Jos metsään haluat mennä nyt…

Viikonlopun suunnitelmat menivät loppuviikosta uusiksi, kun aikataulut pissii niin ne tottakai ne tekevät sen viimetingassa. Pidemmän aikaa meillä on ollut suunnitelmissa makkaranpaisto/metsäretkeilyreissu jonnekin ja nyt siihen sitten avautuikin mahdollisuus. Lauantain valjetessa edellisillan myrsky oli enää muisto vain, joten auringonpaisteinen syysaamu veti ensin reilun tunnin hölkälle ja sen jälkeen makkaroita reppuun ja kohti Törmäjärveä.

Törmäjärven ympäri kiertävä reitti on tietojen mukaan 4km, meidän talsima matka taisi loppupelissä sijoittua sinne neljän ja viiden kilometrin välimaastoon. Maasto on varsin vaihtelevaa, näin tasaisten seutujen keskellä se on suorastaan mukavan vaihteleva ja ehkä jopa epätodellinen. On sammaleista ja naavaisten puiden täyttämää röllimetsää, pirunpeltoa, ylä- ja alamäkeä. Polku on paikoitellen melko kapea ja kivikkoinen, välillä taas leveä ja tasainen.imageimage image

Pieniä siltoja riitti, mikä oli lapsista erityisen jännää, samoin innostusta herättivät kivikkoiset nousut ja laskut. Näin pitkää kävelyretkeä ei koko porukalla olekaan aiemmin tehty, joten jännitysmomenttina oli miten pienin jaksaa. Hyvinhän se veti. Jo hyvissä ajoin varasuunnitelma hylättiin (eli mennään ensimmäiselle laavulle ja takaisin) ja käveltiinkin järvi ympäri ennen nuotion virittelyä.imageimage

Onnistunut ja mukava reissu. Pienin pääsi yllättämään täysin jaksamisen kanssa ja ei ole valittamista isojenkaan reippaudessa. Näitä retkiä lisää jatkossa, kyllä siellä metsässä on vaan mukavaa!image image

Pikkunikkarointia

Lapset ovat aina aika-ajoin kyselleet että milloin voisivat rakentaa tallissa jotain. Puulaatikkoa suunnitellessa parempi puolisko ehdotteli että josko kuitenkin lintulauta, niin on tenavillekin paremmin tekemistä. Semmoinen sitten.

Pieni ideapengonta googlen kuvahausta ja suunnitelma muotoutui korvien väliin. Mitään piirrustuksiahan ei tuommoisen kanssa aleta miettimään, koulu-tv näyttää mallia. Tallin päädystä pengoin muutaman metrin pätkän vitosen lautaa ja siitä sopivalla silmämäärämitalla muutama pätkä irti.

kuva 1

Sahailuiden jälkeen sitten hahmottelin ikkunoiden paikat seiniin (tottaKAIT lintulaudassa pitää olla ikkunat). Makitalla alkureikä ja kuviosahalla loput. Ikkunoiden sahaamisen jälkeen koko komeus hakasnaulaimella nippuun ja maalia pintaan.

20150922_003Maalia pistettiin pintaan parikin kerrosta ja maalin kuivumista odotellessa tuli tehtyä muut tilpehöörit kattoa myöten valmiiksi odottamaan.

20150923_001Kun kaikki palaset lopultakin oli saatu maaliin ja kuivamaan niin leikkelin vielä pleksistä ikkunoihin lasituksen ja koko komeus lyötiin jälleen hakaspyssyllä nippuun.

20150926_002

Nikkaroija on tyytyväinen työnsä jälkeen

Katto on tehty samasta vitosen laudasta, kilikolimustaa pintaan ja hakasnaulaimella läjään. Toisesta laudasta silpaisin reunasta materiaalivahvuuden verran pois niin ei tarvinnut alkaa sen kummemmin jiiraamaan. Jalustan keskelle sahailin vielä erikseen laudasta pidikkeen ja katon alla on pätkä kakkoskakkosta, joten osat ovat nostettavissa irti toisistaan ihan ilman työkaluja. Ainakin toistaiseksi mökki on pysynyt kasassa ihan painovoimaisesti, pitää lisäillä muutama ruuvi strategisiin pisteisiin sikäli kun tarvetta tulee.

