Aihearkisto: Projektit

Sekalaiset projektit

Leikkimisen talo, vol 2

Vastaa

Taas on tovi jos toinenkin aikaa vierähtänyt edellisestä raapustelusta, mutta varsinaisesti jouten tässä ei ole ehtinyt olemaan. Onneksi sentään syksy alkaa tulla niin pihatouhut jäävät hetkeksi tauolle. Mutta asiaan, naputellaan toisessa postissa enemmän muita tapahtumia.

Edellisen raapustelun kanssahan jäätiin tilanteeseen että mökki oli peltikattoon asti tehty. Sen jälkeen lähdettiinkin kesälomille ja nyt pakkasten tultua onkin hyvä katsoa taaksepäin ja todeta että jotain on työkiireiden ohessa saatu aikaankin.

Kesälomareissulta jäi peräkonttiin appiukon terassiprojektin jämiä senverran että niistä saatiin leikkimökkiinkin terassilaudat.

Ensitöiksi muutama poikkipuu pitämään terassilaudat paikoillaan. Kuten kuvassakin näkyy niin terassin alle nakkasin palasen kasvihuoneprojektista jäänyttä AIV-muovia. Ei pääse ruoho kasvamaan terassista läpi. Palanen on senverran pieni, ettei veden läpäisyn tms kanssa tullut sen kummemmin murehdittua. Kaato on suunnilleen järkevä, aika näyttää miten hyvin tuo mitään pitää, mutta onpahan nyt tyhjää parempi.

Jämäpaloista kun tekee, niin homman joutui tietty tekemään paloista. Kahdesta palasta tarkalleenottaen. Kuvassakin näkyy jo appiukon projektissa hyväksi todettu rakotulkki. Eli laudanpätkään parilla naulalla kiinni muutama vanerilappu, tulee tasaisia 6 millin välejä.

Akkupora, ruuveja, rakotulkki ja hyvä tuli. Nurkkapystyt vielä koteloidaan jollain tavalla jossain vaiheessa (tätä kirjoittaessa vielä auki) ja seinän ja pystyn väliin tehdään jonkinlainen koristeaita. Terassia on ajatus jatkaa patioksi ensikesän puolella, mutta siitä lisää sitten kun se on ajankohtaista.Mökkiprojekti jatkui oven rungolla. Kakkoskakkoselle vähän käsihöylää ja jiirisirkkeliä, makita ja pitkiä ruuveja kouraan ja raamit nippuun. Kun ristimitta oli saatu kohdalleen niin lisäsin vielä nurkkiin kuvissakin näkyvät vinotuet.

Seuraava kohta rakentelussa oli sitten karmit. Itse ovi kun ei tässäkohtaa painanut vielä paljon mitään niin karmien tekeminen ja sovittelu ei vaatinut kovin suuria hikoiluita. Karmit näppäsin läjään ihan tavan karvalaudasta. Siloittelin pinnat käsihöylällä ja kavensin 12 senttistä lautaa sopivampaan kokoon ihan kuviosahalla. Jossain kohtaa projektia alkoi tuntumaan siltä että tallin varustuksesta puuttuu kipeästi sekä oiko/tasohöylä että pöytäsirkkeli, mutta tämän projektin kanssa ei ns. perse kestänyt moisia hankintoja. Kohtuullisen kelvollista jälkeä noillakin kaluilla sai, ei siinä.

Karmien valmistumisen jälkeen sitten oveen muutamia tukia lisää ja kaverilta omaa vähän isompi ja pienempitoleranssinen jiirisirkkeli lainaan. Olen jopa ihan tyytyväinen oven ulkonäköön. Panelointi oli sinänsä ihan suoraviivainen temppu, sirkkeli 45 asteen kulmaan ja panelia pätkiksi. Tein sahaamisen ja kiinnittämisen yhtäaikaa, jolloin pätkiä sai mitottua samaa tahtia kun nurkkaa lähestyessä mitta lyheni. Panelit on napsittu oven runkoon kiinni viimeistelynaulaimella.

Mitä tuohon itse runkoon tulee niin kyprokkiruuvit lunastivat jälleen paikkaansa. Eli ne perinteiset mustat kohtuu harvakierteiset ruuvit. Pitävät puussa oikein hyvin ja ovat halpoja. Niitä pitää olla aina tallin varustuksena. Työhuoneprojektiin hankittuja ruuveja on tullut käytettyä vähän joka projektin kanssa, mutta onneksi noita myydään 1000 kappaleen laatikoissa.

Paneloinnin jälkeen ovi sai maalit pintaan. Oviprojektin kanssa samaan aikaan tuli puhkottua ikkunoille reiät paneliseinään. Ikkunat tulivat suoraan seinäpystyjen väliin, joten ainoastaan korkeusmitta piti olla suunnilleen sinne päin. 13 millin terä akkukoneeseen, seinään reikä ja kuviosaha laulamaan. Kun tarvittavat reiät oli puhkottu, niin koko mökki sai pari kerrosta maalia pintaan.

Maaliksi valikoitui lähinnä hintalapun perusteella kuvan mukainen ämpäri. Tuosta ehkä puolet meni leikkimökkiin, mutta sävy valittiin samaksi talon sävyn kanssa, jolloin mökki istuu istuu nätisti muuhun pihaan ja toisaalta maalinjämät voi sitten käyttää talon paikkamaalailuihin.

Maalaaminen itsessään ei ole mitään kovin suurta rakettitiedettä, mutta se ainakin tuli huomattua että jos meinaa maalata jotain leikkimökkiä isompaa niin kunnon pensseleihin kannattaa sijoittaa. Samaten maalin annostelu pienempiin ämpäreihin kannattaa tehdä ihan kunnon työkaluilla. Mitään oikein kunnollista kapinetta ei ollut käsillä, joten improvisoin kauhan tyhjästä limsapullosta, mutta parin euron sijoitus vaikkapa äyskäriin ei olisi haitannut. Varsinaisena maalausämpärinä toimi erittäin hyvin partaäijä-ämpäri (se jugurtti). Nuo ämpärit ovat muutenkin hyvä vähän kaikkeen mahdolliseen, parempi puolisko on mättänyt semmoisiin marjoja ja mitälie, minä olen käyttänyt niitä tallissa paljon tärkeämpiin hommiin, kuten sekalaisten ruvien säilytykseen.

