lähinnä asfaltiksi, jolloin perunoille ei juuri jäänyt tilaa kasvaa, ja vaikka tilaa olisikin ollut niin kivikovassa savikossa kasvaa huonosti oikein mikään.

Lopputuloksena pellosta saatiin nostettua satakunta kiloa pienehköä pottua. Mutta aikaa kului ja kivaa oli. Seuraavan kesän operaatio onkin sitten kyntää pelto paljon edellistä perusteellisemmin. Huolella ja oikeaan aikaan tehty kyntö kun sekä parantaa maan laatua että vähentää heinänkasvua oleellisesti.

Samaten itse pellon hoito kasvamisen aikana pitää hoitaa huomattavan paljon paremmin. Tämänkesäinen projekti jäi vähän unohduksiin kylvön jälkeen. Osaltaan tuo vähän jopa valtavankokoinen pelto tietty lannisti kitkemisintoa, mutta muuten kesän kiireet pitivät huolta ettei kovin kummoisia pellolle ehtinyt tekemään.

Ensikesänä paremmalla onnella ja tiedolla uusiksi.

Leikkimisen talo, vol 2

Taas on tovi jos toinenkin aikaa vierähtänyt edellisestä raapustelusta, mutta varsinaisesti jouten tässä ei ole ehtinyt olemaan. Onneksi sentään syksy alkaa tulla niin pihatouhut jäävät hetkeksi tauolle. Mutta asiaan, naputellaan toisessa postissa enemmän muita tapahtumia.

Edellisen raapustelun kanssahan jäätiin tilanteeseen että mökki oli peltikattoon asti tehty. Sen jälkeen lähdettiinkin kesälomille ja nyt pakkasten tultua onkin hyvä katsoa taaksepäin ja todeta että jotain on työkiireiden ohessa saatu aikaankin.

Kesälomareissulta jäi peräkonttiin appiukon terassiprojektin jämiä senverran että niistä saatiin leikkimökkiinkin terassilaudat.

dsc_0193 DSC_0195.NEF_TWLEOX

Ensitöiksi muutama poikkipuu pitämään terassilaudat paikoillaan. Kuten kuvassakin näkyy niin terassin alle nakkasin palasen kasvihuoneprojektista jäänyttä AIV-muovia. Ei pääse ruoho kasvamaan terassista läpi. Palanen on senverran pieni, ettei veden läpäisyn tms kanssa tullut sen kummemmin murehdittua. Kaato on suunnilleen järkevä, aika näyttää miten hyvin tuo mitään pitää, mutta onpahan nyt tyhjää parempi.

DSC_0196.NEF_KIK6NX DSC_0198.NEF_JEZUNX

Jämäpaloista kun tekee, niin homman joutui tietty tekemään paloista. Kahdesta palasta tarkalleenottaen. Kuvassakin näkyy jo appiukon projektissa hyväksi todettu rakotulkki. Eli laudanpätkään parilla naulalla kiinni muutama vanerilappu, tulee tasaisia 6 millin välejä.

DSC_0202.NEF_64EUNX

Akkupora, ruuveja, rakotulkki ja hyvä tuli. Nurkkapystyt vielä koteloidaan jollain tavalla jossain vaiheessa (tätä kirjoittaessa vielä auki) ja seinän ja pystyn väliin tehdään jonkinlainen koristeaita. Terassia on ajatus jatkaa patioksi ensikesän puolella, mutta siitä lisää sitten kun se on ajankohtaista.DSC_0218.NEF_VR50NXMökkiprojekti jatkui oven rungolla. Kakkoskakkoselle vähän käsihöylää ja jiirisirkkeliä, makita ja pitkiä ruuveja kouraan ja raamit nippuun. Kun ristimitta oli saatu kohdalleen niin lisäsin vielä nurkkiin kuvissakin näkyvät vinotuet.

DSC_0220.NEF_2B9COXSeuraava kohta rakentelussa oli sitten karmit. Itse ovi kun ei tässäkohtaa painanut vielä paljon mitään niin karmien tekeminen ja sovittelu ei vaatinut kovin suuria hikoiluita. Karmit näppäsin läjään ihan tavan karvalaudasta. Siloittelin pinnat käsihöylällä ja kavensin 12 senttistä lautaa sopivampaan kokoon ihan kuviosahalla. Jossain kohtaa projektia alkoi tuntumaan siltä että tallin varustuksesta puuttuu kipeästi sekä oiko/tasohöylä että pöytäsirkkeli, mutta tämän projektin kanssa ei ns. perse kestänyt moisia hankintoja. Kohtuullisen kelvollista jälkeä noillakin kaluilla sai, ei siinä.

