Kirjoittajan arkistot: Take

Kevät tulee, katso kuvat

20160329_194748Kassalan nörtti on keskittynyt viimeaikoina lähinnä saamaan edellisiä projekteja eteenpäin ja ehkä jopa valmiiksi uusien sijaan. Mitään isompaa raapusteltavaa näistä ei kuitenkaan vielä tässä kohtaa ole, mutta ettei bloggaamisen riemu aivan täysin unohdu niin koostetaan vähän kevään kuulumisia.

Puiden kaadon jälkeen satoi lunta, mutta nyt hiljalleen alkaa kevät olla sillä mallilla että rungot löytyvät puiden alta. Loput karsinnat ja katkominen sopivampaan mittaan on lähitulevaisuudessa projektina ja kunhan rungot saa järkeviin mittoihin niin niistä on tarkoitus pihan nurkalle vähän nikkaroida. Tästä kumminkin lisää sitten kun asia on vähän ajankohtaisempi.

Viikolla päänvaivaa aiheutti ylläolevassa kuvassakin näkyvä jäässä oleva rumpu. Vesi valui iloisesti pihatien yli ja yritti viedä sen mennessään. Kaverilta lainattu uppopumppu siirsi vettä pari päivää ja ongelma saatiin ainakin väliaikaisesti poistettua. Kunhan loputkin lumet sulaa ja ojassa ei ole enää metriä vettä niin pitää tutkia tilannetta tarkemmin. Tässäkohtaa on pieni epäily että rumpu on täyttynyt hiekalla ja muulla moskalla.

Kasvatusten puolesta ajatus oli ottaa tänä vuonna vähän rauhallisemmin. Ajatuksen tasollehan tuo jäi.

20160310_004752Monenlaista chiliä, tomaattia, pari kurkkua. Lisää pitäisi pistää itämään kun vaan löytyisi pöytätilaa idätykseen.

Muutoin projektilistalla on ollut normaalien autoremonttien lisäksi edelleen tallissa pötköttävä verku ja jonkinmoisena uutuutena 3D-printteri, mutta etenkin tuosta jälkimmäisestä lisää joskus tulevaisuudessa.

Kevät tuli Kassalaan, eli puuta nurin

Taas on pari kuukautta ehtinyt vierähtämään edellisten kirjoittelujen jälkeen. Kuten parempi puolisko on jossain välissä kertonutkin niin elämä on taas ravistellut suuntaan jos toiseenkin.

Talvi on kumminkin näin helmikuun puolenvälin kunniaksi loppumassa ja jokakeväinen perinne puidenkaadosta on saatu taas käyntiin. Sähkölaitoksen miehet kävivät päivällä tempaisemassa 3 isoa mäntyä nurin talon ja sähkölinjan välistä.

20160210_124651

Kännykkäräpsy yläkerran ikkunasta

Korpelan voimalle jälleen kiitokset ripeästä toiminnasta. Eilen soittelin että josko sieltä joku ehtisi jossain välissä katsomaan mikä on tilanne ja että alkaako sähkölaitos kaatoa tekemään. Tänään puolen yhdentoista maissa oli mies pihassa ja puoliska tuntia myöhemmin 2 miestä lisää moottorisahan kanssa. Sanoisin että erittäin asiallista toimintaa.

Suurin mänty (etualalla) oli senverran iso että kahteenkin mieheen joutuisi kurkottelemaan että kädet yltävät ympäri, pari muuta vähän pienempiä. Tänään kävin jo aloittelemassa karsintaa ja siivousta, mutta päivännäkö loppuu työpäivän jälkeen valitettavan lyhyeen.

Rouva oletettavasti heiluu kameran kanssa enemmän, joten eiköhän tuoltakin työmaalta jollain aikajänteellä ilmaannu lisää materiaalia ihmeteltäväksi.

Maston Hammer muodostaa lujan ja kiiltävän pinnan

Tai sitten ei. MF-projektin yhteydessä on tässäkin blogissa tullut esiteltyä kuvia uudesta maalipinnasta muutamaan otteeseen. Koko projekti on edennyt aika verkkaisesti, mutta muutama viime viikko on mennyt katsellessa miten maali ei kuivu. Se on muuten vielä tylsempää hommaa kuin maalin kuivumisen seuraaminen. Luvassa siis pitkähkö kertomus siitä miten maalaus voi mennä perseelleen ja miten eräs kotimainen yritys hoitaa jälkimarkkinointiaan.

Otsikko on Mastonin omasta mainostekstistä, sitä on tullut viimeaikoina tavattua muun materiaalin kanssa varsin tarkkaan. Ohjeissa sanotaan maalausolosuhteiden osalta seuraavaa: ”Lämpötila +10 – +25 °C, ilman suhteellinen kosteus 30-80%”. Kuivumisajaksi ilmoitetaan tällaisia aikoja: ”Kosketuskuiva: n. 2 h, läpikuiva: n. 24 h. Päällemaalaus jos tarpeellista 2-8 tunnin aikana tai 8 vuorokauden jälkeen (+20°C).”

Tarina itsessään alkaa jo kesäkuulta. Tuolloin olin yhteydessä ensimmäisen kerran Hammerin valmistajaan kun maalipinnassa alkoi esiintymään ongelmia. Kuvia ei kesän ongelmista pahemmin tullut otettua. Mastonille pistin juhannuksen nurkilla viestiä, mutta vastaanottopäässä oli vissiin tiedonkulussa pientä ongelmaa kun edustaja pääsi paikalle vasta heinä-elokuun vaihteessa. Maalin kuivumista katseltiin oikein porukalla ja edustaja otti muutaman purkin kyytiin laboratoriotestejä varten. Labrasta saatiin tulokset heti syyskuun puolivälissä:

Mastonin edustaja kirjoitti:

Moi 
Hammerit toimii normaalisti testeissä joten pohjassa on todennäköisesti 
ongelma.esim rasvaa tai jotain muuta joka aiheuttaa ongelman.
Kuitenkin voin korvata sovitusti jotain tuotettamme

Näin tapahtuikin. Edustaja lähetti matkahuollon kyydissä 6kpl 750ml purkkeja sekä mustaa että hopeaa hammeria ja 6+6 purkkia akryylimaalia spraypullossa. Kun maalit kerran labrassa toimivat odotetusti niin ilmaan jäi epäilys, että omassa maalauksessa olisi kuitenkin mennyt joku perustavanlaatuisesti pieleen. Joten rälläkkä kouraan ja uutta väriä pintaan.

Ohjeita tuli seurattua mielestäni kohtuu tarkkaan, mutta jätetään tämän arviointi lukijalle.