Nikkaroinnin ohessa vanhempi poika keksi ikiaikaisen totuuden

Jos kädessä on vasara, kaikki näyttää naulalta

Jos kädessä on vasara, kaikki näyttää naulalta

Joutilaita nauloja, vasara ja pätkä mäntyä pitää kossin pitkään iloisena. Vielä ei ole kovin monesti lyöty sormeen ja naulaaminen on keskittynyt ihan nauloihin, sisaruksia tai muutakaan ylimääräistä ei ole (toistaiseksi) vasaralla paukutettu.

20150926_004 (1)Mutta takaisin asiaan. Kun lintulauta saatiin valmiiksi niin pitäähän se saada pihalle. Ei muuten ollut ihan pikku homma löytää tontista kohtaa, jossa ei ole ensimmäisenä vastassa kivi tai puunjuuri. Viides reikä osui kuitenkin kivien väliin ja kakkoskakkonen upposi puolisen metriä isänmaahan. Aseistuksena kuvassakin näkyvät lankunpalaset. Pieksämisen ja kiroilun jälkeen lintulauta tolpan nokkaan ja asennuksen varmistus pitkällä ruuvilla. Alustan pohjassa on pari kakkoskakkosen pätkää haarukkana joiden välissä maahan piesty 2×2″ pysyy ihan nätisti.

Ensin haaveilin että olisin hakannut nurmikkoon ihan kakkosnelosen pystyyn, mutta nörtin haballa hommasta tuli luovuttua kohtuu äkkiä.

Jokatapauksessa pihaan saatiin lintulauta odottelemaan tulevaa talvea ja perilliset pääsivät opettelemaan työkalujen käyttöä. Seuraava nikkaroinnin aihe on varmaankin halkolaatikko leivinuunin viereen, mutta siitä lisää sitten joskus.

Syksyn satoa ja lankojen tuhoamista

Sepä alkaa olla satokausi taputeltuna. Viikonloppuna kaiveltiiin porkkanat ja punajuuret pois pellosta, osa punajuurista tuli jo tölkitettyäkin. Kasvihuoneeltakin on vielä muutamia tomaatteja ja kurkkuja saatu tällä viikolla. Myös hurja luumusato noukittiin talteen ja ihan ne luumuilta maistuivat! Kuihtuneita kesäkukkia on keräilty pois ruukuista ja muutenkin pihalla aletaan valmistautua talven tuloon.

image

Porkkanasato parani hurjasti viime vuodesta ja punajuuriakin tuli mukavasti.

image

Hurjaakin hurjempi luumusato!

image

Omat punajuuret purkissa!

Sisällä on puolestaan tullut myllättyä kaappeja, kummasti se tavara niissä lisääntyy vaikka mitään en tunnusta hankkineeni! Kaappien penkomisen myötä on myös lankavarastoa myllätty ja hirmuisella vimmalla sieltä olen koittanut kaikenmaailman jämälankoja tuhota pois. Nopeita juttuja on valmistunutkin hyvällä tahdilla, mutta eipä se kaaos ole mihinkään vielä hävinnyt.

image

Itselle hieman blingiä (kuva ei taaskaan näytä koko totuutta, langassa on tosiaankin mukana kimalletta ja palettia) tuubihuivin muodossa, nopea oli tehdä, valmistui 20 minuutissa!

image

Syksyn ensimmäinen (tuskinpa viimeinen) myssy.

image

Tyttärelle blingiä myssyn ja tuubihuivin muodossa.

image

Huopuvien lankojen tuhoaminen jatkuu viime keväänä alkaneella innostuksella, lapaset nro1, toinen pari on parhaillaan kuivumassa :)

image

Jämäkeristä jämäsukat, menivät 30v lahjaksi

image

Ja syksyn ensimmäiset pöllöt lennähtivät puikoilta, jatkoa on jo tulossa..

image

Kokeilussa myös huovutetut tossut, nämä lähtevät lämmittämään vanhempieni varpaita.