20140812_001Karmien valmistumisen jälkeen sitten oveen muutamia tukia lisää ja kaverilta omaa vähän isompi ja pienempitoleranssinen jiirisirkkeli lainaan. Olen jopa ihan tyytyväinen oven ulkonäköön. Panelointi oli sinänsä ihan suoraviivainen temppu, sirkkeli 45 asteen kulmaan ja panelia pätkiksi. Tein sahaamisen ja kiinnittämisen yhtäaikaa, jolloin pätkiä sai mitottua samaa tahtia kun nurkkaa lähestyessä mitta lyheni. Panelit on napsittu oven runkoon kiinni viimeistelynaulaimella.

Mitä tuohon itse runkoon tulee niin kyprokkiruuvit lunastivat jälleen paikkaansa. Eli ne perinteiset mustat kohtuu harvakierteiset ruuvit. Pitävät puussa oikein hyvin ja ovat halpoja. Niitä pitää olla aina tallin varustuksena. Työhuoneprojektiin hankittuja ruuveja on tullut käytettyä vähän joka projektin kanssa, mutta onneksi noita myydään 1000 kappaleen laatikoissa.

20140815_002

Paneloinnin jälkeen ovi sai maalit pintaan. Oviprojektin kanssa samaan aikaan tuli puhkottua ikkunoille reiät paneliseinään. Ikkunat tulivat suoraan seinäpystyjen väliin, joten ainoastaan korkeusmitta piti olla suunnilleen sinne päin. 13 millin terä akkukoneeseen, seinään reikä ja kuviosaha laulamaan. Kun tarvittavat reiät oli puhkottu, niin koko mökki sai pari kerrosta maalia pintaan.

20140815_003Maaliksi valikoitui lähinnä hintalapun perusteella kuvan mukainen ämpäri. Tuosta ehkä puolet meni leikkimökkiin, mutta sävy valittiin samaksi talon sävyn kanssa, jolloin mökki istuu istuu nätisti muuhun pihaan ja toisaalta maalinjämät voi sitten käyttää talon paikkamaalailuihin.

DSC_0241.NEF_27ZEOXMaalaaminen itsessään ei ole mitään kovin suurta rakettitiedettä, mutta se ainakin tuli huomattua että jos meinaa maalata jotain leikkimökkiä isompaa niin kunnon pensseleihin kannattaa sijoittaa. Samaten maalin annostelu pienempiin ämpäreihin kannattaa tehdä ihan kunnon työkaluilla. Mitään oikein kunnollista kapinetta ei ollut käsillä, joten improvisoin kauhan tyhjästä limsapullosta, mutta parin euron sijoitus vaikkapa äyskäriin ei olisi haitannut. Varsinaisena maalausämpärinä toimi erittäin hyvin partaäijä-ämpäri (se jugurtti). Nuo ämpärit ovat muutenkin hyvä vähän kaikkeen mahdolliseen, parempi puolisko on mättänyt semmoisiin marjoja ja mitälie, minä olen käyttänyt niitä tallissa paljon tärkeämpiin hommiin, kuten sekalaisten ruvien säilytykseen.

Kun mökki oli saatu maalattua niin ovi soviteltiin kaverin kanssa paikoilleen. Karmit eivät enää asennuksen jälkeen olleet ihan täydellisesti paikoillaan, mutta kohtuullisen askartelun jälkeen ovi istui kuitenkin paikoilleen. Sen kummempaa lukitusmekanismia ovessa ei ainakaan toistaiseksi ole. Ensihätään estin tuulta rikkomasta ovea tai saranoita ihan magneetilla. Nurkkin on kertynyt vanhoja kiintolevyjä ns. tarpeeksi paljon, niistä löytyy mm. kohtuu voimakkaita magneetteja kaikenlaiseen. Magneetti ruuveilla karmeihin ja oveen reilunkokoinen rikka ruuvilla kiinni, riittää toistaiseksi.