ESITYÖT: Poista irtonainen ruoste ja lohkeileva maali teräsharjalla maalattavalta pinnalta. Puhdista pinta rasvasta ja liasta. Kuivata kosteat pinnat ennen maalausta. Sekoita maali huolellisesti ennen käyttöä. Sekoita maalia myös levityskertojen välillä.

20151011_001

Puhdistettu pinta. Puhdistus on tehty lamellilaikalla ja rälläkällä.

Edellisten maalien puhdistelun jälkeen pinta tuli vielä pyyhittyä rätillä ja ksyleenillä. Ksyleenin jälkeen pinta tuli vielä kuivattua erikseen rätillä.

MAALAUS SIVELTIMELLÄ: Käytä leveähköä sivellintä. Levitä maalia paksu tasainen kerros ristikkäisin siveltimenvedoin. Viimeistele pinta kevyesti sivelemällä.

Ensimmäinen kerros maalia

Ensimmäinen kerros maalia

Maalaus tuli tehtyä tuttuun tyyliin autotallissa. Kelit alkoivat maalaillessa jäähtyä senverran että lämmitys tuli lykättyä päälle. Nosto-ovi hukkaa lämpöä edelleen kohtuu komeasti, mutta 15kW lämmitysteho riittää vielä nollakeleillä helposti pitämään tallin sisäpuolelta yli +20 asteessa. Maalaillessa t-paita ja maastohousut oli aivan riittävä varustus.

Kertamaalaus ei kuitenkaan peittänyt paljasta peltiä kunnolla, joten toinen maalikerros pintaan. Uudelleenmaalauksesta käyttöohje sanoo seuraavasti:

Tarvittaessa voit uusia käsittelyn 2-8 tunnin aikana tai 8 vuorokauden jälkeen (+20°C) vain itsellään eli Maston Hammer Smooth maalilla.

Toinen kerros maalia 18 päivää ensimmäisen maalauksen jälkeen

Toinen kerros maalia 18 päivää ensimmäisen maalauksen jälkeen

Ennen toista maalausta pintaa tuli kevyesti karhennettua hiomapaperilla ihan käsipelissä. Rullanjämät 120stä paperia tuli uhrattua projektiin ja pinnasta lähti irti ihan pölyä, joten ensimmäinen kerros ainakin vaikutti kuivaneen ihan hyvin.

Ennen toista maalausta palikat tuli kuitenkin käännettyä samoille maalaustelineille toisin päin että myös alapuolelle saadaan väriä. Tätä vaihetta ei tullut sen kummemmin dokumentoitua. Ohje kun sanoo, että maali on läpikuiva 24h aikana ja ennen kääntöpuolen maalausta aikaa oli kulunut 5 päivää niin ongelmia ei pitänyt olla. Kääntöpuoli kuivui aikansa ja palikat tuli nostettua sivuun odottamaan toista kierrosta maalia, jolloin huomasin että maalausteline oli painanut pintaan muutaman vekin. Useampi vuorokausi lämpimässä ei siis riittänyt kunnolliseen kuivumiseen, mutta jätin asian sikseen kun toinen kerros maalia oli kuitenkin ajatus vetää pintaan.

20151103_002

Kuten kuvasta näkyy, niin 5 päivää toisen maalikerroksen jälkeen nostin lokasuojat pystyyn lankkua vasten. Maalailin kääntöpuolen toiseen kertaan samaan tapaan kuin yläpuolen ja jätin palikat taas useammaksi päiväksi paikoilleen kuivumaan.

20151103_006

Kerrataanpa siis vielä kerran miten ylläolevaan tilanteeseen on päästy. Lokasuojat on hiottu kirkkaalle pellille, puhdistettu ksyleenillä ja maalattu kertaalleen Maston Hammer-maalilla. Tämän jälkeen on odotettu 18 päivää, maalipintaa on kevyesti karhennettu ja päälle on vedetty toinen kerros. Toisen kerroksen maalauksesta 5 päivän jälkeen lokarit nostettiin kyljelleen ja maalattiin kääntöpuolelta.

20151103_011

Lopputuloksena on millin vekki, kummassakin lokasuojassa. Maalipinta on mennyt rullalle oman painonsa alla, 5 päivää maalauksen jälkeen. Lisäksi alareunasta maali on lähtenyt paljaaseen peltiin asti irti.

20151116_001

Jo kerran kuivuneen maalin alta paistaa kirkas pelti. Salama vääristää maalin väriä vahvasti oranssiin, värisävyssä ei sinänsä ole mitään vikaa.

Ongelma ei koske pelkästään punaista väriä ja lokasuojia. Hytin lattian osia tuli niitäkin maalattua.20151102_002Ensin puhdistus kartanon puolella samaan tapaan kuin lokasuojienkin osalta ja tovin rälläkkäleikkien jälkeen osat telineineen tallin puolelle ja väriä pintaan.

20151102_007

Tässä vaiheessa kaikki näytti vielä oikein hyvältä. Hopea näytti peittävän pinnan kerrasta ja kuivuminen lähti mukavan oloisesti käyntiin. Pari tuntia myöhemmin maalipinta oli tosiaankin pölykuiva, mutta kun palaset olivat maanneet koskematta viikon niin realiteetti oli vähän toinen.

20151109_001

Jäikös muovisesta kasteluletkun liittimestä jälki tuohon peltiin?

20151109_002Jäihän siitä. Eli maali, joka valmistajan mukaan kuivuu läpiasti 24h on vielä viikko maalauksen jälkeen riittävän pehmeää, että muutaman gramman letkuliitin jättää jäljen. Liitin piti ihan vääntää maalista irti napsauksen säestämänä ja sama ilmilö on sittemmin todettu siirtämällä letkuliitintä ja lepuuttamalla maalipinnalla kaikenlaista hylsystä kahvikuppiin, lopputulos ei ole merkittävästi muuksi muuttunut.

Nyt tämän päivän tilanne maalipinnan kovuudesta on sitten oma lukunsa. Punainen maali on vedetty ensimmäisen kerran 11.10. ja toisen kerran 29.10., hopeanväriset osat on maalattu 1.11. ja nyt tätä kirjoittaessa eletään 17. päivää marraskuuta.

20151116_01020151116_011Kuvat otettu välittömästi julmalla työkalulla naarmuttamisen jälkeen. Molempiin pintoihin jää pelkästä kynnestä ihan reilusti jälki ilman tolkutonta väkivaltaa. Hopeassa näkyy seassa punaista kun kuvat tuli hetki sitten otettua peräjälkeen enkä välissä puhdistanut kynnenalusia.

