Kirjoittajan arkistot: Take

Tilastotiedettä

Vastaa

Sivuston kävijäseurantaan tuli nakattua AWStats joku aika sitten ja dataa on kertynyt. Näitä horinoita on tuon mukaan käynyt kuluvana vuonna lukemassa n. 4000 eri pällistelijää, kaikkiaan vähän päälle 7600 kertaa. Kuukausittaisia kävijöitä on n. 900 ja käyntikertoja n. 1800.

Ihan pilkulleenhan nuo datat tuskin pitävät paikkaansa ja seassa on mm. allekirjoittaneen RSS-lukija, joka käy kurkkimassa uutta sisältöä useamman kerran päivässä. Jonkinmoinen lukijakunta blogilla kuitenkin tuntuu olevan, vaikkei vuorovaikutteisuutta kovin kummoisesti kommenttien tms muodossa täälläasti näykään.

Muutoin tilastoista löytyy että keskimääräinen visiitti sivulla on kestänyt 99 sekuntia, ehdottomasti suurin osa menee kastiin 0-30s, johtuen lähinnä Googlen ja muiden hakukoneiden roboteista jotka lukevat sivuja vähän orgaanisia lihasäkkejä nopeammin.

Ehkä mielenkiintoisin sisältö tilastoista löytyy kuitenkin hakufraaseista joiden kautta sivustoon on kuluvana vuonna päädytty:

nyörisukat
nurmikon ilmastus kone
tuulensuojassa merkki kosteudesta
kattotuolien mitoitus
kassala blogi
pitsisukat
terassin rakentaminen nurmikolle
kasvihuone sisältä

ja oma suosikkini:

itse tehty romanttinen kasvihuone

Romantiikkaa en vielä ole tuosta meidän kasvihuoneesta löytänyt, mutta kauheus lienee tuossakin katsojan silmässä. Tuon käsityöt ja pihan mylläys tuntuvat olevan ihan yleisiä harrasteita muuallakin valtakunnassa. Ei niin yllättäen käsitöihin liittyvät haut ovat yleisempiä syksyllä ja kevään korvalla hakutermit keskittyvät enemmän idätykseen, kasvihuoneeseen ja pihan kunnostukseen.

Statistiikat ovat ihan mukavaa seurattavaa, webbiserverin logit antavat vain valitettavan rajoittuneen kuvan sivuston käytöstä. Googlen analytics olisi varmaan Ratkaisu(tm), mutta ainakaan toistaiseksi en ole ajatuksesta pahemmin innostunut.

Kasvihuone valmiiksi uuteen kauteen

Vastaa

Kasvimaan lisäksi kasvihuoneeseen tehtiin valmisteluita uutta kasvukautta varten. Jo viimekesänä tuli todettua että tehdyt kasvatusaltaat jäivät vähän turhan pieniksi, etenkin syvyyssuunnassa.

Kaivelin keväämmällä sahatusta taapelista lautoja, vaikkeivat nuo vielä ihan kunnon rakennusvärkistä menekään niin kasvilaatikoiksi nuo kelpaavat. Kaikkineen lautaa meni jotain viitisenkymmentä metriä, 2 kerrosta nousua ja laatikot molemmin puolin käytävää ovat n. 0.5*3.5 metriä, plus päädyt. Ensin tallinnurkalla katkomiset määrämittaan, sitten puutavara kasvihuoneelle ja hakasnalulain laulamaan. Kiinnityspisteet jäivät senverran hentoisiksi etten viitsinyt runkonaulaimella ampua, ja toisekseen ihan nauloilla laatikkoon olisi jäänyt sisäpuolelle kohtuu monta kärkeä joihin repiä kätensä. 40mm hakasista ei jäänyt kärkiä näkösälle ja komeuden pitäisi pysyä pystyssä kun kuvissakin näkyvät tukipuut jäävät mullan alle kiinni.

Pikkunätti projekti, toivonmukaan kasvatukset tuottavat tulosta.

Samalla tuli visioitua seuraavaa revisiota kasvihuoneesta. Oleellisimmat parannukset ovat leveys, käytävälle kun pitää mahtua kottikärryilläkin. Toisekseen nyt seinästä jää neljännes kasvatuslaatikon alle, eli muovia menee ihan täysin hukkaan. Piirrustukset paremmasta alkavat hiljalleen muotoutua korvienvälissä, toteutetaan sitten joskus vuoden tai kahden päästä.