Kun mökki oli saatu maalattua niin ovi soviteltiin kaverin kanssa paikoilleen. Karmit eivät enää asennuksen jälkeen olleet ihan täydellisesti paikoillaan, mutta kohtuullisen askartelun jälkeen ovi istui kuitenkin paikoilleen. Sen kummempaa lukitusmekanismia ovessa ei ainakaan toistaiseksi ole. Ensihätään estin tuulta rikkomasta ovea tai saranoita ihan magneetilla. Nurkkin on kertynyt vanhoja kiintolevyjä ns. tarpeeksi paljon, niistä löytyy mm. kohtuu voimakkaita magneetteja kaikenlaiseen. Magneetti ruuveilla karmeihin ja oveen reilunkokoinen rikka ruuvilla kiinni, riittää toistaiseksi.

Ovi pitää tietty jostain saada aukikin. Kyselin esikoiselta että minkälainen kahva olisi kiva ja hetken aikaa tutkittuaan kaikkia kahvoja ja vetimiä mitä sisältä löytyy päätös oli että keittiön laatikoiden vetimet on kivan mallisia. Eikai siinä sitten, sellainen pitää saada.

Ensiksi kahvan karkea hahmotelma kakkosnelosen kylkeen timpurin kynällä, karkea muotoonleikkaus kuviosahalla ja palanen irti. Tämän jälkeen sitten kikkakuutosia, joita ei äiti hyväksy, eli kuviosaha katolleen ruuvipenkkiin ja työstämään lisää (vannesahakin olisi kiva olla tallissa). Sitten kun sahaus oli saatu kutakuinkin kohdalleen niin tein vielä muodon viimeistelyä jyrsinpöydässä (semmoinen tallista sentään löytyy). Lopuksi hiekkapaperia ja pari pätkää vanhasta haravan varresta. Tapit on ruuvattu kiinni läpi ja ruuvinkannat on paikattu ihan perus yleistasoitteella.

Tämän jälkeen kamera on sitten jäänyt keräämään pölyä tekemisen tieltä. Ikkunan pokat tein kaverilta käsiinjääneestä materiaalista. Värkki oli ihan höylättyä kakkoskakkosta, josta oli ajettu reilu neljännes sirkkelillä pois, jolloin puusta oli jäänyt L-mallinen profiili. Profiilista sitten kaappasirkkelillä sopivia pätkiä ja nurkat kiinni toisiinsa purriliimalla ja viimeistelynaulaimella. Toivonmukaan kestää.

Ikkunalasit kävin dyykkaamassa siskon kaverin remonttityömaalta. Lasileikkurina arvelin käyttää prismasta halvalla saatua n. 3€ leikkuria. Kokemuksen ja kirosanojen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että tuommoisella hinnat-alkaen leikkurilla ei tee hevon hel**iä. Parin epäonnistumisen kanssa sain yhden lasin leikottua, joka sekin halkesi leikkurin jäljiltä jääneisiin pieniin murtumiin asentaessa, eli mökissä on nyt yksi valmiiksi rikkinäinen ikkuna. En viitsinyt alkaa vaihtamaan lasia läjäämisen jälkeen, tyydyin vain kiroilemaan hartaasti.

Ikkunaprojektin tiimellyksessä tuli toinen projekti päälle kotopuolessa. Sinne piti asentaa vessaan uusi ikkuna kun edellinen oli ikkunan hikoilun myötä lahonnut senverran pahasti ettei ns. valtaistuimella asiointi syksyn viilenevissä keleissä ollut oikein miellyttävää. Arvelin, etten edes yritä alkaa ihan ”oikeaan” projektiin tuon pilipalileikkurin kanssa ja lompsin paikalliseen työkalu, maatalous- ja rakennustarvikeliikkeeseen ja ostin kylän kalleimman (ainoan) lasiveitsen. 13€ sijoitus jokran veitseen oli joka sentin väärti, vaikkei tuokaan ihan täysin ongelmitta pure lahoituksena saatuihin kasari-ikkunoihin (ilmeisesti jotain senaikaista lämpölasia tms koska lasi on kohtuu paksua) niin jälki on kuitenkin ihan toista kuin parin euron rimpulalla. Työkaluihin kannattaa sijoittaa.

Kunnon lasiveitsellä varustautuneena loputkin leikkimökin ikkunoista sai kohtuullisella kiroilulla läjään ja pokat valmistuivat parissa illassa kunhan liimat ja maalit sai kuivumaan. Pokia läjätessä tuli (jälleen) kiroiltua purriliiman parasta ominaisuutta, eli turpoamista. Se värkki nimittäin tulee saumasta kuin saumasta ulos vaikka mitä tekisi ja valumien irrottaminen on hemmetin työlästä hommaa, ainakin jos sitä yrittää tehdä mattopuukolla, taltalla ja hiomapaperilla. Homma helpottuu merkittävästi kun tempaisee rälläkkään lamellilaikan ja hioo ylimääräiset moskat pois sillä. Tarkkana tuon kanssa saa tosin olla.

Lopulta kun ikkunat sai läjättyä niin tälläsin seinäpystyjen väliin pätkät kakkoskakkosta vaakaan ja kavensin asennusreikiä sopivaksi sahatulla ja höylätyllä laudalla, jolloin karmeista sai kohtuullisen hyvin istuvat, ainakin suurimmalta osin. Avattavat ikkunat jäivät vielä tulevan kesän projektiksi, vetelin pokat suoraan kiinni karmeihin kyprokkiruuveilla. Hienostellaan sitten toisella kertaa.

Jossain kohtaa maalailuiden ja ikkunakiroamisten välissä nappasin mökkiin reunalaudatkin paikoilleen sekä nurkkiin että oven ympärille. Karvalaudasta sopivat palaset valmiiksi sirkkelillä, valkoista maalia pintaan ja kourallinen lankanauloja taskuun.

Tätä kirjoittaessa mökistä puuttuu vielä ikkunoiden reunalaudat, päätykolmion koristelu, terassitolppien kotelointi ja siihen liittyvät koristelaudat ja mikä tärkeintä, sisustus. Aika on kuitenkin palanut kohtuu tehokkaasti kaikkeen mahdolliseen muuhun kuin työhuoneeseen tai leikkimökkiin. Muista projekteista kuitenkin erikseen seuraavissa horinoissa.

Jossain kohtaa pitää päivittää kuvamateriaaliakin leikkimökin nykytilasta, mutta nyt näihin kuviin ja tunnelmiin.