Mastoniin olen ollut yhteydessä asian tiimoilta kun ongelmat alkoivat ilmetä uudelleen. Tälläkertaa sähköpostiin on vastailtu ihan mukavaan tahtiin, mutta viestien sisältö jättää vähän toivomisen varaa.

Viimeisin viestittely Mastonin puolelta tapahtui syyskuussa, kun edustaja kommentoi laboratoriotulosta ja korvaavien maalien toimitusta:

Mastonin edustaja kirjoitti:

Moi
Ehkä sun ei kannata käyttää Hammeria jos ei se sulla
pelitä voit ottaa meidän Modena maalia joka käy
myös metallille tai jotain spray tuotteita.

Terveisin
Maston Oy
N.N.

Yritin kysellä ko. edustajalta, että löytyisikö tuohon pelittämättömyyteen joku syykin, mutta vastausta ei ole kuulunut. Nyt uusien ongelmien ilmetessä lähetin (tarkoituksella) kohtuu provosoivan sähköpostin aikalailla jokaiselle, jonka sähköpostiosoitteen mastonin nettisivuilta löysin:

Take kirjoitti:

Nyt ollaan siinä pisteessä noiden teidän vesivärien kanssa että minä
kiikutan tuon koko projektin Sailokoskelle (www.sailokoski.fi), te
sovitte Sailokosken kanssa maksusta ja pistätte minulle vitutuksesta,
ylimääräisestä työstä ja logistiikkakuluista korvauksena 2000€.

Ylläolevassa viestissä oli lisäksi tässäkin blogissa mukanaoleva kuvasarja ja pieni kooste siitä, miten tilanteeseen on päästy. Vastaus saapui jo seuraavana päivänä Mastonin myyntipäällikön toimesta:

Mastonin myyntipäällikkö kirjoitti:

Terve,
Ikävä kuulla että projekti ei ole vieläkään onnistunut. Mikäli haluat 
voimme tilata noudon maalaamillesi traktorin osille ja tutkia mikä on 
mennyt pieleen. Maalimme toimii testatusti kun sitä käytetään 
maalausohjeidemme mukaisesti ja kuivumisaikoja noudatetaan. Tämä kävi myös ilmi ensimmäisellä kerralla kun reklamoit asiasta ja maalinäytteet tulivat meille testattavaksi. Emme tule hyväksymään maksettavaksi minkään kolmannenosapuolen laskuja kyseisen asian tiimoilta.

Terveisin
N.N.
Maston Oy

Kuten ehkä saattaa arvata, niin saatu vastaus ei juurikaan lämmittänyt ja toisekseen asia ei ihan älyttömän paljon edennyt mihinkään suuntaan. Osien nouto laboratoriotesteihin ei varsinaisesti herättänyt mielenkintoa. Ensinnäkin maalattuja osia on kolmisen tonnia ja toisekseen laboratoriotesti kertoo lähinnä, että maali toimii laboratoriossa. Oma mielipiteeni on ettei ole ihan kohtuutonta odottaa maalien toimivan myös laboratorion ulkopuolella.

Lähetin mastonille päin pari sähköpostia uusien havaintojen merkeissä ja myyntipäällikkö vastasi jälleen:

Myyntipäällikkö kirjoitti: 

Terve, 
Kuten aiemmin kirjoitin on Ikävä kuulla että projekti ei ole onnistunut. 
Olemme täällä aivan yhtä ymmällämme asiasta kuin Sinäkin. Myymme ko. 
tuotetta tuhansia litroja muutamissa eri maissa ja emme ole saaneet 
vastaavaa palautetta muualta ja omissa testeissämme tuotteet toimivat.
Kuten edellisessä viestissäni totesin, maalit joita olit kesällä käyttänyt jotka tulivat takaisin testattavaksi toimivat täällä päässä moitteetta. 
Mikäli haluat voimme tilata noudon maalaamillesi traktorin osille ja tutkiamikä on mennyt pieleen ja maalata tämän jälkeen osat täällä Sinulle.
Emme tule hyväksymään maksettavaksi esittämiäsi logistiikkakuluja tai 
minkään kolmannen osapuolen laskuja kyseisen asian tiimoilta. Olemme olleettukemassa tätä projektia jo uusilla tuotteilla (lähetetty 2.10.15) joiden 
arvo on noin 285eur ja  joten pidän myös vaatimustasi kuluistasi 
ylimitoitettuna.

Terveisin
N.N.
Maston Oy

Jos tarina kerrottaisiin ameriikaksi niin sopassahan olisi ollut jo pitkään lakimiehet mukana ja korvausvaateet olisivat miljoonia. Nyt ollaan kuitenkin pohjanmaalla jossa miljoonia näkyy lähinnä lottomainoksissa, mutta kokemus on moneen kertaan osoittanut, että kun pyytää paljon niin voi saada keskinkertaisesti. Toki 2 tonnia ja ylimaalaus ammattilaisen toimesta kelpaisi edelleen, mutta maston on ilmoittanut etteivät he kolmannen osapuolen kuluja ala maksamaan, joten laskin sitten omat kulut uudelleenmaalaukselle:

Take kirjoitti:

Juurikin näillä lähetetyillä maaleilla on saatu aikaan, että teoriassa 
kuivaan pintaan muutaman gramman letkuliitin tekee renkaan parissa tunnissa

Se, että osia maalailtaisiin teillä labrassa kertoo ehkä sen, että maali 
toimii laboratoriossa. Ohje kuitenkin sanoo, että lämpimässä tilassa hammeron läpikuiva 24h ja käytäntö sanoo että vielä 5 vuorokauden jälkeen 1. 
kerros kirkkaaseen, puhdistettuun peltiin on pehmeä. Samaten ohje sanoo, 
että päällemaalaus voidaan tehdä 8vrk jälkeen, mutta reaalimaailmassa 18vrkkuivanut maali pehmeni päällemaalauksessa.

Jos niellään vitutuskorvaukset ja Sailokoski pois tuosta korvausvaateesta 
niin päästään tällaiseen yhtälöön:
- Hammer, ksyleeni ym tarvikkeet 400€ hukkaanheitettyä rahaa
- Työkonemaali IKH, teoreettisellakin riittoisuudella 5l = 149,50€
- Pohjamaali zinc182 5l = 175€
- Pensselit, hiomalaikat yms tarvikkeet 150€

Eli ihan suoraan euroja 874,50

Tuohon lisäksi työtä varovastikin arvellen:
- Irto-osien hionta ja uudelleenmaalaus hammerin jäljiltä 20h
- Traktorin rungon purku ja kasaus 30h
- Rungon osien hionta ja uudelleenmaalaus 24h

Kaikkiaan 74 tuntia, reaalimaailmassa ollaan varmasti lähempänä (tai
yli) 100h. Kuluttajariitalautakunta näkyy arvottavan työtunnin hinnaksi 
kympin -> 740 - 1000€.