Kasvimaa valmiiksi uuteen kauteen

Vastaa

Lumi suli lopulta meidänkin pihalta, kuten rouva on jo ehtinyt mainitsemaan. Vaikka kasvimaalle tehtiinkin lisätilaa kaatamalla puita, niin tuo kantoja täynnä oleva maatilkku ei ihan vielä viljelykäyttöön sovellu.

Kasvimaa siis pysyy siinä missä viimevuonnakin, hieman lisää höystöä multaan ja menoksi. Istutuspenkkien teko jää rouvan vastuulle, joten kertokoot itse niistä tarkemmin, mutta kerrotaan nyt kuitenkin tuosta puutarhajyrsimestä, silläkin kun on oma tarinansa.
Viimesyksynä lähes naapurissa oli pari viikkoa romunkeräyspiste, jonne tuli omistakin nurkista kannettua romumetallia kierrätykseen. Kaveri oli omien roipeidensa kanssa huomannut romukonttiin heitetyn puutarhajyrsimen, joka näytti ihan käyntikuntoiselta. Samalla kun vietiin omia romuja niin jyrsin tuli nakattua paluukuormaan takaisin. Noudon jälkeen pukkasin värkin vain varastoon odottamaan sopivaa hetkeä jolloin sitä ehtisi ihmettelemään. Ensivaikutelma oli ihan positiivinen, mitä nyt kahvan vaijeri oli rispaantunut ja ruostunut jumiin.

Nyt kevään korvalla hilasin keksinnön työstettäväksi. Ihan ensimmäisenä lähdettiin positiivisella asenteella liikenteeseen, tarkistus että koneessa on öljyä ja bensiiniä tankkiin. Ihan noin vähällä ei kuitenkaan päässyt, vaikka kone vähän lupailikin käyntiinlähtöä niin lapiolla olisi kääntänyt maan nopeammin kuin repimällä narusta. Tankki ja kaasutin irti moottorin kyljestä ja kaadettu bensatilkka ämpäriin. Bensiini oli muuttunut lähinnä vappusiman näköiseksi, joten pieni puhdistusoperaatio oli tarpeen.

Kaasarin puhdistuksen ja tankin pesun jälkeen uusi yritys käynnistyksestä tuotti jo tulosta. Kone lähti käyntiin kohtuu kyselemättä komean metelin säestämänä. Hintaan kun ei kuulunut äänenvaimenninta. Änkkäri improvisoitiin kaverin nurkista löytyneestä vaimentimesta pienellä vasarasovitteella ja kahvan vaijeriksi valikoitui aina varma valinta, eli halvin mahdollinen polkupyörätarvike.

Lopuksi vielä kotitalon nurkista pätkä lattarautaa ja siitä puukko renkaiden taakse niin koneen saa pidettyä aisoissa eikä tarvitse juosta pitkin pihoja karanneen myyrän perässä. Kunnostuksen hinnaksi kertyi vaijerin 4,5€ ja sekalaisia muita osia omista ja tuttujen nurkista. Koneella on nyt ajeltu oma kasvimaa ympäri useampaankin kertaan ja vaikkei tuo nyt toki uudenveroinen olekaan niin kyllä tuo lapiomiehen voittaa. Uusi tulppa ja remmi vielä ostoslistalle niin saa ensikesänä tehdä vielä nykyistäkin isomman kasvimaan ilman hetkellisiä käyntihäiriöitä ja vetoremmin uudelleenlaittoa 10 minuutin välein.

Kaikenlaista käypää ihmiset heittävätkin menemään. Tuommoisista myyristä pyydetään tori.fissä käyntikuntoisena 150-200€, moottorivikaisistakin yksilöistä 50-100€. Ihan tarkalleenottaen tuollainen dyykkaaminen on vissiin kiellettyä, mutta minä ainakin mielummin näen korjauskelpoiset laitteet käytössä kuin kaatopaikalla.

Jos joku tästä puunhalaamisesta haluaa sakot lähettää niin kuoreen voi pistää vaikka Hannu Karpon osoitteen.

