Viikonvaihde hujahti tiiviisti ulkoillessa. Aurinkoiset kelit hellivät ja lumet katosivat pihalta silmissä. Niinpä sitä pääsi kuin pääsikin haravan varteen ja pihan raivaus alkoi jälleen. Pyöräilykausikin on aloitettu ja kyllä siinä pienin äidin hermoja testailee rämäpäisyydellään.

Aina ei retkeilykään tarvitse suuria järjestelyjä, oma piha kelpaa vallan hyvin näin talven jälkeen retkeilykohteeksi. Välipala maistuu heti paljon paremmalle ulkona.
Takapiha ja kasvimaan välitön läheisyys koki siis jälleen mullistuksen mäntyjen kaadon myötä. Piha laajenee kummasti tulevan kesän aikana, jahka siivoilut ja raivaukset saadaan tehtyä. Tässä lähtötilanne, harava heilui jo sen verran, että kummasti on alue siistiytyi kuvan oton jälkeen.Pojat innostuivat olemaan apureina roskien kuskaamisessa ja kovasti avuksi olivatkin.
Viime viikolla löysin ohjeen kukkaraidan tekemiseen ja sitähän piti päästä sitten kokeilemaan. Kummasti muuttui sukan ilme hienommaksi ja sehän innosti vaan enemmän. Niinpä valmistui ennätysajassa pari paria pitkävartista sukkia (pitkillä koulupäivillä ja luennoilla voi olla osuutta asiaan). Ja onhan nämä vaan ihanat…
Keväiset kelit ovat petollisia, varsinkin jos tykkää läträtä veden kanssa. Niinpä nyt pidetään nuhanenien kanssa sairastupaa. ”Onneksi” pihalle puhaltaa hyinen pohjoistuuli, joten auringonpaiste ei liikaa houkuttele sairastajia ulkoilemaan. Tänään sain pari ikkunaa pestyä ja vähän kaappia pengottua, joten jos sairastelu jatkuu, niin ehkäpä myös sisätilojen raivaus vähän etenee.

Se on kumma miten ne hommat tahtoo aina jäädä viime tinkaan. Nämä sukat ovat menossa kummitytön lahjapakettiin. Hyvissä ajoin aloitettu, mutta sitten pääsi käymään vanhanaikaisesti ja lanka loppui pari senttiä ennen valmistumista. No mutta, eihän sillä nyt kiire, eihän? Eilen sain lopultakin hommattua sen puuttuvan kerän ja sukan valmiiksi tämän päivän juhliin. Ihan ajoissa, eikö? Monta tuntia jäi tällekin päivää aika…Puiden nurin menosta on ollut kummasti riemua pikkuväellekin. On taas rakennusmateriaalia jos jonkinlaiseen majaan. Tässä yksi versio, lumikasaan/lumilinnaan värkätty pikku pesä.
Toisestakin kaadosta löytyi pari kuvaa, vaikka itse en paikanpäällä silloin ollutkaan. Esikoinen oli ehtinyt nappaamaan kuvan yläkerrastakin käsin, ennenkin puut oli karsittu ja lumi pääsi ne peittämään.
Kummasti se piha vielä tästäkin kaadosta avartui, vaikka puut niin kaukana olivatkin. Kesä näyttää, saadaanko sitä valoa pihaan paremmin.

Se on selvästi kevät. Puuta on jälleen kaatunut, kuten toinen puolisko jo ehti kertomaan. Ystävänpäivän kunniaksi vietimme parisuhteen laatuaikaa, toinen sahaili mäntyjä pätkiksi ja minä sitten vaihtelevalla tyylillä kuljetin ne liiterin nurkille. Vielä on oksien raivaus kesken, kun haittaa tämä meneillään oleva harjoittelupätkä ikäihmisten parissa harrastamista. Ja jotta hommat eivät kesken jäisi, kun vauhtiin pääsee, niin eilen kaatui 15 puuta lisää tien varrelta.  Hyvin mahtuivat pojat suurimman kannon päälle seisomaan ja tilaakin vielä jäi.Opiskelun ja kotielämän tasapainoilun lomassa on jonkin verran kuitenkin ehtinyt lankojakin muuttamaan muuhun muotoon. Kovin on verkkainen tahti siihen nähden mihin on tottunut, saattaa olla yksi sukka useita päiviä puikoilla. Mutta onpahan noita ehtinyt tässäkin välissä jokusen parin tekemään.  Yksi virkattu korikin valmistui ystävän syntymäpäivälahjan osaksi.

Allekirjoittaneelle uusien mallien testailua ja iki-ihanat selbusukathan ne jälleen ovat olleet työstössä. Ja lisää pukkaa, kun vaan tunnit päivässä riittäisivät.