Tuunailua ja marttailua

Vastaa

Viikonlopun pikatuunauksiin pääsi ulko-ovessa roikkunut surullinen sydänkoriste. Edelliset asukit sen siihen olivat jättäneet ja kevään mittaan viimeisetkin, ilmeisesti joulukoristeiden, rippeet siitä katosivat. Aikani sitä siinä olen katellut ja tuuminut, että jotakin voisi keksiä ja viikonloppuna sitten se viiden minuutin hurja tuunaustuokio koitti. Kaapista vähän askartelujen jäämiä ja puusta marjoja. Ihan bueno syyskoriste. Viime viikolla myös sisäinen martta päässyt vauhtiin, kun näitä pieniä puutarhan satosaaliita on jotenkin pitänyt hyödyntää. Hilloiksi on päätynyt mustaherukkaa, karviasta ja teinpä muutaman purkin mustikasta sekä mansikasta. Lisäksi kokeellinen parin purkin erä maustekurkkuja on maustumassa..Terassikaluste-projekti on pöydän osalta jo ollut valmiina pidempään, tuolien kanssa vielä eletään palapelivaihetta. Mutta tämmöiseen lopputulokseen siinä tuunailussa päädyttiin. Tykkäilen ja kesäillan maisemasta myös :)

Kodinkonekorjaajan arkea

1 vastaus

Sattuipa tuossa muutama viikko sitten että lähipiirissä ukkonen rikkoi kalustoa. Tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, sattuuhan näitä täällä maalla asuessa. Omasta arsenaalista oli loman aikana pimenyt ADSL-modeemi ilmeisesti ukkosen jäljiltä ja kaverilta on mennyt modeemeita jo parikin kappaletta. Kakkaa sattuu ja sitä rataa.

Tälläkertaa kipeää oli kuitenkin saanut Mielen tiskikone. Kamppeella on ikää kuutisen vuotta, että ihan uudesta laitteesta ei ollut kyse. Proseduurihan noiden isompien kodinkoneiden kanssa menee kutakuinkin siten, että huoltomies paikalle tekemään korjausarvio, sitten soitto vakuutusyhtiöön ja kaupan kautta asentamaan uutta konetta. Näin tehtiinkin, mutta samalla otin sitten tuon ukkosenpolttaman koneen itselle tutkittavaksi.

Kuten kuvastakin näkyy, niin sähkö on mennyt vähän vääriä reittejä ja tehnyt tuhoa mennessään. Korjausmiehen diagnoosi oli että ohjelmakortti on pimeänä ja korjausarvio 610€. Tuolla hintaahan ei tietty vanhaa konetta kannata korjata, oli se miten hyvä tahansa, kun uusia hyviä koneita saa halvemmalla. Tuommoisen koneen sisuksissa on kuitenkin ihan käyttökelpoista tavaraa kaikenmaailman projekteja silmälläpitäen (vesipumppuja, solenoideja, vastuksia yms) ja kaikki tuskin ovat palaneet, joten ajatus oli katsoa ensin saako konetta kuntoon ja ellei niin sitten kerätään komponentit talteen odottamaan sopivaa käyttökohdetta.

Samalla kun kävin avuksi asentamassa uuden tiskarin niin kiikutin ukkosenpolttaman mielen talliin ja pari iltaa myöhemmin kaverin kanssa ihmeteltiin että mitähän tuolle on lie käynyt. Ruuvimeisseli kouraan ja kuoret auki. Senverran pitänee tässäkohtaa varoittaa, että sähkö on edelleen sinistä ja käy kipeää. Vaikka henki ei virittäessä lähtisikään niin vakuutusyhtiö ei välttämättä katso hyvällä jos omilla virityksillä onnistuu tekemään tulipalon tai vesivahingon.

Projektia lähdettiin viemään eteenpäin sillä, että koneen sisältä irroteltiin eri komponentit (pumput, vastukset yms) ja irroitusten välissä kone kytkettiin vikavirtasuojalliseen pistorasiaan. Tällätavoin haarukoimalla olisi noin periaatteen tasolla saanut selville että mikä komponentti koneen sisällä on viallinen. Kantava ajatus siis että siinä kohtaa kun viallinen komponentti on irti niin VVSK ei enää laukea. Kaikki johdot ja komponentit koneen sisällä näyttivät kuitenkin täysin terveiltä, mikään ei ollut palanut eikä taikasavun karkaamisesta ollut merkkejä missään. Johtoja tuli mitottua myös yleismittarilla, mutta pelkkä vastusmittaus ei tuommoisessa älylaitteessa kovin paljon kerro.

Pala kerrallaan homma kuitenkin eteni siihen pisteeseen, että vikavirtasuoja laukesi pelkällä liitäntäjohdolla. Eli ihan se pelkkä reilu metrin pätkä sähköjohtoa riitti laukaisemaan suojat (tai sen puutteessa polttamaan sulakkeen). Tässäkohtaa johdon päästä napattiin sivuleikkureilla 20cm pätkä johdosta irti ja yleismittarin avulla varmistuttiin että oikosulku katosi. Uusi pistotulppa johdon päähän (tallista löytyi IP66 luokiteltu tulppa) ja johdot takaisin kiinni. Kone heräsi henkiin ja tiskaa jälleen täysin moitteetta. Ennen sisälle asennusta pyörittelin tallissa pari ohjelmaa läpi varmuuden vuoksi, sulakkeet eivät palaneet, käry ei nouse ja värkki toimii ihan täysin.

Eli ihan valtuutetun huoltomiehen arvio viallisesta ohjelmakortista oli aivan päin per…hosia. 610€ korjauslasku muuttui joutilaan pistotulpan hinnaksi. Tuokin löytyi valmiina, joten remontinkoruuseen meni muutama tunti aikaa, kunnon ammattilaisella olisi tuskin mennyt sitäkään. Ja vaikka tuon pistotulpan olisi ihan kaupastakin hakenut niin hintaa olisi tullut kalliissakin kaupassa asioimalla ehkä vitonen.

Ja tähän väliin, ennnenkuin kukkahatun hikinauha puristaa liikaa, on syytä lukea Tukesin ”Kodin sähkölaitteiden kunnossapito” -opasta, sivu 17:

5. Mitkä toimenpiteet ovat
maallikoille sallittuja?
Joitakin pieniä sähkölaitteisiin liittyviä toimenpi-
teitä saavat tehdä myös muut kuin alan ammatti-
laiset. Töiden tekijän on tällöinkin oltava riittävän
perehtynyt tai opastettu näihin tehtäviin ja turval-
lisuusvaatimuksiin. Näitä ”maallikoille” sallittuja
toimenpiteitä ovat:
• yksivaiheisen jatkojohdon korjaus ja teko
• sähkölaitteen rikkoontuneen yksivaiheisen
liitäntäjohdon ja pistotulpan vaihto

Nyt tuon koneen kanssa tehty toimenpide on juurikin tuo ”sähkölaitteen rikkoontuneen yksivaiheisen liitäntäjohdon ja pistotulpan vaihto”. Eli ihan täysin maallikollekin sallittu temppu, vaikka vianhakua tulikin tehtyä vähän pidemmän kaavan kautta.

