Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2014

Seinäpystyt

Työhuoneen osalta projekti on taas vaihteeksi edennyt ihan kohtuudella eteenpäin. Päätyseinän pystyt on lopultakin taottuna paikoilleen. Hommana sinänsä ihan nätti, senkun käy tekemässä määrämittaiset puut tallin puolella ja takoo naulaimella kiinni. Ajanpuute vain meinaa hieman nakertaa sekä projektin etenemistä että omaa korvienväliä.

20140328_001Siellä jokatapauksessa ovat. Näkymä vielä toiselle puolelle päätyseinää:

20140328_002Seinän sijoituksen kanssa joutui tekemään hieman kompromisseja, kun tulevan sisäseinän joutuu sovittamaan päädyn osalta vanhan hirsirungon kanssa. Nuo reunoille jäävät komerot tulevat päätyseinästä nyt muutaman sentin sisemmälle kuin muu huone. Teknisesti ottaen sille ei olisi ollut isommin esteitä etteikö seinän olisi voinut tehdä samaankin tasoon, mutta käytännössä se olisi vaatinut kohtuu luovaa koolausrimojen sahailua. Ainakaan toistaiseksi persaukisen taloudessa ei kuitenkaan ole pöytäsirkkeliä ja käsisirkkelillä koolinkien pienintä ei oikein sytyttänyt, joten nyt komeron ja varsinaisen huoneen seinät eivät tule ihan 1:1 linjaan.

Lämpötilat huoneessa jokatapauksessa alkavat hiljalleen nousta ja kärpäset ovat heränneet. Parikymmentä pörrääjää on pitänyt remppamiehelle seuraa, mistä lie ovat heränneet.

20140328_003Eipä sillä, tällähetkellä hyönteiskanta ei pahemmin häiritse ja kunhan seinät ja katon saa loppuun asti valmiiksi niin hyönteispopulaatiokin sisätiloissa vähenee.

Pystyseinien jälkeen napuloin sähköputket huoneen sähköistyksen osalta paikoilleen. Putkituksista puuttuu kuitenkin vielä jokunen pätkä, aiottuun toiseen yläkerran huoneeseen kun tulee ainakin lämmityksen syöttö tuolta työhuoneen ryhmäkeskukselta, joten syöttö pitää järjestää. Samaten ajatus on vedellä kaapeleita verkotukseen nyt kun se on vielä kohtuullisella vaivalla mahdollista. Sisäkattoon on joskus aikanaan puhallettu ekovillaa ja tänään sain varmistuksen sille, että villan päällä voi käydä kohtuu huoletta ryömimässä, kunhan varoo ettei tipu sisäkatosta läpi. Villa itsessään ei tuosta tykkää huonoa, riittää kunhan poisryömiessä pöyhii villat takaisin paikoilleen.

Eli kunhan huominen vähän miehisempi pihanrappaus on suoritettu niin seuraavaksi ohjelmassa on ryömiä muutamat putket villoihin. Korkeutta tilassa on jotain puolen metrin luokkaa, eli ainakaan liikaa lääniä riehumiselle ei ole. Kuitenkin nyt kun välikatolle vielä pääsee työhuoneen puoleltakin niin homma on helpompaa kuin jossain hamassa tulevaisuudessa.

Työkaluvalikoimassakin tapahtui vähän uudistuksia. Onnistuin nimittäin rikkomaan vasaran. Äkkiseltään tuntuisi että tuohon tarvitsisi ihan oikeastikin voimaa, mutta finnbulletin putkivartisen vasaran varsi katkesi nörtinkin spagettihauiksilla ilman suurempaa yritystä. Kävin sitten hakemassa geeteen valurunkoisen vasaran tilalle ja nappasin hyllystä mukaan saman lafkan 75 senttisen sorkkaraudan. Nyt kelpaa repiä ylimääräisiä klapeja irti seinistä ja takoa uutta tilalle.

Sähköputkista ja sunmuusta kuvasaastetta tulee myöhemmin, jos vaikka vaihteeksi yrittäisi ottaa niitä ihan kameralla kännykän sijaan.

Ei sitä voi muuttaa, kun se on aina ollut noin

Muuton jälkeen täällä on tullut tehtyä todella paljon kaikkea pientä korjailua. Rouva repi kasarimallin sisustuksia keittiön kaakeleista irti, minä olen rasvaillut saranoita ja lukkoja ja ylipäätään taloudessa on tullut tehtyä pikkufiksauksia vähän siellä ja täällä. Tuossa männäviikolla tuli tehtyä korjaus, jonka olisi kuvitellut tapahtuneen jo aikapäivää sitten.