Viivan alle siis 1614,50 - 1874,50€. Kuluihin ei ole laskettu tallin 
lämmityskuluja, sähköä yms joka on kulunut ja tulee vielä kulumaan, eli 
loppusumma on hyvin lähelle sen 2 tonnia ja jos työtunnille laskee jotain 
järkevää hintaa niin ollaan komeasti yli.

Myyntipäällikkö vastasi ylläolevaan postiin ja ihmetteli että miksi olen laskenut eri firman maaleja kuluiksi uudelleenmaalaukseen. Vastasin tähänkin kyselyyn, vaikka vastaus on mielestäni aika ilmiselvä. Nyt edellisestä yhteydenotosta on kulunut täysi viikko.

Maston ei ole, kyselyistä huolimatta, osannut antaa selitystä sille miksei maalaus onnistu. Olen heille toimittanut kaikki tässäkin esilletulleet tiedot, ja vähän enemmänkin, mutta tähänmennessä kukaan ei ole mastonin puolelta edes spekuloinut mikä viimeisimmissä maalauksissa olisi voinut mennä vikaan. Korvauspuolelta ainoa kannanotto on ollut, että he eivät maksa kolmannen osapuolen kuluja, mutta muutoin en ole saanut minkäänlaista kommenttia kustannuksiin, jotka ovat suoraa seurausta siitä että ohjeen mukaan käytetty maali ei toimi odotetusti.

Kuluttajaneuvojallekin asian tiimoilta soitin, kun mastonilla itsellään ei mitä ilmeisimmin ole halukkuutta tarjota asiaan paljon muuta kuin käsien levittelyä. Kuluttajansuojan kannalta tällainen tilanne on kuitenkin hieman ongelmallinen. Jos asiaa lähtisi kuluttajansuojan kautta purkamaan, niin ensimmäiseksi osat pitäisi lähettää Mastonin labraan testattavaksi. Odotusarvo on, että laboratorio ei totea omia tuotteitaan vieläkään vialliseksi. En sinänsä epäile, etteikö tuo maali voi labrassa toimiakin, mutta kuten todettua ongelma on siinä että maalin pitäisi toimia laboratorion ulkopuolellakin. Mastonin laboratorion jälkeen homman voi sitten riitauttaa kuluttajariitalautakunnan kautta, mutta tuota lautakuntaa varten pitäisi olla omat tositteet siitä että Mastonin laboratorio on väärässä. Teoriassa tähän riittäisi esimerkiksi ammattimaalarin suorittama, dokumentoitu testimaalaus ja siihen liittyvä lausunto ettei maali toimi odotetusti. Oma maallikkoanalyysi ei kuulemma riitä ja käytännössä olisi hyvä teettää omat testaukset riippumattomassa laboratoriossa.

Lisäksi jos asiaa lähtisi kuluttajansuojan kautta purkamaan, niin maalarin lausunnosta aiheutuvat kustannukset yms pitää maksaa omasta pussista. Toki, olettaen että lautakunta on sitä mieltä että Maston on väärässä ja minä oikeassa, noita kuluja voi vaatia korvattavaksi, mutta käsittelyajat ovat hyvin helposti puoli vuotta tai enemmän. Lisäksi labratesteistä riippumatta ollaan hyvin pitkälle sana sanaa vastaan, joka ei ole koskaan erityisen kiitollinen tilanne.

Alunperin hammer tuli valittua maaliksi paristakin syystä. Hammerilla on ollut hyvä maine jokapaikan perusmaalina ja se ei tarvitse erikseen pohjamaalia. Lisäksi maalin voi, ainakin markkinointimateriaalin mukaan, maalata suoraan ruosteen päälle. Hammer on siis teoriassa merkittävästi kilpailijoitaan helpompaa ja nopeampaa käyttää. Kun erillistä pohjamaalia ei tarvita niin hintalappukin on varsin kohtuullinen. Käytännössä valinta on kuitenkin ainakin tässä tapauksessa osoittautunut virheeksi ja teoreettiset säästöt sekä ajassa että rahassa ovat valuneet viemäriin jo aikoja sitten.

Tällähetkellä näyttää nyt pahasti siltä, että hukattu aika ja vaiva sekä ylimääräinen kustannus maaleista on vain nieltävä ja uudet maalit joutuu hakemaan omalla kustannuksella. Paska homma, mutta minkäs teet.

Mastonin lähettämät sähköpostit ovat suoraa copypastea, nimet on sensuroitu. Muutoin tiedot ovat omia havaintoja. Maalausten päivämäärät löytyvät alkuperäisten valokuvien exif-datasta, joten niihin nojaavat aikamäärät ovat tarkkoja.

Sitä en oikein jaksa uskoa, että meikäläisen autotalli olisi ainoa paikka maailmassa, jossa hammerin kanssa olisi ongelmia, tuossa alla on kommenttikenttä jos omakohtaisia kokemuksia löytyy. Vastaan myös mielelläni kysymyksiin parhaani mukaan. Alapuolella on myös napit, joilla visertää ja facettaa juttua eteenpäin, niitäkin saa ihan vapaasti käyttää.

Öljylyhty terassille

Ajatus oli siivota tallia, mutta nyt tuli lopultakin tehtyä yksi projekti koemielessä mitä on tullut pyöriteltyä pidempään. Projekti menee suunnilleen näin:

  1. Osta pullo viskiä
  2. Nauti viski
  3. Pengo LVI-tarvikelaatikosta messinkinen jatkopala joka mahtuu pullon suulle mukavasti
  4. Silpaise jatkosta kierteet ja muu krumeluuri pois soveltuvilla työkaluilla
  5. Tunge sydän liian pienestä reiästä läpi
  6. Kippaa öljyä pulloon
  7. Tunge sydänlanka pulloon ja asettele messinkinen holkki nätisti pullon suulle
  8. PolttopulloÖljylamppu on valmis

20151114_005

 

Kuvaksi kelpaa tälläkin kertaa pikainen räpsy kännykällä paskaisen grillin päällä. Ohjeitahan tämmöisen tekemiseen on intternetti täynnä, mutta kerrotaan nyt omat huomiot. LVI-osat toimii hommassa oikein hyvin, kunhan katsoo että sydän pysyy suhtkoht timmisti paikoillaan eikä pääse palavana tippumaan pulloon. Toisekseen pullossa on reilu puolet vettä. Ilman vettäkin kokeilin tuota poltella, mutta öljy ei ehdi nousemaan pullon pohjalta asti sydäntä pitkin tarpeeksi nopeasti että saisi kunnon palamisen aikaiseksi.