Ovi pitää tietty jostain saada aukikin. Kyselin esikoiselta että minkälainen kahva olisi kiva ja hetken aikaa tutkittuaan kaikkia kahvoja ja vetimiä mitä sisältä löytyy päätös oli että keittiön laatikoiden vetimet on kivan mallisia. Eikai siinä sitten, sellainen pitää saada.

20140911_001

Ensiksi kahvan karkea hahmotelma kakkosnelosen kylkeen timpurin kynällä, karkea muotoonleikkaus kuviosahalla ja palanen irti. Tämän jälkeen sitten kikkakuutosia, joita ei äiti hyväksy, eli kuviosaha katolleen ruuvipenkkiin ja työstämään lisää (vannesahakin olisi kiva olla tallissa). Sitten kun sahaus oli saatu kutakuinkin kohdalleen niin tein vielä muodon viimeistelyä jyrsinpöydässä (semmoinen tallista sentään löytyy). Lopuksi hiekkapaperia ja pari pätkää vanhasta haravan varresta. Tapit on ruuvattu kiinni läpi ja ruuvinkannat on paikattu ihan perus yleistasoitteella.

Tämän jälkeen kamera on sitten jäänyt keräämään pölyä tekemisen tieltä. Ikkunan pokat tein kaverilta käsiinjääneestä materiaalista. Värkki oli ihan höylättyä kakkoskakkosta, josta oli ajettu reilu neljännes sirkkelillä pois, jolloin puusta oli jäänyt L-mallinen profiili. Profiilista sitten kaappasirkkelillä sopivia pätkiä ja nurkat kiinni toisiinsa purriliimalla ja viimeistelynaulaimella. Toivonmukaan kestää.

Ikkunalasit kävin dyykkaamassa siskon kaverin remonttityömaalta. Lasileikkurina arvelin käyttää prismasta halvalla saatua n. 3€ leikkuria. Kokemuksen ja kirosanojen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että tuommoisella hinnat-alkaen leikkurilla ei tee hevon hel**iä. Parin epäonnistumisen kanssa sain yhden lasin leikottua, joka sekin halkesi leikkurin jäljiltä jääneisiin pieniin murtumiin asentaessa, eli mökissä on nyt yksi valmiiksi rikkinäinen ikkuna. En viitsinyt alkaa vaihtamaan lasia läjäämisen jälkeen, tyydyin vain kiroilemaan hartaasti.

Ikkunaprojektin tiimellyksessä tuli toinen projekti päälle kotopuolessa. Sinne piti asentaa vessaan uusi ikkuna kun edellinen oli ikkunan hikoilun myötä lahonnut senverran pahasti ettei ns. valtaistuimella asiointi syksyn viilenevissä keleissä ollut oikein miellyttävää. Arvelin, etten edes yritä alkaa ihan ”oikeaan” projektiin tuon pilipalileikkurin kanssa ja lompsin paikalliseen työkalu, maatalous- ja rakennustarvikeliikkeeseen ja ostin kylän kalleimman (ainoan) lasiveitsen. 13€ sijoitus jokran veitseen oli joka sentin väärti, vaikkei tuokaan ihan täysin ongelmitta pure lahoituksena saatuihin kasari-ikkunoihin (ilmeisesti jotain senaikaista lämpölasia tms koska lasi on kohtuu paksua) niin jälki on kuitenkin ihan toista kuin parin euron rimpulalla. Työkaluihin kannattaa sijoittaa.

Kunnon lasiveitsellä varustautuneena loputkin leikkimökin ikkunoista sai kohtuullisella kiroilulla läjään ja pokat valmistuivat parissa illassa kunhan liimat ja maalit sai kuivumaan. Pokia läjätessä tuli (jälleen) kiroiltua purriliiman parasta ominaisuutta, eli turpoamista. Se värkki nimittäin tulee saumasta kuin saumasta ulos vaikka mitä tekisi ja valumien irrottaminen on hemmetin työlästä hommaa, ainakin jos sitä yrittää tehdä mattopuukolla, taltalla ja hiomapaperilla. Homma helpottuu merkittävästi kun tempaisee rälläkkään lamellilaikan ja hioo ylimääräiset moskat pois sillä. Tarkkana tuon kanssa saa tosin olla.