Kasvatuspisteellä kasvaa paprikaa, vesimelonia ja ruusuja

Vastaa

Kuvamateriaalia ei ole ihan ihmeitä tarttunut, mutta kodinhoitohuoneen kasvatuspisteeltä löytyy melkein kaikkea muuta paitsi kurkkua ja tomaattia.Jopa ruusut on saatu kasvamaan ihan siemenestä lähtien, mutta jostain syystä hyvällä alulla olleet tomaatit ja kurkut kuolivat käytännössä kaikki. Kumpaakin pitäisi olla useampaa lajiketta ja kymmeniä taimia, käytännössä kasvihuoneeseen on siirretty puolentusinaa kituvaa kasvia.

Paprikat voivat hyvin, mutta paljon mikään muu ei sitten voikaan. Ruusukaalit, tomaatit, kurkut ja kesäkurpitsat lopettivat kasvun ja kellastuivat. Asiaa on pohdittu ja pyöritetty useammankin hortonomin voimin ja ensialkuun epäitliin että homma kaatuu liian voimakkaaseen multaan. Rehuja siirreltiin hiekkaisempaan tavaraan kasvamaan, joka ehkä aavistuksen auttoikin, mutta loppupelissä mullan vaihto ei auttanut oikein mitään.

Loppupelissä syypääksi tuntuu kallistuvan kuitenkin valaistus. Vaikka kasveille tarjottiinkin keinovaloa, niin 45W ei ilmeisesti ole tarpeeksi ja toisaalta nuo käytetyt bilteman energiansäästölamput eivät spektriltään taida vastata muiden kuin paprikan tarpeita. Ensikevään kasvatuksille tehdään sitten ihan erillinen hylly, johon asennetaan riittävästi kasvatukseen tarkoitettuja valaisimia. Tämä nikkarointi saa kuitenkin jäädä ihan suosiolla syksyn puolelle, kesän projektilista alkaa olla jo senverran pitkä että aika ja etenkin rahat loppuvat ennenkuin valmista tulee.

Toinen parannus valaistuksen lisäksi tulee olemaan altakastelu. Nyt rehuja on kasteltu perinteisesti päältäpäin, mutta kokemus on osoittanut muualla että altakastelu on huomattavan paljon tehokkaampaa.

Oppia ikä kaikki, josko tuo ensivuonna antaisi jo parempaa tulosta. Nyt voi kuitenkin olla tyytyväinen että paprikat ainakin toistaiseksi voivat oikein hyvin ja syksyllä on odotettavissa tavan paprikan lisäksi chiliä ja habaneroa ruoan sekaan.

MF liikkuu omin voimin

Vastaa

Aina kun muilta kiireiltä on ehditty niin tallissakin on tullut vietettyä aikaa traktorin parissa. Nyt kuitenkin alkaa kevään peltotyöt olla ovella ja työjuhtaa tarvitaan, lähinnä tältäerää lietepumpun äärelle.

Toissaviikon puolella koneesta otettiin jo ensimmäiset käyntisavut. Polttoainelinjan ilmaus on edelleen vähän paskamaista hommaa ja hieman karsitun kokoonpanon kanssa virransaannissa meinasi olla kevyttä haastetta. Jonkinaikaa räpsittiin starttikaapeleilla konetta käyntiin, mutta punahehkuiset starttikaapelit ja ilmaruuveista tihkuva diesel ei ole oikein hyvä yhtälö. Pienen sähkömiesleikin jälkeen homma alkoi kuitenkin luonnistumaan.

Kun moottori oli todettu toimivaksi projektiksi otettiin vesipumppu ja muut koristeet joita moottorin kyljestä vielä puuttui. Samalla teetettiin muutamia uusia hydrauliikkaletkuja rispaantuneiden tilalle. Kun moottori sai laturia myöten koristeet niskaan tulikin aika miettiä hallintalaitteita.

Koppi makaa edelleen siinä mihin se joulukuussa laskettiin ja ruostepaikkojen kimppuun ei ole vielä päästy lainkaan. Risan kopin nostaminen kunnostetun koneen päälle tuntuu kuitenkin vähän hölmöltä hommalta niin patentti & viritysosasto kehitteli verkuun lautalattian.