Toinen tarina useamman vuoden takaa liittyy sekin Mielen kodinkoneeseen. Alkuperäistä vian epäiltyä syytä en enää muista, mutta ukkosesta ei silloin ollut kyse. Diagnoosi oli silloinkin että laitteen ohjelmakortti on viallinen ja korjausarvio oli jotain luokkaa 700€. Askeleet menivät koneen alkuperäisellä omistajalla jälleen huoltomies -> korjausarvio -> vakuutusyhtiö -> uusi kone. Noh, silloin kun opiskelijana oli ns. PA ja pyykkikoneelle tuli muuton yhteydessä tarve, niin jotain edullista ratkaisua piti keksiä. Tuo (jumalattoman painava) miele tuli kelkottua vuokrarivariin ja aloitin tutkimaan että saisiko laitteesta vielä toimivaa.

Töpseli seinään ja pesuohjelma päälle. Kone aloitti hommansa, mutta lopetti sen melkein samantien ja alkoi vilkuttelemaan häiriövaloa aukiolevasta kannesta (päältätäytettävä malli). Jälleen ruuvari, yleismittari ja muuta rekvisiittaa paikalle ja tutkimaan. Pienen setvimisen jälkeen sain kaivettua kannen lukituksen anturin (ihan simppeli mikrokytkin) esille. Miele on tehnyt rakenteen siten, että tuon kytkimen johto kulkee ohjelmakortilta pesurummun kehikkoa pitkin koneen runkoon lukon juureen. Useamman vuoden käyttö oli tehnyt tehtävänsä ja rummun tärinä oli ajan saatossa nitkutellut toisen johdon käytännössä kokonaan irti liittimestä. Vähän lisää askartelua niin koko anturin sai liittimineen irti koneesta tutkittavaksi. Tämän jälkeen pätkä uutta johtoa, juotoskolvi ja kutistesukkaa ja uudella johdolla varustettu anturi takaisin paikoilleen. Kone heräsi henkiin ja sillä pestään 4 muuttoa ja 3 perillistä myöhemmin edelleen pyykkiä. Kone on nykyään vissiin 10 vuotias ja äänistä päätellen rummun vetohihna tai joku rummun laakereista alkaa olla hiljalleen tiensä päässä.

Pidemmänpuoleisen jorinan lopputulemana siis meillä on nyt oikeinkin laadukkaat (ainakin merkin puolesta) tiskari ja pyykkikone. Molemmat olisi valtuutetun huoltoliikkeen toimesta kiikutettu kaatopaikalle romutettavaksi kuormittamaan jätehuoltoa. Vakuutusyhtiöt ovat köyhtyneet noista jotain tonnin luokkaa ja paikalliset kodinkonekauppiaat ovat kartuttaneet myyntiään kutakuinkin samalla summalla. Molemmissa tapauksissa korjauksiin on mennyt lähinnä aikaa ja vaivaa.

Ymmärrän toki, ettei ihan valtuutettu huoltaja voi alkaa vastuukysymyksienkään puolesta kolvailemaan virityksiä asiakkaidensa koneisiin, mutta ei nuo liitäntäjohdot tai anturit kovin montaa kymppiä voi maksaa vaikka kuinka tilaisi varaosat tehtaalta suoraan.

Koko homman pointtina lienee se, että vaikka se osaavanoloinen huoltomies sanoisi mitä tahansa niin omaakin harkintaa kannattaa vähän käyttää. En toki sano että kaikki huoltomiehet olisivat aina väärässä, mutta kovin heppoisin perustein täällä ollaan korjattavissaolevia koneita lyömässä kaatopaikalle. Ei mene allekirjoittaneen järkeen, etenkään nykyisellä puunhalaamisen aikakaudella, että kalliita ja täysin toimintakuntoisia vehkeitä ollaan nakkomassa surutta paaliin hyvin pintapuolisella tutkinnalla.

Toivonmukaan muualla maassa huoltomiehet vielä tekevät hommansa ammattiylpeydellä, täällä näin ei tunnu olevan.

PS. Jos meidän vakuutusyhtiön edustaja sattuu lukemaan niin kerro toki vaikka kommenttikentässä sikäli kun tällaiset rahan ja luonnon säästämistoimet ilman minkäänlaista riskiä eivät kelpaa vakuutusehtoihin. Etsitään vaikka yhdessä sellainen yhtiö jossa on jonkinlaista pyörtänöjärkeä.

Leikkimisen talo, osa 1

1 vastaus

Kuten tuo parempi puolisko jo ehti vinkkaamaan niin kesän projektina on tullut väsättyä leikkimökkiä. Projekti aloitettiin jo jokunen viikko sitten kun kaverin pihaan sattui päätymään nippu joutilasta ulkovuoripanelia. Runkoa varten kävin varastamassa kakkoskakkosta, lattiarunko tehtiin kakkosnelosesta. Elementit läjättiin ensin kaverin pihamaalla, sieltä kun löytyi panelipinon lisäksi kunnon sirkkelipöytä ja muuta tarpeeseen sopivaa rekvisiittaa.

Lainateknolla ensin rakennustarvikkeet omasta pihasta kilometrin päähän pelipaikalle. Siellä tuli sitten enemmän tehtyä kuin kuvattua, mutta jokunen räpsy kuitenkin tarttui kameraankin.

Allekirjoittanut alkoi päästämään runkovärkkejä sopiviksi paloiksi. Siinäkohtaa kun runkopuut oli katkottu valmiiksi seuraavalla työpisteellä oli jo melkein yksi seinä läjässä.

Tämän jälkeen homma olikin sitten varsin suoraviivaista, seinäelementti kun mitoitettiin panelin mukaan niin paneleita ei tarvinnut katkoa. Ikkunat ja muut hienostelut seinään tehdään jälkeenpäin, joten runko ensin naulaimella nippuun ja sen jälkeen panelia pintaan.

Toinen sivuseinä valmistui 8 minuutissa, ensimmäinen otti vähän pidempään. Tästä kuvasta n. puoli tuntia myöhemmin tilanne näytti sitten tältä:

Tässä välissä piti käydä hakemassa lisää puutavaraa, mutta 2,5 tuntia myöhemmin projektipaikalle oli ilmestynyt jokunen kattotuoli ja lattiarunko (ei kuvassa).