Lopulta kun ikkunat sai läjättyä niin tälläsin seinäpystyjen väliin pätkät kakkoskakkosta vaakaan ja kavensin asennusreikiä sopivaksi sahatulla ja höylätyllä laudalla, jolloin karmeista sai kohtuullisen hyvin istuvat, ainakin suurimmalta osin. Avattavat ikkunat jäivät vielä tulevan kesän projektiksi, vetelin pokat suoraan kiinni karmeihin kyprokkiruuveilla. Hienostellaan sitten toisella kertaa.

Jossain kohtaa maalailuiden ja ikkunakiroamisten välissä nappasin mökkiin reunalaudatkin paikoilleen sekä nurkkiin että oven ympärille. Karvalaudasta sopivat palaset valmiiksi sirkkelillä, valkoista maalia pintaan ja kourallinen lankanauloja taskuun.

Tätä kirjoittaessa mökistä puuttuu vielä ikkunoiden reunalaudat, päätykolmion koristelu, terassitolppien kotelointi ja siihen liittyvät koristelaudat ja mikä tärkeintä, sisustus. Aika on kuitenkin palanut kohtuu tehokkaasti kaikkeen mahdolliseen muuhun kuin työhuoneeseen tai leikkimökkiin. Muista projekteista kuitenkin erikseen seuraavissa horinoissa.

Jossain kohtaa pitää päivittää kuvamateriaaliakin leikkimökin nykytilasta, mutta nyt näihin kuviin ja tunnelmiin.

 

Kodinkonekorjaajan arkea

Sattuipa tuossa muutama viikko sitten että lähipiirissä ukkonen rikkoi kalustoa. Tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, sattuuhan näitä täällä maalla asuessa. Omasta arsenaalista oli loman aikana pimenyt ADSL-modeemi ilmeisesti ukkosen jäljiltä ja kaverilta on mennyt modeemeita jo parikin kappaletta. Kakkaa sattuu ja sitä rataa.

20140810_002Tälläkertaa kipeää oli kuitenkin saanut Mielen tiskikone. Kamppeella on ikää kuutisen vuotta, että ihan uudesta laitteesta ei ollut kyse. Proseduurihan noiden isompien kodinkoneiden kanssa menee kutakuinkin siten, että huoltomies paikalle tekemään korjausarvio, sitten soitto vakuutusyhtiöön ja kaupan kautta asentamaan uutta konetta. Näin tehtiinkin, mutta samalla otin sitten tuon ukkosenpolttaman koneen itselle tutkittavaksi.

Kuten kuvastakin näkyy, niin sähkö on mennyt vähän vääriä reittejä ja tehnyt tuhoa mennessään. Korjausmiehen diagnoosi oli että ohjelmakortti on pimeänä ja korjausarvio 610€. Tuolla hintaahan ei tietty vanhaa konetta kannata korjata, oli se miten hyvä tahansa, kun uusia hyviä koneita saa halvemmalla. Tuommoisen koneen sisuksissa on kuitenkin ihan käyttökelpoista tavaraa kaikenmaailman projekteja silmälläpitäen (vesipumppuja, solenoideja, vastuksia yms) ja kaikki tuskin ovat palaneet, joten ajatus oli katsoa ensin saako konetta kuntoon ja ellei niin sitten kerätään komponentit talteen odottamaan sopivaa käyttökohdetta.

Samalla kun kävin avuksi asentamassa uuden tiskarin niin kiikutin ukkosenpolttaman mielen talliin ja pari iltaa myöhemmin kaverin kanssa ihmeteltiin että mitähän tuolle on lie käynyt. Ruuvimeisseli kouraan ja kuoret auki. Senverran pitänee tässäkohtaa varoittaa, että sähkö on edelleen sinistä ja käy kipeää. Vaikka henki ei virittäessä lähtisikään niin vakuutusyhtiö ei välttämättä katso hyvällä jos omilla virityksillä onnistuu tekemään tulipalon tai vesivahingon.

Projektia lähdettiin viemään eteenpäin sillä, että koneen sisältä irroteltiin eri komponentit (pumput, vastukset yms) ja irroitusten välissä kone kytkettiin vikavirtasuojalliseen pistorasiaan. Tällätavoin haarukoimalla olisi noin periaatteen tasolla saanut selville että mikä komponentti koneen sisällä on viallinen. Kantava ajatus siis että siinä kohtaa kun viallinen komponentti on irti niin VVSK ei enää laukea. Kaikki johdot ja komponentit koneen sisällä näyttivät kuitenkin täysin terveiltä, mikään ei ollut palanut eikä taikasavun karkaamisesta ollut merkkejä missään. Johtoja tuli mitottua myös yleismittarilla, mutta pelkkä vastusmittaus ei tuommoisessa älylaitteessa kovin paljon kerro.