Äitienpäivän kunniaksi käytiin ajelulla. Koeajajat olivat sitä mieltä että hyvä tuli. Minimalistiset hallintalaitteet kattavat polkimet, päävirtakytkimen, käsikaasun ja käynnistysnapin. Koeajolla tuli havaittua että koneessa on voima jälleen kotona ja moottori toimii kutakuinkin moitteetta. Käynnistelyiden jälkeen kiristettiin vielä muutamia letkuja ja koejaon jälkeen huomattiin että suuttimien paluulinjasta tihkuu hieman polttoainetta, joten sinne vaihdellaan vielä muutamat uudet rikat.

Laitos jokatapauksessa kulkee omin voimin. Seuraavaksi ohjelmassa on sitten siirtyä ohjaamon ruosteiden pariin ja miettiä koko sähköpuoli uusiksi. Rungossa itsessäänkin on vielä maalailtavaa, kuten kuvasta näkyy niin rungon väri on paikoitellen muuttunut ruskeanharmaasta hopeanharmaaksi.

Maalaukset jatkuvat kunhan kone on käynyt välillä palkkatöissä. Samalla näkee mahdolliset vuotopaikat ja nekin saa tilkittyä samalla kuntoon.
Paikallisesta romuonnelasta tarttui vielä mukaan kolmen ruiskun setti niin ainakin kylkipeltejä ja muita suurempia pintoja saa maalattua vähän pensseliä mukavammin. Alehinta koko setille oli 89€, en oikein osaa pitää pahana ja kun ei paremmasta tiedä niin ruiskut ovat vähintään käyttökelpoisia kapineita. Oma taiteenlajinsa tuo ruiskumaalaus toki on, mutta tekemällä oppii.

Lisää pihapuuta pötkölleen

Vastaa

Onpa taas ehtinyt vettä virrata Väärä- ja muissa joissa sittemmin edellisen postauksen. Burnoutin partaalla hiluva nörttinne on kuitenkin keskittynyt taas vaihteeksi tekemään eikä suunnittelemaan tekemistä.

Yksi isompi projekti on ollut jälleen kerran puunkaato. Tuossa Riesala-nimisellä metsäpalstalla on kasvanut pitkiä ja ohuita mäntyjä. Talven ja kevään myrskyissä kaatui 3 ja jokaisella vähänkin kovemmalla tuulella hirvitti että milloin kaatuu lisää tavaraa ja etenkin että milloin kaatumissuunta on johonkin muualle kuin joutomaalle. Kuten kuvastakin näkyy niin rungot antoivat tuulessa myöten kohtuu komeasti.

Velipojan kanssa ensin aloiteltiin hommaa ihan perinteisesti moottorisahalla ja kaatovängällä. Ensimmäisessä erässä kaatui 7 runkoa, mutta puuskittainen tuuli teki hommasta vähän turhan jännää. Viimeisenä paljain kourin kaadetussa rungossa meinasi jo käydä vahinko, kun juuri puun lähtiessä kaatumaan tuli pieni tuulenhenkäys ja hyvin lähtenyt kaatumissuunta vaihtui aika tasan 180 astetta vastapuolelle. Ihmeen kaupalla mitään merkittävää ei jäänyt alle ja tuhoiksi jäi muutama kuoppa pihatiessä.

Tuollaisten pitkien, oksattomien runkojen kaato on muutenkin vähän jännää hommaa. Tuuli on opettanut rungot hyvin joustaviksi painopisteen arviointi on maasta käsin pirun hankalaa kun alimmatkin oksat heiluvat jossain 8-10 metrissä. Rungot siivottiin ihan käsipelissä metrin- parin pätkinä pinoon ja tuolla ne odottelevat tällähetkellä pääsyä liiteriin.

Riukuja jäi kuitenkin pystyyn ja suurempien vahinkojen välttämiseksi pihaan hommattiin vähän sorkkarautaa isompi kaatovänkä.

Kuvassa jo pihatien varresta yksi laho koivu nurin (kyljessä oli parikiloinen pakurikääpä, jos joku haluaa tulla keittämään siitä teetä niin tervetuloa). Voima puhuu ja puu kaatuu. Naapuri veljensä kanssa kävi pukkaamassa puuta nurin ja kun tuota hommaa ovat tehneet enemmänkin niin koko operaatiossa kesti vähän enemmän kuin talkookahvien keitossa meni.

Allekirjoittaneen ohjelmaksi jäi lähinnä ihmetellä miten nopeasti homma tapahtuu.