Keittiössä on nimittäin tuommoinen saarekepöytä ja siinä päädyssä kaapisto lasiovilla. Ennen ja jälkeen kuvia ei taaskaan tullut otettua, mutta lopputulos näyttää tämmöiseltä:

20140323_011Alkutilanne ovien suhteen ja tuon kaapiston toisella puolella näyttää edelleen samalta kuin ennen fiksausta.

20140323_010Aikaisemmin siis molempien puolien ovet, ja niinkuin nyt kaapit ylipäätään yleensä, oli saranoitu siten, että kahvat ovat keskellä ja saranat ulkoreunoilla. Toimii tuossa ruokailutilan puolella edelleen aivan täysin, kun siellä ei ole pöytää edessä.

Toisella puolella pöydässä istuessa jos avasi kaapinoven niin päätyi tuijottamaan oveen, kun ovi auksei pöydän reunan kohdalle. Iltapuhteena tuli sitten vaihdettua ovet keskenään, jolloin ovi päätyy keskelle pöytää ja kaappiin pääsee käsiksi myös keittiön puolelta. Hommanahan tuo ei sinänsä ole kummoinen, senkun ruuvailee ovet ja saranat irti yhdeltä kyljeltä ja takaisin toiselle. Rungoissa oli tehtaan jäljiltä valmiina paikat saranoille kummankinkätiseen asennukseen joten sitäkään vähää ei tarvinnut sovittaa.

Se mikä ihmetyttää, on nuo kaikki kymmenet pienet hommat mitä on tullut tehtyä, joihin kukaan ei ole aikaisemmin puuttunut. Tuhonkaan kaappiin ei tosiaan päässyt pöydän puolelta käytännössä ollenkaan käsiksi ja tuo kaapisto on asennettu käsittääkseni joskus vuosituhannen alkupuolella. Muuttaessa alakerran vessan hana oli kytketty väärinpäin, eli jos halusi tulikuumaa vettä niin hana piti kääntää oikealle tappiin. Siirtoleukapihdit, jakoavain ja pari minuuttia korjasi letkut oikeinpäin heti ehkä 10 vuotta asennuksen jälkeen, eikä meidän tarvinnut totutella vääränkätiseen hanaan.

Missä kohtaa ihmiset vain turtuvat vallitsevaan tilanteeseen kun tuollaiset pikkuhommat jäävät tekemättä ihan täysin? Puhutaan kuitenkin kohtuullisen merkittävistä asumismukavuuteen vaikuttavista asioista, etenkin siihennähden että tilanteen korjaamiseen menee kymmenestä minuutista puoleen tuntiin eikä mistään kattolistoista jotka puuttuvat ensimmäiset 10 vuotta eivätkä vaikuta asumismukavuuteen juuri mitenkään. Vielä ei ainakaan jaksa ymmärtää, mutta ehkä sitä ei ihan kaikkea tarvitse. Joskus ehkä tulee dokumentoituakin noita pikkufiksauksia, tähänmennessä ne on tullut vain tehtyä ilman sen suurempaa kirjanpitoa.

PS. Joskus vielä otan kuvia muullakin kuin kännykällä kaiken kansan ihmeteltäväksi.

Sairastupailun ohessa kokataan ja värkätään käsitöitä

Kaikenmaailman tulehdukset ja kuumeilut iskivät tupaan ja tietysti vuorotellen, jotta aikaa saataisi kulumaan mahdollisimman paljon. Ja kun taivaalta heiteltiin taas jotakin valkeaa nurtsin päälle, niin pääsi taas keskittymään oleelliseen. Leivinuunilla onkin jälleen tehty kokeellisia yrityksiä ja vatsa kiittää. Uunin syövereistä on kaivettu mm. meheviä sämpylöitä ja rapeapohjaista pizzaa. Nam!DSC_0341DSC_0414DSC_0420Tyttönen kaipaili uusia lapasia ja sellaisethan piti sitten tehdä.

DSC_0351Itselle valmistui raitasukat, varsin veikeät sellaiset. Lisää täytyy tehdä, alkaa kulua nykyiset puhki.DSC_0356Ja laatikossa tovin lojuneet punasävyiset paksut langat kertoivatkin yhtäkkiä haluavansa päätyä matoksi. Niinpä syntyi tämä hieman pienennetty ja muunneltu virkattu juhannusruusu, joka päätyi lahjapakettiin. Konsepti toimi, oli ihanan pehmoinen ja lämmin varpaiden alla. Mallikin viehättää, kun sen näki livenä, joten näitä(kin) lisää!DSC_0362Neuloosi on taas purrut tukevasti ja paperille on piirretty mallia monenlaista. Työn alla onkin taasen yhtä jos toista, joista lisää tuonnempana.