Ja näin syksyn myötä alkaa taas se sisustuskärpänen pörräämään, kun täällä sisällä tulee vietettyä hieman enemmän aikaa.. Nähtäväksi jää saako se kärpäsenpuraisu tulevan talven aikana jotain näkyvää aikaiseksi..

 

Inkrementaalia varmuuskopiota

Tapahtuipa niinä päivinä, että työpaikan mullistusten johdosta työasemabackupeilta tipahti pohja pois. IT-alalla tunnetaan edelleen yksi, ja vain yksi, totuus joka pätee 100% tarkkuudella: Kaikki rauta hajoaa. Kysymys ei siis ole hajoaako joku komponentti joskus, vaan milloin se hajoaa.

Data on tietty työkoneessa arvokasta ihan euroillakin mitattuna, mutta säilössä on paljon sellaisiakin bittejä joiden arvoa ei voi millään rahalla mitata. Liki kymmenen vuoden valokuvat ja videot ovat tietty ilmeisimmät, mutta datan seassa on muutakin arvokasta, kuten skannauksia vieläkin vanhemmista valokuvista ja tähdellisistä dokumenteista. Johonkin nämä pitää siis saada talteen ja mielellään siten, ettei datat joudu missään tilanteessa hukkaan.

Työasemalla on toki kolmen levyn RAID5-pakka (googlatkaa jos kiinnostaa mitä tuo käytännössä tarkoittaa), UPS ja muut peruskamppeet, mutta kaikki rauta tästä huolimatta hajoaa.

Ensimmäinen vaihtoehto mitä mietin oli tietty käyttää trendikkäästi pilvipalveluita. Esim. Code42 tarjoaa Crashplan -palveluaan varsin kohtuulliseen 5USD/kuukausi hintaan ja ainakin minun tietääkseni eurooppalaisilla palvelimilla sekä clientpään kryptauksella. Näin tietoyhteiskunnassa eläessä tuo kuutisenkymppiä vuodessa ei olisi ollenkaan paha hinta siitä että muistot ja muut tiedot ovat varmuudella tallessa.

Ongelmaksi noiden pilvibackuppien kanssa tulee kuitenkin tarjollaoleva laadukas nettiyhteys. Täällä edelleen parasta mitä rahalla saa on ADSL, jossa upstreamia on huimat 0.7Mbps. Meikäläisen datamäärillä maltillisestikin laskien ensimmäinen backuppiajo ottaa teoriassakin 40 vuorokautta. Jotta tuohon päästäisiin pitäisi yhteyden olla siis 40 päivää yhtäsoittoa vakaasti auki ja linjalla ei saa olla yhtään mitään muuta liikennettä. Realimaalimassa siis puhutaan n. kolmen kuukauden projektista ympäri vuorokauden että ensimmäisen ajon datasta saa tehtyä. Noin verrokkina ”aavistuksen” nykyaikaisemmalla tekniikalla (10M upstream kuidusta) homma hoituisi kolmessa päivässä ja jos ihan keulimaan lähtee symmetrisen satamegaisen kanssa niin ensimmäinen ajo menisi läpi n. 7 tunnissa. Virallinen ”kunnon” nettiyhteys on liikenne- ja viestintäministeriön mukaan 1M, minä voin antaa virallisen ja takuulla painokelvottoman lausunnon tuon megan yhteyden riittävyydestä jos joku sellaisen haluaa.

Pilvipalvelut eivät siis ole käytännössä vaihtoehto, joten DIY-linjalla jatketaan. Nurkista löytyi joutilas dellin työasema jonkun vuoden takaa. Nakkasin sinne pari teran levyä sisään, käyttöjärjestelmäksi Debian ja softalla RAID1-pakka tuomaan edes jonkinlaista toimintavarmuutta.BackupPCServerStatus

Debianin kylkeen sitten monessa paikkaa hyväksi todettu BackupPC. BackupPC tekee aikalailla kaiken mitä pikkunörtti voi haaveilla. Inkrementaalit bakcupit, duplikaattitiedostojen poisto, datan pakkaus jne kuuluvat perusominaisuuksiin ja värkki vain Toimii(tm).