Kaatosuunnat osuvat aika pilkulleen kun käytettävissä on kunnon kalustoa. Samalla kertaa kaadettiin liiterin vierestä vielä yksi paljon isompi mänty kuin mitä nuo puhelinpylväät. Ko. mänty oli jo kovasti kallellaan liiteriä kohti ja muutenkin vähän polttopuiden kanssa pyöriessä edessä niin samalla kertaa tuli lisää tilaa sinnekin.

Aikaisempi metsän omistaja on jättänyt puut kasvamaan oman onnensa nojaan joskus vuosikausia sitten ja metsä on kasvanut todella tiheäksi. Kassalan edellinen omistaja on puolestaan sitten harventanut metsää ja jättänyt osan puista pystyyn, mutta tiheässä kasvaneet puut eivät oikein pärjää kun tuulensuoja harvenee ympäriltä. Eikäpä tuommoiset 15-18 metriset, oksattomat männyt muutenkaan oikein omaa esteettistä silmää hivele.

Tuolle pläntille tullaan sitten jatkossa tekemään pottupeltoa, kasvihuonetta ja mitä nyt keksitäänkään. Tässäkohtaa voi kuitenkin olla tyytyväinen että puut ovat nurin, vahinkoja ei käynyt ja päivä mahtuu paistamaan pihaan taas vähän paremmin.

Vielä polttopuut liiteriin niin hvyä tulee. Osa rungoista menee kaverille hyötykäyttöön, kertokoot itse omista projekteistaan omassa plokissaan, loput nakellaan liiteriin. Kaikenkaikkiaan pihasta pitäisi olla taas parin talven puut nurin ja lisäksi edellisessä numerossa mainittu taapeli rakennustarvikkeita, joista alkaa nikkaroimaan.

Pihapuuta nurin

Vastaa

Kuten tuo toinen puolisko jo ehti mainitsemaan niin pihasta lähti jokunen puu, tarkemmin sanoen 5 isoa mäntyä. Puut kasvoivat suht lähellä sähkölinjaa, joten soitin Korpelan Voimalle että voisiko sähkölaitos nykäistä männyt pötkölleen ettei tarvitse itse vetää sähkölankoja poikki. Sähkölaitoksen edustaja veikkaili että yleensä näissä toimeksiannoissa on mennyt pari-kolme viikkoa, etenkin kun mitään välitöntä kiirettä ei ole.

Viikkoa myöhemmin puhelin kuitenkin soi ja kaatoporukka ilmoitti olevansa 20 minuutin päästä pihassa. Eihän siinä sitten, minä näytin mitkä puut pistetään nurin, miehet pohtivat hetken kaatosuuntia ja poistuivat pihasta varttia myöhemmin. Tekijämiehiä sano, siinä ei meinaan paljon jääty nenää kaivamaan, toinen kaatajista pisti tunkin puuta vasten sillävälin kun toinen repäisi stihlin käyntiin ja puuta nurin.

Palveluun ei sentään kuulunut katkonta eikä karsinta, se jäi asujien varaan.

Kuten kuvasta melkein näkyy, niin maisemaan ilmaantui muutama risukasa. Kaatajat ilmaantuivat pihaan senverran vauhdilla, ettei paljon ehtinyt ennen/jälkeen kuvia taaskaan edes miettimään. Pitää penkoa gallerioita kunhan pääsee takaisin omaan lähiverkkoon ja kuva-arkistojen äärelle.

Kaveri tuli talkooavuksi karsimaan ja katkomaan kaadetut puut, ajatus oli tehdä nelisen metriä pitkää pätkää ja sahauttaa ne. Lähes rajattomalla itseluottamuksella ja tukkisaksilla varustautuneena sitten pöllistä kiinni. Tästähän se lähtee tuohon metsänreunaan niin että heilahtaa. Ihan kirjaimellisesti, kahteen mieheen kun veti tukkia niin että otsasuoni oli vähällä katketa niin tukkia sai heilautettua.

Pienen soittelutuokion jälkeen metsäkärryn keulalle löytyi takavetoinen international jostain 70-luvun nurkista. Tallissa oleva MF kun ei ihan vieläkään ole ajokunnossa, saati että sillä saisi metsäkärryä vedettyä.