Pala kerrallaan homma kuitenkin eteni siihen pisteeseen, että vikavirtasuoja laukesi pelkällä liitäntäjohdolla. Eli ihan se pelkkä reilu metrin pätkä sähköjohtoa riitti laukaisemaan suojat (tai sen puutteessa polttamaan sulakkeen). Tässäkohtaa johdon päästä napattiin sivuleikkureilla 20cm pätkä johdosta irti ja yleismittarin avulla varmistuttiin että oikosulku katosi. Uusi pistotulppa johdon päähän (tallista löytyi IP66 luokiteltu tulppa) ja johdot takaisin kiinni. Kone heräsi henkiin ja tiskaa jälleen täysin moitteetta. Ennen sisälle asennusta pyörittelin tallissa pari ohjelmaa läpi varmuuden vuoksi, sulakkeet eivät palaneet, käry ei nouse ja värkki toimii ihan täysin.

Eli ihan valtuutetun huoltomiehen arvio viallisesta ohjelmakortista oli aivan päin per…hosia. 610€ korjauslasku muuttui joutilaan pistotulpan hinnaksi. Tuokin löytyi valmiina, joten remontinkoruuseen meni muutama tunti aikaa, kunnon ammattilaisella olisi tuskin mennyt sitäkään. Ja vaikka tuon pistotulpan olisi ihan kaupastakin hakenut niin hintaa olisi tullut kalliissakin kaupassa asioimalla ehkä vitonen.

Ja tähän väliin, ennnenkuin kukkahatun hikinauha puristaa liikaa, on syytä lukea Tukesin ”Kodin sähkölaitteiden kunnossapito” -opasta, sivu 17:

5. Mitkä toimenpiteet ovat
maallikoille sallittuja?
Joitakin pieniä sähkölaitteisiin liittyviä toimenpi-
teitä saavat tehdä myös muut kuin alan ammatti-
laiset. Töiden tekijän on tällöinkin oltava riittävän
perehtynyt tai opastettu näihin tehtäviin ja turval-
lisuusvaatimuksiin. Näitä ”maallikoille” sallittuja
toimenpiteitä ovat:
• yksivaiheisen jatkojohdon korjaus ja teko
• sähkölaitteen rikkoontuneen yksivaiheisen
liitäntäjohdon ja pistotulpan vaihto

Nyt tuon koneen kanssa tehty toimenpide on juurikin tuo ”sähkölaitteen rikkoontuneen yksivaiheisen liitäntäjohdon ja pistotulpan vaihto”. Eli ihan täysin maallikollekin sallittu temppu, vaikka vianhakua tulikin tehtyä vähän pidemmän kaavan kautta.

Toinen tarina useamman vuoden takaa liittyy sekin Mielen kodinkoneeseen. Alkuperäistä vian epäiltyä syytä en enää muista, mutta ukkosesta ei silloin ollut kyse. Diagnoosi oli silloinkin että laitteen ohjelmakortti on viallinen ja korjausarvio oli jotain luokkaa 700€. Askeleet menivät koneen alkuperäisellä omistajalla jälleen huoltomies -> korjausarvio -> vakuutusyhtiö -> uusi kone. Noh, silloin kun opiskelijana oli ns. PA ja pyykkikoneelle tuli muuton yhteydessä tarve, niin jotain edullista ratkaisua piti keksiä. Tuo (jumalattoman painava) miele tuli kelkottua vuokrarivariin ja aloitin tutkimaan että saisiko laitteesta vielä toimivaa.