Ja lumen alta löytyi nur….. sammalta!

Maaliskuu ja hiihtolomasesonki saapui. Mutta oho, mihinkäs ne lumet katosivat? Meillä tartuttiin haravan varteen ja aloitettiin pihatyöt, kuten tuolla aiemmin jo kerettiin mainostaa. Lumen alta paljastui enemmän ja vähemmän sammaleinen nurmikko, syksyn lehdet, risuja ja männynkäpyjä. Marjapuskien juuressa oleva sammalikko sai häätökäskyn, harava heilumaan ja parin tunnin jälkeen x määrä sammalta ja muuta moskaa oli siirtynyt metsän reunaan. Puskien juureen vielä liiteristä purua ja haketta ja voi kun silmä lepää!

DSC_0373

DSC_0392Onneksi se talvi sitten hetkellisesti tulikin takaisin, joten on saanut rauhassa visioida yhtä jos toista.

Lisää seinärunkoa vinttiin

Hyvää sunnuntaita, kansalaiset. Hiljaiselosta huolimatta työhuoneprojekti ei ole pahemmnin edennyt. Viimeviikonloppu meni töiden merkeissä melko tehokkaasti, alkuviikko meni väärällä puolen kehäkolmosta ja nyt loppuviikko on sekä sairastettu että hoidettu projekteja muualla kuin omassa torpassa, mutta tulipahan improvisoitua mm. äitimuorin vuodesohva iskuun ja tempaistua kaverin autotalliin lähiverkko. Että ei sitä ihan jouten ole oltu, vain melkein.

Viime jaksossahan jäätiin siis tällaiseen pisteeseen. Ovesta katsoen vasemmalle tuli pamautettua seinärungot pystyyn. Pystyjen ja tuulilevyjen väliin tulee ilmansulkupaperi, jolloin puhallusvillalle jää n. 60 senttiset poterot. Kuulemma ei villa pysy paikoillaan jos tuo väli kasvaa metreissä mitattavaksi ja tarviipa ne tulevat kyprokkilevytkin jotain tukea taakseen. Välien mitoitus on tehty ihan suoraan olemassaolevien kattoniskojen ehdoilla, saa luvan kelvata.20140323_002Tänään oli sitten ohjelmassa tuo ovesta katsoen oikealle oleva puoli. Molemmin puolin tuulilevyjen pystyjen kanssa tuli huomattua että olemassaolevista rakenteista mitottu seinänpaikka ei ole aivan suorassa, etenkin tuossa vasemmalla puolen tuulilevyä asentaessa joutui levyä ihan selkeästi taivuttamaan pystyjä vasten. Sinänsä tämä ei pahemmin yllätä, tuokin huoneen tila kun on rakennettu sitten 40-luvun ainakin kolmesti uudelleen ja jokaisella rakentajalla on ollut omat toleranssinsa tekemiseen.

Jotta edes tuo käyttöön tuleva seinä olisi suorassa niin molemmin puolin tuli tehtyä homma helposti & nopeasti:

20140323_005Eli mittasin reunimmaisiin lattianiskoihin merkit 21 sentin päähän tuulilevystä ja räpsylangalla linja väliin. Tuolla konstilla seinää ei tietty saa juuri pilkulleen suorakulmaan päätyseinän kanssa, mutta sen ei nyt anneta häiritä. Räpsylangan viivaa vasten mitattuna tuulilevystä tulevaan seinäpintaan oli 20,5 – 22 senttiä, eli referenssipisteessä tai mittaustekniikassa on tullut noin puolentoista sentin heitto vajaalle 3lle metrille. Sillä ei kuitenkaan ole yhtään mitään merkitystä, sitä kun ei valmiista näe että onko siellä kyprokin takana eristettä 20 vai 22 senttiä ja seinä itsessään tulee suoraan linjaan.

Sitten rimanpätkiin ilmansulkupaperit kiinni ja rimat tuulilevyjä vasten runkonaulaimella. Sen jälkeen seinäpystyt lattia- ja kattoniskoihin kiinni. Jälkeä tulee nopeasti ja suurin ponnistelu hommassa oli kantaa 6kpl 130 senttisiä kakkosnelosia tallista vinttiin.