Sekä traktori että kärry olivat vähän pieniä puihin nähden, mutta pihaan aikalailla sopivankokoista kalustoa. Pienen kikkailun kanssa puut sai hilattua pihatien varteen josta ne siirrettiin pykälää isommalla kalustolla kenttäsirkkelille. Viidestä pihamännystä tuli jonkinmoisen latvarankapinon lisäksi vajaa 400 metriä lautaa ja vajaa 100 metriä lankkua. Oksia ei edes aloitettu perkkaamaan sen tarkemmin, naapuri kävi hakemassa valmiit kasat haketukseen, joten niistäkin päästiin varsin kivuttomasti eroon.

Oma hommansahan tuossa on, mutta pihaan tulevan valon määrä lisääntyi huomattavasti. Kuten todettua suunnitelmissa on vielä kaataa ainakin 5 mäntyä talon läheltä ja tiellepäin olevalta metsäpalalta kaatuu sitten enemmän tavaraa. Näistä kuitenkin joskus myöhemmin erikseen.

Nyt näihin kuviin ja tunnelmiin.

Vuosi omakotiasumista takana

Vastaa

Vuosi sitten muuttokuorma oli jo purettu ja Kassala oli saanut uudet asukkaat. Ensimmäinen postaus blogiin on tehty 4. helmikuuta 2014 ja tätä kirjoittaessa vuosi sitten maaliskuussa rakenneltiin vinttiä.

Maaliskuun loppupolella oltiin jo haravoimassa pihaa, mutta tänä vuonna nurmikon päällä on vielä melko miehekäs lumikinos. Vuoteen on tapahtunut paljon ja paljon on jäänyt tekemättä. Ajatus oli tehdä oikein kuvallinen postaus vuoden mittaan tapahtuneista asioista, mutta tätä kirjoittaessa ollaan tienpäällä ja, kiitos Elisa Oyj:n nykypolitiikan, omien nettiyhteyksien yli ei paljon kuvasaastaa selailla.

Työhuoneprojekti on jäänyt muiden hommien jalkoihin vähän turhankin tehokkaasti ja sen sata muutakin hommaa on vielä joko aloitettu tai vasta suunnittelupöydällä. Tekemisenpuutetta ei siis ole näköpiirissä. Kunhan lumet sulaa, niin leikkimökkiprojekti pitäisi viedä loppuun, pihassa on vielä puita kaadettavaksi osaavallekin metsurille pariksi päivää ja sisällä pitäisi nikkaroida kaikenlaista suurempaa ja pienempää.

Muuton jälkeen on kuitenkin taloksi asetuttu ja monennäköistä isompaa ja pienempää hipistelyä on tullut tehtyä. Äkkiseltään mieleen tulee kymmenien pikkufiksausten lisäksi kasvihuone, leikkimökki, kymmenkunta kaadettua puuta, tallin lämminvesivaraaja ja hana, työhuoneprojektin aloitus, traktorin purku ja osittainen kasaus sekä rouvan toimesta tehty keittiön kaappien nollabudjetin pikafiksaus.

Keskeneräisiä projekteja on sitten työhuone, traktori, lämpömittari ym talotietojen seuranta, tallin puolella monenlaista parantelua ja uuden rakentamista sekä toki sisälle monenlaista pientä ja isoa nikkarointia.

Omakotiasumisen makuun voisi kuitenkin sanoa päässeensä ja ainakin vielä homma tuntuu kovasti mielekkäältä. Kyläreissuja kun on tullut tehtyä sinne tänne kerroskuutioihin niin kyllä se vain paluu maalle tuntuu hyvältä. Illalla voi tiiarilla taivaalle tähtiä ja revontulia, loppukesästä auringonlaskuja voi ihastella terassilta. Tenavilla on ihan erilailla lääniä melskata ja pitää meteliä (ja sen kyllä huomaa etenkin kyläillessä ettei käsitykseen enää mene että lattian alla voi olla naapuri).