Ensimmäisen ajon vetäisin työhuoneessa suoraan gigaverkon yli, aikaa meni pari tuntia ja tuotakin kopiointia jarrutti raid-pakan rakennus ja työkoneen raskaahko kuorma muiden hommien alla. Tämän jälkeen palvelin wlanin päähän ja koko komeus autotalliin. Wifi kantaa talliin asti n. 60% kenttävoimakkuudella ja bingillä testaten kaistaa tallin nurkkaan asti sai ilman lisäantenneja n. 15Mbps, joka riittää kyllä helposti muuttuneen datan kopiointiin.

Tuolla saa nyt edes jonkinlaisen mielenrauhan kun valokuvat ovat kahdessa eri rakennuksessa, kahdessa eri koneessa ja viidellä eri kiintolevyllä tallessa. Tämäkään ei kuitenkaan riitä jos esim. salama iskee talon sähkönsyöttöön oikein kunnolla, joten jonkinlaista adidasverkolla kopiointia joutunee miettimään rinnalle.

Yksi vaihtoehto olisi rakentaa oma verkko lähinaapuriin ja backuppailla dataa ristiin. Ubiquiti myy AirGrid nimistä tuotetta, joka ainakin esitteen mukaan kykenee tekemään 150Mbps langattoman linkin 30 kilometrin päähän. Laitteet maksavat vähän reilun 50€ laaki, joten mistään aivan poskettomista summistakaan ei puhuta.

Paras ratkaisu tietty olisi jos tässäkin kunnassa päästäisiin nykyaikaan ja kuituliittymän tontille. Sitä odotellessa joutuu kuitenkin värkkäämään kaikenlaista muuta, onpahan nyt tallissa parisataa wattia lämmitystä valmiina talvikautta varten.

Työhuoneen lämpökuormaa pienemmälle

Jos en ole jo täälläkin aikaisemmin mainostanut, niin työhuoneessa on ollut aika-ajoin aivan perkjärkyttävän kuuma. Kesällä lämpötilat huitelivat pitkästi neljättäkymmentä ja talvellakin ilmanlaatu on ollut vähintäänkin kyseenalaista.

850956_1_original

Kuva varastettu intternetistä, mutta suunnilleen tuommoinen se kabinetti on

Yksi iso tekijä ilmanlaatuun on tietty tietokoneet. Tuolla vt. työhuoneessa oli ihan viimeaikoihin asti kolme työpöytäkonetta. Kaksi palvelinta päällä ympäri vuorokauden ja oma työasema, joka on ollut nukkumassa työaikojen ulkopuolella.

Nyt kuitenkin joku tovi sitten työkeikalta jäi käsiin Toten-merkkinen 22U lattiakaappi. Mikään varsinainen sisustuselementtihän tuo ei ole, mutta kunnon sijoitustilan myötä pari konetta saivat häädön parvekkeen puolelle. Työhuoneen lämpökuorma väheni n. 600W edestä ja sekä lämpötila että varsinkin ilmanlaatu parani huomattavan paljon. Edelleen iltapäivästä ikkunaa saa raottaa, mutta tilanne on huomattavasti aikaisempaa parempi.

Parvekkeella ei ole eristeitä, joten koneiden lämpö menee nyt ihan kirjaimellisesti harakoille, mikä on sinänsä vähän typerää. Vintissä päästetään sähköllä tehtyä lämpöä ikkunasta ulos ja pesutilojen puolella sitä tehdään lisää. Käytännössä mahdollisuudet tuon lämmön hyötykäyttöön ovat kuitenkin valitettavan vähissä, lämmin ilma kun tulee vähän huonosti alaspäin eikä joutolämpöä ihan pikku investoinneilla saa kerättyä käyttöveteenkään. Vesikiertoiseen lämmitykseen hukkalämmön sekä tekniikasta että leivinuunista saisi ainakin teoriassa talteen VILPillä kohtuu hyvällä hyötysuhteella, mutta tuota ennen pitäisi kasvattaa varaajan koko kymmenkertaiseksi ja vaihtaa sähköpatterit vesikiertoisiin malleihin. Tuommoinen pikkuremontti kysyy jokusen kymmenen tuhatta rahaa, joten ainakin muutama tovi joudutaan tyytymään siihen että ylimääräinen lämpö menee pikkulinnuille.

