Olipa kerran, kauan kauan sitten, jämäpalasista tehty jatko liiteriin. Nyt kolmisen vuotta myöhemmin tuo jatko on purettu ja tilalle tehty jotain isompaa ja kauniimpaa. Isompaa siksi, että joka kevät on ollut tilanne että polttopuut loppuvat ennen lumien sulamista. Ja kauniimpaa siksi, kun.. noh, katso itse.
Tästä siis lähdettiin liikkeelle. Kaunista, eikös juu. Ympäristössä on myllätty maata tasaisemmaksi samalla kun muutakin pihaa on myllätty, mutta se ei vaikuta isommin itse liiterin laajennokseen.
Ensin akkuporalla pellit pois katolta ja sen jälkeen sorkkaraudalla ja lekalla koko kauheus pinoon ja hävitykseen. Tuosta virityksestä ei paljon jäänyt jälkipolville kerrottavaa.
Tässäkohtaa elettiin siis toukokuun alkupuolta. Ajatus alkoi muotoutua että nykyisen liiterin perään tehdään lisää samantyyppistä rakennetta, josta johtuen peräseinälle piti saada kulkuaukko.
Sisälle ensin muutama tukevahko lauta ruuveilla kiinni ettei koko liiteri kaadu. Sen jälkeen kylmän rauhallisesti moottorisahalla seinästä läpi. Seinään ilmestyneeseen reikään sitten vielä pari lautaa lisää pitkillä ruuveilla kiinni varmistamaan ettei olemassaoleva rakenne kaadu oman painonsa alle.
Sitten pienen tauon jälkeen homma alkoikin taas vaihteeksi pohjatöillä. Edellisen hirvityksen alla oli muutama lecaharkko ja niiden seuraksi haettiin ihan kaupasta ja rahalla pilariharkkoja.
Lapio, muutama lankku, vatupassi ja mittanauha aseistuksena liiterin perään ilmaantui 18 kiveä lisää. Ovat vieläpä suunnilleen vaaterissa toisiinsa nähden.
Kivien päälle kolmemetriset pätkät kyllästettyä kakkosnelosta. Lankut ovat edellisesssä elämässään olleet terassin aluspuita. Tuttava naapurikylästä ilmoitti että nuo saa hakea kiittämällä pois, joten kiitokset sinne suuntaan. Samalla ristimitta kohdalleen ja pientä hienosäätöä kiville. Muutamaa lankkua piti hieman jatkaa, kun 3 metristä tavaraa ei ollut aivan tarpeeksi, mutta hankintahintaan nähden ei passaa valittaa.
Kun sain pohjarungon ristimittaan ja paikoilleen niin vuorossa olikin seinärunkojen pystytys. Muutama kakkosnelonen mittaan, runkonaulaimella ja pitkillä nauloilla pystyyn pohjarungon päälle ja siihen edelleen laudanpätkillä pari kakkosnelosta lisää seinän yläjuoksuksi. Suoraviivaista hommaa.
Kun seinärungot sai pystyyn niin vuorossa olikin sitten kattotuolit. 3 metrin matkalle noita ei kovin montaa tarvitse. Kattokulman mittasin olemassaolevasta, muistaakseni 45 astetta. Kattotuolit on hakattu runkonaulaimella kasaan pitkästä tavarasta ja katkottu moottorisahalla mittaan. Harjakolmiota varten ensin astemitalla ja kynällä merkki lankkuun, moottorisahalla poikki, pariin kohtaan lautaa runkonaulaimella kiinni ja ylimääräiset taas stihlillä mittaan. Tulee äkkiä ja mahdolliset pikkuvirheet jäävät kattopellin alle piiloon.
Kattotuolien jälkeen sitten harvalaudoitus katolle odottelemaan peltejä. Pitkää lautaa naulaimella kiinni ja ylimääräiset myöhemmin sahalla mittaan.