20140323_002Kuten kuvasta näkyy, muutamaan kattoniskaan joutui tekemään pikku sovitepalikan kakkoskakkosesta. Osa kattoniskoista kun on 90-luvun remontin peruja ja ovat ihan perinteistä kakkosnelosta. Osa sitten on vanhempaa perua ja katto pysyy niiltä kohdin paikallaan enemmän tai vähemmän käsinveistellyllä nelosnelosella.

Jokatapauksessa, runkonaulain on ihan loistava kapine, tuossakin hommassa. Tuo tällähetkellä käytössäoleva yksilö on timcon joku hinnat-alkaen -malli, mutta noita seinäpystyjäkin takoessa olisi etenkin yksinään tolskatessa palanut sekä hermo että päivätolkulla aikaa jos noita olisi ihan perinteisesti vasara ja nauloja -menetelmällä paukutellut paikoilleen. Kompura toki ärjyy korvanjuuressa, etenkin kun köyhällä ei ole vara ostaa kovin kummoista hifilaitosta, mutta ei silti ole käynyt mielessäkään että hommaa tekisi ihan vasarapelissä sen jälkeen kun kaveri tuon timconsa toi lainaan. Paikallinen romuonnela kauppasi tuommoista timcoa alennuspäiviensä aikaan viiteenkymppiin, että ei tuo ihan konkurssia olisi tehnyt muutenkaan.

Tuon lisäksi esikoinen maalaili tallissa muutaman panelin lisää samalla kun meikänörtti läjäili jonserediä. Onnellisia ovat ne, joilla on ollut joskus poikasena mopo. Minulla ei ollut, meilläpäin ajettiin traktoreilla, joista ei pahemmin pienkonetekniikkaan kertynyt kokemusta. Nyt kuitenkin on saha lopullisesti läjässä ja säätöavain hankittuna, niin eiköhän siitäkin täysi peli vielä tule. Ja mitä tulee paneleihin, niin empiirisen kokemuksen perusteella viisivuotiaan sinni riittää maalaamaan noin 20 metriä paneelia, mikä ei ole sinänsä ollenkaan huonosti. Muutama paneli on vielä maalaamatta ja sitten voi siirtyä listojen pariin.

 

Raitis ilma, mitä se on?

No niin, mainostauko pidetty. Kuten tuli jo  mainittua, niin jotkut kuulemma suunnittelevat remonttejaan. Yliarvostettua, sanoi nörtti kun liian hätäisesti seinän levytti. Tuossa kun tuleva maisemakonttori alkaa vastata lämpöön niin ajatus livahti siihen, että entäs sitten kun on kesä ja läski on siellä tekemässä töitä muutaman tietokoneen humistessa lisää lämpöä torppaan. Ilmanvaihtoa pitäisi siis saada tehtyä muuallakin kuin elimistössä flatulenssin muodossa.

Hetken pähkäilyn jälkeen tulin lopputulokseen, että seinään pitää saada ilmahormi kutakuinkin niille nurkille missä raskain kalusto on lämpöä puskemassa. Ei muutakuin jo kertaalleen paukutellut tuulilevyt irti ja mittomaan. Ajatus oli pistää 110 viemäriputki seinästä läpi räystäslaudoituksen alle sähköputkien tapaan, mutta mittanauha pysähtyi hirsirungon ja katon välissä lukemaan 8cm, joten se suunnitelma meni uusiksi. Lähdin lompsimaan talliin ja siellä näkymä toi valaistuksen ongelmaan kuin salama kirkkaalta taivaalta.

20140307_005Ensin tehdään pari ylemmän kuvan mukaista palikkaa ja läjätään niistä sitten tämmöinen:

20140307_006Minkä puusepän maailma minussa menettääkään. Ensivaikutelmasta ja viimeistelyn tasosta huolimatta en tehnyt pöytämallin biljardipöytää vaan tuuletushormin.

20140307_007Ulkomitat ovat 75×200 miliä. Puurunko ruuveilla läjään ja siihen tuulilevyn palaset kiinni viimeistelynaulaimella. Nopeahko ja ensivaikutelman perusteella ihan toimiva ratkaisu, ilma tuntuu vaihtuvan jo nyt tuonkin röörin kautta. Tuohon pitää tietty vielä tehdä jonkinmoinen venttiili säätöä varten ja mahdollisesti pahimpien helteiden varalle miettiä ihan koneellista ilman liikuttelua, nähtäväksi jää onko se tarpeen.