Töpseli seinään ja pesuohjelma päälle. Kone aloitti hommansa, mutta lopetti sen melkein samantien ja alkoi vilkuttelemaan häiriövaloa aukiolevasta kannesta (päältätäytettävä malli). Jälleen ruuvari, yleismittari ja muuta rekvisiittaa paikalle ja tutkimaan. Pienen setvimisen jälkeen sain kaivettua kannen lukituksen anturin (ihan simppeli mikrokytkin) esille. Miele on tehnyt rakenteen siten, että tuon kytkimen johto kulkee ohjelmakortilta pesurummun kehikkoa pitkin koneen runkoon lukon juureen. Useamman vuoden käyttö oli tehnyt tehtävänsä ja rummun tärinä oli ajan saatossa nitkutellut toisen johdon käytännössä kokonaan irti liittimestä. Vähän lisää askartelua niin koko anturin sai liittimineen irti koneesta tutkittavaksi. Tämän jälkeen pätkä uutta johtoa, juotoskolvi ja kutistesukkaa ja uudella johdolla varustettu anturi takaisin paikoilleen. Kone heräsi henkiin ja sillä pestään 4 muuttoa ja 3 perillistä myöhemmin edelleen pyykkiä. Kone on nykyään vissiin 10 vuotias ja äänistä päätellen rummun vetohihna tai joku rummun laakereista alkaa olla hiljalleen tiensä päässä.

Pidemmänpuoleisen jorinan lopputulemana siis meillä on nyt oikeinkin laadukkaat (ainakin merkin puolesta) tiskari ja pyykkikone. Molemmat olisi valtuutetun huoltoliikkeen toimesta kiikutettu kaatopaikalle romutettavaksi kuormittamaan jätehuoltoa. Vakuutusyhtiöt ovat köyhtyneet noista jotain tonnin luokkaa ja paikalliset kodinkonekauppiaat ovat kartuttaneet myyntiään kutakuinkin samalla summalla. Molemmissa tapauksissa korjauksiin on mennyt lähinnä aikaa ja vaivaa.

Ymmärrän toki, ettei ihan valtuutettu huoltaja voi alkaa vastuukysymyksienkään puolesta kolvailemaan virityksiä asiakkaidensa koneisiin, mutta ei nuo liitäntäjohdot tai anturit kovin montaa kymppiä voi maksaa vaikka kuinka tilaisi varaosat tehtaalta suoraan.

Koko homman pointtina lienee se, että vaikka se osaavanoloinen huoltomies sanoisi mitä tahansa niin omaakin harkintaa kannattaa vähän käyttää. En toki sano että kaikki huoltomiehet olisivat aina väärässä, mutta kovin heppoisin perustein täällä ollaan korjattavissaolevia koneita lyömässä kaatopaikalle. Ei mene allekirjoittaneen järkeen, etenkään nykyisellä puunhalaamisen aikakaudella, että kalliita ja täysin toimintakuntoisia vehkeitä ollaan nakkomassa surutta paaliin hyvin pintapuolisella tutkinnalla.

Toivonmukaan muualla maassa huoltomiehet vielä tekevät hommansa ammattiylpeydellä, täällä näin ei tunnu olevan.

PS. Jos meidän vakuutusyhtiön edustaja sattuu lukemaan niin kerro toki vaikka kommenttikentässä sikäli kun tällaiset rahan ja luonnon säästämistoimet ilman minkäänlaista riskiä eivät kelpaa vakuutusehtoihin. Etsitään vaikka yhdessä sellainen yhtiö jossa on jonkinlaista pyörtänöjärkeä.

Leikkimisen talo, osa 1

Kuten tuo parempi puolisko jo ehti vinkkaamaan niin kesän projektina on tullut väsättyä leikkimökkiä. Projekti aloitettiin jo jokunen viikko sitten kun kaverin pihaan sattui päätymään nippu joutilasta ulkovuoripanelia. Runkoa varten kävin varastamassa kakkoskakkosta, lattiarunko tehtiin kakkosnelosesta. Elementit läjättiin ensin kaverin pihamaalla, sieltä kun löytyi panelipinon lisäksi kunnon sirkkelipöytä ja muuta tarpeeseen sopivaa rekvisiittaa.

DSCN0727Lainateknolla ensin rakennustarvikkeet omasta pihasta kilometrin päähän pelipaikalle. Siellä tuli sitten enemmän tehtyä kuin kuvattua, mutta jokunen räpsy kuitenkin tarttui kameraankin.

DSCN0730Allekirjoittanut alkoi päästämään runkovärkkejä sopiviksi paloiksi. Siinäkohtaa kun runkopuut oli katkottu valmiiksi seuraavalla työpisteellä oli jo melkein yksi seinä läjässä.