Runkopuiden ja kattotuolien jälkeen päästäänkin sitten tekemään pintoja. Harvalaudoitusta tässä tapauksessa. Hakkasin kaiken pitkänä kiinni ja vetelin moottorisahalla ylimääräiset runkolankkuja vasten poikki. Lattiaan jäi karvalaudan verran rakoa lautojen väliin ja niskojen välissä on vajaa 60 senttiä, joten isompaakin klapia pitäisi kestää pinota tuohon päälle ihan huoletta.
Välissä piti käydä varast hakemassa lisää lautaa naapurista jonka jälkeen homma jatkui samanlaisena. Laudat pitkänä kiinni niiltä osin kuin seinäpystyt eivät haitanneet, runkonaulaimella kiinni ja moottorisahalla ylimääräiset pois.
Seinien kanssa sama homma. Laudat pitkänä kiinni naulaimen kanssa ja ylimääräiset poikki. Seinälautojen väliin jäi pari tuumaa rakoa kun sen levyistä naulausrimaa sattui pätkä olemaan. Edellinen lauta kiinni, rimanpätkä päälle ja toinen lauta riman niskaan. Jälkeä tulee taas kohtuu joutuin eikä mittanauhan kanssa tarvitse säätää ylimääräisiä.
Seinien laudoituksen jälkeen oli sitten vuorossa ovet. Kuten kuvassakin hatarasti näkyy niin pystylaudoituksen takana on Z-malliin hakattu laudat pitämään ovea kasassa.
Lopuksi sitten pellit katolle ja ovet saranoille. Kaupassa ei sattunut olemaan sinkattua peltiä, mutta ehkä tuo liiterissä ei niin haittaa vaikka katto ei olekaan yliasti samanvärinen. Maalataan koko komeus mustaksi jos alkaa kovin paljon haittaamaan silmää. Saranoiksi löytyi lähimarketista jotain halpis-pislaa, saa nähdä miten hyvin kestävät. Lisähuomiona voisi kysyä että mikä hemmetti siinä on että noihin kaupan saranoihin tulee niin onnettomat ruuvit mukana. Pussissa oli joku 4×30 luokan ruuvit, vetelin saranat 5×50 ja 5×120 ruuveilla kiinni oveen ja karmeihin, nyt jännittää ainoastaan että kestääkö saranat.
Lopuksi tein vielä salvan parioveen kun tallissa sattui olemaan sopivaa tavaraa ja piti päästä koeajamaan uusi puikkoinvertteri. Salpa tosin on vielä odottamassa asennusta ja liiteristäkin puuttuu vielä räystäs- ja nurkkalaudat. Lopputulemana on kuitenkin että ~viikon iltojen aikana saatiin n. 18m³ lisää säilytystilaa polttopuille, teoriassa jos tuon kokonaisuuden nyt pinoaa kattoa myöten täyteen niin niillä puilla pitäisi mennä kaksi talvea.
Ensialkuun korjataan taas vaihteeksi pihan hämähäkkikiikkua. Kahden männyn välissä oleva lankku on melkoisten voimien väänneltävänä.
Aikaisemmat saparokoukut, joista on ollut 
Riesalassakin on taas tapahtunut. Maanajon jälkeen kentälle on kylvetty heinää joka on juurtunut ilmeisen hyvin, joten ainakin odotusarvo on että talven jälkeen ajettu rapa on edelleen paikoillaan eikä kevättulvien mukana naapurissa. Ja kun vauhtiin päästiin, niin kiviaita on saanut jatkoa.
Isoimmat murikat oli tietty jätetty pohjalle, verkussa on onneksi rajattomasti voimaa niin loputkin kivistä saatiin siirrettyä.
Kotimatkalla ilme oli vielä hieman epäilevä tuleviin tilanteisiin, mutta sittemmin karvakorva on kyllä kotiutunut oikein hyvin.
Ihan marketista haettu joku perus saparokoukku, koko luokkaa 8×120 tai jotain. Ostopaikkaa tai merkkiä en muista, mutta saman oloisia värkkejä löytyy jokaisesta rautakaupasta. Tohtisin väittää että melkoisen haurasta tavaraa. Tämäkään ei antanut minkäänlaisia ennakkovaroituksia vaan katkesi kesken kiikkumisen.