Illan aikana tuli tehokasta työaikaa jotakuinkin nelisen tuntia, mukaanlukien noin tunnin keikka tarvikkeiden haussa. Seuraavana päivänä elementit sitten kelkottiin traktorin kärryssä asennuskohteeseen.

Kotipihassa sitten homma aloitettiin perustuksista. Edellisillä omistajilla on tuolla kohtaa ollut koirankoppi, joten nurmikkoa ei pahemmin tarvinnut kuoria alta pois. Perustus tehtiin käytännössä suoraan nurmikolle ja hiekkapohjalle, prismasta halvimpia betonilaattoja pari tusinaa konttiin ja lapion kanssa asettelemaan.

Perustus paikoillaan.

Ja ainakin hetkellisesti jopa suorassa. Tämän jälkeen lattiarunko paikoilleen, runkoon vanerilattia kiinni ja seinäelementit ympärille.

Elementit vedeltiin kiinni lattiarunkoon ja toisiinsa 120×5 ruuveilla, tukevasti tuntuu olevan pystyssä. Seinien jälkeen sitten kattotuolit seinien päälle.

Kiinnitysmetodina sama kuin seinäelementtienkin kanssa, eli akkupora ja pitkiä ruuveja. Jokainen niska tuli loppupelissä pistettyä ensin päältä yhdellä ja vähän myöhemmin alapuolelta vielä kahdella ruuvilla kiinni seinään. Yhdelläkin ruuvilla tuolit pysyivät kyllä paikoillaan, mutta siinä kohtaa kun aluskate ja -laudat olivat katolla alkoi tuntumaan ettei parempi kiinnitys haittaisi ettei koko katosta tule leijaa.

Kattotuolit paikoillaan. Tarkkasilmäiset huomaavat, että räystäslinja ei tuoleissa ole ihan suora, tämä on ihan tarkoituksella tehty veto, elementit kun tuli tehtyä muualla niin illankähmässä ei enää edes yritetty laskea ja miettiä että miten pitkäksi räystäs pitäisi jättää. Elementit tehtiin siis suosiolla ylipitkiksi, jolloin ne pystyi katkaisemaan asennuksen jälkeen oikeaan mittaan.

Seuraavaksi aluskate niskaan. Kasvihuoneprojektista jäänyt rakennusmuovi ja nitoja aseistuksena katteen asentamisessa ei kovin montaa hetkeä mennyt. Seuraavaksi sitten aluslaudat katolle. Näiden asennus oli hieman jännää, kun tuo kakkoskakkonen ei kuitenkaan kaikkein tukevinta tavaraa ole, mutta sinnepä nuo kuitenkin sai ilman isompia ongelmia.

Tämän jälkeen sitten vasikoiden katkaisu oikeaan mittaansa ja käytettynä löytynyt kattopelti vähän lyhyempiin pätkiin. Ostetut palaset kun olivat 540 pitkiä, tarvittava mitta oli 215.

Tämän jälkeen sitten muualta saadun loistoidean mukaan toisen kattopuoliskon palat ruuvattiin ensin yhdeksi isoksi palaksi, jolloin ainakin noin periaatteessa profiilien sovittelu kohdilleen onnistuu helpommalla kuin katolla keikkuessa.

Käytännössä homma oli hieman helpommin sanottu kuin tehty. Saatiin tuo palanen kuitenkin paikoilleen, mutta toinen puoli katosta tehtiin kahdessa osassa, eikä profiili sen kummemmin jäänyt pykältämään. Periaate kuitenkin ihan sama, pellinpala suunnilleen paikoilleen ja jälleen akkupora laulamaan.

Lopuksi vielä samoilla tulilla laitettiin harjapelti paikoilleen. Nurkkapellit jäivät vielä odottamaan vuoroaan, vaikka sillä soviteltiinkin harjapellin paikkaa jo etukäteen.

Kattopeltien jälkeen projekti sitten jäikin kesälomalle, kun allekirjoittanut keräsi paremman puolikkaansa kanssa sirkuksen autoon ja suuntasi kohti anoppilaa. Lomakuulumisista kuitenkin jossain vaiheessa erikseen, leikkimökkiprojekti jatkuu kunhan lomalta kotiudutaan. Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Tatti kiiltämään

2 vastausta

Kuten täälläkin päin on tapana niin pihassa nököttää lipputanko. Lippua siinä ei tosin ole juhannuksena tai muutenkaan tullut pidettyä, koska tanko itsessään oli kohtuu sammaloitunut ja muutenkin sen näköinen, ettei se oikein ollut siniristin arvolle sopiva. Männäviikolla tuttavaperhe pistäytyi meillä grilliherkkujen merkeissä, mutta pitihän ne makkarat ensin jollain ansaita. Eli iltapäivän puhteena oli lipputangon pesu.

Homma alkoi sillä, että ensiksi kaiveltiin tangon juurelta mutterit esiin ja korvattiin puuttuva saranatappi pätkällä M10 kierretankoa. Sitä tarina ei kerro miksi saranatappi ylipäätään puuttui, mutta pienellä sovittelulla ja väkivallalla improvisoitu tappi istui paikoilleen.

Sarana paikoilleen, mutterit irti ja lasikuituinen tolppa nurin. Painoahan tuolla tangolla ei kovin kummoisia ole, joten kaataessa piti lähinnä pitää huoli ettei koko komeus lipeä käsistä, muutoin tuo ei järin suuria ponnisteluita vaatinut. Tämän jälkeen tolppa kantoon ja tallinkupeeseen.

Kuten kuvasta näkyy, niin ihan pieniä roiskeita ei olla kuuraamassa.

Ensihoitoa painepesurilla, ensimmäisen huuhtelun jälkeen sitten ämpäriin vettä ja loraus autoshampoota ja tiskiharjan kanssa pinttyneemmän lian kimppuun. Sitkeimmät tahrat ja jäkälät tuli vielä erikseen hierottua ihmesienellä. Ihan jokaista likatäplää ei noillakaan työkaluilla saanut irti, mutta kiinnijääneet paskat ovat senverran pieniä ja haaleita ettei niitä erota ellei katso aivan vierestä (mikä on tangon paikoillaanollessa aavistuksen haastavaa, etenkin yläpäästä).