Ainoa isompi miinuspuoli kasvukeskuksen ulkopuolella asumisessa on nettiyhteys. Tarjolla on edelleen ADSLää, tai sitten mokkulaa. Olen yrittänyt vuoden mittaan kysellä muutosta tilanteeseen kaikilta operaattoreilta useampaankin kertaan, lisäksi olen lähestynyt kunnan teknistä päällikköä ja kunnanjohtajaa sähköpostilla asiasta ja noin ylipäätään olen yrittänyt saada tilannetta muutettua ihan tosissaan, mutta toistaiseksi tulokset ovat olleet melko laihoja. Askelmerkit seuraavallekin etapille tuon kanssa on jo mietitty, mutta toteutus odotuttaa vielä itseään. Istuva viestintäministeri voi odotella samassa yhteydessä allekirjoittaneelta sähköpostia.

Elämänmuutos on kuitenkin ollut pääasiassa positiivinen. Suosittelen lämpimästi, kunhan muuttajalta löytyy riittävät eväät omakotiasumiseen noin ylipäätään.

Valaistumista kasveille

Vastaa

Kuten viimenumerossa tuli kerrottua niin kasvien valonsaannin kanssa ilmeni pieniä ongelmia. Luonnonvaloa ei vaan vielä tule riittävästi ikkunoista vaikka kuinka niin toivoisi. Lisävalon järjestäminen alkoi pöytätilalla. Pienen etsintätuokion jälkeen löytyi n. 100x50cm levynpalanen, toinen reuna kulmaraudoilla kiinni seinään, toiselle reunaa pari pöydänjalkaa. Akkupora, jokunen ruuvi ja hetki askartelua niin projektissa pääsi suunnittelemaan valaisinta.

Kaikenmaailman kasvivaloista (ja muuhun sisäkasvatukseen liittyvästä) löytyy netistä tietoa parhaiten lähinnä kahden alan harrastajilta, eli joko chilin tai hampun kasvattajilta. Parasta mahdollista valaistusta saa kuulemma rikkiplasmalampuilla, jotkut käyttävät suurpainenatriumlamppuja, erilaisia sinipunaledejä saa maailmalta kaikissa mahdollisissa muodoissa ja lisävalon tarjoaminen ylipäätään tuntuu olevan melkoinen taiteenlaji.

Nyt kuitenkaan nurkissa ei sattunut pyörimään parin tonnin rikkiplasmalamppuja, eikä parin satasen natriumituikkuja niin patentti- ja viritysosasto alkoi visioimaan lisävaloa siitä mitä sattuu olemaan saatavilla. Lopputulos näkyy alla, kauheus on toki katsojan silmässä, mutta voisi kai tuo rumemmankin näköinen olla.

Ensimmäinen ajatus oli tehdä pöydälle seisova teline johon valot olisi ripustanut, mutta tuota miettiessä parempi puolisko onneksi vinkkasi että entä jos koko kom..kauheuden ripustaisi katosta roikkumaan.

Ajatus muotoutui läjään ja karkeat mitat taskussa lähdin kohti tallia askartelemaan hommaa eteenpäin. Pätkä karkeahöylättyä lautaa, lipputankoon hommattua narua muutama metri ja talosta irroteltuja spottivalaisimia romuhyllystä. Laudanpätkä sai ensin hiekkapaperia ja sen jälkeen mastonin valkoista kilikolia kevyesti pintaan. Ihan kunnolla valkoiseksi en alkanut lautaa maalaamaan kun projektista piti saada joskus valmistakin ilman suurempia odotteluita maalin kuivumisen kanssa.

Spotit pyyhin ensin puhtaaksi pölystä ja muusta roipeesta jota tallin hyllyssä oli valaisimiin kertynyt. Sen jälkeen heijastinkuvun virkaa toimittaneet valkoiset kuupat saivat lähteä irti. Pienen puhdistusoperaation jälkeen laudanpätkän maali oli kuivunut senverran ettei sormiin jäänyt valkoista. Lautaan reikä johdon läpivientiä varten ja lamput tasavälein kiinni lautaan ja johdotuksiin. Tämän jälkeen sitten yläpuolelle lautaa narunpätkät kiinni. Kuten kuvastakin näkyy niin kiinnitys tapahtui suunnilleen helpoimmalla mahdollisella tavalla. Ruuvi narusta läpi ja rikan kanssa kiristys lautaa vasten, hyvin pysyy.