Toinen koukku ei ollut kaukana katkeamisesta sekään. Molempien murtumakohdat hieman lankun sisällä. Onneksi tälläkin kertaa selvittiin säikähdyksellä mutta ainahan kiikusta tippuminen (saati sitten kiikun kanssa tippuminen) saa aikaan vähintäänkin itkua ja huutoa.
Harjateräs vääntyi pienen lämmittelyn ja vasaroinnin seurauksena saparolle ja lattaraudasta syntyi pari J-koukkua lankun yli heitettäväksi. Jäin jälleen kerran kaveripalveluksen pystyyn ja suunnistelin takaisin omalle tallille.
Harjateräs puolivälistä poikki, saparo lattaraudan kylkeen migilangalla ja lattaan vielä pari reikää ruuvia varten.
Näiden luulisi kestävän, tai ainakin antavan ennakkovaroituksen ennen katkeamista.
Koukut lankun yli, varmistus lankkuun parilla ruuvilla per koukku ja kiikku takaisin roikkumaan. Seuraavana päivänä tuli vielä vähän lisäremonttia, kun saparokoukun katkeamisen myötä kiikkujien paino oli repäissyt poikkilankun ruuvit (5×120) poikki. Ruuvit tuli korvattua 8×110 täkkipulteilla ja reilun kokoisilla rikoilla.
Ensimmäinen revisio tulisijasta tuli vain tekaistua paikoilleen varsinaisen lopullisen ajatuksen kypsymistä odotellessa. Kaivoin maata, juuria ja turvetta n. metrin halkaisijaltaan olevasta kuopasta pistolapion terän verran. Vanhan metsäpohjan juuristo yhdistettynä hieman turpeiseen maahan ei ole oikein paras mahdollinen seuralainen tulisijalle. Kuopan pohjalle kippasin pari kottikärryllistä kiviä ja päälle varastin hiekkalaatikolta kottikärryllisen hiekkaa.
Pedin päälle sitten isompia kiviä kehäksi ja lisää hiekkaa kivien väliin. Ajaa ihan hyvin asiansa, mutta jo nyt parin käyttökerran jälkeen seuraava revisio alkaa kypsymään korvienvälissä, siitä kuitenkin joskus myöhemmin lisää.
Mutka rakennustarvikeliikkeeseen ja 5 pakkaa palahuopaa ja kilo 20 millistä naulaa peräkontista kottikärryyn ja pelipaikalle. Jälkeenpäin huopaa piti vielä hakea paketti lisää, samaten naulat loppuivat räystäiden osalta kesken. Tässäkohtaa tuli hakattua vielä yksi kakkosnelonen räystään alle pitkittäin ihan varmuuden vuoksi tasaamaan räystään kuormaa koko laudoitukselle yksittäisten lautojen sijaan.
Sen jälkeen homma onkin sitten kohtuu simppeliä. Huovan pohjasta suojapaperi irti, liimapinta edelliseen kerrokseen kiinni ja nauloja perään. Kuten kuvastakin näkyy niin räystään reunalle tuli hakattua nauloja vähän tiheämpään kuin olisi välttämättä tarvinnut, Taka-ajatus on että kunhan tuohon räystään alle saa puuvaraston tehtyä niin tuo alareuna räystäästä kestää vähän enemmän lääppimistä.
Huovan laittoon meni pari iltaa. Harjakaiset tuli sovittua jo etukäteen, joten loput huovasta naputeltiin kiinni ihan talkoilla. Samalla tuli katon kestävyyttä koeteltua kun kolme atleettista huovankiinnittäjää oli yhtäaikaa hommissa. Kiitokset vielä täälläkin talkooväelle.
Huovan kiinnityksen jälkeen tulikin sitten vastaan harjakaisten vietto, loimulohi maistui mallasjuoman kanssa ja makkaraakin saatiin tikun nokassa poltettua. Tällaisia iltoja on toivonmukaan odotettavissa jatkossa lisääkin.