DSCN0729Tämän jälkeen homma olikin sitten varsin suoraviivaista, seinäelementti kun mitoitettiin panelin mukaan niin paneleita ei tarvinnut katkoa. Ikkunat ja muut hienostelut seinään tehdään jälkeenpäin, joten runko ensin naulaimella nippuun ja sen jälkeen panelia pintaan.

DSCN0732Toinen sivuseinä valmistui 8 minuutissa, ensimmäinen otti vähän pidempään. Tästä kuvasta n. puoli tuntia myöhemmin tilanne näytti sitten tältä:

DSCN0737Tässä välissä piti käydä hakemassa lisää puutavaraa, mutta 2,5 tuntia myöhemmin projektipaikalle oli ilmestynyt jokunen kattotuoli ja lattiarunko (ei kuvassa).

DSCN0741Illan aikana tuli tehokasta työaikaa jotakuinkin nelisen tuntia, mukaanlukien noin tunnin keikka tarvikkeiden haussa. Seuraavana päivänä elementit sitten kelkottiin traktorin kärryssä asennuskohteeseen.

DSC_0174Kotipihassa sitten homma aloitettiin perustuksista. Edellisillä omistajilla on tuolla kohtaa ollut koirankoppi, joten nurmikkoa ei pahemmin tarvinnut kuoria alta pois. Perustus tehtiin käytännössä suoraan nurmikolle ja hiekkapohjalle, prismasta halvimpia betonilaattoja pari tusinaa konttiin ja lapion kanssa asettelemaan.

DSC_0177

Perustus paikoillaan.

DSC_0178Ja ainakin hetkellisesti jopa suorassa. Tämän jälkeen lattiarunko paikoilleen, runkoon vanerilattia kiinni ja seinäelementit ympärille.

DSC_0316Elementit vedeltiin kiinni lattiarunkoon ja toisiinsa 120×5 ruuveilla, tukevasti tuntuu olevan pystyssä. Seinien jälkeen sitten kattotuolit seinien päälle.

DSC_0318DSC_0323Kiinnitysmetodina sama kuin seinäelementtienkin kanssa, eli akkupora ja pitkiä ruuveja. Jokainen niska tuli loppupelissä pistettyä ensin päältä yhdellä ja vähän myöhemmin alapuolelta vielä kahdella ruuvilla kiinni seinään. Yhdelläkin ruuvilla tuolit pysyivät kyllä paikoillaan, mutta siinä kohtaa kun aluskate ja -laudat olivat katolla alkoi tuntumaan ettei parempi kiinnitys haittaisi ettei koko katosta tule leijaa.

DSC_0324Kattotuolit paikoillaan. Tarkkasilmäiset huomaavat, että räystäslinja ei tuoleissa ole ihan suora, tämä on ihan tarkoituksella tehty veto, elementit kun tuli tehtyä muualla niin illankähmässä ei enää edes yritetty laskea ja miettiä että miten pitkäksi räystäs pitäisi jättää. Elementit tehtiin siis suosiolla ylipitkiksi, jolloin ne pystyi katkaisemaan asennuksen jälkeen oikeaan mittaan.

DSC_0325Seuraavaksi aluskate niskaan. Kasvihuoneprojektista jäänyt rakennusmuovi ja nitoja aseistuksena katteen asentamisessa ei kovin montaa hetkeä mennyt. Seuraavaksi sitten aluslaudat katolle. Näiden asennus oli hieman jännää, kun tuo kakkoskakkonen ei kuitenkaan kaikkein tukevinta tavaraa ole, mutta sinnepä nuo kuitenkin sai ilman isompia ongelmia.

DSC_0003

Tämän jälkeen sitten vasikoiden katkaisu oikeaan mittaansa ja käytettynä löytynyt kattopelti vähän lyhyempiin pätkiin. Ostetut palaset kun olivat 540 pitkiä, tarvittava mitta oli 215.

DSC_0001DSC_0009Tämän jälkeen sitten muualta saadun loistoidean mukaan toisen kattopuoliskon palat ruuvattiin ensin yhdeksi isoksi palaksi, jolloin ainakin noin periaatteessa profiilien sovittelu kohdilleen onnistuu helpommalla kuin katolla keikkuessa.