Mutta ilmanvaihto on kuitenkin edelleen tärkeä juttu, matalalla huonekorkeudella ilmanvaihdon toimivuus korostuu entisestään. Ehkäpä muiden remonttien yhteydessä tuohon vt työhuoneeseenkin voisi haaroittaa imuputken huippuimurista. Jää nähtäväksi.

 

Kaikenlaista

Meikänörtti on taas viettänyt aikaa vähän muualla kuin plokin äärellä. Elämä on viskonut suuntaan jos toiseenkin ja sittemmin edellisen postauksen työpaikka vaihtoi nimeä, vaikka hommat eivät muuksi muuttuneetkaan. Koulut ja päiväkodit ovat alkaneet ja elämässä on tapahtunut muutenkin kaikenlaista mullistusta.

Lomalla sentään ehti olla edes suunnilleen säällisiä määriä, tuli vietettyä työuran ensimmäiset täydet lomat ikinä. Josko sama malli pääsisi jatkumaan vastaisuudessakin, kuukausi ilman tietotekniikkaa teki ihan eemeliä.

Projektien osalta homma on jäänyt lähinnä suunnitteluvaiheelle, mutta jotain valmistakin on saatu, etenkin autotallin puolella. Talli on nimittäin siivottu. Kyllä kelpaa rymytä, kun ensimmäisenä ovelta ei tule vastaan traktorin osia. Verkuprojekti noin muuten on toki edelleen vaiheessa, mutta siitä sitten joskus lisää kunhan jotain merkittävää kerrottavaa löytyy.

Siivouksen lisäksi tänään nappasin talliin oven kynnykselle alumiinisoirosta listan.

20150916_004Rakentajalta on jäänyt perinteiseen malliin listat asentamatta ovenpieliin ja kynnyksen kohdalta kyprokin reuna oli alkanut jo murtumaan kulkemisen yhteydessä. Nurkista löytyi lähes sopivaa tavaraa valmiiksi, leikkelin vain sopivan siivun irti ja hakkasin parilla naulalla paikoilleen. Hyvä tuli.

 

Kesä on muuten kulunut enemmän tai vähemmän suunnittelun merkeissä. Erilaisista suunnitelmista lisää joskus myöhemmin, mutta nyt viimeisimpänä suunnittelupöydälle pääsi (lopultakin) lämmityskaapelin asennus vintin projektihuoneeseen.

15090004Tuossa näppärässä paperisimulaatiossa suunnitellaan, miten lattianiskojen välisiin verkkoihin levitetään 104 metriä lämmityskaapelia. Käytännön toteutuskin lähti suunnitelman teon jälkeen käyntiin, mutta iltasella ei vielä kovin pitkälle päässyt. Muutoinkin on vähän kysymysmerkki että miten hyvin tuo suunnitelma pitää reaalimaailmassa paikkaansa, kaapelilla kun on ohjearvot siitä, miten lähelle rakenteita ja itseään sen saa asetella.

Kasvihuoneen kuulumisista ja muusta elämästä tuo parempi puolisko onkin jo tänne horissut, joten jatkan muista aiheista kunhan joutoaika ja mielenkiinto taas joskus tulevaisuudessa kohtaavat.

Ja niin joo, nokkelimmat ovatkin jo huomanneet, mutta blogi on saanut uuden osoitteen. Vanhakin pelaa toistaiseksi, mutta kirjanmerkit voi päivittää osoitteeseen www.kassala.eu.

Jumitus kaikkosi

Keskeneräisten töiden pino hupenee uhkaavasti, kun ajatusjumi kaikkosi. Lankoja pursuaa sieltä ja täältä, mutta silti tuntuu ettei koskaan ole sitä väriä hyllyssä mitä tarvitsisi.