20140308_001Ensin paukuttelin aikaisemmassa sähköputkikuvassa näkyneen ulkovuoripanelin palasina irti ja sen jälkeen hormintekele kulmaraudoilla kiinni rakenteisiin. Tuulilevyt takaisin paikoilleen ja hyvä tuli.

20140308_008Hormin ulkopinta pitäisi nyt ainakin teorian tasolla jäädä kyprokin verran seinän sisään, jolloin kyprokkiin voi kiinnittää venttiilin ja mahdolliset ropelit. Kuten todettua, niin jo nyt tuosta tuntuu ilma huilaavan läpi ainakin auttavasti. Isompi tuuletusröörin pinta-ala ei olisi varsinaisesti haitannut, mutta kovin paljon suurempaa rööriä ei tilan puolesta oikein saanut aikaiseksi. Sillä se on mentävä mitä on käytettävissä.

Sitten kun seinät olivat taas suunnilleen takaisin nipussa, niin ongelmanratkaisusta huolehtiva harmaa massa siirtyi pohtimaan seuraavaa askelta. Ilmanvaihto kun ei yhtä reikää pitkin toimi kovin tehokkaasti niin toinen rööri pitäisi saada johonkin päin huonetta, mielellään kattoon. Jälleen lamppu syttyi pään päällä, muistaako joku tämän?

20140308_004Vanha viemärin ilmahormin paikka oli vielä tuoreena mielessä. Muutama tökkäisy naulalla kattoon paljasti tarkat koordinaatit ja pieni mattopuukkojumppa paljasti tuon jo niin moneen kertaan kirotun putken jälleen kerran. Siinähän se on valmis hormi, putkea vain lisää senverran että venttiili yltää sisäkattoon. Paitsi että sekään ei tietty mene niinkuin strömsössä, kattoon on liimattu joskus kiinni 110 mutkapala läpivienniksi ja mutkasta on vielä pätkä jäljellä, kuten kuvastakin näkyy. Tuohon ei siis suoraan saa 110 putkea, jota olisi valmiina varastossa metritolkulla. Pienen penkomisen jälkeen löysin pätkän salaojaputkea, joka mahtuu timmisti tuon 110 viemäriputken sisälle. Vaikkei salaojaputki ehkä juuri tuohon tarkoitukseen olekaan tehty, niin tässäkohtaa se sopii kuin nyrkki pe…silmään.

20140308_005Kevyttä survontaa ja siellä istuu. Putkea oli senverran reilu pätkä, että yläpää on jos ei kiinni niin ainakin hyvin lähellä katolla olevaa tulppaa. Kattoniskojen väliin puunpalanen, että putken saa johonkin kiinni ja lopulliset viimeistelyt. Salaojaputki kun ei tietty ihan varsinaisesti ole ilmanvaihtoon tarkoitettu niin päätin kääräistä koko komeuden vielä ilmansulkupaperiin.

20140308_006Nyt ei salaojaputken rei’itys vahingossakaan pääse johtamaan kosteaa ilmaa eristeisiin vaan se menee ulos niinkuin pitääkin. Niinkuin kuvastakin näkyy kiinnitin paperin ihan vaan nitojalla suoraan putken kylkeen, hyvin tuntuu pysyvän. Viimeisenä sitten kiinnitin putken suoraan ruuvaamalla poikkipuuhun. Katolle pitää vielä vaihtaa umpitulpan tilalle joku sateenvarjo, ilmanvaihtohormista kun ei tarvitsisi sataa sisälle, mutta sitä ehtii miettimään myöhemminkin.

Ilmanvaihdon osalta on vielä mietinnässä, että pitäisikö tulevaan laitekomeroon olla vielä erillinen poistoputki, mutta tilankäytöllisesti sitä on hankala saada upotettua mihinkään muualle kuin ihan pinta-asennuksena. Ellei tähänkin ongelmaan ilmaannu yliluonnollista ahaa -elämystä niin ilmanvaihdon osalta nuo kaksi hormia saavat luvan riittää. Tehostetaan ilman liikettä sitten koneellisesti jos muu ei auta.

Tarinan opetus noin kaiken kaikkiaan lienee, että kannattaisi ehkä olla jonkinlainen loppuun asti viety suunnitelma ennenkuin alkaa tekemään. Nyt tuota huonetta kun on rakennettu enemmän ja vähemmän tunteella vain suuret linjat mietittynä niin kevyitä aivopieruja sattuu. Mitään peruuttamatonta ei ole toki vielä tapahtunut mutta ainahan se ylimääräinen työ ja varsinkin jo kerran tehdyn tekeminen uudelleen ottaa aivoon.