Yläpäähän narua tein vaijerisakkelilla lenkit. Lenkkiin vaikuttavat voimat jäävät senverran pieniksi, että sakkeli pitää narulenkin paikoillaan ihan paljain sormin kiristämällä. Kantava ajatus on, että valojen korkeutta voi säätää sitämukaa kun kasvit kasvavat. Tässäkin kohtaa katosta ripustaminen on paljon parempi vaihtoehto pöydällä seisovaan telineeseen nähden.

Parin askartelutovin jälkeen komeus oli valmiina ja seuraavana päivänä projekti jatkui ruuvaamalla pari nurkista löytynyttä ruuvikoukkua kattoon. Valaisin roikkumaan, 15W energiansäästölamput paikoilleen ja kellokytkin jatkoroikan juureen. Energiansäästölamput lämpenevät niin vähän, että valon voi pitää lähes kiinni kasveissa.

Nyt rehut saavat valoa n. 12h vuorokaudessa ja näin parin päivän kokemusten perusteella sanoisin että taimet ovat piristyneet ihan selkeästi. Idätyslautalla etenkin kesäkurpitsa on alkanut puskemaan alkuja ja tomaateissakin alkaa olla selvästi idut havaittavissa.

Nyt toivotaan että lisävalaistus riittää ja etenkin että talouden pienet puutarhurit antavat sekä valojen että kasvien olla rauhassa. Visioita seuraavalle idätyskaudelle kehitellään samalla nykyisten istutusten kanssa, mutta kertoillaan niistä sitten erikseen.

Aikainen kevät, katso kuvat!

Vastaa

Jotain otsikon tapaista luki tänään iltahömppien myyntipisteellä kaupan kassalla. Kevät on kuitenkin vääjäämättä tulossa ja mittari on ollut pääasiassa plusmerkkisillä lukemilla täälläkin toista viikkoa. Jossain kohtaa aikaisemmin mainitsin että kasvatuksia oli tarkoitus pistää multaan ja niin on tehtykin.Chilit ja paprikat ovat kasvaneet pari viikkoa. Yksi purkillinen vesimelonin taimia ehti jo kasvaa 15 senttiseksi, mutta eräs pieni puutarhuri kävi vähän koulimassa taimia kovalla kädellä ja niiden kasvu loppui vähän turhan lyhyeen.

Tällähetkellä kasvihuoneena toimii muovilaatikko romupinon päällä. Nyt jokusen viikon kasvatukset ovat edenneet ihan mukavasti noinkin ja viimeviikonloppuna ruukkuihin sai tökkiä grillitikkuja tukemaan taimia. Tikkujen ympärille on pistetty nitojalla paperisuikale tukemaan kasvia. Tekniikassa on vielä pientä hiomista, muutamaan tikkuun paperi jäi niin löyhälle ettei tuki tahdo pysyä paikoillaan, mutta periaatteessa oikein toimiva tapa tukea taimia.

Lisääkin taimia on tulossa idätyslautalta. Idea lauttaan löytyi Chilivaarin blogista jossa on paljon muutakin asiaa kasvien kasvatuksen ympärillä. Kuten nimestäkin voi arvata niin aihealue on painottunut lähinnä chiliin, mutta samat opit tietty pätevät melkein jokaiseen hyötykasviin.

Kuten kuvastakin ehkä näkyy niin tulossa on uusi setti vesimelonia, useampaa sorttia tomaattia, kurkkua, ruusukaalia ja kesäkurpitsaa. Nuo ovat nyt makoilleet lautalla pari päivää, joten mitään suurempia ei vielä näy, mutta hiljaa hyvä tulee.

Ei toki mitään niin hyvää ettei jotain pahaakin. Lupaavasti alkanut taimien kasvu alkaa hieman hiipua ja epäilen melko vahvasti syyksi valon puutettta. Vaikka tuo laatikko vähän varjostaakin taimia niin luonnonvaloa ei ole pahemmin ollut tarjolla ja muutama taimi näyttää jopa pieniä hyytymisen merkkejä.

Ajatuksia lisävaloksi on tietty jo olemassa paljonkin, mutta kilowatti työmaavalaisimia jo muutenkin kuumaan huoneeseen ei oikein tunnu hyvältä idealta. 2016 kesälle tehdään jotain oikeasti hienoa, nyt joutuu vielä vähän miettimään toteutusta niistä palikoista mitä sattuu olemaan. Tuosta toteutuksesta sitten joskus myöhemmin lisää kunhan sellainen on saatu aikaiseksi.