Näitä varmaan joutuu tekemään muutaman lisääkin, miellyttävät ainakin omaa silmää (ja lisäksi on hyvä syy hankkia vaikkapa tuota ardbegiä). Lyhtyä tehdessä pullon valinnassa tärkeintä on estetiikka, muutoin tuo kyllä toimii missä tahansa astiassa. Viskiä en suosittele valitsemaan pelkästään pullon ulkonäön perusteella.

36 wattia

Gluehlampe_01_KMJ

Kuvan lamppu ei liity tapaukseen

Joku tovi sitten portaikosta paloi lamppu ja olen sen jälkeen mietiskellyt että mitenkähän tuosa nyt kävi. Portaikossa on valot lähes 24/7, koska lamppu toimii myös yövalona lastenhuoneeseen ja pimeä portaikko ei tenavien kanssa muutenkaan ole oikein hyvä idea.

Palanut lamppu oli joku tusinamerkin 40W halogeeni ja tilalle meni 4W LED kun semmoisia sattui paikallisen marketin tarjouslaarista löytymään -50% hintalapulla.

Täällä sähkö maksaa töpseliin siirrettynä vissiinkin 8,38snt/kWh. En jaksanut kaivaa tähän hätään laskua käsille, tuomoiset hinnat löytyy netistä, kun ei ota yösähköä ja muuta hömppää mukaan (pääsee paljon helpommalla laskennan kanssa).

Tästä kun nyt lähdetään laskemaan, että tuikku palaa keskimäärin 10h/vrk (ympäri vuoden) niin päivässähän säästyy suoraan 360Wh/vrk. Tästä edelleen kertolaskulla sähköä säästyy kuukaudessa 10,8kWh. Eli yhden lampun vaihdolla sähkölaskuun ilmestyi pyöristettynä 91 sentin säästö joka kuukausi!

Pikainen googlailu sanoo, että halpamerkin 40W halogeeni maksaa n. 2€ ja tuommoinen ledituikku n. 3,5€. Tuo 1,5€ hinnan erotus tulee kurottua umpeen pyöreästi 50 vuorokaudessa. Tuikun eliniäksi ilmoitetaan 15000h, eli 20,5 kuukautta. Olettaen että värkki oikeasti toimii luvatun ajan sähköä säästyy tuossa vajaassa kahdessa vuodessa pikkuisen reilun 17€.

Lukseja en ole mittonut, mutta vähemmän tuo led antaa ihan raakaa valoa halogeeniin verrattuna. Tuossa käyttökohteessa led oli kuitenkin ihan valaistuksenkin puolesta toimiva, ei tuossa portaikossa ihan järjettömiä valotehoja tarvita.

Jos kaikki mökin valaisimet (olettaen että vaihto menisi samalla suhteella) korvaisi niin sähkölaskuun saisi parinkympin säästön kuukaudessa. Käytännössä laskukaava ei kuitenkaan toimi, kun kaikkia valaisimia ei suinkaan polteta kymmentä tuntia päivässä ja toisekseen ihan joka kohteessa tuo 4W led ei ole tarpeeksi, jolloin kWh säästö ja kuoletusaika muuttuvat. Himmennettävä ledilamppu maksaa jo reilun kympin kappaleelta joten kuoletusaika hyppää vajaasta kahdesta kuukaudesta vajaaseen vuoteen ja säästö tippuu samassa suhteessa vähän alle 3 euron.

Käytäntö on lisäksi osoittanut, etenkin energiansäästölamppujen kanssa, että hehkulampuille suunnitellut valaisimet polttavat nuo lamppujen elektroniikat loppuun ennen aikojaan. Lähes kaikissa valaisimissa kun on jonkinlainen umpikupu polttimon yläpuolella johon hukkalämpö jää asumaan ja lampun kantaan tungettu elektroniikka on kuvun kuumimmassa osassa ja elinikä lyhenee dramaattisesti. Omakohtainen kokemus on E17 ESL-lampuista (jotain ihan laatumerkkiä, prismassa hyllynreunahinta oli jotain kympin nurkilla) olohuoneen ”kattokruunussa”. Lampuille lupailtiin pakkauksessa 8 vuoden elinikää, ensimmäinen pimeni viiden kuukauden kohdalla ja viimeinen puolentoista vuoden kohdalla.

Lopputulos on kuitenkin että maailma ja rahapussi eivät led-lamppuja vaihtamalla pelastu. Kuukaudessa sähköä säästyy nippanappa yhden saunanlämmityksen verran, rahallista säästöä ei käytännössä ole ja lampun valmistukseen ja kierrätykseen tarvittava logistiikka ja energia syö loputkin vihreästä ajattelusta.

 

 

Eteisen uudet vaatteet

Tapahtuipa niinä päivinä, että parempi puolisko otti lapset mukaansa ja häipyi anoppilaan pariksi päivää. Oma leipätyö piti nörtin paikkakunnalla, mutta kun lapset olivat poissa nurkista niin iltapuhteena oli hyvä ottaa pieni maalausurakka sisällä ilman pelkoa pienistä kämmenenjäljistä tuoreella maalipinnalla.

Rouvalla kun oli järkkäri mukana reissussa niin kuvamateriaali on peräisin taas vaihteeksi kännykästä, mutta näillä mennään. Tästä siis lähdettiin liikkeelle:20151021_00120151021_002 (1)Vallitseva väri oli aavistuksen harmahtava. Projekti alkoi visiitillä romuonnelaan, vaikka tallista maalia löytyikin valmiina niin rulla halvinta maalarinteippiä ja maalaustela tarttui mukaan, kustannus 5€.

Sitten itse asiaan, ensitöiksi listat ja muu tauhka irti seiniltä

20151021_006Ajatus oli nykäistä listat irti helposti, eli morapuukko listan väliin, pieni kopautus terän selkään ja vääntö. Teoriassa helppo temppu, käytännössä edellinen maalari oli hieman hankaloittanut hommaa kun siniharmaa maali oli vedetty pintaan listoja irroittamatta.

20151021_007Vahingoiksi jäi kuitenkin yksi katkennut lista. Ei se nyt oikeasti ole niin iso homma ottaa niitä listoja irti, joten säästäkää ainakin seuraavan maalarin mielenrauhaa ja käyttäkää ne irti. Itse maalauskin on paljon mukavampaa kun ei tarvitse varoa listoja tai rasioiden kansia.