Harjakaisista huolimatta homma ei kuitenkaan ollut vielä valmis. Huopa tuli vielä taitettua räystään yli naulojen kanssa, otsalaudat heitin samaten paikoilleen. Ylimääräistä huopaa yritin ensin hieman heikolla menestyksellä veistellä ihan morapuukolla. Puukon terä on aivan liian leveä huovan leikkuuseen ja jäljestä tuli nätistikin sanoen hieman epätasainen. Kuvassa näkyvät reunat tuli sitten leikeltyä katkoteräveitsellä, jolla homma onnistuikin jo ihan kohtuu hyvin. Aivan viivasuoraa räystästä tuollakaan konstilla ei tullut, mutta syypää löytyy tylsemmästä päästä puukkoa.
Tässäkohtaa projektin kanssa oli kuitenkin edessä pienet tuulettelut, sillä itse laavun voi nyt todeta olevan valmis. Perinteiden mukaan tekijän pitää kuulemma signeerata teoksensa, joten vielä viimeinen silaus hirren kylkeen.
Kalustusta tulee varmasti vielä hienosäädettyä, makkaratikuille ja tulitikuille kun olisi ihan kiva olla oma paikkansa pelkän nurkassa seisomisen sijaan. Samaten tuota tulisijaa pitää vielä jonkinverran muokata.
Käytännössä tuo alta kympin alelaarista bongattu lusikkateräsarja ei ollut ihan niin mahtava. Setissä on useampaa kokoa lusikoita ja jatkovarsi joka teorian tasolla pysyy kiinni terässä ihan vaan parilla M4-kokoisella lukitusmutterilla puristaen. Käytännössä kuvan ottamisen jälkeen varsinainen terä jäi kahden hirren väliin ja irtosi jatkosta. Muutaman kirosanan jälkeen terä oli jälleen pöydällä ja ensimmäinen korjaus tuli tehtyä vähän jykevämmällä ruuvilla ja pienellä upotuksella terän kylkeen. Kuten nokkelimmat jo arvaavat, tuokaan ratkaisu ei toiminut.
Läpipulttaamalla terä lopulta suostui pysymään paikoillaan ja makita sai jauhettua kahdelle tapille 22 milliset reiät. Itse tapit tulee olla samaa puuta kuin tapitettava tavara, tai ainakin samaa lajiketta ja samaan aikaan kaadettuna. Puu kun kuivuessaan elää ja jos tappi ei elä samaan tahtiin hirren kanssa niin paskimmassa tapauksessa koko hirsi halkeaa. Onneksi työmaan ympäristö on peitossa soveltuvaa materiaalia, joten sopiva tikku kouraan ja veistämään kanttinen palikka pyöreään reikään. Pyöreä palikka on paljon työläämpi veistää ja toisekseen kanttinen toimii paremmin kun tapilla on hieman elintilaa kolossaan. Tappi reikään kirveen hamarapuolella, ylimääräiset poikki ja hyvä tuli.
Kahden tapitetun seinäkerroksen jälkeen alkoi kuitenkin tuntua siltä, että omat salvaustaidot huomioiden ei ole aivan täysin mahdoton ajatus että korkeampi rakenne pettäisi sivusuunnassa kuorman alla. Materiaalia kun on tarjolla niin ratkaisu on ilmeinen, yksi poikkituki väliin. Veistin myös seinähirteen loven, jotta tartuntapintaa tuli mahdollisimman paljon. Samalla katto sai näppärästi yhden lisätuen, joskin ilmankin olisi varmaan pärjännyt.
Muutama hirsi lisää kehikkoon ja sitten ollaankin jo lakikorkeudessa. Oviaukkoon mahtuu keskimittainen nörtti mukavasti istumaan vaikka koko kehikko vähän painuisi kasaankin ajan myötä. Tässäkohtaa projektia oli pienen tuulettelun paikka, hirsien kanssa temppuilu on tämän projektin osalta ohi.