Pesu viimeisteltiin autovahan jämillä. Pinnasta tuli mukavan liukas ja vahaus toivonmukaan hidastaa likaantumista. Arvaus on, ettei tuota tolppaa ole käytetty nurin 90-luvun jälkeen, joten tuskinpa ihan vielä ensikesänä tarvitsee alkaa uudestaan pesemään.

Pesun ja kiillotuksen jälkeen tanko sitten takaisin pystyyn.

Eikun,

Samalla kertaa tuli uusittua naru ja lukot, nyt kelpaa nostaa lippu salkoon juhlapäivien kunniaksi. Kiitokset vain talkooväelle tätäkin kautta, pihan yleisilme parani ihan ihmeen paljon noinkin pienen homman seurauksena. Rautaisen tai puisen tangon kanssa työmaa olisi toki ollut heti ja huomattavan paljon isotöisempi, onneksi sellaisia ei ole tänne investoitu.

Kassalan työleiri osa 101

Vastaa

No jopas, sieltähän se kesä tuli. Ja sen myötä pakottava tarve aloittaa terassin kalustus. Minulla on visio siitä mitä haluan, mutta lompakko on tämän tiellä. Joten DIY linjalla mennään jälleen kerran. Kuutisen vuotta sitten siskolta jäi 4 hengen ruokapöytä ylimääräiseksi. Mallia ihan perusperinteinen mäntyinen ruokaryhmä. Matkan varrella on ryhmä kokenut pariinkin otteeseen tuunausta. Muuton yhteydessä mietittiin jo, että eiköhän tuo ole aikansa palvellut. Pari vuotta ulkona parvekeella käytössä, millon minkäkin projektin (esim. auton osien puhdistus) alustana, jättivät jälkensä. Noh, mukaan lähti kuitenki, että jos.. Ja tänä viikonloppuna tuli se JOS eteen.

Tästä lähdettiin liikkeelle pöydän kannen kanssa…Paria tuntia myöhemmin hiontapölyn laskeuduttua tilanne jo vähän vähemmän epätoivoinen.Ja sitten maalia pintaan, sitäkin kun sattui olemaan valmiina hyllyssä. Kannelle tulee vielä vähän lisää tuunausta, mutta siitä lisää myöhemmässä vaiheessa..

Tuolit pistettiin muuton yhteydessä ihan osiin, osaksi siksi, että pari jalkaa tarvitsee hieman liimaa ja olivatpahan nätimmin nipussa. Sillä aikaa kun toinen puolisko alkoi liimailemaan, niin allekirjoittanut hinkkasi puupalasia.

Tällä hetkellä hionnat on kutakuinkin tehty, seuraavaksi sitten sutimaan maalia ja kokoamaan ja kassellaan myöhemmin miltä näyttää..

Viikonloppuna, tai oikeastaan lauantaina illalla käynnistyi sitten leikkimökin rakentelukin. Tarkoitushan oli tuota tehdä vasta myöhemmässä vaiheessa, kesälomalla, mutta miksipä jättää huomiseen sitä minkä voi tehdä eilen? Kerran intoa riittää ja materiaalejakin löytyi hups tups yhtäkkiä, niin sunnuntai aamun ratoksi sai ihmetellä, että nopsaan ne isännät tuuskaa, kun sille päälle sattuu. Melkein koko mökki kokoamista vaille valmiina. Mutta kertokoon tuo isäntä itse projektin vaiheista lisää..

Kasvimaan talo

Vastaa

Kuten tuo parempi puolisko jo ehti mainostamaan (se on muuten ehtinyt kirjoittamaan muutenkin paljon enemmän kuin minä) niin kasvihuone tuli näpättyä läjään. Pahemmin ei kameraa taaskaan tullut tehdessä heilutettua, tuota kun tuli lähinnä tehtyä eikä mietittyä, saati sitten kuvattua välivaiheita. Jotain kuitenkin tarttui kamerankin rullaan, joten tälläkertaa ohjelmassa on kevyt rakennusprojekti oikein kuvien kera.

Kasvihuoneen malli tuli apinoitua suoraan kaverin tekemästä mökistä, hyvin tuntuu toimivan. Ensitöiksi otetaan ja pistetään kaappasahaan kulmaksi 22.5 astetta. Tämän jälkeen ruuvataan saha kiinni lautaan ja pistetään stoppari 102 sentin päähän terästä. Tehdään runkovärkistä 16 palasta, siirretään stoppari mittaan 165 senttiä ja tehdään 16 pätkää lisää. Mitat tuli mallattua lähinnä silmällä ja soviteltua kulmia yms, mutta korkeutta kyhäelmällä on harjan kohdalta jotain vähän päälle 2 metriä, leveyttä suunnilleen saman verran ja mittaa 4.5 metriä, eli ihan sopivasti.

Sitten kun runkopalat on tehty niin ne lyödään kiinni toisiinsa. N. 15 senttisiä vanerisoiroja, hakasnaulain ja muutama tunti askartelua niin tallinovesta sai kannella kehikoita ulos. Hakasia kannattaa käyttää enemmän kuin vähemmän, ne kun ei maksa paljon mitään. Arveltu määrä on luokkaa 40 hakasta per vanerinpala, luulisi pysyvän.

Sen jälkeen pihalle muutama kakkosnelonen kivien varaan ja muutama lauta pitämään kyhäelmää läjässä. Kehikkoa läjätessä komeus näytti senverran rujolta että päätin hyötykäyttää tallinnurkassa lojuneen maalipänikän loput vielä projektiin.

Kokoonpano aloitettiin päätykehikoista. Sitten ristimitta kohdalleen, yläjuoksu naulaimella kiinni ja sen jälkeen ylä- ja alajuoksuihin merkit 60 sentin välein. Loput kehikot tuli paukaistua paikoilleen sen suurempia mittomatta, mitä nyt vatupassia tuli välillä näytettyä. Talkoolaisia kun kerrankin oli paikalla niin hommassa ei erityisen kauaa tarvinnut arpoa, kehikko paikoilleen ja naulain laulamaan.

Sitten kun kehikko oli läjässä niin pohjalle ensin kasvimaaharsoa (sitä semmoista, jota yleensä pistetään pakkassuojaksi potulle ja sunmuulle) ja siihen päälle 2 karvalautaa pystyyn. Kehikot tehtiin siis tallin puolella valmiiksi palasiksi jotka sai vain nostaa paikoilleen. Asennuskohteessa sitten päädyt naulaimella kiinni ja koko komeus kiinni kasvihuoneen runkoon muutamalla ruuvilla.