20151021_009

Lamppua irroittaessa löytyi ylläoleva pikku yllätys. Vuosien lämpötilavaihtelut oli tehneet tehtävänsä ja sähköjohtojen eristeet löytyivät silppuna valaisimen pohjalta. Oletettavasti viimeinen niitti eristeille oli lampun irrotus, kuvan mukaisessa kunnossa sulakkeet olisivat kyllä napsuneet välittömästi.

Koristeiden irrottelun jälkeen suojasin lattian pahvilla ja teippailin sulaketaulun reunat, ovenpielet ja sunmuun. Lattialle pahvia suojaksi pahimpia roiskeita vastaan ja sitten maalipurkki auki.

20151021_01520151022_002Pientä tilaa ei reilun kokoisella telalla kovin kauaa maalaile. Pohjan tumma väri ei kuitenkaan peittynyt kunnolla ennenkuin neljännellä kerralla, joten suurin osa ajasta meni lähinnä seuraillessa maalin kuivumista.

20151022_006Kattoon tuli sovellettua samaa maalausta kuin joskus vuosi sitten tallin puolella tuleviin kattopaneeleihin. Laimennetaan siroplastia fifti-siksti suhteella veteen ja sutaistaan ohut kerros pintaan. Ihan täydellisen tasainen väri tuolla tavalla ei synny, mutta eroavaisuuksia pitää jäädä ihan katsomalla katsomaan ennenkuin pistävät silmään. Läpikuultava puu antaa kuitenkin vähän ilmettä muutoin valkoiseen tilaan.

20151022_00720151022_01220151023_00120151023_0024 maalikerrosta myöhemmin tila näyttikin sitten jo ihan hyvältä. Ne paikat mihin ei telalla mahdu tuli sudittua pensselillä. Telan jälki miellyttää ainakin omaa silmää enemmän kuin siveltimen rannut, mutta minkäpä teet. Ja tuo erilainen maalausjälki ei muutenkaan näy ellei seinää katso ihan oikeasti läheltä.

Seinien jälkeen olikin sitten vuorossa listojen maalaus. Periaatteessa helppo ja nopea temppu, listapino talliin, naulat irti, pikainen hipaisu hiomakoneella, maalit pintaan ja takaisin.

Käytännössä se harmaa maali oli aika ”¤”%!¤/%&!! lujassa ja kuudennen listan kohdalla hiomakone sanoi työsopimuksen irti. Pienen pohdinnan jälkeen (ajatuskulku meni aluksi suunnilleen näin: EI VITTU EI OLE TODELLISTA EI SAATANA) päädyin kohtuullisen luovaan ratkaisuun:

20151023_004

Seinältä rälläkän lamellilaikka pulttiin noin suunnilleen keskelle, pultti kiinni akkuporaan ja akkupora ruuvipenkkiin. Tarranauhalla akkuporasta nappi pohjaan ja listat siitä läpi.

20151024_001

Kirosanojen, muutaman oluen ja hionnan jälkeen sitten samaa laimennettua maalia pintaan kuin mitä kattoonkin tuli läträttyä. Maalin kuivumisen jälkeen sitten listat takaisin paikoilleen. Asentaessa tuli huomattua, että kaikki on ryssänjiiriin tehty, suurin osa listoituksesta on liian kapeita käyttökohteeseen ja osa on muuten vaan nähnyt paljonkin parempia päiviä. Eli joskus hamassa tulevaisuudessa pitää uusia kaikki listoitukset tuohon(kin) tilaan.

Lopputuloksesta tuli kuitenkin ihan siedettävä, seiniä ei tullut pohjustettua sen kummemmin. Pahimmat pölyt ja hämähäkinseitit pyhkäisin rätillä ennen maalausta, mutta ylimääräisiä ruuveja en irrotellut tai minkäänlaisia tasoitteluita en tehnyt.

20151024_004Kuten kuvassakin näkyy, niin se säleiksi mennyt lista ei löytänyt tällä aikataululla korvaajaa. Laitetaan sekin sitten joskus syssymmällä, tallissa on hataran muistikuvan perusteella samanlaista listaa pätkä.

Projektille tuli hintaa jo mainitun vitosen lisäksi n. kolmasosa siroplast-maaliämpäristä, koko hommasta selvittiin kuitenkin n. 30€ budjetilla ja kahden illan sutimisilla. Kolmannen päivän aamuna tuli vielä napattua listat takaisin kiinni.

Eteinen tuntuu nyt todella paljon suuremmalta, valoa on tullut lisää aivan järkyttävän paljon ja yleisilme koko kämpässä on nyt siistimpi ja yhtenäisempi. Suosittelen, ei ole paha rasti.

Pikkunikkarointia

Lapset ovat aina aika-ajoin kyselleet että milloin voisivat rakentaa tallissa jotain. Puulaatikkoa suunnitellessa parempi puolisko ehdotteli että josko kuitenkin lintulauta, niin on tenavillekin paremmin tekemistä. Semmoinen sitten.

Pieni ideapengonta googlen kuvahausta ja suunnitelma muotoutui korvien väliin. Mitään piirrustuksiahan ei tuommoisen kanssa aleta miettimään, koulu-tv näyttää mallia. Tallin päädystä pengoin muutaman metrin pätkän vitosen lautaa ja siitä sopivalla silmämäärämitalla muutama pätkä irti.

kuva 1

Sahailuiden jälkeen sitten hahmottelin ikkunoiden paikat seiniin (tottaKAIT lintulaudassa pitää olla ikkunat). Makitalla alkureikä ja kuviosahalla loput. Ikkunoiden sahaamisen jälkeen koko komeus hakasnaulaimella nippuun ja maalia pintaan.

20150922_003Maalia pistettiin pintaan parikin kerrosta ja maalin kuivumista odotellessa tuli tehtyä muut tilpehöörit kattoa myöten valmiiksi odottamaan.

20150923_001Kun kaikki palaset lopultakin oli saatu maaliin ja kuivamaan niin leikkelin vielä pleksistä ikkunoihin lasituksen ja koko komeus lyötiin jälleen hakaspyssyllä nippuun.

20150926_002

Nikkaroija on tyytyväinen työnsä jälkeen

Katto on tehty samasta vitosen laudasta, kilikolimustaa pintaan ja hakasnaulaimella läjään. Toisesta laudasta silpaisin reunasta materiaalivahvuuden verran pois niin ei tarvinnut alkaa sen kummemmin jiiraamaan. Jalustan keskelle sahailin vielä erikseen laudasta pidikkeen ja katon alla on pätkä kakkoskakkosta, joten osat ovat nostettavissa irti toisistaan ihan ilman työkaluja. Ainakin toistaiseksi mökki on pysynyt kasassa ihan painovoimaisesti, pitää lisäillä muutama ruuvi strategisiin pisteisiin sikäli kun tarvetta tulee.