Hirrenveistokalut vaihtuivat sitten vähän modernimpaan kalustoon kun hilasin paikalle kompressorin, runkonaulaimen ja pari sähkötyökalua. Kattoniskoiksi valikoitui perus kakkosnelonen. Niskojen väliksi tuli mukava 54 senttiä, jonka pitäisi kestää vähän paksumpikin lumikuorma.
Kattoniskojen jälkeen sitten oman pihan puista sahattua lautaa kehiin. Runkonaulain ja käsisirkkeli lauloivat hetken kun n. 140 metriä lautaa löysi itsensä katolta. Pätkin laudat sen kummemmin mittomatta kiinni niskoihin, mitä nyt alimmainen lauta tuli katsottua kohtuu tarkkaan suorakulmaan seinien suhteen. Lopuksi lautaa ja silmämääräistä mittailua hyväksi käyttäen viiva kattoon ja sirkkelillä viivaa pitkin ylimääräiset pois. Huopa katolta vielä puuttuu, mutta siitä sitten seuraavassa numerossa.
Katon jälkeen ohjelmassa on sitten luonnollisesti lattia. Juniori-osasto sai hommaksi siivota loputkin moskat pohjan pressun päältä harjaamisen ja muun siivoamisen jälkeen. Paineilmapilli oli niin paljon jännä työkalu että samalla tuli puhalleltua aikalailla jokainen hirrenrakokin puhtaaksi puruista ja muusta moskasta.
Oikeaoppisesti lattia pitäisi kuulemma tehdä pontatusta lankusta. Minä käytin karvalautaa. Enimmät karvat lautojen pinnasta tuli pyyhkäistyä pois käsikäyttöisellä sähköhöylällä, sitä oikotasohöylää kun ei tallin kalustuksesta vieläkään löydy. Pinta on paikoin hieman karkea, mutta tyyliin sopiva. Jos tikut persposkissa kuitenkin alkavat olla ongelma niin pitää lainata hiomakonetta ja siloitella lattia paremmin. Mittaan sahauksen ja pienen sovittelun jälkeen vetelin lattialaudat kiinni kyprokkiruuveilla kun ei oikein muuta sopivaa ollut käsillä ja toisaalta kyprokkiruuvi toimii tuossa käytössä vähintäänkin loistavasti.
Ensiksi kivet suunnilleen sinnepäin. Teknisesti ottaen neljäkin harkkoa varmaan riittäisi, mutta arvelin että liian kanssa aina pärjää, eipä nuo mitään äärettömän kalliita ole.
Sitten lapio heilumaan ja harkot kutakuinkin samaan korkeuteen ja tarkemmin oikeille etäisyyksille toisistaan. Kuten kuvastakin näkyyniin epätasaisuuksia piti tasoitella hiekalla melko reippaasti, mutta ihan kohtuudella tuosta selvisi.
Sitten itse hirrentyöstö käyntiin. Intternetissä kertovat, että tuo tehdään oikeaoppisesti halkaisemalla alin hirsi. Minä tein vähän toisin. Toisaalta perinteisestihän tuo muutenkin perustettaisiin luonnonkiville eikä millekään höpöharkoille, mutta meikänörtillä ei riitä sinni alkaa tekemään kunnon luonnonkiviperustusta. Ne painaakin mokomat niin paljon.
Aluspuiden jälkeen sitten päästäänkin tekemään ensimmäistä salvosta. Tukkikärry toimii yllättävänkin hyvin eikä puiden siirto paikasta toiseen tuota suurempia ongelmia.
Ei ehkä ihan mestariteoksia, ja ensimmäisissä salvoksissa meni järkyttävän pitkään, mutta valmista tuli. Tarkkasilmäisimmät huomaavat kuvassa jo tässäkohtaa ongelman, minä en tehdessä älynnyt pistää merkille.
Seuraavan kerroksen kanssa tuohon istumaorteen piti tehdä ns. koirankaula, eli madaltaa myös alempaa hirttä että toiseen kerrokseen jäi edes auttavasti tarpeeksi tavaraa. Ihan ei tee mieli alkaa samantien vaihtamaan hirttä siksi että se menee poikki.