DSC_0013Käytännössä homma oli hieman helpommin sanottu kuin tehty. Saatiin tuo palanen kuitenkin paikoilleen, mutta toinen puoli katosta tehtiin kahdessa osassa, eikä profiili sen kummemmin jäänyt pykältämään. Periaate kuitenkin ihan sama, pellinpala suunnilleen paikoilleen ja jälleen akkupora laulamaan.

DSC_0018Lopuksi vielä samoilla tulilla laitettiin harjapelti paikoilleen. Nurkkapellit jäivät vielä odottamaan vuoroaan, vaikka sillä soviteltiinkin harjapellin paikkaa jo etukäteen.

DSC_0021Kattopeltien jälkeen projekti sitten jäikin kesälomalle, kun allekirjoittanut keräsi paremman puolikkaansa kanssa sirkuksen autoon ja suuntasi kohti anoppilaa. Lomakuulumisista kuitenkin jossain vaiheessa erikseen, leikkimökkiprojekti jatkuu kunhan lomalta kotiudutaan. Näihin kuviin ja tunnelmiin.

DSC_0184

 

 

Tatti kiiltämään

Kuten täälläkin päin on tapana niin pihassa nököttää lipputanko. Lippua siinä ei tosin ole juhannuksena tai muutenkaan tullut pidettyä, koska tanko itsessään oli kohtuu sammaloitunut ja muutenkin sen näköinen, ettei se oikein ollut siniristin arvolle sopiva. Männäviikolla tuttavaperhe pistäytyi meillä grilliherkkujen merkeissä, mutta pitihän ne makkarat ensin jollain ansaita. Eli iltapäivän puhteena oli lipputangon pesu.

DSC_0120.NEF_02F0IXHomma alkoi sillä, että ensiksi kaiveltiin tangon juurelta mutterit esiin ja korvattiin puuttuva saranatappi pätkällä M10 kierretankoa. Sitä tarina ei kerro miksi saranatappi ylipäätään puuttui, mutta pienellä sovittelulla ja väkivallalla improvisoitu tappi istui paikoilleen.

DSC_0127.NEF_ZXW0IXSarana paikoilleen, mutterit irti ja lasikuituinen tolppa nurin. Painoahan tuolla tangolla ei kovin kummoisia ole, joten kaataessa piti lähinnä pitää huoli ettei koko komeus lipeä käsistä, muutoin tuo ei järin suuria ponnisteluita vaatinut. Tämän jälkeen tolppa kantoon ja tallinkupeeseen.

DSC_0133.NEF_8YFYIXKuten kuvasta näkyy, niin ihan pieniä roiskeita ei olla kuuraamassa.

DSC_0134.NEF_4W3FJXEnsihoitoa painepesurilla, ensimmäisen huuhtelun jälkeen sitten ämpäriin vettä ja loraus autoshampoota ja tiskiharjan kanssa pinttyneemmän lian kimppuun. Sitkeimmät tahrat ja jäkälät tuli vielä erikseen hierottua ihmesienellä. Ihan jokaista likatäplää ei noillakaan työkaluilla saanut irti, mutta kiinnijääneet paskat ovat senverran pieniä ja haaleita ettei niitä erota ellei katso aivan vierestä (mikä on tangon paikoillaanollessa aavistuksen haastavaa, etenkin yläpäästä).

DSC_0152.NEF_MONWIXPesu viimeisteltiin autovahan jämillä. Pinnasta tuli mukavan liukas ja vahaus toivonmukaan hidastaa likaantumista. Arvaus on, ettei tuota tolppaa ole käytetty nurin 90-luvun jälkeen, joten tuskinpa ihan vielä ensikesänä tarvitsee alkaa uudestaan pesemään.

Pesun ja kiillotuksen jälkeen tanko sitten takaisin pystyyn.

5471820927_383aca02fc_zEikun,

DSC_0157.NEF_68XCJXSamalla kertaa tuli uusittua naru ja lukot, nyt kelpaa nostaa lippu salkoon juhlapäivien kunniaksi. Kiitokset vain talkooväelle tätäkin kautta, pihan yleisilme parani ihan ihmeen paljon noinkin pienen homman seurauksena. Rautaisen tai puisen tangon kanssa työmaa olisi toki ollut heti ja huomattavan paljon isotöisempi, onneksi sellaisia ei ole tänne investoitu.