Nikkaroinnin ohessa vanhempi poika keksi ikiaikaisen totuuden

Jos kädessä on vasara, kaikki näyttää naulalta

Jos kädessä on vasara, kaikki näyttää naulalta

Joutilaita nauloja, vasara ja pätkä mäntyä pitää kossin pitkään iloisena. Vielä ei ole kovin monesti lyöty sormeen ja naulaaminen on keskittynyt ihan nauloihin, sisaruksia tai muutakaan ylimääräistä ei ole (toistaiseksi) vasaralla paukutettu.

20150926_004 (1)Mutta takaisin asiaan. Kun lintulauta saatiin valmiiksi niin pitäähän se saada pihalle. Ei muuten ollut ihan pikku homma löytää tontista kohtaa, jossa ei ole ensimmäisenä vastassa kivi tai puunjuuri. Viides reikä osui kuitenkin kivien väliin ja kakkoskakkonen upposi puolisen metriä isänmaahan. Aseistuksena kuvassakin näkyvät lankunpalaset. Pieksämisen ja kiroilun jälkeen lintulauta tolpan nokkaan ja asennuksen varmistus pitkällä ruuvilla. Alustan pohjassa on pari kakkoskakkosen pätkää haarukkana joiden välissä maahan piesty 2×2″ pysyy ihan nätisti.

Ensin haaveilin että olisin hakannut nurmikkoon ihan kakkosnelosen pystyyn, mutta nörtin haballa hommasta tuli luovuttua kohtuu äkkiä.

Jokatapauksessa pihaan saatiin lintulauta odottelemaan tulevaa talvea ja perilliset pääsivät opettelemaan työkalujen käyttöä. Seuraava nikkaroinnin aihe on varmaankin halkolaatikko leivinuunin viereen, mutta siitä lisää sitten joskus.

Inkrementaalia varmuuskopiota

Tapahtuipa niinä päivinä, että työpaikan mullistusten johdosta työasemabackupeilta tipahti pohja pois. IT-alalla tunnetaan edelleen yksi, ja vain yksi, totuus joka pätee 100% tarkkuudella: Kaikki rauta hajoaa. Kysymys ei siis ole hajoaako joku komponentti joskus, vaan milloin se hajoaa.

Data on tietty työkoneessa arvokasta ihan euroillakin mitattuna, mutta säilössä on paljon sellaisiakin bittejä joiden arvoa ei voi millään rahalla mitata. Liki kymmenen vuoden valokuvat ja videot ovat tietty ilmeisimmät, mutta datan seassa on muutakin arvokasta, kuten skannauksia vieläkin vanhemmista valokuvista ja tähdellisistä dokumenteista. Johonkin nämä pitää siis saada talteen ja mielellään siten, ettei datat joudu missään tilanteessa hukkaan.

Työasemalla on toki kolmen levyn RAID5-pakka (googlatkaa jos kiinnostaa mitä tuo käytännössä tarkoittaa), UPS ja muut peruskamppeet, mutta kaikki rauta tästä huolimatta hajoaa.

Ensimmäinen vaihtoehto mitä mietin oli tietty käyttää trendikkäästi pilvipalveluita. Esim. Code42 tarjoaa Crashplan -palveluaan varsin kohtuulliseen 5USD/kuukausi hintaan ja ainakin minun tietääkseni eurooppalaisilla palvelimilla sekä clientpään kryptauksella. Näin tietoyhteiskunnassa eläessä tuo kuutisenkymppiä vuodessa ei olisi ollenkaan paha hinta siitä että muistot ja muut tiedot ovat varmuudella tallessa.

Ongelmaksi noiden pilvibackuppien kanssa tulee kuitenkin tarjollaoleva laadukas nettiyhteys. Täällä edelleen parasta mitä rahalla saa on ADSL, jossa upstreamia on huimat 0.7Mbps. Meikäläisen datamäärillä maltillisestikin laskien ensimmäinen backuppiajo ottaa teoriassakin 40 vuorokautta. Jotta tuohon päästäisiin pitäisi yhteyden olla siis 40 päivää yhtäsoittoa vakaasti auki ja linjalla ei saa olla yhtään mitään muuta liikennettä. Realimaalimassa siis puhutaan n. kolmen kuukauden projektista ympäri vuorokauden että ensimmäisen ajon datasta saa tehtyä. Noin verrokkina ”aavistuksen” nykyaikaisemmalla tekniikalla (10M upstream kuidusta) homma hoituisi kolmessa päivässä ja jos ihan keulimaan lähtee symmetrisen satamegaisen kanssa niin ensimmäinen ajo menisi läpi n. 7 tunnissa. Virallinen ”kunnon” nettiyhteys on liikenne- ja viestintäministeriön mukaan 1M, minä voin antaa virallisen ja takuulla painokelvottoman lausunnon tuon megan yhteyden riittävyydestä jos joku sellaisen haluaa.

Pilvipalvelut eivät siis ole käytännössä vaihtoehto, joten DIY-linjalla jatketaan. Nurkista löytyi joutilas dellin työasema jonkun vuoden takaa. Nakkasin sinne pari teran levyä sisään, käyttöjärjestelmäksi Debian ja softalla RAID1-pakka tuomaan edes jonkinlaista toimintavarmuutta.BackupPCServerStatus

Debianin kylkeen sitten monessa paikkaa hyväksi todettu BackupPC. BackupPC tekee aikalailla kaiken mitä pikkunörtti voi haaveilla. Inkrementaalit bakcupit, duplikaattitiedostojen poisto, datan pakkaus jne kuuluvat perusominaisuuksiin ja värkki vain Toimii(tm).

Ensimmäisen ajon vetäisin työhuoneessa suoraan gigaverkon yli, aikaa meni pari tuntia ja tuotakin kopiointia jarrutti raid-pakan rakennus ja työkoneen raskaahko kuorma muiden hommien alla. Tämän jälkeen palvelin wlanin päähän ja koko komeus autotalliin. Wifi kantaa talliin asti n. 60% kenttävoimakkuudella ja bingillä testaten kaistaa tallin nurkkaan asti sai ilman lisäantenneja n. 15Mbps, joka riittää kyllä helposti muuttuneen datan kopiointiin.

Tuolla saa nyt edes jonkinlaisen mielenrauhan kun valokuvat ovat kahdessa eri rakennuksessa, kahdessa eri koneessa ja viidellä eri kiintolevyllä tallessa. Tämäkään ei kuitenkaan riitä jos esim. salama iskee talon sähkönsyöttöön oikein kunnolla, joten jonkinlaista adidasverkolla kopiointia joutunee miettimään rinnalle.