Tästä eteenpäin homma onkin sitten senkun tekee. Seuraava kerros suunnilleen kohdalleen, varauksen piirto hirsivaralla, sahausta ja veistämistä ja sama uusiksi.
Nurkkasalvokset eivät ehkä ihan vielä talon tai edes saunan nurkiksi kelpaa, mutta laavussa välttävät ihan hyvin. Aikaisemmassa numerossa mainostettu veistolaikka rälläkkään on ainakin meikäläisen näpeissä paljon parempi työkalu kuin moottorisaha tai kirves. Työstäminen on kohtuullisen nopeaa ja ennenkaikkea melkoisen tarkkaa.
Haittapuolena on tietty meteli ja sotku. Laikasta lähtee monen kokoista silppua alkaen lähes hiontapölystä, isoimmat tikut ovat tulitikun kokoluokkaa. Pitkähihainen vaatetus, kunnon hanskat ja pleksimaski naaman eteen ovat ihan välttämättömyyksiä. Eipähän tule kylmä, etenkin kun tehdessä on välillä oltu komeasti hellelukemissa.
Viimeisessä kuvassa kirjoituspäivän tilanne. Takaseinä on korossa ja seuraavaksi on ohjelmassa miettiä kattokulmaa ja siihen liittyviä juttuja. Sikäli kun viikonloppuna ei sada niin ajatus olisi veistää muutama kerros lisää. Tällähetkellä etuseinän korkeus on vähän reilusti olkapäälle kun istuu orrella. Oletus on että seiniä saa tehdä vielä 5 tai 6 kerrosta. Olen vähän kahden vaiheilla pitäisikö seinät tapittaa vai pitäisikö kattoniskatkin salvata. Tapittaminen olisi paljon nopeampi vaihtoehto, salvaus vaatii enemmän työtä mutta on myös paljon lujempi.
Paikallisesta romuonnelasta karavaanariosastolta löytyi kuvan mukainen tuplavaaka noin vitosella, joten ihan totaalista konkurssia ei tälläkertaa tullut.
Muutaman tunnin tulostelun jälkeen printtipöydästä irtosi kuvan mukainen hirsivara. Ensimmäinen revisio tuli koekäytettyä ja suurin ongelma tuossa on paitsi liian pieni pidike vesivaa’alle niin kuvassakin näkyvät kynänpitimet ovat aivan hervottoman paljon liian suuret ja epävakaat. Toinen revisio on jo printteristä otettu ulos, mutta siitä ei tullut kuvaa napattua.
Rautakaupoista saa nykyään vähän vaihtelevasti puuntyöstöön sopivia laikkoja myös kulmahiomakoneeseen. Kuvan veistolaikka on myyntipuheiden mukaan parasta sitten viipaloidun leivän ja vieläpä saksalaista laatutyötä. Tingattu hinta paikallisessa romuonnelassa 43€. Vähäisen käyttökokemuksen perusteella joka lantin väärti vehje, mitä nyt tuon kanssa pitää muistaa puhallella rälläkkää puhtaaksi ihan paineilmalla aika aktiivisesti. Purua irtoaa ihan jäätäviä määriä ja se lähtee 11000 kierroksella minuutissa aika kiukkuisesti tangentin suuntaan. Pienen opettelun jälkeen työstäminen on kuitenkin tarkkaa ja vauhti on hieman toista kirveeseen verrattuna.
Tuollaisesta lähdetään liikkeelle. Nurkissa pyörivä täytelanka-mig tekee hieman räkäistä jälkeä, mutta tuonkin taidon rippeet alkavat pikkuhiljaa palailla mieleen. 40x40x3 kulmaraudasta 50 senttinen pätkä ja siihen kylkeen 19 millin putkea kiinni akseliksi.
50x50x3 kulmaraudasta 50 ja 30 sentin pätkiä molempia palanen ja koesovittelua tekemään. Ensimmäinen sovittelu muutti vielä lopputulokseen hieman muotoaan, mitään piirrustuksiahan näistä ei ole ruukattu tehdä.