Nyt kuitenkin täältä tähän.

Työhuone, viikon uutiset

Hieman koostetta siitä missä ollaan työhuoneen kanssa menossa tälläkertaa kuvien vuorossa. Noita kun on tullut jopa muutamia taas räpsittyä, poislukien tietty eilisen vuorokauden puolella tehdyt hommat, eihän sitä tehdessä ehdi pahemmin kuvaamaan. Räpsitään sitten joskus lisää, nyt kuitenkin koontaa viikon tapahtumista ja hetken päästä pidempi ajatuksenvirta ilmanvaihdosta joka tuli sekin sepittyä tuossa viikonlopun kunniaksi ainakin jollekin mallille.

Kattopaneelien maalaus sai alkunsa. Kerralla ei mahdu maalaamaan kuin muutaman panelin, niin projekti ottaa useamman illan.20140304_001

Maaliksi valikoitui ihan perusvalkoinen siroplast, tarjouksesta 9l reilun 20€. Ihan sairaalanvalkoista kattoa ei kuitenkaan ollut ajatus tehdä ja tuo siroplast itsessään on kohtuu tanakkaa tavaraa niin laimensin sitä vedellä suunnilleen 1:1 suhteessa, maalia vähän enemmän. Tuommoinen 9l pönttö riittää muuten uskomattoman pitkään tuolla tapaa, suunnilleen puolet paneleista on nyt tätä kirjoittaessa maalattu ja maalia on käytetty jotain 5-6 desiä.

Reilusti laimennettu sävy kuitenkin sopii ainakin omaan silmään paremmin kuin ihan peittävä valkoinen.

20140304_002Puukuvio kuultaa nätisti läpi, näyttää melkein kuin valkolakatulta, mutta ei ole sinnepäinkään. Lompakko ja silmä kiittää.

Sähköjäkin tuli reuhdottua, kuten jo kirjoitin. Toinen sähköputki verkkokaapelointia varten tuli tungettua paikoilleen mahdollisimman ahtaasta raosta ja loppupelissä ihan turhaan. Jotkut kuulemma ihan suunnittelevat mitä ovat tekemässä, toiset näköjään purkavat valmista auki että saa paikattua suunnitelmattomuutta.

20140306_004Tuosta pienenpienestä raosta tuli toinen putki tungettua kartanolle. Loppupelissä koko seinän joutui käyttämään vielä auki ilmanvaihdon johdosta, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.

20140306_005Sähköjä tuli tosiaan vedeltyä, ja seinällä ollut pistorasia poistui käytöstä. Kyprokkiin piirretty katkoviiva merkkaa suunnilleen tulevan katon paikkaa, joten ei tuota rasiaa olisi paikoilleen voinut jättää. Loppupelissä päädyin kuitenkin vetämään tuonkin putken tulevan modulikeskuksen nurkille, kuten kokemus jo nyt osoitti niin sähköputkia ei ole käytännössä koskaan liikaa. Tässäkohtaa tehdessä kustannus oli jotain euron luokkaa, joten ei jää harmittamaan vaikkei tuota putkea ikinä tarvitsisikaan. Ei voi kuin arvailla paljonko ottaisi aivoon jos tuota ei olisi tehnyt ja putkelle tuleekin joskus joku tarve.

20140308_003Tulevan ryhmäkeskuksen nurkille tulee nyt siis 2 sähköputkea ja niiden viereen yksi verkkokaapelointeja varten.

20140308_002Putket tuli merkattua ainakin jossain määrin selkeästi, pitää vielä loppujen sipistelyjen kanssa laittaa vähän paremmat kiinnikkeet ja mahdollisesti merkata putket ihan tarraprintterillä niin ei tarvitse tulevaisuudessa arpoa mikä reikä menee mihinkin päin taloa.20140307_003Kattorakenteiden osalta sain kuin sainkin onteloiden välit kutakuinkin valmiiksi. Paperin kansa pitää puljata vielä vähän siellä ja täällä että noista onteloista saa riittävän tiiviit, mutta puutavara on katossa paikoillaan. Tuohon vielä ilmansulkupaperi, naulausrimat ja sitten voikin alkaa naputtelemaan panelia kiinni.

Ikkunastakin tuli napattua kuva tulevasta toimiston näkymästä. Rouva aloitti pihan haravoinnin näin hiihtolomaviikon kunniaksi, vaikkei se taida kuvasta pahemmin erottua. Ikkunakin pitäisi jonkun pestä, mutta se ei nyt ole ihan korkeimmalla prioriteetilla.