Yksi vaihtoehto olisi rakentaa oma verkko lähinaapuriin ja backuppailla dataa ristiin. Ubiquiti myy AirGrid nimistä tuotetta, joka ainakin esitteen mukaan kykenee tekemään 150Mbps langattoman linkin 30 kilometrin päähän. Laitteet maksavat vähän reilun 50€ laaki, joten mistään aivan poskettomista summistakaan ei puhuta.

Paras ratkaisu tietty olisi jos tässäkin kunnassa päästäisiin nykyaikaan ja kuituliittymän tontille. Sitä odotellessa joutuu kuitenkin värkkäämään kaikenlaista muuta, onpahan nyt tallissa parisataa wattia lämmitystä valmiina talvikautta varten.

Työhuoneen lämpökuormaa pienemmälle

Jos en ole jo täälläkin aikaisemmin mainostanut, niin työhuoneessa on ollut aika-ajoin aivan perkjärkyttävän kuuma. Kesällä lämpötilat huitelivat pitkästi neljättäkymmentä ja talvellakin ilmanlaatu on ollut vähintäänkin kyseenalaista.

850956_1_original

Kuva varastettu intternetistä, mutta suunnilleen tuommoinen se kabinetti on

Yksi iso tekijä ilmanlaatuun on tietty tietokoneet. Tuolla vt. työhuoneessa oli ihan viimeaikoihin asti kolme työpöytäkonetta. Kaksi palvelinta päällä ympäri vuorokauden ja oma työasema, joka on ollut nukkumassa työaikojen ulkopuolella.

Nyt kuitenkin joku tovi sitten työkeikalta jäi käsiin Toten-merkkinen 22U lattiakaappi. Mikään varsinainen sisustuselementtihän tuo ei ole, mutta kunnon sijoitustilan myötä pari konetta saivat häädön parvekkeen puolelle. Työhuoneen lämpökuorma väheni n. 600W edestä ja sekä lämpötila että varsinkin ilmanlaatu parani huomattavan paljon. Edelleen iltapäivästä ikkunaa saa raottaa, mutta tilanne on huomattavasti aikaisempaa parempi.

Parvekkeella ei ole eristeitä, joten koneiden lämpö menee nyt ihan kirjaimellisesti harakoille, mikä on sinänsä vähän typerää. Vintissä päästetään sähköllä tehtyä lämpöä ikkunasta ulos ja pesutilojen puolella sitä tehdään lisää. Käytännössä mahdollisuudet tuon lämmön hyötykäyttöön ovat kuitenkin valitettavan vähissä, lämmin ilma kun tulee vähän huonosti alaspäin eikä joutolämpöä ihan pikku investoinneilla saa kerättyä käyttöveteenkään. Vesikiertoiseen lämmitykseen hukkalämmön sekä tekniikasta että leivinuunista saisi ainakin teoriassa talteen VILPillä kohtuu hyvällä hyötysuhteella, mutta tuota ennen pitäisi kasvattaa varaajan koko kymmenkertaiseksi ja vaihtaa sähköpatterit vesikiertoisiin malleihin. Tuommoinen pikkuremontti kysyy jokusen kymmenen tuhatta rahaa, joten ainakin muutama tovi joudutaan tyytymään siihen että ylimääräinen lämpö menee pikkulinnuille.

Mutta ilmanvaihto on kuitenkin edelleen tärkeä juttu, matalalla huonekorkeudella ilmanvaihdon toimivuus korostuu entisestään. Ehkäpä muiden remonttien yhteydessä tuohon vt työhuoneeseenkin voisi haaroittaa imuputken huippuimurista. Jää nähtäväksi.

 

Kaikenlaista

Meikänörtti on taas viettänyt aikaa vähän muualla kuin plokin äärellä. Elämä on viskonut suuntaan jos toiseenkin ja sittemmin edellisen postauksen työpaikka vaihtoi nimeä, vaikka hommat eivät muuksi muuttuneetkaan. Koulut ja päiväkodit ovat alkaneet ja elämässä on tapahtunut muutenkin kaikenlaista mullistusta.

Lomalla sentään ehti olla edes suunnilleen säällisiä määriä, tuli vietettyä työuran ensimmäiset täydet lomat ikinä. Josko sama malli pääsisi jatkumaan vastaisuudessakin, kuukausi ilman tietotekniikkaa teki ihan eemeliä.

Projektien osalta homma on jäänyt lähinnä suunnitteluvaiheelle, mutta jotain valmistakin on saatu, etenkin autotallin puolella. Talli on nimittäin siivottu. Kyllä kelpaa rymytä, kun ensimmäisenä ovelta ei tule vastaan traktorin osia. Verkuprojekti noin muuten on toki edelleen vaiheessa, mutta siitä sitten joskus lisää kunhan jotain merkittävää kerrottavaa löytyy.

Siivouksen lisäksi tänään nappasin talliin oven kynnykselle alumiinisoirosta listan.

20150916_004Rakentajalta on jäänyt perinteiseen malliin listat asentamatta ovenpieliin ja kynnyksen kohdalta kyprokin reuna oli alkanut jo murtumaan kulkemisen yhteydessä. Nurkista löytyi lähes sopivaa tavaraa valmiiksi, leikkelin vain sopivan siivun irti ja hakkasin parilla naulalla paikoilleen. Hyvä tuli.

 

Kesä on muuten kulunut enemmän tai vähemmän suunnittelun merkeissä. Erilaisista suunnitelmista lisää joskus myöhemmin, mutta nyt viimeisimpänä suunnittelupöydälle pääsi (lopultakin) lämmityskaapelin asennus vintin projektihuoneeseen.

15090004Tuossa näppärässä paperisimulaatiossa suunnitellaan, miten lattianiskojen välisiin verkkoihin levitetään 104 metriä lämmityskaapelia. Käytännön toteutuskin lähti suunnitelman teon jälkeen käyntiin, mutta iltasella ei vielä kovin pitkälle päässyt. Muutoinkin on vähän kysymysmerkki että miten hyvin tuo suunnitelma pitää reaalimaailmassa paikkaansa, kaapelilla kun on ohjearvot siitä, miten lähelle rakenteita ja itseään sen saa asetella.

Kasvihuoneen kuulumisista ja muusta elämästä tuo parempi puolisko onkin jo tänne horissut, joten jatkan muista aiheista kunhan joutoaika ja mielenkiinto taas joskus tulevaisuudessa kohtaavat.

Ja niin joo, nokkelimmat ovatkin jo huomanneet, mutta blogi on saanut uuden osoitteen. Vanhakin pelaa toistaiseksi, mutta kirjanmerkit voi päivittää osoitteeseen www.kassala.eu.