Kehikko nippuun kulmaraudan kulmat vastakkain, jolloin koko komeus on kutakuinkin tasapaksu ympäri asti. Hitsatessa on hyvä muistaa, että mustakin rauta voi olla kuumaa, terveisin nimimerkillä hitsaushanska meinasi sulaa kiinni peukaloon.
Akselin sovitus kehikkoon. Tuli mietittyä että pitäisikö akseli olla enemmän jommassa kummassa reunassa, mutta päädyin lopulta laittamaan renkaat keskelle. Käytäntö osoitti että tuo oli ihan oikea ratkaisu.
Akselin kiinnityksen jälkeen vehje renkailleen ja koeponnistus. Koko komeus ei läskin painon alla antanut myöten kuin vajaista renkaista, joten sen suurempia vinotukia tai muuta vahviketta en nähnyt tarpeelliseksi tehdä.
Yläpuolelle vielä pari 30 senttistä pätkää kulmarautaa ettei pöllit pääse lipsumaan sivusuunnassa kelkalta pois. Samalla rakenne tietty jäykistyi vielä entisestään. Renkaisiin 2 baaria painetta ja kiinnitys akseliin M10 kierretangolla, nylockmutterilla ja isolla rikalla. Akseleihin leikkelin vielä paksummasta putkesta puslantapaiset niin renkaat sai vähän paremmin rungosta irti.
Käyttö tapahtuu siten, että nostetaan hirsi noin suunnilleen painopisteen kohdalta kelkan päälle, kietaistaan kuormaliina toiseen päähän tukkia ja sen jälkeen isokin hirsi tulee varsin kohtuullisella voimankäytöllä perässä.
Nurkista löytyi sopivasti n. nelituumaista parrua. Pätkät on jotain vähän toista metriä, ovat edellisessä elämässään olleet jonkinmoisen trukkilavan aluspuita. Mitta tuntui aika sopivalta, joten lähdin veistämään suoraan tuohon. Sirkkelillä pari rantua parin sentin syvyyteen, taltta ja vasara kouraan ja loveamaan.
Uretaaniliimaa väliin ja miljoonalaatikosta suunnilleen sopivan kokoisia puuruuveja kylkeen. Kuten kuvastakin näkyy niin kulma on ihan tylysti 90 astetta (tai ainakin melkein). Yläpuolelle jäävä V on viitisentoista senttiä kanttiinsa.
Samalla metodilla kolmas keppi kiinni. Lovi kylkeen, liimaa väliin ja ruuveja päälle.
Rakennelma tuntui hieman heppoiselta pelkkien lovien varassa, joten romulaarista pari pätkää lautaa vielä vinotueksi. Pari tällaista syntyi yhden illan askartelulla tallin puolella. Sitten itse asiaan.
Runko pukkien päälle, laadukas 9,90€ parkkausrauta kouraan ja kuorimaan. Kun tuon halpisraudan sai edes kohtuulliseen terään niin tuota teki ihan mielikseen. Runkojen mitta on tässäkohtaa neljästä kahdeksaan metriin, pisimmät mitä nörtti jaksoi nostaa pukille kokonaisena oli jotain kuuden metrin luokkaa. Ihan noin hulppeaa laavua ei ole ajatus tehdä, mutta runkojen siirtelyyn meni vähintään yhtä paljon aikaa kuin varsinaiseen parkkaamiseen niin ihan tietoisesti pidin runkojen lukumäärän niin pienenä kuin mahdollista.
Viikonloppu ja muutama ilta viikolta lisää ja koko pino pääsi eroon kuoristaan. Pukit kestivät hyvin, toisen pukin yksi jalka otti vähän kipeää kun pinon päältä pääsi runko pyörähtämään vähän turhan kovaa vauhtia alas. Pienen lastoituksen kanssa noilla pukeilla parkkaa kuitenkin vielä pitkään ja kustannus oli aika lähelle nollaa, puumateriaali on ilmaiseksi saatua, purriliiman jämät sai sopivasti hävitettyä tuohon ja muutama ruuvi miljoonaämpäristä ei sekään kovin kummoista lovea lompakkoon tehnyt.