Tyttären sukat valmistuivat hetkessä, kun pääsimme samalle sivulle ajatuksen kanssa.
image Ja kun sukat valmistuivat, saivat lapasiksi muuttuneet sukatkin peukalonsa. Lapasista tulikin mukavan lämpimät ja kerrankin ranteelle tuli riittävästi pituutta.imageNeulomisten välillä tuli työstettyä jämäkuteista pieni kori ja jälleen kerran yksi pieni vessan matto, juhannusruusu mallia muutellen.
image

Yksi isompi (mutta hyvin nopea) jumituksissa ollut työ valmistui myös äskettäin. Kun löytyi lopultakin käsialalle ja langalle sopiva koukku, niin tämä siskolle menevä isoäidinneliötakki valmistui parissa illassa. Nopea ja ihana malli, tämmöinen lämmike pitää saada itsellekin, kunhan sopiva lanka kohdalle osuu.image

Leivinuuniakin on kesäunilta herätelty ja tottakai heti padat porisemaan. Viikonloppuna valmistui iso padallinen karjalanpaistia ja kaalikääryleitä tämän viikon ruuanlaittoa helpottamaan.imagePihan puolella ovat syystouhut käynnissä, raivaillaan ja puhdistetaan kesän aikana nurkkiin kertyneitä rojuja pois. Samalla suunnitellaan jo ensi kevättä ja tutkitaan miten tämän kesän parantelua ovat onnistuneet.

Kasvimaalla ovat punajuuret ja porkkanat vielä saaneet rauhassa jatkaa kasvamistaan. Hedelmätarha ei isommin vielä satoa tälle kesälle tuota, perheomenapuussa on pari omenaa ja luumupuussa kypsyy kuusi pientä luumua. Niillä ei vielä juhlimaan pääse, mutta vähän maistiaisia on tiedossa kuitenkin.
imageToinen puoliskokin on taas askarrellut sitä sun tätä, mutta kertoilkoon itse mitä on saanut aikaan.

 

Syksyn tullen neuloosi pahenee..

Taas on niin monenlaista hommaa tekeillä ja osa niistä jumittaa syystä jos toisesta, että tuntuu ettei mikään valmistu. Ideoita taas enemmän, kun aikaa niiden toteuttamiseen. Mutta jos jokaisen idean aloittaa, niin eikös se sitten meinaa, että ne joskus sitten valmistuvatkin? Tällä logiikalla mennään ja aina niitä sitten valmiiksikin saa.

Kylmä tosiasiahan on se, että se on syksy. Ja kuten aina, tänäkään vuonna ei ole lasten villasukat/lapaset jne valmistuneet ajoissa. Niinpä niitä sitten etunenässä. Seuraavaksi taas läjä huonoja kännykkäkuvia huonolla valolla, kun ei koskaan tule kuvattua ajallaan ja hyvässä valossa.

Nyt on taas suunnaton innostus raitoihin ja väreihin. Ystävän jalkoja lähti lämmittämään nämä pitkät raitasukat, värimaailma on kyllä taas ihan lemppari. image Kuopuksen jaloille ihan perussukkaa, vähän pidemmällä varrella tällä kertaa.imageKummasti ne lapaset on kesän aikana parinsa kadottaneet, joten ei se auta, kun uusia pukata tulille. Esikoisen sormia ja mieltä lämmittämään nämä kukkaketolapaset. Paksummasta langasta sitten on jo pöllöt tilattu…
image Jonkun aikaa valmiina ovat nämäkin polvisukat olleet, pitsipintaa edessä ja takana, harmittavasti lanka ei ihan ole omiaan kuvioinnille.imageAina ei mene ihan niinkuin ajattelee. Lähdin tekemään esikoiselle sukkia, mutta matkan varrella ne muuttuivat lapasiksi (peukalot vielä puuttuu) uutta sukkaa siis tulille ja nyt ollaan molemmat tyytyväisiä. Vielä kun sen parin tuolle saa valmiiksi….image

 

 

Yhteenvetoa satokaudelta

No niinhän siinä kävi, että kallistuu tämäkin kesä harjoittelun piikkiin. Onnistumisiakin tuli, mutta sää ei oikein suosinut, joten ihan ei nappiin nyt mennyt. Toki vielä on tilanne vaiheessa, että satoahan tässä edelleen saadaan, mutta saa nähdä kuinka pitkään.