20140307_004

Eilisen päivän ohjelmassa oli sitten seinärungon teko. Siitä ei tullut kuvia vielä napattua, mutta yksi seinä on nyt kutakuinkin rungossaan. Ensitöiksi aamulla piti kipaista lisää lautatavaraa talliin, sen jälkeen meni hetki nenänkaivuussa ja miettiessä miten se runko toteutetaan. Sitten kun lopulta pääsin itseni kanssa yksimielisyyteen siitä mikä on toimiva tapa tehdä seinärunko niin mutka talliin sahaamaan soppelin mittaisia kakkosnelosen pätkiä.

Siinäkohtaa kun tuota runkoa pääsi tekemään niin ei paljon kuvaaminen pyörinyt mielessä. Runkonaulain karvattomaan käteen ja takomaan. Valmista tuli samaa kyytiä kun paidanselkämys kastui ja mieliala koheni kummasti kun lopultakin huoneen eristäminen alkaa näyttää ihan konkreettiselta vaihtoehdolta jonkin kaukaisen haaveilun sijasta. Kuvia tuosta kötösteestä tulee sitten joskus kun sattuu olemaan kamera(puhelin) lapasessa oikeaan aikaan.

Jotain sitä on kuitenkin tälläkin viikolla tapahtunut, nyt mainostauko, ohjelma jatkuu hetken kuluttua dokumentaarilla ilmahormien sielunelämästä.

Sähköä elämään

Tulipa tolskattua taas työhuonetta pari tuntia eteenpäin. Mitään kovin näkyvää ei tapahtunut ja kuviakaan ei pahemmin tullut räpsittyä. Mitäpä tuota toisaalta kuvaamaankaan, kun muutosta on senverran että lattialla on parin metrin mato sähköjohtoa.

Lähtökohtahan siis oli, että vinttiin meni vanhaa keskuspölynimuria varten yksi sähköputki ja siinä 1kpl 16A sulake. Vinttikomeroon pitää kuitenkin saada 10A sähkölämmitykselle ja 2x10A pistorasioille. Tietotekniikka kun vie sähköä, niin yksi 10A jää vähän niille rajoille. Lisäksi samalla kun alkaa tekemään, niin samalla vaivalla vetäisee johtoa vähän enemmän. Ajatus kun on yläkertaan tehdä vielä toinenkin huone jossain kohtaa, niin nyt samalla vedolla saadaan yläkertaan senverran syöttöä, ettei tarvitse murehtia ampeereiden riittävyyttä.

Ajatus oli alunperin hyötykäyttää tuo pölynimurin syöttöä varten oleva sähköputki ja vetää sinne 5×2,5mm² johtimet ja lisätä alakerran tauluun pari 16A sulaketta. Haaveeksi jäi, tuo alakerran taulu kun on aivan totaalisen täynnä, sinne ei mahdu yhtään mitään lisää, vaikka taulun julkisivu muuta antaakin ymmärtää. Noh, ulkoseinässä on varsinaiset pääsulakkeet ja syötöt taloon ja talliin. Kevyen pohdinnan jälkeen tempaistiin tuo 5×2.5 MMJ ulkoseinää pitkin ylös ja sisälle keskuspölärin poistoputken reikään tökätystä sähköputkesta. Pitää vielä käyttää tuulilevyjä auki ja tökätä toinen putki tuonne rinnalle, ajatus kun oli käyttää tuota jo asennettua putkea verkkokaapelointiin, mutta se putki uhrattiin nyt sähköjohdolle.

Seuraavaksi tuohon perään laitetaan sitten pieni ryhmäkeskus ja 10A sulakkeita, joiden perään laitellaan sitten lämmitystä ja pistorasioita. Valaistus jää olemassaolevan syötön perään joka tulee viereisen huoneen puolelta.

Vanha pistorasia kytkettiin irti ja johtimet nykäistiin kokonaan pois. Varsinaiseen päätauluun kun ei mahdu enempää tavaraa, niin tuo putki jää nyt kokonaan jouten. Putken pääkin päättyy (ainakin tällähetkellä) tulevan katon alle piiloon, joten eipä siihen kummoisia kytkentöjä tehdä. Poisvedetyt johtimet tuoksuivat nätisti sanoen viikon vanhoille kalsareille, kiitos siitä kuuluu kondenssivedelle. Toinen pää kun on ollut tuolla vinttikamarissa ilman lämmityksiä ja toinen pää sähkötaulun kupeessa, joten putkeen on kondensoitunut vettä. Jos joku haluaa simuloida tuoksua kotosalla niin se on helppo homma. Sullo jotain kosteaa tiiviiseen muovipurkkiin ja jätä 10 vuodeksi paikoilleen.