Sisäpuolelle laatikoita napsuteltiin soirot AIV-muovista, josko ne kestäisivät vähän pidempään käyttökelpoisena.

Sisustan rakentaminen alkoi olla kutakuinkin valmiina. Tässä kohtaa runkopuut tuli vielä paukuteltua kiinni isänmaahan parilla n. puolen metrin harjateräksellä. Eipähän syysmyrsky nosta koko komeutta naapuriin asti.

Tämän jälkeen sitten muovia pintaan. Tälläkertaa materiaaliksi valikoitui ihan normaali rakennusmuovi, lähinnä siksi että se on noin 3 kertaa edullisempaa kuin varsinainen kasvihuonemuovi. Toki kestävyyskin on sitten ihan toista luokkaa, mutta nyt rakennettiinkin tällainen harjoittelumalli, tehdään sitten seuraavasta revisiosta pariakin pykälää parempi ja monipuolisempi sikäli kun homma vielä tuon mökin elinajan yli kiinnostaa.

Muovi napsittiin kiinni ensin ihan normaalilla rakennusnitojalla ja sen jälkeen vielä rimoilla. Katon kohdalta rimat tuli napsittua jokaiseen väliin, seinille lähinnä nurkkiin ja keskelle. Muovin taitekohtiin leikkelin solumuovista soirot estämään repeilyä, josko se parantaisi elinikäodotetta edes jonkin verran.

Seuraava vaihe olikin sitten ottaa peräkärry auton perään ja ostaa täytettä laatikoihin. Ihan hervottoman kallista tavaraa tuo turve ja multa ei onneksi ole, laatikoiden täyttöön meni viitisenkymppiä.

Rouva hoiti kalustamisen ja istuttelut, minulle jäi askareeksi tehdä mökkiin ovi ja aukaistava ikkuna. Nämä tuli tehtyä samaan malliin kuin rungotkin, eli kakkoskakkosesta sopivia palasia, hakasnaulaimella ja vanerinpalasilla kehikko läjään, maalia pintaan ja muovit kiinni. Työkalupakista löytyi soppelisti saranatkin projektiin, eli ei muutakuin ovi hollille ja akkuporalla saranat kiinni.

Kastelujärjestelmäkin tuli samalla kyhättyä, vaikkei tuon kokoista tilaa toki ihan kastelukannullakaan kovin kauaa läärää. Kasvatuslaatikoihin laitettiin sadetusletkua, reiät alaspäin, jolloin multa ainakin teorian tasolla kastuu läpiasti. Samaista letkua jäi kohtuu nätti pätkä, se päätyi kattoon sadettamaan kasvatuksia ylhäältä päin. Paikallisesta romuonnelasta kourallinen erilaisia liittimiä ja nyt ovenpielessä on Y-haara letkuille, eli kun vesiletkun kytkee kiinni niin vesi alkaa virrata sekä multaan että roiskumaan katosta lähinnä pitkin seiniä. Olisin mielelläni ottanut säädettävän haarapalan, mutta sellaisia ei tälläkertaa ollut tarjolla. Säädöllä olisi saanut katon sadetuksen säädettyä vähän maltillisemmalle tasolle, jolloin vesi olisi päätynyt tarkemmin haluttuun kohteeseen, mutta kaikkea ei näköjään voi saada.

Rakentaessa, kasvatuksia ihmetellessä ja muutenkin kasvihuoneen fengshuita miettiessä tuli samalla pohdittua karkeat raamit seuraavan kasvihuoneen rakentamiseksi, mutta raapustellaan niistä sitten myöhemmin aikakirjoihin. Hakasnaulain lunasti tiensä vakituiseen työkaluvalikoimaan, oli tuo kehikoiden läjääminen niin paljon nätimpää verraten naulauslevyihin tai johonkin muuhun hupatukseen. Samalla tuli todettua, että tuo oma kaappasaha on ihan auttamattoman pieni heti kun tarvitsee katkaista mitään kakkoskakkosta isompaa tai leveämpää. Merkittävästi parempi kampe kuitenkin maksaa sen vähintään 300 rahaa, joten eiköhän tuolla nyt toistaiseksi pärjää.

Kasvihuone yhdessä yössä

Vastaa

..tai ainakin melkein. Viikonlopun aikana semmoinen meidän pihalle ilmestyi. Toinen puolisko sen apukäsien kanssa nikkaroi ja minä olen nyt alkuviikon laittanut sisustaa kuntoon kasvatuksille. Keskimmäinen lapsukainen totesi, että se on kasvimaan koti. Ja niinhän se kyllä on. Pohjalle kärräilin ensin muutaman kärryllisen hiekkapitoista joutomaata, jota sattumoisin pihan perällä vielä jonkinlainen kasa on jäljellä. Hiekan päälle reilummasti puutarhaturvetta. Tähän väliin tulikin sitten pätkä kasteluletkua, mutta tuo isäntä kertokoon kastelujärjestelmästä sitten tarkemmin. Turpeen päälle vielä kerros multaa ja sitten saikin kasvit muuttaa sisälle. Tomaattia, kurkkua, paprikaa… Aamulla sitten pihalla ihmetellessä iski visio kasvihuoneen ulkopuolen suhteen. Vesiletkun kanssa häärätessä tuo edusta on nimittäin kohtuu joutuin aika mutainen paikka. Pihan perukoilla lojui vielä läjä kaikenkuntoisia puulaattoja (joita sinne sisälle käytävällekin laitettiin) sekä iso läjä pihakiviä. Hetki vasaran kanssa ja läjä laattoja oli taas käyttökunnossa sen jälkeen kivet kottikärryn kyytiin ja palapeliä pelaamaan pariksi tunniksi. Nyt on ulkopuolella mukavan näköinen seinustan vierus, johon voi lykätä vielä kukkapurkkia ynnä muuta mukavaa. Kasvimaallakin on kovasti jo eloa, huomenna taitaa olla kitkemispäivä. Porkkana, tilli, sipuli, salaatti ja perunat jo mukavalla alulla. Kasvimaan läheisyydestä löytyy viisi marjapuskaakin (tosin tuossa metsän puolella niitä on enemmän ja vähemmän lisää). Kaksi karviaista, yksi punaherukka ja kaksi mustaherukkaa. Ja marjat ovat jo nyt todella isolla raakileella! Pitänee ruveta kehittelemään pensaille suojaa, sillä rastaita tuosta lähimetsästä löytyy ja paljon. Haluaisin kuitenkin ihan itelle nuo marjat tuolta puskista keräillä. Kaikinpuolin vallan mukavalla mallilla on tämä kotipuutarhan tilanne. Toivottavasti satoa saadaan edes vähän.. :)