Kasvihuoneelta on tullut ihan mukavasti peruskurkkua ja tomaattia, paremmin mitä vuosi sitten. Paprikakin on raakileita tehnyt, mutta kypsyminen on hidasta. Chiliä olisi runsaasti tulossa, jos vaan ehtivät kypsymään. Avomaankurkku rehottaa valtoimenaan, mutta ei tuota läheskään niin hyvin (ainakaan vielä), mitä viime kesänä. Summasummaarum, suunta kasvihuoneella on oikea, mutta sateinen ja viileä kesä ei oikein auttanut asiaa. image image

Kasvimaalla on vielä kovastikin tilanne päällä, porkkanat ja punajuuret vielä kasvattelevat itseään, hyvältä näyttää toistaiseksi. Perunat nostettiin jo pois, ettei rutto niitä ehdi turmelemaan. Kohtalaisen tyytyväisiä ollaan, hyvin tuli satoa, mutta aivan nappiin ei mennyt. Suurin pettymys tuli sipulien puolella, niitä ei saatu ollenkaan, vaan kaikki käytännössä mätänivät märkään peltoon.image

Positiivisen yllätyksen toivat pihan vadelmat, joita tässä huomaamatta on pakkaseen kertyny muutama litra. Punaherukkamehua saatiin myös muutama litra ja mustaherukkahilloa jokunen purkki.image

Hedelmätarha otti myös kasvun kannalta tämän kesän, luumuja ja omenia ei vielä sieltä kerry. Kesän aikana saimme sinne toisenkin luumupuun ja kirsikkapuun, joten uutta kautta kohti.

Monenlaista valmista

Hupsista, kun on hetki vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Heinäkuu meni sen verran touhukkaasti, ettei ehtinyt pahemmin kuulumisiin paneutua. Nyt sitten onkin erilainen arki lähtenyt rullaamaan, kun allekirjoittanutkin läksi koulun penkille.

Mutta paljon on ehtinyt näpertelemään valmiiksi iltojen hämärtyessä (ja autossa istuessa). Edellisellä kerralla taisikin olla puhetta niistä lastenhuoneen verhoista. Nehän pian sen jälkeen valmistuivatkin ja ovat aivan ihanat, kuva ei kyllä kerro koko totuutta, luonnossa ovat vielä tätäkin ihanammat!
image Ja niitä sukkia.. Niitä on valmistunut ja työn alla on nytkin kolmet erilaiset. Vihreät raitasukat palmikkokuviolla, ihan ei paras väri kuvion erottumisen kannalta, mutta mukavan istuva malli muuten. Ja tykkään väreistä. Lankaa jäi vielä, pitää kyllä tehdä ihan perusraidalliset sukat. Ja ehkä tätä mallia kokeilen vielä toisenlaisellakin värillä. image imageOlga- sukkia olen miettinyt pitkään, malli ei kerta kaikkiaan vaan ole jotenkin iskenyt. Nyt sitten kuitenkin päätin kokeilla, pinkillä ja valkealla. Vieläkään en tiedä tykkäänkö mallista, värit ovat kyllä mieleen. Annetaan ajatuksen hautua.image imageMattoja… Niitä nyt syntyi hetkessä ja paljon. Onnistuin haalimaan edukkaita kuteita läjän ja sittenpä se mopo karkasi lapasesta. Pari koriakin on jämistä tulossa ja sitten ehkä olisi vielä yhteen mattoon…. Harmaa pitsimatto on 113cm halkaisijaltaan ja se todennäköisesti löytää paikkansa omalta lattialta. imageimageJa sitten vielä vähän sukkia. Talvi tulee taas ja lasten jalat tarvitsevat uudet sukat. Pienimmälle on jo ihanat seeprasukat odottamassa, tosin siinä ja tässä, että pitääkö tehdä isommat kuitenkin. Vauhdilla kasvaa jalka.. Että ehkä nämäkin sitten etsivät toisen kodin. Toisaalta niitä sukkia ei liikaa ole, että jokatapauksessa pitänee tehdä useammat jokaiselle.imageJa yksi ehdoton lemppari kokeilu. Jouluiset karkkisukat ja lapaset!
imageimageTämmöistä täällä on ehditty tuusaamaan, niitä muita kuulumisia toivottavasti lähiaikoina lisää!