Siitä se projekti etenee, todellakin pikkuhiljaa. Onneksi on kerrankin palvelut lähellä, lähimpään sähköalan yritykseen kun on matkaa ihan kirjaimellisesti kivenheitto. Pitää vaan varoa ettei nakkaa naapurin ikkunasta läpi.

Polttoainetta remonttireiskalle ja vähän muillekin

Pitää syödä hyvin, että jaksaa. Ja sitähän meillä tehdään. Siis syödään.

Keskiviikkona kävin neitokaisen kanssa kaksin shoppailemassa. Citymarketin lihatiskin tarjouksesta lähti sitten samalla matkaan reilu kilon pala possun lapaa. Lapa meni yöksi leivinuunin jälkilämpöihin köllimään kera sipulin, porkkanan ja omenan. Vähän suolaa, laakerinlehteä ja maustepippuria kaveriksi. Aamulla kaivoin padan uunista ja kaivelin luunpalat ynnämuut ei syötävät seasta pois. Pata porisemaan vielä pariksi tunniksi liedelle, jotta liemet mukavasti keittyy kasaan. Ja avot.

DSC_0284Ja Jälkkäriksi mutakakkua suolapähkinällä :)

DSC_0292Muksujen toiveesta tuli ostettua taannoin kookospähkinä. Pähkinä ei aluksi saanut kovin suurta suosiota, mutta pistin sitten pähkinän hiutaleiksi ja niistä tehtiin myslikookosleipää sekä suorastaan nostalgisia kookospalloja. Ja kas näin, kookos olikin hyvää! :)

DSC_0297 DSC_0303Sunnuntaina ei pahemmin mäkeä päästy laskemaan. Mutta ulkoilua saatiin kuitenkin reilusti pienimuotoisen halkosavotan sekä makkaranpaiston muodossa.

DSC_0320 DSC_0323

Ja ulkoilun päälle kahvit laskiaispullan kera!DSC_0334Näillä eväillä eteenpäin!

Lisää tenavaesteitä portaisiin

Hypätäänpä aikakoneella viikon taakse, pikkuprojekti on jäänyt kirjaamatta aikakirjoihin.

Heti muuttaessa talon portaisiin tuli hommattua portit rajoittamaan etenkin tuon nuorimmaisen tarzanin kiipeilyä. Varsinainen portaissa kulku onnistuu kyllä tuolta pienimmäiseltäkin ihan kohtuudella, mutta portaiden väleissä on senverran isot raot että niistä mahtuu putoamaan kohtuullisen korkealta. Eikä se kulkeminen ihan niin vakaata ole, että ihan täysin valvomatta voisi apinan päästää kiipeilemään.

Muutaman viikon ajan pelkkä portti riittikin ihan hyvin, mutta sitten isommat keksivät että portaiden välistä pääsee kulkemaan vaikka portti olisikin kiinni. Tietty mitä isot edellä niin sitä pienimmäinen perässä. Portaissa juoksemisen riemu kuitenkin loppui lyhyeen kun isi oli julma ja kyhäsi portaiden väliin esteet.

Pieniä kulmarautoja, puuruuveja, makita ja hetki puuhastelua. Esikoinen auttoi porttien läjäilyssä tallin puolella ja kevyen puhdetyön jälkeen portaisiin ilmaantui alimpien kolmen portaan väliin esteet.

Projektissa tuli havaittua muutama pikku juttu:

  1. Bilteman puuruuvit eivät kestä, useammastakin tuli pyöräytettyä kannat pyöreäksi
  2. Pieniä puuruuveja ei ole ikinä liikaa (näitä pitää muuten ostaa lisää)
  3. Kahteen kertaan mittaaminen ei riitä
  4. Kaappasirkkelin terä on yllättävän leveä, keskeltä viivaa leikkaaminen tekee puolitoista milliä lyhyen palikan.

Nyt on kuitenkin nuorimmaisen portaissakiipeily paremmin kontrolloitua. Nuo portit ja palikat toki poistuvat sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, kunhan kuopuksellekin on kasvanut senverran järkeä päähän ettei portaissakulkemista tarvitse jatkuvasti vahtia.