Kesä tuli

Vastaa

Ja tulikin niin äkkiä, ettei ehtinyt kissaa sanoa. Ja siitä johtuen metsäpalstan raivauskin jäi tauolle. Toukokuun lopulla oli vielä täysi tohina päällä sen kanssa, kesäkuun ensimmäisinä päivinä sai todeta, että viimeiset risukasat poltetaan ja sen jälkeen odotellaankin syksyä. Sen verran äkkiä tiheä aluskasvillisuus otti vallan. Mutta tyytyväinen saa olla siihen mitä ehti tekemään. Syksylle ei enää ihan mahdottomasti risuja jäänyt siivottavaksi. Tänään tuo metsä näyttääkin sitten jo tältä. Ihan mukavan kokoinen läntti on jo pihakäytösä, mansikkamaata suunnitellaan sitten loppukesästä tuolle ”uudelle puolelle”. Pihalla on muutenkin jo ihan kesä! Kukkapenkit kukoistaa ja puskat kukkii. Viikonloppuna saatiin siskon toimesta luumupuukin joukon jatkeeksi. Yksi iso tuomikin pihalla on, kaunista katseltavaa täydessä kukassa. Ja se tuoksu toi kyllä lapsuuden mummolan mieleen, siellä oli aikoinaan suuret tuomet pellon laidalla.

Piha- ja muita askareita

Vastaa

Kaikenlaista on taas tullut touhuttua sitten viimekerran. Edellisistä jorinoista onkin jo näköjään liki kuukausi, mutta parempi varmaan myöhään kuin ei silloinkaan. Aika on mennyt taas enemmän tehdessä kuin kertoessa tekemisistä. Kuukauteen on kuitenkin mahtunut kaikenlaista.

Vintin lattia sai lopultakin viimeiset verkot, seuraava steppi talon sisäprojekteissa olisi sitten vedellä lämmityskaapeli paikoilleen. Tämä tosin tarvitsee vähän normaalia tarkempaa suunnittelua, puolentoistasadan narua ei viitsi ylimääräisiä veivata.

Pihalla sitten on tapahtunut senkin edestä. Nurmikonleikkuun makuun on päästy täälläkin ja sammalmatto poistuu tontilta hyvää kyytiä. Nurmikkoa on saanut paikkailla enemmän ja vähemmän, mutta pääsääntöisesti nurmimatto on ihan hyvällä mallilla. Paikallisesta marketista ei oikein mitään lompakkoystävällistä lannoitetta löytynyt, mutta visiitti lankomiehelle ratkaisi sen ongelman. Siellä kun oli sopivasti päässyt säkillinen salpietaria kastumaan, niin sehän ei enää kylvökoneisiin kelpaa. Nurmikkolannoitteeksi se sensijaan kelpaa oikeinkin mainiosti. Muutama kilo tavaraa pitkin pihaa ja voimaton nurmikko näyttää paikoin jo todella hyvältä.

Metsän raivausurakka alkaa tältä kesältä olla nipussa. Oksia ja muuta on tullut varovaisen arvion mukaan polteltua nuotiossa viikon päivät. Tuhkaa on hyödynnetty pihaistutusten, marjapensaiden ja nurmikon paikkausten kanssa. Aluskasvillisuus alkaa kuitenkin olla senverran tukevaa ettei loppuja roskia nyt enää saa millään järkevällä työmäärällä nostettua. Risuja polttaessa on tosin käynyt mielessä, että jos omistaisi vähän järeämmän oksasilppurin niin nuo moskat voisi päästää pienemmäksi silpuksi ja hyödyntää metsäpalan tasoittamiseen. Ihan kaupasta normaalikuolevaisen budjetilla ostettavat silppurit eivät tuollaista määrää kuitenkaan todennäköisesti kestä, niin jotain DIY-ratkaisua joutunee tuohonkin miettimään.

Parempi puolisko on istutellut pensaita pitkin pihoja ja nyt edellisenä viikonloppuna valikoima lisääntyi vielä luumupuulla. Kertokoot rouva itse tekemisistään tarkemmin, minä en ole enää edes ihan kartalla että mitä risuja missäkin kohtaa pihoja nousee. Senverran tuli tonttia kierreltyä että marjapensaat ovat vallanneet alaa vähän sieltä ja täältä ja takapihan puolella on varsin kattava valikoima mm. pihlajaa siirreltäväksi paremmille kasvupaikoille.

Kasvimaalla nousee rikkaruohojen lisäksi perunaa ja sipulia oikeinkin iloisesti. Porkkanat ja mitkälie muut kylvökset odotuttavat vielä tuloksia, mutta ihan selkeästi sieltä elämää löytyy. Viikonlopun pikaprojektina tuli sitten rääpäistyä pystyyn kasvihuone. Pientä säätöä tuo huone vielä tarvitsee, naputtelen rakennelmasta ihan erikseen postauksen kunhan saan kameran tyhjättyä ja rakennelman valmiiksi asti. Yksi ikkuna vielä puuttuu ja ovi kaipaa pientä sovittelua.

Yksi isompi siivousprojekti tuli tehtyä nippanappa ennen esikoisen synttäreitä. Otin ja pesin rännit suunnilleen tyhjäksi. Rännien asennus on tällähetkellä kutakuinkin päin persettä, ne kun on asennettu joskus aikanaan huopakaton tasalle. Nykyisellään huopakaton päällä on rimat ja rimojen päällä peltiä, joten rännit ovat sitten 2 senttiä liian lähellä seinää ja 3 senttiä liian alhaalla. Lisäksi kaato on vielä vähän sinnepäin, joten jokainen kouru oli liki puolillaan lehtiä, neulasia ja muuta sontaa. Parhaimmillaan sai ihmetellä ettei kompostoituneessa moskassa näkynyt kastematoja. Vesiletku, painepesuri, tikkaat ja muut tykötarpeet aseistuksena homma oli illassa tehty. Lisäksi kattoa tuli kuurattua samalla kun painepesuri oli käsillä, peltiin on tarttunut paikoin jäkälää ihan kohtuullisia määriä. Ihan kaikkea ei päässyt pesemään, katossa kun on kallistusta senverran ettei ilman nostokoria tai valjaita tohdi kovin pitkälle harjalta laskeutua.

Muuten homma on mennyt pihan siivoilussa ja polttopuiden tehossa töiden ohella. Kuvamateriaali on vielä kamerassa, suolletaan sitä sitten ensikerralla.